Lue keskustelun säännöt.
Kuinka usein käy mielessä ajatus, että olisi ihanaa elää ilman mitään vastuita pienessä mökissä järven rannalla
14.10.2025 |
Minulla hyvin usein - etenkin tuo täydellinen irtisanoutuminen vastuista, myös ajatusten tasolla. Ja ihan tarkoitan myös kaikkia läheisiä/läheisten ongelmia/töitä/arjen huolia. Voida vain päästää irti, kertakaikkisesti. Elellä hiljakseen tarvitsematta kelata mitään tai ketään. Tuon pienen hirsitalon aion toteuttaa, ellen nyt aivan lähivuosina kupsahda tästä. Ikää 50+.
Kommentit (202)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ne vastuut häviä, vaikka minimoisi elämänsä. Se on aikuisen homma, hoitaa ikäviäkin asioita.
Kyllä ne kuule häviää kun riittävästi yksinkertaistuu.
Lapset, jos niitä on, pärjää omillaan kun aikuistuvat, kaikki omaiset kuolleet, eikä ole autoa ja on sinkku, niin ei ole mitään muuta kuin itsestään ja talostaan huolehtiminen. Ja jos talossa on rempat tehty ajallaan, sekin vähä on lähinnä huoltotöitä. Miten voisi enää olla yksinkertaisempaa elämä? Harvalla vaan tilanne on tämä.
Jotenkin lapsellisia haaveita. Onkohan sulla mitään todellista kokemusta vielä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ranta-asukkaalla on iso vastuu esim siitä, ettei pasko järveä tai omaa kaivoaan. Laskuja pukkaa.
Yksityistie, sähkö, jätehuolto, auton kulut. Ruokakauppasn saatanan pitkä matka ja talvella sonnat jäätyy torniksi huussiin.
Jokainen varmasti nuo itsestäänselvyydet tietää. Toisaalta on paljon naisia, jotka ovat tuon unelmansa toteuttaneet, ja uupuneet sitten. Etenkin kokevat talvet raskaiksi ja usein on vielä remonttia vaativa talo.
Vähättelysi ei silti auta mitään, ei ketään edes kiinnosta.
Pitää ostaa mökki talviaikaan.
Näkee ostaessa onko lämmintä sisällä.
Nuo kesäasuttavat jättäsin väliin missä ei eristystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi päättäjien ja toimittajien lukea tällainen ketju. Tässä on sitä todellisuutta viisikymppisten ajatusmaailmoista.
Jos kenellä on rahaa, niin tietysti ok, mutta kyllä yleisesti ottaen terveiden ihmisten ei pidä heittäytyä toisten elätettäväksi ennen eläkeikää. Voi tietysti säästää rahaa niin paljon, että voi sitten vähillä kuluilla aikansa vietää siellä erämökillään. Mutta kyllä ainakin verottaja löytää.
Mitenköhän tuollainen toisten elätettäväksi heittäytyminen terveenä ihmisenä onnistuisi? Tietysti tämä ketju koskee niitä, joille ko tilanne on mahdollinen! Samahan se on vaikkapa kulutusjuhlatyypille: ei voi käydä *hemmotteluhoidoissa*, kahviloissa, lounailla, kampaajalla, teatterissa, matkustaa, shoppailla, piipertää kulttuuritapahtumissa ja mitänäitänyton muiden piikkiin. Ihan kaikkeen tarvitaan varallisuutta, jopa ns köyhäilyyn ja kulutuksen/ihmissuhteiden minimoimiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä verottaja sieltä hirsimökistäkin löytäisi. Kiinteistövero nääs.
Kokonaan irti vastuista pääset vasta kun olet kokonaan dementoitunut ja sinulle on määrätty edunvalvoja.
Ei minua tuollaiset paina, pitäisihän ruokakin ostaa, auraus maksaa jne. Sen sijaan en halua miettiä töitä/läheisiäni/läheisieni ongelmia/younameit. Kun saan omat perustarpeeni tyydytettyä, haluan vain olla ajatusteni/kirjojeni/luonnon/musiikin kanssa. Marjastaa ja sienestää. Kalastella. Olla olemassa olematta olemassa muille.
Lakkaako ne läheiset olemasta pakenemalla? Oletko se jonka muut omaiset paitsi sisko on kuolleet. Omat lapset ei omaisia ole mielestäsi ja heidän ongelmatko sinua painavat.
Et kyllä järin välittävältä kuulosta, enemmän siltä, että pakenet jotain. Itseäsi varmaan
Miksi kaikki kuvittelee, että maalla voi asua ainoastaan jossain tönössä jossa ei ole mukavuuksia? Eihän edes ap aloituksessaan sellaisesta puhu, vaan pelkästään hirsimökistä järven rannalla.
Me muutettiin miehen kanssa maalle kauas kuntakeskuksesta ja naapureista, mutta meillä on täysin moderni uudehko talo kaikilla mukavuuksilla. Maalämpöpumppu hoitaa lämmityksen eikä putket jäädy kovillakaan pakkasilla. Rantasauna löytyy lisänä ja sinnekin menee vesijohdot ja on suihku, ei tarvitse vesiä kannella. Lumityöt tehdään omalla traktorilla ja polttopuut takkaan ja rantasaunalle tehdään oman metsän tuulenkaatamista. Tehdään molemmat etätöitä ja metsästä saa hyvin vielä lisätuloja päälle, puun hinta on tällä hetkellä korkealla.
Moni viisikymppinen on ollut koko ikänsä töissä ja rahaa löytyy säästöstä niin että voi ostaa tai rakennuttaa ihan kunnollisen modernin talon eikä mitään puolilahoa mörskää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kyllä haluaisin asua korvessa. Tai jossain pohjoisessa, kaukana ihmisistä. Omassa rauhassa. Polttopuut? No se on juttu mihin se voi kaatua. Ei pohjoisessa ole hakattavaa metsää eikä puun myyntiä. Rahalla saisi.
Kaasulämmitys pienellä polttimolla pienessä kämpässä ja kamina. Miten?
Ruoka. Ei tuo kaupat ovelle jos asut iironkäkkärässä. Maakellariin vuoden hernekeitot ja kasvikset paleltumaan.
Kissa olisi kiva. Mutta sille ruoka? Jos se sairastuu?
Oma sydäri. So what! Silloin ei toivottavasti ole kotieläimiä.
Sitten se oleellisin. Vesi. Mistä se? Tunturipurojen äärelle ei niin vaan muuteta talon kanssa.
Mut silti kaipaan omaa rauhaa. Voi sitä unelmoida.
Jännä juttu että kovin moni vanhempi naisihminen tuntee selittämätöntä kaipuuta pohjoiseen. Kertokaa viisaat mistä tämä voisi johtua. Itsellä ei ole mitään sukua pohjoisessa.
Olet kyllä hyvin irti realiteeteista. Pitäisi saada se erämaamökki, ihmisen, joka ei tajua mistään mitään.
Ihan asunto jossain pienellä kirkonkylällä olisi tarpeeksi erakkomaista noin avuttomalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä verottaja sieltä hirsimökistäkin löytäisi. Kiinteistövero nääs.
Kokonaan irti vastuista pääset vasta kun olet kokonaan dementoitunut ja sinulle on määrätty edunvalvoja.
Ei minua tuollaiset paina, pitäisihän ruokakin ostaa, auraus maksaa jne. Sen sijaan en halua miettiä töitä/läheisiäni/läheisieni ongelmia/younameit. Kun saan omat perustarpeeni tyydytettyä, haluan vain olla ajatusteni/kirjojeni/luonnon/musiikin kanssa. Marjastaa ja sienestää. Kalastella. Olla olemassa olematta olemassa muille.
Lakkaako ne läheiset olemasta pakenemalla? Oletko se jonka muut omaiset paitsi sisko on kuolleet. Omat lapset ei omaisia ole mielestäsi ja heidän ongelmatko sinua painavat.
Et kyllä järin välittävältä kuulosta, enemmän siltä, että pakenet jotain. Itseäsi varmaan
Ehkä en sitten ole järin välittävä. Se minulle sallittakoon. Itseäni en (enää) pakene - päinvastoin. (En ole kyseinen mainitsemasi ihminen.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu-u, on oikein mukavaa elämää, nautin. Sopivan yksinkertaista, mutta kuitenkin voin halutessani tehdä itselleni mielekkäitä asioita.
En käy töissä, ei tarvitse. Elän työttömyyskorvauksella ja pääomatuloilla
N54
Olet siis vasta vähän aikaa ollut työtön, trolli? Peruspäivärahaan nimittäin vaikuttaa pääomatulot. Ei niitä kovin paljon voi tulla, jos saa valtion avustuksia.
No kas, nyt se aivonsa nyrjäyttänyt mies jo saapuikin 😂
Sanoinko mitään peruspäivärahasta? En. Sullekin typerys tiedoksi, että ansiopäivärahaan ei pääomatulot vaikuta. Ja kun se loppuu, pärjään silti pääomatuloillani.
Kolmanneksi, mistäpä sä voit tietää yhtään mitään asioista, jotka mun kohdalla pitkittää ansiopäivärahan maksamista? Et mistään, kunhan piti tulla suoltamaan sontaa silkkaa kateuttasi.
Juokseva vesi, kaakelisuihku, sähköt. nettiyhteys. Sitten olisi mukavaa. Jotain muutakin ehkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikki kuvittelee, että maalla voi asua ainoastaan jossain tönössä jossa ei ole mukavuuksia? Eihän edes ap aloituksessaan sellaisesta puhu, vaan pelkästään hirsimökistä järven rannalla.
Me muutettiin miehen kanssa maalle kauas kuntakeskuksesta ja naapureista, mutta meillä on täysin moderni uudehko talo kaikilla mukavuuksilla. Maalämpöpumppu hoitaa lämmityksen eikä putket jäädy kovillakaan pakkasilla. Rantasauna löytyy lisänä ja sinnekin menee vesijohdot ja on suihku, ei tarvitse vesiä kannella. Lumityöt tehdään omalla traktorilla ja polttopuut takkaan ja rantasaunalle tehdään oman metsän tuulenkaatamista. Tehdään molemmat etätöitä ja metsästä saa hyvin vielä lisätuloja päälle, puun hinta on tällä hetkellä korkealla.
Moni viisikymppinen on ollut koko ikänsä töissä ja rahaa löytyy säästöstä niin että voi ostaa tai rakennuttaa ihan kunnollisen modernin talon eikä mitään puolilahoa mörskää.
Tämä. Juurikin hirsitupaa kaikilla mukavuuksilla olen rakennuttamassa. Huvittuneena seurannut keskustelun kulkua 😅
- ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käy, mutta sitten alan miettiä polttopuita ja olenkin tyytyväinen rivarissa.
Oma kaivo, itse tehty hirsimökki ja parikyt hehtaaria maata on monen Kanadalaisen unelma.
Unelma, juu. Noin 80% kanadalaisista asuu kaupungeissa.
Vaikka asuukin, monella on mökki.
Eläkkeellä muuttavat mökkiin
Eivät pelkää kovaa työtä ja susia kuin suomalaiset.
Wild North cabin river outdoor tubettaja on eläkkeellä.
Tuskin kovin moni suomalainen mies tuossa iässä jaksaa ja osaa rakentaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikki kuvittelee, että maalla voi asua ainoastaan jossain tönössä jossa ei ole mukavuuksia? Eihän edes ap aloituksessaan sellaisesta puhu, vaan pelkästään hirsimökistä järven rannalla.
Me muutettiin miehen kanssa maalle kauas kuntakeskuksesta ja naapureista, mutta meillä on täysin moderni uudehko talo kaikilla mukavuuksilla. Maalämpöpumppu hoitaa lämmityksen eikä putket jäädy kovillakaan pakkasilla. Rantasauna löytyy lisänä ja sinnekin menee vesijohdot ja on suihku, ei tarvitse vesiä kannella. Lumityöt tehdään omalla traktorilla ja polttopuut takkaan ja rantasaunalle tehdään oman metsän tuulenkaatamista. Tehdään molemmat etätöitä ja metsästä saa hyvin vielä lisätuloja päälle, puun hinta on tällä hetkellä korkealla.
Moni viisikymppinen on ollut koko ikänsä töissä ja rahaa löytyy säästöstä niin että voi ostaa tai rakennuttaa ihan kunnollisen modernin talon eikä mitään puolilahoa mörskää.
Aivan, meidänkin kesämökki sisältää peräti kaksi talviasuttavaa taloa. Pienemmässäkin mökissä on keittiö ja normaali eristys, mutta siellä ei ole sisävessaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli tosi moni kaipaa ihan tarkoituksellisesti yksinkertaistettuun elämään, minäkin. Melkein huvitti tuo hysteria, etteivät ihmiset kuluta. Kuinka typerä täytyy olla, ettei näe miten väsyneitä ja kyllästyneitä ihmiset ovat oravanpyörään ja älyttömään kulutuselämään.
Ja kun kaikki on niin kaupallista nykyään, mainoksia ja kaupallisia yhteistöitä tulvii joka puolelta. Jutut mediassa jatkuvaa rahan ja menestyksen palvontaa. Tuntuu, etten kuulu tähän nykymaailmaan, kun lähinnä kiinnostaa yksinkertainen, minimalistinen elämä luonnon keskellä.
Tämä ratkeaa ihan netin käyttöä vähentämällä ja kieltämällä mainosten jakamisen kotiin.
Tunnen monia ihmisiä, jotka eivät lue edes uutisia. Itse luen uutiset, ja tätä palstaa selaan tylsyyksissäni (nyt kuumeessa) mutten seuraa julkkiksia, TV ohjelmia (katson haluamasi Netflixistä tms) . Asun kaupungissa rintamamiestalossa, ja jo nyt elämästä saisi hyvin yksinkertaista. Vielä yksinkertaisempaa se olisi pienellä paikkakunnalla. Ei tässä tarvitse olla sosiaalinen, jos ei tahdo. Ihan rauhassa saa hyssytellä yksikseen.
Keskustassa en käy juuri koskaan. Se on 10 km päässä. Käveleskelen lähikauppaan, kilometrin päähän ja ulkoilen läheisessä merenrannassa, sellaiseen aikaan, ettei liikkeellä ole muita. Olen juuri nyt pitkähköllä sairaslomalla, ja vaikka pidän työstäni, voisin vaihtaa johonkin muuhun työpaikkaan. Tehdä vähemmän tunteja.
Asumiskustannukset (ilman lainaa) on rintamamiestalossani kuukausille jaettuna 350e. Toki talvella on enemmän, kesällä vähemmän. On ne tulisijat ym ja oma iso piha, missä kasvatella kaikenlaista.
Olen myös maalla asunut, tosi syrjässä, ja tässä on siksi helpompi, että esimerkiksi autoa ei tarvitsisi. Toki viihdyin maalla paremmin. Ja varmasti muutan myöhemmin.
Mutta monelle voi jo edullinen omakotitalo jossain pikkupaikkakunnalla olla riittävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ne vastuut häviä, vaikka minimoisi elämänsä. Se on aikuisen homma, hoitaa ikäviäkin asioita.
Kyllä ne kuule häviää kun riittävästi yksinkertaistuu.
Lapset, jos niitä on, pärjää omillaan kun aikuistuvat, kaikki omaiset kuolleet, eikä ole autoa ja on sinkku, niin ei ole mitään muuta kuin itsestään ja talostaan huolehtiminen. Ja jos talossa on rempat tehty ajallaan, sekin vähä on lähinnä huoltotöitä. Miten voisi enää olla yksinkertaisempaa elämä? Harvalla vaan tilanne on tämä.
Ei se talo kovin maalla voi olla, jos aiot ilman autoa pärjätä.
Nuo haaveet kuulostaa lähinnä siltä, että haaveillaan samasta tunteesta,kuin mitä vaikka kesälomalla on. Eihän se arki sitä ole, jos ei ole mitään vastapainoa. Moni eläkeläinen esim on aika pitkästyntkin
Näissä pihatöissä on tarpeeksi harrastusta.
Tai sitten voi lähteä kävelylle omaan metsään.
Ainoa mitä pitää pelätä, on nuo metsästäjät.
Jos alkavat hyppiä luvatta mailla, poliisiin yhteyttä.
Omilla mailla melkein joka kuukausi jonkinlaista ajajaa ketun tms perässä.
Vierailija kirjoitti:
Juokseva vesi, kaakelisuihku, sähköt. nettiyhteys. Sitten olisi mukavaa. Jotain muutakin ehkä.
Kyllä nuo löytyy minun mökistä.
Lisäksi ulkosauna. Ei kukaan täys'päinen lotraa suihkussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käy, mutta sitten alan miettiä polttopuita ja olenkin tyytyväinen rivarissa.
Yleensä tontilla on leppää ja pajua polttopuiksi. Riittää, jos kerran elämässä ostaa muutaman satasen moottorisahan ja klapikoneen.
Saahan sitä halottuakin.
Itse asun ( jo 15 vuotta) mökissä, moni tätä elämänmuotoa on ihailevinaan, mutta tosi asiassa pitävät vain outona tai hulluna.
Yhdysvalloissa tämä on normaalia. Oma kaivo, itse tehty hirsimökki ja parikyt hehtaaria maata on monen Kanadalaisen unelma.
Kannattaa ostaa mökki missä vähintään puolihehtaaria maata ja mielellään oman tien päässä.
Mulla menee polttopuuta 8-10 kuutiota vuodessa. Kyllä saa melkoinen lepikko ja pajukko olla pihassa.
Puoli hehtaaria maata ei ole paljon, etenkin jos siltä pläntiltä pitää ne polttopuutkon saada.
Puhut ihan höpöjä ja ihmiset uskoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ne vastuut häviä, vaikka minimoisi elämänsä. Se on aikuisen homma, hoitaa ikäviäkin asioita.
Kyllä ne kuule häviää kun riittävästi yksinkertaistuu.
Lapset, jos niitä on, pärjää omillaan kun aikuistuvat, kaikki omaiset kuolleet, eikä ole autoa ja on sinkku, niin ei ole mitään muuta kuin itsestään ja talostaan huolehtiminen. Ja jos talossa on rempat tehty ajallaan, sekin vähä on lähinnä huoltotöitä. Miten voisi enää olla yksinkertaisempaa elämä? Harvalla vaan tilanne on tämä.
Ei se talo kovin maalla voi olla, jos aiot ilman autoa pärjätä.
Nuo haaveet kuulostaa lähinnä siltä, että haaveillaan samasta tunteesta,kuin mitä vaikka kesälomalla on. Eihän se arki sitä ole, jos ei ole mitään vastapainoa. Moni eläkeläinen esim on aika pitkästyntkin
Vastasinkin siihen, miten elämänsä voi saada mahdollisimman yksinkertaiseksi, en siihen, tarvitseeko tai eikö tarvitse autoa jos asuu korvessa. Varmaan ymmärrät itsekin, ettei kukaan voi asua korvessa ilman autoa tai että pääsee jotenkin muuten kulkemaan.
Ja kyllä, mulla on ikuinen kesäloma töllissäni. Myin kesämökin pois kun muutin tähän, enkä ole katunut sekuntiakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei koskaan. Realistina ajattelen heti sitä kuinka hankalaa sieltä olisi talvella lähteä kauppaan, apteekkiin, lääkäriin tai muuten hoitamaan asioita. Kuka auraa tien? Mökissä pitäisi olla kaikki mukavuudet, en minä esim. haluaisi nyrkkipyykillä lakanoita jossain saunan padassa pestä. Sähköt ja huokseva vesi pitäisi myös olla, en halua jatkuvasti polttopuuta olla tekemässä ja mökkiin sitä raahata, samoin pakastin ruuan säilytystä varten. Helpommalla pääsee kun asuu kerrostalossa, ei täälläkään tarvitse muista huolta kantaa.
SinkkuN
Viime talvena aurattiin kahdesti
Niin jossain Turussa ehkä.
Moni haaveilee pohjoisesta, siellä aurataan vähän enemmän.
Elin 7 vuotta torpassani maalla peltojen keskellä. Silloin mulla oli vielä lapset ja työ. Ja tulihan se arki liian raskaaksi, koska piti huolehtia lapset ja käydä töissä kaupungissa, jonne matkaa oli 45 km. Joten myin rakkaan torppani ja tulin kaupunkiin elään helppoa elämää. Mutta tämä on liian helppoa. Mä kaipaan kakkia hommia, mitä sai tehdä omalla tiluksilla ja talossa. Mä en halua maata sohvalla ja kattella Netflixiä.
Nyt on lapset omillaan ja mulla työelämä taputeltu neljän vuoden päästä. Sitten alkaa se oma elämä ja ostan ihan pienen hirsimökin järven rannalta ja erakoidun sinne. Onneksi toi elämä on jo tuttua, joten ei tule yllätyksiä.
Ei se talo kovin maalla voi olla, jos aiot ilman autoa pärjätä.
Nuo haaveet kuulostaa lähinnä siltä, että haaveillaan samasta tunteesta,kuin mitä vaikka kesälomalla on. Eihän se arki sitä ole, jos ei ole mitään vastapainoa. Moni eläkeläinen esim on aika pitkästyntkin. Ja ilman autoa siellä kotona sitten vaan on oltava. Kyllä moni kaipaa elämäänsä esimerkiksi harrastuksia, vaikka ne olisikin kotona tehtäviä.