Lue keskustelun säännöt.
Kuinka usein käy mielessä ajatus, että olisi ihanaa elää ilman mitään vastuita pienessä mökissä järven rannalla
14.10.2025 |
Minulla hyvin usein - etenkin tuo täydellinen irtisanoutuminen vastuista, myös ajatusten tasolla. Ja ihan tarkoitan myös kaikkia läheisiä/läheisten ongelmia/töitä/arjen huolia. Voida vain päästää irti, kertakaikkisesti. Elellä hiljakseen tarvitsematta kelata mitään tai ketään. Tuon pienen hirsitalon aion toteuttaa, ellen nyt aivan lähivuosina kupsahda tästä. Ikää 50+.
Kommentit (202)
Vierailija kirjoitti:
Ihme porukkaa täällä, vastuun kanto "ei kiinnosta". Mutta jokainen voi toki kokeilla eristäytymistä yhteiskunnasta ja muuttaa johonkin mökkiin maleksimaan. Voi tulla ns. äitiä ikävä kun mökissä onkin kylmä, puita pitäisi saada lisää, vesi kannettava kaivosta, auto ei lähde pakkasella käyntiin ja 39 asteen kuumeessa miettii mistä saisi apua. Kun se puhelinkaan ei ilman sähköä toimi.
Voi sinua. Aloittaja on yli viisikymppinen, ja asiaa tuntien veikkaan, että tällaisesta haaveilevilla on ihan realiteetit tiedossa. En tiedä mitä muut tarkoittivat vastuilla, mutta minua ahdistaa oravanpyörän lisäksi ihmiset/ihmissuhteet - heidän murheensa, jakaminen. Meteli/naapurit. Tällaiset jutut. Ei tienaurauksen järjestäminen, lämmityspuut tai muu sellainen. Olen lähtöisin keskeltä metsää, ja tiedän tasan tarkkaan miten homma polkee. En ole lähdössä sähköttömyyteen tai vedettömyyteen, olen vetäytymässä rauhaan joka on minulle vihdoin taloudellisesti mahdollista. Joku muu voisi tässä kohtaa aloittaa tosiaan sen kulutusjuhlan johon meitä kannustetaan, minä olen saanut tarpeekseni. Sekä kuluttumisesta että ihmisistä/ihmisyydestä.
Eikö tule äitiäkään ikävä, hoidin äidin loppuun saakka. Se olkoon minun viimeinen vastuuni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä yksinäisenä naisihmisenä pärjäsin pikku mökissäni maalla. Auraus hoitui itse ja jos paljon lunta, naapuri kävi traktorillaan avaamassa tieni. Maksoin pienen summan. Oma auto oltava ja siitä kuluja. Polttopuut ostettuna, maalla ei ne kalliita. Hieman oli kyttäämistä ja juoruilua kun olin nuori, nätti sinkku. Ja saapasteltiin pihalle kutsumatta. Maalla se on vielä tapana.
Nyt kaupungissa huoletonta asumista. En tarvi autoa, ei lumitöitä, naapurit ei häiritse. Luontoon pääsen helposti bussilla.
Kumpikin asumismuoto hyvä. Ehkä vanhana kuitenkin parempi että palvelut lähellä.
Minä asun keskellä kirkonkylää omakotitalossa ilman mitään vastuita!
En kaipaa mökkiä järven rannalla, vaan autottomana riittää ihan tämä rivari hyvien kulkuyhteyksien päässä. Mutta onhan tämä aika mukavaa, kun työelämä on takana, lapset aikuisia ja vastuuta ei tarvitse kantaa kuin itsestään sekä kissasta ja koirasta. Vähään aikaan ei tarvitse edes maksaa verojakaan, kun ei ole tuloja.
Ranta-asukkaalla on iso vastuu esim siitä, ettei pasko järveä tai omaa kaivoaan. Laskuja pukkaa.
Yksityistie, sähkö, jätehuolto, auton kulut. Ruokakauppasn saatanan pitkä matka ja talvella sonnat jäätyy torniksi huussiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme porukkaa täällä, vastuun kanto "ei kiinnosta". Mutta jokainen voi toki kokeilla eristäytymistä yhteiskunnasta ja muuttaa johonkin mökkiin maleksimaan. Voi tulla ns. äitiä ikävä kun mökissä onkin kylmä, puita pitäisi saada lisää, vesi kannettava kaivosta, auto ei lähde pakkasella käyntiin ja 39 asteen kuumeessa miettii mistä saisi apua. Kun se puhelinkaan ei ilman sähköä toimi.
Voi sinua. Aloittaja on yli viisikymppinen, ja asiaa tuntien veikkaan, että tällaisesta haaveilevilla on ihan realiteetit tiedossa. En tiedä mitä muut tarkoittivat vastuilla, mutta minua ahdistaa oravanpyörän lisäksi ihmiset/ihmissuhteet - heidän murheensa, jakaminen. Meteli/naapurit. Tällaiset jutut. Ei tienaurauksen järjestäminen, lämmityspuut tai muu sellainen. Olen lähtöisin keskeltä metsää, ja tiedän tasan tarkkaan miten homma polkee. En ole lähdössä sähköttömyyteen tai ved
Olisin voinut kirjoittaa tämän. Meni oikein kylmät väreet kuinka samoja ratoja ajatukset voikaan kulkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaisi päättäjien ja toimittajien lukea tällainen ketju. Tässä on sitä todellisuutta viisikymppisten ajatusmaailmoista.
Vierailija kirjoitti:
Ranta-asukkaalla on iso vastuu esim siitä, ettei pasko järveä tai omaa kaivoaan. Laskuja pukkaa.
Yksityistie, sähkö, jätehuolto, auton kulut. Ruokakauppasn saatanan pitkä matka ja talvella sonnat jäätyy torniksi huussiin.
Jokainen varmasti nuo itsestäänselvyydet tietää. Toisaalta on paljon naisia, jotka ovat tuon unelmansa toteuttaneet, ja uupuneet sitten. Etenkin kokevat talvet raskaiksi ja usein on vielä remonttia vaativa talo.
Vähättelysi ei silti auta mitään, ei ketään edes kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka päivä haluan kadota pieneen metsämökkiin. Pari kissaa, takka, keinutuolissa kiikkuisi lukien tai virkaten ja teetä hörppien. 39v.
Tämä. Sienestäsin ja marjastaisin myös.
Mikä tämän nyt estää? Se kerrostalo asuntoko? Voit kiikuskella kynttilän valossa ja sienestää ja marjastaa myös. Jo nyt.
Olisihan se ihanaa, vaan tässä iässä kun terveys on hyvä ja pää pelaa ei sinänsä vastuu paina. En koe raskaaksi huolehtia perheestä jne, mutta onneksi olen etätöissä niin ei tule stressiä työpaikan ihmissuhteista ja saa nähdä niitä ihmisiä joita haluaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä elän puolet vuodesta mökillä jossa vain aurinkosähkö, tekemistä riittää jos haluaa mutta voi myös olla tekemättä välillä. Ei ole stressiä eikä vastuita, kaupunkieläminen unohtuu välillä kokonaan. Toisaalta mökillä tekeminen , metsän tai puutarhanhoito, vedestä, polttopuista yms huolehtiminen ei aiheuta mitään stressiä , ainoa stressi tulee jos joku haluaa välttämättä tulla yöksi ja heti stressi nostaa päätään. Jos vaan on mahdollista elää näin, niin suosittelen . Kun pakkaset tulevat on ihan kiva palata keskuslämmityksen piiriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmeisesti todella yleinen haave, minulla olisi sille paikkakin, ensi keväänä eristetään uudelleen talosta kaksi seinää, jolloin se olisi jälleen talviasuttava. Ongelmana on vain se, että kaivon juomavesi ei taida enää riittää kesäisin kuin minulle itselleni. Haihdunta on ilmastonmuutoksen myötä alentanut myös järven pintaa niin että kesäletkua joutuu viemään yhä kauemmas rannasta. Vesisysteemi siis pitäisi miettiä uudelleen.
Aika pienellä vaivalla tuolla voisi asua vuoden ympäri, nyt vain kolme kuukautta vuodesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu-u, on oikein mukavaa elämää, nautin. Sopivan yksinkertaista, mutta kuitenkin voin halutessani tehdä itselleni mielekkäitä asioita.
Polttopuut ostan, ovat tossa vajassa 10 metrin päässä, että ei ole iso homma hakea. Ja ennen kuin alkaa kitinä uunien lämmittämisen rasittavuudesta, niin joo, meneehän siihen kokonaista 3 minuuttia. Kaivokin vieressä, tosin vesi tulee kantamatta.
Lapset on aikuisia ja lähes kaikki omaiset kuolleet, vain sisko elossa. Auto on seisonnassa kun en käytä.
En käy töissä, ei tarvitse. Elän työttömyyskorvauksella ja pääomatuloilla (ja tän kertominen nyrjäyttää joka kerta jonkun miehen aivot ja alkaa solvaaminen. Odotellaan 🥰).
N54
Eikö ne lapset ole sun omaisia? Sisko ja muu lapsuudenperhe vain.
Vierailija kirjoitti:
Ranta-asukkaalla on iso vastuu esim siitä, ettei pasko järveä tai omaa kaivoaan. Laskuja pukkaa.
Yksityistie, sähkö, jätehuolto, auton kulut. Ruokakauppasn saatanan pitkä matka ja talvella sonnat jäätyy torniksi huussiin.
Mitäs tuo yksityistie tähän liittyy?
Sehän on semmonen tie jonka kunnospito kuuluu KAIKILLE maanomistajille.
Kiinteistö on siis Suomessa sama kuin omistat maata, virkakielellä.
Ylimääräisen ralluun voi kieltää ajokiellolla.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi päättäjien ja toimittajien lukea tällainen ketju. Tässä on sitä todellisuutta viisikymppisten ajatusmaailmoista.
Jos kenellä on rahaa, niin tietysti ok, mutta kyllä yleisesti ottaen terveiden ihmisten ei pidä heittäytyä toisten elätettäväksi ennen eläkeikää. Voi tietysti säästää rahaa niin paljon, että voi sitten vähillä kuluilla aikansa vietää siellä erämökillään. Mutta kyllä ainakin verottaja löytää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu-u, on oikein mukavaa elämää, nautin. Sopivan yksinkertaista, mutta kuitenkin voin halutessani tehdä itselleni mielekkäitä asioita.
Polttopuut ostan, ovat tossa vajassa 10 metrin päässä, että ei ole iso homma hakea. Ja ennen kuin alkaa kitinä uunien lämmittämisen rasittavuudesta, niin joo, meneehän siihen kokonaista 3 minuuttia. Kaivokin vieressä, tosin vesi tulee kantamatta.
Lapset on aikuisia ja lähes kaikki omaiset kuolleet, vain sisko elossa. Auto on seisonnassa kun en käytä.
En käy töissä, ei tarvitse. Elän työttömyyskorvauksella ja pääomatuloilla (ja tän kertominen nyrjäyttää joka kerta jonkun miehen aivot ja alkaa solvaaminen. Odotellaan 🥰).
N54
Kyllä siinä uunin lämmityksessä pari tuntia vähintään menee. Jos meinaa lämpöä saada nii
Niin? Mikä ongelma? Ei siinä vieressä tarvitse olla vahtimassa koko aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi päättäjien ja toimittajien lukea tällainen ketju. Tässä on sitä todellisuutta viisikymppisten ajatusmaailmoista.
Toimittajien mielestä se on rietastelua ja juontia.
Kyllä siinä uunin lämmityksessä pari tuntia vähintään menee. Jos meinaa lämpöä saada niin ei sillä hyvä että sytyttää ja jossakin vaiheessa vaan pelti kiinni.