Tunnetteko suorittajanaisia, jotka ovat hakeneet adhd-diagnoosin?

Tämä on mielenkiintoinen aihe. Tuntuu, että monilla ketjuun kirjoittaneella meni kuitenkin ohi artikkelista juuri se tärkeä pointti, että noilla hyvin menestyneillä adhd:ta itsellään epäilevillä ei ole aiemmin elämässä ollut juuri minkäänlaisia "normaalista" poikkeavia haasteita ennen kuin vasta tilanteessa, joissa lähes kuka tahansa uupuisi.

Eri asia sitten on ne korkeasti kouluttautuneet, joila haasteita on ollut läpi elämän (esim addiktiot, kotona jatkuva kaaos, myrskyisät ihmissuhteet jne).

Vierailija kirjoitti:

Just alkuviikosta oli Dagens Nyheterissa artikkeli Ruotsin tilanteesta.

Siellä on perustettu nepsyhäiriöiden purkupoliklinikat. Ne eivät ole enää huudossa, vaan ihmiset haluavat eroon diagnooseistaan.

Siis ensin vaivalla hankittu diagnoosi ja sitten se pitäisi vielä purkaa. Kuvaa hyvin sitä, millainen bisnes diagnoosista on tullut. Ja kun niiden kysyntä vähenee, aletaan laskuttaa niiden purkamisella. Eikä kenenkään mielestä järjetöntä?

Melko hurjaa luettavaa. 74 asiakkaalta 60:lta poistettiin diagnoosi.

Kuvaa myös hyvin nykyistä järjettömyyttä, jossa nykydiagnostiikka luottaa liikaa ihmisen omaan kertomukseen ja kokemukseen. Ei aikaakaan, niin tarina muuttuu toiseksi. Ei siinä mitään, mutta vähän outoa, kun kyse on ongelmasta, jonka pitäisi olla ilmennyt lapsesta lähtien.

 

On tosiaan hurjaa luettavaa, jos 74:ltä 60:stä on poistettu diagnoosi. 

Vierailija kirjoitti:

Luulen tuntevani: miehen tyttären. Tosi suorittaja, tunnollinen, eteenpäin pyrkivä. Haki diagnoosin, kun ei oikein pärjää eliittilukiossa ja pitkässä matikassa. 

 

Kysyin häneltä, että keneltä olet sen saanut, kun adhd on vahvasti perinnöllinen. Tyttö räpytti muutaman kerran ja sanoi, ettei tiennyt. 

 

Minä sekä mies olemme aika varmoja, ettei hänellä mitään ole. Mikään ei ole ikinä antanut viitteitä adhd:stä. 

Jaahas, täytyypä käydä hakemassa sitten uusi diagnoosi itselle jos sen tuollaisilla kriteereillä saa. Selkeästi tuota diagnoosia jaellaan kaikille halukkaille vaikka ei todellista perustetta sille ole. No nyt voi sitten vedota kaikessa siihen että kun mä olen adhd. 

sinne vaan diagnoosia hakemaan,siinä voi mennä aikuispuolella pari vuotta tällä hetkellä.

Vierailija kirjoitti:

sinne vaan diagnoosia hakemaan,siinä voi mennä aikuispuolella pari vuotta tällä hetkellä.

Ovatko suorittajatytöt tukkineet hoitojonot kenties? 

Ihmisten tulisi ymmärtää, että diagnoosit perustuvat täysin sopimuksiin ja ne on alun perin kehitetty apuvälineiksi ammattilaisille asioiden luokittelua varten. Ne eivät siis tavoita 100% mitään sairaustiloja tai ota kantaa ongelmien taustasyihin.

Nykytietämys psykiatrisista ja neuropsykiatrisista häiriöistä on, että niille on olemassa tietty yhteinen alttius. Taustasyyt ovat todellisuudessa monimutkaiset. Kriteerit ovat myös useissa häiriöissä päällekkäisiä. Lähes kaikkiin psykiatrisiin häiriöihin liittyy myös keskittymisvaikeuksia.

Koska myöskään ADHD ei ole puhtaasti diagnostiikan pohjalta neurobiologinen ongelma, on taustalla lukemattomia tekijöitä. Myös nämä käsitteet "hyperfokusointi", "älykkyydellä ylikompensointi" ym. eivät ole mitään kriteerioiteita. Jos ihminen pystyy kompensoimaan oireitaan siten, että hän selviää keskitasoa paremmin elämässä, on diagnoosi käytännössä kyseenalainen ja turha. Koska diagnoosikriteeri on, että häiriö aiheuttaa merkittävää haittaa ainakin kahdella elämän alueella. Jos merkittävää haittaa ei ole, ei diagnoosiakaan tulisi käyttää. 

ADHD on yleisempi alemmissa sosiaaluokissa. Näillä henkilöillä elämänhallinnan taidot ja hyödylliset rutiinit jäävät usein kehittymättä. Haittaa voi varmasti olla ilman diagnoosiakin ja on käytännössä mahdotonta erottaa, mikä osuus näistä haasteista johtuu puhtaasti sosiaalisista syistä ja mikä on biologista. Myös mt-ongelmien muu kirjo kasautuu alempiin sosiaaliluokkien, mikä monimutkaistaa asiaa entisestään. Sosiaalisten taustatekijöiden merkitystä diagnoosin saamisen kannalta ei voi ainakaan aliarvioida.

Olen suorittaja, mutta olen myös ADHD. Oireet ovat olleet lapsesta asti selkeät, tyttönä ne eivät vain näkyneet riehumisena kuten usein pojilla. Tyttöjen ADHD on edelleen vahvasti alidiagnosoitu ja minunkin elämäni olisi mennyt toisin jos tämä olisi lapsena huomattu.

Vituttaa tälläiset jutut. ADHD ei tarkoita elämäntapatyötöntä reppanaa jolla ei ole tavoitteita elämässä. ADHD-diagnosoitu ihminen VOI olla hitonmoinen menestyjä ja suorittaja, pärjääjä.

ADHD on yleisempi alemmissa sosiaaluokissa. Näillä henkilöillä elämänhallinnan taidot ja hyödylliset rutiinit jäävät usein kehittymättä. Haittaa voi varmasti olla ilman diagnoosiakin ja on käytännössä mahdotonta erottaa, mikä osuus näistä haasteista johtuu puhtaasti sosiaalisista syistä ja mikä on biologista. Myös mt-ongelmien muu kirjo kasautuu alempiin sosiaaliluokkien, mikä monimutkaistaa asiaa entisestään. Sosiaalisten taustatekijöiden merkitystä diagnoosin saamisen kannalta ei voi ainakaan aliarvioida.

Minä en ole millään tavalla alemmasta sosiaaliluokasta ja koko lapsuus minulle on yritetty takoa rutiineita päähän, mutta niin vaan niitä ei ole juurikaan. Hampaat toki pesen ;)

Olet yksinkertaisesti idiootti jos kuvittelet että ylemmissä sosiaaliluokissa eletään rutiinien mukaan ja esimerkiksi työväki elää pellossa. Kyllä se usein painottuu enemmän sinne työväenluokkaan se rutiinipitoinen elämä. Minunkin ylemmän keskiluokan vanhempani ovat työväenluokkaisesta taustasta ja siksi jämptejä ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

ADHD on yleisempi alemmissa sosiaaluokissa. Näillä henkilöillä elämänhallinnan taidot ja hyödylliset rutiinit jäävät usein kehittymättä. Haittaa voi varmasti olla ilman diagnoosiakin ja on käytännössä mahdotonta erottaa, mikä osuus näistä haasteista johtuu puhtaasti sosiaalisista syistä ja mikä on biologista. Myös mt-ongelmien muu kirjo kasautuu alempiin sosiaaliluokkien, mikä monimutkaistaa asiaa entisestään. Sosiaalisten taustatekijöiden merkitystä diagnoosin saamisen kannalta ei voi ainakaan aliarvioida.

Minä en ole millään tavalla alemmasta sosiaaliluokasta ja koko lapsuus minulle on yritetty takoa rutiineita päähän, mutta niin vaan niitä ei ole juurikaan. Hampaat toki pesen ;)

Olet yksinkertaisesti idiootti jos kuvittelet että ylemmissä sosiaaliluokissa eletään rutiinien mukaan ja esimerkiksi työväki elää pellossa. Kyllä se usein painottuu enemmän sinne työväenluokkaan se rutiinipitoinen elämä. Minunki

Eihän tuossa sanottu, ettei ADHD voisi ilmetä ylemmissä luokissa. Se on kuitenkin yleisempää alemmissa sosiaaliluokissa.

Vähän sama kuin esimerkiksi naisten rintasyöpä on yleisempi rikkailla naisilla. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö köyhillä voisi olla ko sairautta.

Kyse on sosiaaliluokkien välisistä eroista. Ne on ihan tilastollinen tosiasia.

TÄMÄ!!! Ja siis aivan kuvottaa miten tälläkin palstalla NAISET painaa toisia naisia alas haukkumalla "hyvin pärjänneitä ja menestyneitä" ADHD.ta sairastavia naisia alas vain pirihakuisiksi suorittajaksi. Voisimpa lainata omat painavat kenkäni vaikka päiväksi.

Myös itselläni on aikuisiällä todettu ADHD, joka on kylläkin ollut koko elämäni läsnä, mutta väkipakkolukemisella (minulla on myös lukihäiriö) oon suorittanut ensimmäisen korkeakoulututkintoni läpi, mutta en todellakaan huippu numeroilla.

Oon pärjännyt työelämässä ainoastaan polttamalla itseni loppuun sillä, että opettelin työhön liittyviä asioita vapaa-ajalla. Luin, luin ja luin, minä, joka en pysty lukemaan edes runoa loppuun ilman, että huomaan miettiväni samaan aikaan kolmea muuta tekemätöntä asiaa ja palaan taas 3 sivua taaksepäin aloittaakseni alusta.

Lopulta ahdistuin monien vuosien epävarmuuden jälkeen niin paljon, että päätin lukea itselleni uuden ammatin täysin uudelta alalta, jossa voin itse työllistää itseni. Mutta sepä ei enää onnistunutkaan tällä onnettomalla tarkkaavaisuudella, jatkuvalla ajatuksen poukkoilulla asiasta toiseen ja lukihäiriöllä. Hakeuduin viimein psykiatrille, kun puolet kursseista jäi kesken, loput meni läpi rimaa hipoen ja alkoi näyttää sille, etten tule valmistumaan enää ammattikorkeasta 😞

Lääkekokeilut oli kaikkea muuta kuin makeaa hunajaa ja edelleenkin mietin lääkityksen haittojen ja hyötyjen epävakaassa puntarissa, että kumpi on parempi, lääkityksellä vai ilman. Lääkityksen kanssa pystyn lukemaan ja keskittymään pari tuntia johdonmukaisesti ja sen jälkeen iskee haittavaikutukset, mitkä häiritsee kokonaisvaltaisesti arkea loput 22 tuntia päivästä. Ilman lääkkeitä en kärsi haittavaikutuksista, mutta en myöskään pysty keskittymään johdonmukaiseen tekemiseen edes perusarjen pyörittämisessä.

Joten voidaanko olla yleistämättä, koska psykiatrit on vastuussa diagnoosista sekä lääkityksestä ja valtaosa adhd-diagnoosin aikuisiällä saaneista naisista on saanut diagnoosin aivan oikeasta syystä. Se jäljelle jäävä marginaali vääristä adhd-diagnooseista ei saa arvottaa meitä kaikkia piriboostia hakeviksi suorittajiksi

Minä olen sekä suorittaja että ADHD-ihminen. Lääkitys rauhoittaa. Minulla on kympin keskiarvo lukiosta, 10 vuoden parisuhde, kesken jäänyt amis, kesken jäänyt amk, loppuun tehty maisterintutkinto, vitonen yliopiston opinnäytetöistä ja kesken jääneitä kesätöitä sekä kymmeniä kokeiltuja harrastuksia. Äitinä olen hajamielinen suorittaja, joka juoksee lapsen kanssa harrastuksissa mutta hukkaa kaikki tavarat. 

😬

Vierailija kirjoitti:

Olen suorittaja, mutta olen myös ADHD. Oireet ovat olleet lapsesta asti selkeät, tyttönä ne eivät vain näkyneet riehumisena kuten usein pojilla. Tyttöjen ADHD on edelleen vahvasti alidiagnosoitu ja minunkin elämäni olisi mennyt toisin jos tämä olisi lapsena huomattu.

Vituttaa tälläiset jutut. ADHD ei tarkoita elämäntapatyötöntä reppanaa jolla ei ole tavoitteita elämässä. ADHD-diagnosoitu ihminen VOI olla hitonmoinen menestyjä ja suorittaja, pärjääjä.

ADHD elämäntapatyötön reppana voisi ajatella menestyneiden ADHD ihmisten olevan ylimielisiä ja heikompia sortavia, mut oikeasti ovat iloisia paremmasta asemastanne ja ottavat teistä mallia miten pärjätä ADHD kans. Se on pelkästä tuurista ja lapsuuden olosuhteista kiinni onko ADHD itselle häiriö vai voima.

Toivottavasti muut pärjäävät mielummin neuvoisivat näitä huonosti pärjääviä, eivätkä pilkkaisi ja sortaisia heikompaa

Jälleen naisten terveysongelmia vähätellään :/

Tunnen yhden aikuisen naisen, jolla on selvästi  adhd mutta ei pääse edes tutkimuksiin koska on akateemisesti menestynyt. Töiden ulkopuolella unohtaa kaiken, kämppä kaaoksessa eikä osaa asialle tehdä mitään, ja jos tekee niin tilanne on kahden päivän päästä sama, on myös aina myöhässä, laskut menee perintään jne. Akateemisesti menestyy koska ala kiinnostaa ja hän on myös poikkeuksellisen älykäs, eli pystyy kompensoimaan. Hänen kohdallaan ainakin tehty virhe ja järjestelmä jättänyt pulaan, aivan selkeä ADHD tapaus on. Haasteet olleet läsnä koko elämän, ja historiassa myös burn-outteja jotka adhd ihmisille yleisiä.

Ainoa aikuinen nainen jonka tiedän hakeneen ADHD diagnoosin on niin selvä tapaus että kutsuin häntä nimellä ADHD kymmenisen vuotta ennen kuin hän sanoi hakeneensa diagnoosia. Uskomatonta sähellystä aina, jatkuvaa työpaikan vaihtoa, pikku onnettomuuksia ja ylipäätänsä holtitonta menoa niin kauan kuin olen tuntenut, muuten ihana ihminen.

En. Itse olen alisuorittajanainen, ja mulle tarjottiin ADHD-tutkimuksia, mutta en saanut aikaiseksi mennä. Sitten tajusin, että en myöskään missään nimessä halua ADHD-lääkitystä, joten täällä sitä sitten räpistellään niin kuin ennenkin.

Jodelissa joskus tällainen nainen avautui, kun pitää kiskoa 5 nappia naamaan että selviää pharman esimiestyöstä. Huomautin ystävällisesti, että voisiko homma olla hänelle liian vaativa. Ei ollut ja sain myös bannit jodeliin tällaisten ehdotusten ja ehdotuksen rukoilemisesta vuoksi. No toisaalta, mitä voi oikein odottaakaan tukka putkella kirjaimellisesti huumeissa painavilta oman elämänsä sankareilta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen tuntevani: miehen tyttären. Tosi suorittaja, tunnollinen, eteenpäin pyrkivä. Haki diagnoosin, kun ei oikein pärjää eliittilukiossa ja pitkässä matikassa. 
 

Kysyin häneltä, että keneltä olet sen saanut, kun adhd on vahvasti perinnöllinen. Tyttö räpytti muutaman kerran ja sanoi, ettei tiennyt. 
 

Minä sekä mies olemme aika varmoja, ettei hänellä mitään ole. Mikään ei ole ikinä antanut viitteitä adhd:stä. 

Jaahas, täytyypä käydä hakemassa sitten uusi diagnoosi itselle jos sen tuollaisilla kriteereillä saa. Selkeästi tuota diagnoosia jaellaan kaikille halukkaille vaikka ei todellista perustetta sille ole. No nyt voi sitten vedota kaikessa siihen että kun mä olen adhd. 

Kyllähan pharman täytyy niitä diagnooseja jaella että saa huumeet myytyä. Ei huumeita saa muuten myydä. Bisneksen on pyörittävä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin ihmettelen näitä, joilla on jopa useammat LOPPUUN SAATETUT korkeakouluopinnot ja katkeamaton työhistoria, pitkiä parisuhteita jne., että miten niin muka ADHD?

Se on se korkean ÄO:n ADHD ja se on paljon pahempi kuin matalan ÄO:n ADHD, jota potevilla jää koulut kesken ja joudutaan pahimmassa tapauksessa vankilaan.

Onhan se ihan hirveän paljon siistimpää olla superhyperälykäs ja kärsiä ADHD:sta kuin olla vain keskimääräisen älykäs ja kärsiä burn outista, koska vaatii liikaa itseltään. Kukapa ei haluaisi olla tosi älykäs.

Mikähän siinä häiritsee, jos joku muu on? 

Tunnen useammankin, jotka ovat saaneet ADHD-diagnoosit, yksi on saanut ADD-diagnoosin. Yksi ei saanut ADHD-diagnoosia vaikka haki, hänellä todettiin sekä vaativa että epävakaa persoonallisuushäiriö. Kaikki viisikymppisiä naisia, joista osa elämässään menestyneitä, osa ei. Osa oireillut jo lapsuudesta kuka milläkin tavalla, useammat lääkinneet itseään joko liikunnalla, alkoholilla, lääkkeillä tai shoppailulla, suurin osa sairastunut vähintään burn outiin ja masennukseen. Hankalimpaan suuntaan elämä kääntynyt tuolla yhdellä, joka ei saanut ADHD-diagnoosia tai -lääkitystä, hän on jäänyt yksin kun kukaan ei oikein kestä olla hänen seurassaan. Ihmisparka.