Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun mieheni aikuiset lapset vain härskisti jakavat yhteistä omaisuuttamme
12.10.2025 |
Keskenään, tyyliin että minä haluan sitten kesämökin, minä haluan sen keskusta-asunnon siis tämänlaista puhetta kun käyvät kylässä. Me emme ole vielä kuolemassa ja mikään näistä ei tosiaan ole menossa miehen lapsille mutta jo pelkkä puhe ottaa minua aivoon, ei tuollaista ole soveliasta puhua kun olemme vielä elossa.
Kommentit (345)
"olen tuo, jolle vastaat. Taitaa olla niin, että puhumme aika lailla samoista summista, mutta puhumme myös elämän valinnoista. Olen valinnut niin, että en halua laittaa kaikkia rahojani seiniin ja asuntoon, siksi asun itä-hgissä neukkukuutiossa. Jotta voin voin pitää sata tonnia osakkeissa.
Haaveilen aina Kalasatamasta ja merenrannasta, kyllä sinne pääsisin kaksioon, mutta elämä on valintoja. "
No joo, itse uskon balanssiin. Siinä missä haluan jättää lapsilleni perintöä, haluan myös itse elää mukavaa elämää. Olen toteuttanut joitain haaveitani enkä elä kituuttaen ajatellen että sillä tavalla lapsilleni jää enemmän. En ole oikeastaan ihan vakuuttunut siitä että se olisi lapsillenikaan parempi vaihtoehto. Uskon että he ovat onnellisempia kun äitikin on onnellinen eikä mahdollisesti katkeroidu jossain luukussa paremmasta elämästä haaveillen. Jotkuthan sitten vielä lopulta syyttävät niitä lapsiaan siitä omasta kohtalostaan, varsinkin jos ne lapset eivät tajua olla riittävän kiitollisia - jos ymmärrät mitä tarkoitan.
Jäin oikein miettimään. Jos minä kuolisin nyt, jäisihän mun miehelle myös edelleen se hänen puolikkaansa meidän kiinteistöstä. Senkin arvo on noin 300 000. Ei hän siis tyhjän päälle jäisi jos minusta aika pian jättäisikin, vaikka ei saisikaan jäädä taloomme asumaan.
T. Tuo sama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"olen tuo, jolle vastaat. Taitaa olla niin, että puhumme aika lailla samoista summista, mutta puhumme myös elämän valinnoista. Olen valinnut niin, että en halua laittaa kaikkia rahojani seiniin ja asuntoon, siksi asun itä-hgissä neukkukuutiossa. Jotta voin voin pitää sata tonnia osakkeissa.
Haaveilen aina Kalasatamasta ja merenrannasta, kyllä sinne pääsisin kaksioon, mutta elämä on valintoja. "
No joo, itse uskon balanssiin. Siinä missä haluan jättää lapsilleni perintöä, haluan myös itse elää mukavaa elämää. Olen toteuttanut joitain haaveitani enkä elä kituuttaen ajatellen että sillä tavalla lapsilleni jää enemmän. En ole oikeastaan ihan vakuuttunut siitä että se olisi lapsillenikaan parempi vaihtoehto. Uskon että he ovat onnellisempia kun äitikin on onnellinen eikä mahdollisesti katkeroidu jossain luukussa paremmasta elämästä haaveillen. Jotkuthan sitten vielä lopulta syyttävät niitä lapsiaan siitä omasta kohtalosta
En minäkään kituuta enkä kärsi. Olen löytänyt halvalla ihanan asunnon ylimmästä kerroksesta, josta näkyy pitkälle, asunto on remontoitu viimeisen päälle, kylppärikin on kuin viiden tähden hotellista, alue rauhallinen, mutta itä-hgin seinät itsessään on aika halvat.
Balanssisitahan on kyse: on minulla mökkikin, siksi haluan asua kerrostalossa. Minä olen tasapainottanut elämäni tällä tavalla.
taas sama
^ Ok, ymmärsin väärin sen Kalasatamasta haaveilun.
Vierailija kirjoitti:
^ Ok, ymmärsin väärin sen Kalasatamasta haaveilun
No, ymmärsit varmaan ihan oikein. Haaveilen kyllä Kalasatamasta ja siitä, että iso parveke olisi meren yllä, mutta olen valinnut plan b:n; sellaisen, joka tuottaa tyydytystä, mutta ei ole ihan sitä unelmaa.
Vrt. Matkoilla valitsen hotelliin, joka maksaa max 300 e yö, vaikka haaveilen niistä, jotka maksaa 1300 e yö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei testamentti riidoilta pelasta, riidan saa aikaiseksi aina, jos on ollut jotain odotuksia ja luuloja.
Sain testamentilla mieheltäni ihan laillisesti osaomistus sekä hallintaoikeuden vanhaan taloon järven rannalla. Läheiset välit mieheni lapsiin (20+) katkesivat tähän. Harmi, koska olen testamentannut osani heille takaisin sitten kun kuolen. Olen alkanut miettiä että taidan muuttaa testamenttiani, kun viisveisaavat tästä talosta, rannasta, minusta, tai tekemistäni remonteista.
Sano nyt vielä, ettet ole kertonut heille testamentistasi?
Miksi kukaan on niin hölmö, että erikseen haluaa loukata kuollessaan jälkeläisiä, olivat omia tai lainassa? Eikö sekin olisi paljon mehevämpää tehdä, kun ehtii vielä nauttia likaisesta tempustaan? Tietenkään he eivät halua paikalle tulla, jos ovat luulleet perivänsä sen, eikä heitä ole etukäteen
No hyvänen aika, tottakai kerroin, annoin lukea sen testamentin ihan omin silmin. Remontit ei ole mitään "omaa makua" vaan korjausvelkaa. Hirsikengitystää, lattiaeristystä,uusi peltikatto, sisävessa puuseen tilalle. Lähetin kuvia että ymmärtäisivät että oma lapseni ei ehkä saa mitään kun satsaan heidän tulevaan perintönsä kaiken. Eikä ole heille tullut perintöveroakaan tämän järjestelyn ansiosta. Kiittämättömyys on ainoa palkkani. Jalomielistä puolisoa ei äitipuolessa kukaan halua uskoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, kyllä 20+ on vielä usein aika "kaikki mulle heti nyt" vaiheessa, eikä näe että myöhemmin ja enemmän olisi fiksumpaa kuin heti, ja vaikka vähemmän.
Usein alle 30v ei oikeen handlar jos tulee mätä kiinteistö perinnöksi. Olisivat onnellisia että 60+ äitipuoli, joka on puolisonsa menettänyt, korjaa paikkoja heitä varten.
Tämä on hieno kuvaus siitä kahtiajaosta, jonka avioerot aiheuttavat. Ikääntyvät tekevät kahdenlaista perintösuunnittelua; miten jättää lapsille mahdollisimman paljon tai miten jättää lapsille mahdollisimman vähän.
Yleensä tätä on edeltänyt taloussuunnittelu, jossa yritetään maksaa mahdollisimman vähän elareita. Samaan aikaan, kun ydinperheissä on avattu säästötilejä ja rahastoja lapsille.
Tämä tulee joskus vielä näkymään isosti yhteiskunnassamme ja jo nyt olisi hyvä palauttaa niitä lakeja, jotka turvaavat eroperheiden lasten asemaa. Eikä niin, että yhteiskunta turvaa, vaan ihan ne omat vanhemmat laitetaan vastuuseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hieno kuvaus siitä kahtiajaosta, jonka avioerot aiheuttavat. Ikääntyvät tekevät kahdenlaista perintösuunnittelua; miten jättää lapsille mahdollisimman paljon tai miten jättää lapsille mahdollisimman vähän.
Yleensä tätä on edeltänyt taloussuunnittelu, jossa yritetään maksaa mahdollisimman vähän elareita. Samaan aikaan, kun ydinperheissä on avattu säästötilejä ja rahastoja lapsille.
Tämä tulee joskus vielä näkymään isosti yhteiskunnassamme ja jo nyt olisi hyvä palauttaa niitä lakeja, jotka turvaavat eroperheiden lasten asemaa. Eikä niin, että yhteiskunta turvaa, vaan ihan ne omat vanhemmat laitetaan vastuuseen.
En ymmärrä miten tulit tuohon johtopäätökseen. Eroperheissäkin on säästötilejä ja rahastoja ja perintösuunnittelu yritetään tehdä niin että lapsille jäisi mahdollisimman paljon. Erona on ennemminkin ehkä se että se uusi puoliso saattaa jäädä leskeytyessään eroperheessä huonompaan asemaan kuin ydinperheessä. Ainakin jos ei koskaan menty naimisiin koska haluttiin nimenomaan maksimoida lapsille välittömästi menevä perintö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hieno kuvaus siitä kahtiajaosta, jonka avioerot aiheuttavat. Ikääntyvät tekevät kahdenlaista perintösuunnittelua; miten jättää lapsille mahdollisimman paljon tai miten jättää lapsille mahdollisimman vähän.
Yleensä tätä on edeltänyt taloussuunnittelu, jossa yritetään maksaa mahdollisimman vähän elareita. Samaan aikaan, kun ydinperheissä on avattu säästötilejä ja rahastoja lapsille.
Tämä tulee joskus vielä näkymään isosti yhteiskunnassamme ja jo nyt olisi hyvä palauttaa niitä lakeja, jotka turvaavat eroperheiden lasten asemaa. Eikä niin, että yhteiskunta turvaa, vaan ihan ne omat vanhemmat laitetaan vastuuseen.
En ymmärrä miten tulit tuohon johtopäätökseen. Eroperheissäkin on säästötilejä ja rahastoja ja perintösuunnittelu yritetään tehdä niin että lapsille jäisi mahdollisimman paljon. Erona on ennemminkin ehkä se
Jos lesken kanssa ei ole yhteisiä lapsia niin miksi se olisi ongelma? Leski ei ole saanut taloudellisesti takkiin koska on hoitanut lapsia kotona jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieskin voi kuolla ensin... Ja toisaalta mieskin on voinut olla kotona hoitamassa lapsia.
Ydinperheessä on kuitenkin ihan luontevaa että lapset saavat perintönsä vasta molempien kuoltua. Eroperheessä leski joutuu usein puolisonsa menettämisen lisäksi menettämään kotinsa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hieno kuvaus siitä kahtiajaosta, jonka avioerot aiheuttavat. Ikääntyvät tekevät kahdenlaista perintösuunnittelua; miten jättää lapsille mahdollisimman paljon tai miten jättää lapsille mahdollisimman vähän.
Yleensä tätä on edeltänyt taloussuunnittelu, jossa yritetään maksaa mahdollisimman vähän elareita. Samaan aikaan, kun ydinperheissä on avattu säästötilejä ja rahastoja lapsille.
Tämä tulee joskus vielä näkymään isosti yhteiskunnassamme ja jo nyt olisi hyvä palauttaa niitä lakeja, jotka turvaavat eroperheiden lasten asemaa. Eikä niin, että yhteiskunta turvaa, vaan ihan ne omat vanhemmat laitetaan vastuuseen.
Ei ole pelkästään eroperheitä. On lapsia lyhyistä avosuhteista, on naisten omin päin tekemiä lapsia, on leskeksi jääneitä nuorehkoja äitejä ja isiä. Ei yhdellä sapluunalla kannata lakeja alkaa muuttelemaan. Avioliitto on kahden ihmisen onni, ja sopimus. Suodaan puolisoille se vaikka tapahtumia olisi takanapäinkin. Ihan kun elämälle ja sen tuomalla onnelle ei saisi sanoa "tahdon". Katolisuuteen voi kääntyä ne jotka ei elämän korjausliikkeitä suvaitse. Lapsen näkökulmakin voi joskus muuttua, hänestäkin voi tulla äitipuoli tai isäpuoli joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieskin voi kuolla ensin... Ja toisaalta mieskin on voinut olla kotona hoitamassa lapsia.
Ydinperheessä on kuitenkin ihan luontevaa että lapset saavat perintönsä vasta molempien kuoltua. Eroperheessä leski joutuu usein puolisonsa menettämisen lisäksi menettämään kotinsa.
Eikös hänellä ole lesken asumisoikeus
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hieno kuvaus siitä kahtiajaosta, jonka avioerot aiheuttavat. Ikääntyvät tekevät kahdenlaista perintösuunnittelua; miten jättää lapsille mahdollisimman paljon tai miten jättää lapsille mahdollisimman vähän.
Yleensä tätä on edeltänyt taloussuunnittelu, jossa yritetään maksaa mahdollisimman vähän elareita. Samaan aikaan, kun ydinperheissä on avattu säästötilejä ja rahastoja lapsille.
Tämä tulee joskus vielä näkymään isosti yhteiskunnassamme ja jo nyt olisi hyvä palauttaa niitä lakeja, jotka turvaavat eroperheiden lasten asemaa. Eikä niin, että yhteiskunta turvaa, vaan ihan ne omat vanhemmat laitetaan vastuuseen.
En ymmärrä miten tulit tuohon johtopäätökseen. Eroperheissäkin on säästötilejä ja rahastoja ja perintösuunnittelu yritetään tehdä niin että lapsille jäisi mahdollisimman paljon. Erona on ennemminkin ehkä se
Jos uusiopariskunnalla ei ole täysin yhteistalouden, heillä on taloudet jotka vaikuttavat suuresti toisiinsa. Moniko uusiopariskunta todella istuu alas hyvässä yhteishengessä miettimään, että mistä kuluista nipistetään, että saadaan kertymään enemmän (puolison aikaisemman liiton) lapsien säästötileille. Taitaa aika harvassa olla.
Ylipäätään eron vaikuttaa niin, että jaettavaa on kertynyt vähemmän. Erot ovat kalliita, yleensä asuntoja myydessä ei jää voitolle ja on kallista aloittaa elämä "alusta".
Vähintään pitäisi ryhtyä tekemään tilastointia eroperheiden/ydinperheessä kasvaneiden henkilöiden varallisuuden kehityksestä tai perintöjen suuruudesta. Uskon kyllä, että nämä tilastot näyttäisivät melkoisen railon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieskin voi kuolla ensin... Ja toisaalta mieskin on voinut olla kotona hoitamassa lapsia.
Ydinperheessä on kuitenkin ihan luontevaa että lapset saavat perintönsä vasta molempien kuoltua. Eroperheessä leski joutuu usein puolisonsa menettämisen lisäksi menettämään kotinsa.
Eikös hänellä ole lesken asumisoikeus
No ei jos ei menty naimisiin vaan kyse on avopuolisosta. Juurihan tässä on keskusteltu siitä kuinka maksimoidaan lapsille menevä perintö myös siten että ei mennä enää uudelleen naimisiin. Tässäkin ketjussa on näitä esimerkkejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieskin voi kuolla ensin... Ja toisaalta mieskin on voinut olla kotona hoitamassa lapsia.
Ydinperheessä on kuitenkin ihan luontevaa että lapset saavat perintönsä vasta molempien kuoltua. Eroperheessä leski joutuu usein puolisonsa menettämisen lisäksi menettämään kotinsa.
Eikös hänellä ole lesken asumisoikeus
No ei jos ei menty naimisiin vaan kyse on avopuolisosta. Juurihan tässä on keskusteltu siitä kuinka maksimoidaan lapsille menevä perintö myös siten että ei mennä enää uudelleen naimisiin. Tässäkin ketjussa on näitä esimerkkejä.
Ahaa, no sitten ei kyllä voi mitään jos on tuollaiseen suostunut
"Jos uusiopariskunnalla ei ole täysin yhteistalouden, heillä on taloudet jotka vaikuttavat suuresti toisiinsa. Moniko uusiopariskunta todella istuu alas hyvässä yhteishengessä miettimään, että mistä kuluista nipistetään, että saadaan kertymään enemmän (puolison aikaisemman liiton) lapsien säästötileille. Taitaa aika harvassa olla. "
Usein molemmilla on lapsia aiemmasta suhteesta , ei vain toisella. Meille ainakin on ollut itsestään selvää että kaikki ratkaisut tehdään niin että lapsista pidetään huolta.
Tietenkin eroaminen on kallista ja on aivan mahdollista että kaikissa eroperheissä perinnöt eivät ole yhtä suuria kuin joissain ydinperheissä. On kuitenkin myös hyvintoimeentulevia eronneita jotka ovat itse saattaneet myös saada isoja perintöjä.
Ei asiat ole aivan noin mustavalkoisia.
Kuulostaa siltä, että lapset ovat aikoinaan kasvatettu itsekeskeisiksi. Asioilla on aina kaksi puolta.
Vierailija kirjoitti:
Joo, kyllä 20+ on vielä usein aika "kaikki mulle heti nyt" vaiheessa, eikä näe että myöhemmin ja enemmän olisi fiksumpaa kuin heti, ja vaikka vähemmän.
Usein alle 30v ei oikeen handlar jos tulee mätä kiinteistö perinnöksi. Olisivat onnellisia että 60+ äitipuoli, joka on puolisonsa menettänyt, korjaa paikkoja heitä varten.
Tosiaan! Asioilla on myös tämmöinen näkökulma!
Vierailija kirjoitti:
"Jos uusiopariskunnalla ei ole täysin yhteistalouden, heillä on taloudet jotka vaikuttavat suuresti toisiinsa. Moniko uusiopariskunta todella istuu alas hyvässä yhteishengessä miettimään, että mistä kuluista nipistetään, että saadaan kertymään enemmän (puolison aikaisemman liiton) lapsien säästötileille. Taitaa aika harvassa olla. "
Usein molemmilla on lapsia aiemmasta suhteesta , ei vain toisella. Meille ainakin on ollut itsestään selvää että kaikki ratkaisut tehdään niin että lapsista pidetään huolta.
Tietenkin eroaminen on kallista ja on aivan mahdollista että kaikissa eroperheissä perinnöt eivät ole yhtä suuria kuin joissain ydinperheissä. On kuitenkin myös hyvintoimeentulevia eronneita jotka ovat itse saattaneet myös saada isoja perintöjä.
Ei asiat ole aivan noin mustavalkoisia.
Kyllä, varmasti löytyy poikkeuksia molemmista perhetyypeistä. Siksi tarvittaisiinkin tilastoja, joista asia selviää. Kyllähän kaikki meistä ymmärtää, että ilmiöistä täytyy olla tietoa, vaikka aina löytyy poikkeuksia. Tämä on kuitenkin yhteiskunnallisesti merkittävä asia.
Se on hienoa jos on niin varakas. Itselläni suurin osa omaisuudesta on kiinni seinissä. Minulla on kyllä henkivakuutus jonka edunsaajia lapseni ovat, ja jolla he kattaisivat kuolemastani aiheutuvat kulut ja perintöverot, mutta ei niillä tulevaisuutta rakentaisi. Osuuteni puoliksi omistamastani kiinteistöstä on noin 300 000. Lapsen näkökulmasta suht iso raha kiinni perinnössä jota et saa kun äidin mies asuu siellä loppuelämänsä. Ja samaan aikaan olet yhteisvastuullinen remonttien kustannuksista.
Ihan karmea tilanne lapsille.
olen tuo, jolle vastaat. Taitaa olla niin, että puhumme aika lailla samoista summista, mutta puhumme myös elämän valinnoista. Olen valinnut niin, että en halua laittaa kaikkia rahojani seiniin ja asuntoon, siksi asun itä-hgissä neukkukuutiossa. Jotta voin voin pitää sata tonnia osakkeissa.
Haaveilen aina Kalasatamasta ja merenrannasta, kyllä sinne pääsisin kaksioon, mutta elämä on valintoja.