Mitä tehdä kun mieheni aikuiset lapset vain härskisti jakavat yhteistä omaisuuttamme

Lapsena ajattelen että vanhempieni ei tarvitse jättää minulle mitään. Saavat käyttää kaiken itseensä jos haluavat. Heidän rahojaan ne on. 

Äitinä ajattelen että en ikinä voisi tehdä noin lapsilleni. Jos jotenkin heidän polkuaan tässä maailmassa voin yrittää helpottaa, aivan varmasti sen teen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ap ajetellut että sinä saatat kuolla ennen miestäsi? Silloin keskinäinen testamenttinne ei mitenkään enää vaikuta siihen mitä miehen lapset aikanaan miehen omaisuudesta saavat. He voivat hyvin aikanaan saada asunnon ja mökin.

Ei aloitus koskenut sitä, miten perintö tullaan jakamaan, vaan tökeröä käytöstä.

Se koski myös sitä että ap ei haluaisi miehen lapsien saavan nimenomaan näitä omaisuuden osia koska tuntuvat niitä kärkkyvän.

 

 

Ap  mitä ilmeisimmin haluaisi, jos siis leskeksi jäisi, että hän voisi asua kotonaan ja saada edelleen käyttää mökkiä, ei hän suinkaan haluaisi jättää miehen lapsia perinnöttä. Sehän olisi jo mahdottomuuskin.

Mökki olisi kuite

Hyvänen aika näitä köyhiä, eli jos esim. fiktiivisellä monimiljonäärillä B. Walhroosilla olisi mökki, se olisi pakko myydä lakiosan maksamiseksi, eikä lakiosaa kattaisi runsas KÄTEINEN ja OSAKKEET ja SIJOITUSKIINTEISTÖT. Vain se saakelin mökki, se olis pakko myydä tai antaa lapsille kun ne haluaa just sen mökin lakiosana.

Älkää uskoko mutta monilla silti on monta mökkiä (Lapissa, Ranskassa, Hangossa jne.) ja suuri omaisuus niiden päälle. 

Vierailija kirjoitti:

Onko tää edes tottakaan, kuka noin tekee ja vielä elossa olevien ihmisten edessä :D. Omat vanhemmat ovat tehneet testamentin, en tiedä mikä on sisältö mutta tiedän missä se on kun aika koittaa. Ei kyllä kiinnosta vaikka jättäisivät perinnöttömäksi, saisivat mieluummin käyttää rahojansa itseensä niin kauan kuin elävät, ovat sen todellakin ansainneet.

Jaa, mun mielestä toi aikuisten lasten isän naureskelu omille lapsilleen että saavat sitten perinnönjaossa tietää etteivät saa mitään, on paljon törkeämpää. Ja mitä isä edellä, sen ovat lapset oppineet. Ahneuden, pikkumaisuuden, saituuden, kusipäisyyden. Terveisiä vaan omalle faijalleni sinne Varsinais-Suomeen. Faijan vaimo on ollut meille lapsille kivempi kuin isä, nykyään emme tosin käy enää kahvillakaan. Lapsenlapset joita on 8 eivät vaaria tunne, kun ei kiinnosta. Teinejä ei ainakaan voi syyttää perinnön perässä juoksijoiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Mun eno ratkaisi asian myymällä asunnon ja vaimolleen. Hän oli eronnut aikaa sitten ja lapset oli vieroitettu niin, etteivät halunneet olla tekemisissä. Vasta kun eno sairastui, tulivat lapset niiiin lipevinä paikalle.

Pernnönjaossa,selvisi, että eno ja hänen uusi puolisonsa (30vuotta aviossa) olivat jo vuosikymmen aiemmin tehneet omaisuusjärjestelyt. Vaimo oli lunastanut asunnon puolikkaan ja yhdessä rakennettu mökki oli alun alkaenkin laitettu vaimon nimiin.

Lapset raivostuivat, kun jäivät ilman suurta perintöä, oliko vain kymppitonni kummallekin.

 

Vieroitettu? Saanko arvata, eno lähti uuden muijan matkaan ja jätti vaimonsa yksin lasten kanssa. Silloin se oli ihan tavallista, buumeriäijät tässä kunnostautuneet. Mitä sitä elareitakaan maksamaan ja lapsia tapaamaan, nehän muistuttaa vaan eksästä jota on pettänyt rumasti ja pitää häpeäää piilotella. Sitten uuspari pistänyt samantien myös lasten perinnön pois ulottuvilta. Kun tämä uusi liitto on se ainoa ja oikea. Mökin ja muun omaisuuden laittaminen uuden vaimon nimiin samantien kielii nimenomaan tuosta, ettei mies halua omaisuuden vaikuttavan elatusvelvollisuuteen, vaan ollut paperilla varaton, ettei lapsia tarvitse elättää. Sinä taidat tietää vain tarinan toisen puolen, kun olet kuunnellut sukusi mustamaalaavan tuota ensimmäistä vaimoa lapsineen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tää edes tottakaan, kuka noin tekee ja vielä elossa olevien ihmisten edessä :D. Omat vanhemmat ovat tehneet testamentin, en tiedä mikä on sisältö mutta tiedän missä se on kun aika koittaa. Ei kyllä kiinnosta vaikka jättäisivät perinnöttömäksi, saisivat mieluummin käyttää rahojansa itseensä niin kauan kuin elävät, ovat sen todellakin ansainneet.

Jaa, mun mielestä toi aikuisten lasten isän naureskelu omille lapsilleen että saavat sitten perinnönjaossa tietää etteivät saa mitään, on paljon törkeämpää. Ja mitä isä edellä, sen ovat lapset oppineet. Ahneuden, pikkumaisuuden, saituuden, kusipäisyyden. Terveisiä vaan omalle faijalleni sinne Varsinais-Suomeen. Faijan vaimo on ollut meille lapsille kivempi kuin isä, nykyään emme tosin käy enää kahvillakaan. Lapsenlapset joita on 8 eivät vaaria tunne, kun ei kiinnosta. Teinejä ei ainakaan voi syyttää perinnön pe

Mistä taas keksit että lapset eivät perinnönjaossa saa mitään kun lapsille kuuluu aina lakiosa ja ap sanoikin että lapset ovat saamassa rahaa.

se että aviopari keskenään sopii että vanhuuden päiviksi on varattu toisille mökki ja asunto jos toinen sattuukin kuolemaan ensin on ihan inhimillistä. Kummankaan lapsia ei ole unohdettu ja heille on jopa tulossa se kaikkein paras vaihtoehto eli riihikuivaa rahaa. Ei tarvitse miettiä mistä maksaa perintöverot tai leskenoikeuksista.  

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tää edes tottakaan, kuka noin tekee ja vielä elossa olevien ihmisten edessä :D. Omat vanhemmat ovat tehneet testamentin, en tiedä mikä on sisältö mutta tiedän missä se on kun aika koittaa. Ei kyllä kiinnosta vaikka jättäisivät perinnöttömäksi, saisivat mieluummin käyttää rahojansa itseensä niin kauan kuin elävät, ovat sen todellakin ansainneet.

Jaa, mun mielestä toi aikuisten lasten isän naureskelu omille lapsilleen että saavat sitten perinnönjaossa tietää etteivät saa mitään, on paljon törkeämpää. Ja mitä isä edellä, sen ovat lapset oppineet. Ahneuden, pikkumaisuuden, saituuden, kusipäisyyden. Terveisiä vaan omalle faijalleni sinne Varsinais-Suomeen. Faijan vaimo on ollut meille lapsille kivempi kuin isä, nykyään emme tosin käy enää kahvillakaan. Lapsenlapset joita on 8 eivät vaaria tunne, kun ei kiinno

En puhunut perinnänjaosta vaan isän naureskelusta jota ap kuvaa. Vittuilee lapsilleen. Ihana mies, toivottavasti elätte pitkään yhdessä. Tommoisille alzheimeritkin tulee niin että ilkeys lisääntyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ap:tä. Minunkin omaisuuttani ovat sukulaiset jakamassa milloin kenellekin, lapseton kun olen. Asuntoon otin käänteisen asuntolainan, aattelin hummata rahat. 

Oikeasti jakamassa, vai luulet niin? Sukumme sinkku on sellainen rahankäyttäjä, että kukaan ei kuvittele että mitään jää perinnöksi yhtään kenellekään, ei edes kissayhdistykselle. 

Ihan suoraan sanottu, että auton voisit jättää xxxx:lle ja mökin yyyy:lle. Ovat sisarusten ja serkkujen lapsia. Oisin voinut jättääkin, mutta perintö jaetaan vasta vainajan kuoleman jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun on pakko kiittää näistä ketjuista. Olen jo ehtinyt sanoa kyllä nykyisen mieheni kosintaan mutta aion perua lupaukseni. 

Ei enää naimisiin. Menee liian vaikeaksi lasten kannalta. 

Lapset on aina mulle ykkönen. 

Ei ole vaikeaa, kun hoidetaan paperityöt etukäteen. Ja avioehto tietysti. Kumpikaan ei pyri hyötymään toisesta.

Lesken elinikäistä asumisoikeutta ei tosiaan pysty mitenkään estämään. Elinikäistä. Se saattaisi pahimmillaan tarkoittaa kohdallani eli lasteni kohdalla vaikka kymmeniä vuosia. Jos minä kuolisin nuorena ja mieheni ei. 

Ei. En aio ottaa sitä riskiä että lapsilleni kävisi niin. 

 

Se on hienoa jos on niin varakas. Itselläni suurin osa omaisuudesta on kiinni seinissä. Minulla on kyllä henkivakuutus jonka edunsaajia lapseni ovat, ja jolla he kattaisivat kuolemastani aiheutuvat kulut ja perintöverot, mutta ei niillä tulevaisuutta rakentaisi. Osuuteni puoliksi omistamastani kiinteistöstä on noin 300 000. Lapsen näkökulmasta suht iso raha kiinni perinnössä jota et saa kun äidin mies asuu siellä loppuelämänsä. Ja samaan aikaan olet yhteisvastuullinen remonttien kustannuksista. 

Ihan karmea tilanne lapsille. 

olen tuo, jolle vastaat. Taitaa olla niin, että puhumme aika lailla samoista summista, mutta puhumme myös elämän valinnoista. Olen valinnut niin, että en halua laittaa kaikkia rahojani seiniin ja asuntoon, siksi asun itä-hgissä neukkukuutiossa. Jotta voin voin pitää sata tonnia osakkeissa.

Haaveilen aina Kalasatamasta ja merenrannasta, kyllä sinne pääsisin kaksioon, mutta elämä on valintoja. 

"olen tuo, jolle vastaat. Taitaa olla niin, että puhumme aika lailla samoista summista, mutta puhumme myös elämän valinnoista. Olen valinnut niin, että en halua laittaa kaikkia rahojani seiniin ja asuntoon, siksi asun itä-hgissä neukkukuutiossa. Jotta voin voin pitää sata tonnia osakkeissa.

Haaveilen aina Kalasatamasta ja merenrannasta, kyllä sinne pääsisin kaksioon, mutta elämä on valintoja. "

No joo, itse uskon balanssiin. Siinä missä haluan jättää lapsilleni perintöä, haluan myös itse elää mukavaa elämää. Olen toteuttanut joitain haaveitani enkä elä kituuttaen ajatellen että sillä tavalla lapsilleni jää enemmän. En ole oikeastaan ihan vakuuttunut siitä että se olisi lapsillenikaan parempi vaihtoehto. Uskon että he ovat onnellisempia kun äitikin on onnellinen eikä mahdollisesti katkeroidu jossain luukussa paremmasta elämästä haaveillen. Jotkuthan sitten vielä lopulta syyttävät niitä lapsiaan siitä omasta kohtalostaan, varsinkin jos ne lapset eivät tajua olla riittävän kiitollisia - jos ymmärrät mitä tarkoitan. 

Jäin oikein miettimään. Jos minä kuolisin nyt, jäisihän mun miehelle myös edelleen se hänen puolikkaansa meidän kiinteistöstä. Senkin arvo on noin 300 000. Ei hän siis tyhjän päälle jäisi jos minusta aika pian jättäisikin, vaikka ei saisikaan jäädä taloomme asumaan. 

T. Tuo sama 

Vierailija kirjoitti:

"olen tuo, jolle vastaat. Taitaa olla niin, että puhumme aika lailla samoista summista, mutta puhumme myös elämän valinnoista. Olen valinnut niin, että en halua laittaa kaikkia rahojani seiniin ja asuntoon, siksi asun itä-hgissä neukkukuutiossa. Jotta voin voin pitää sata tonnia osakkeissa.

Haaveilen aina Kalasatamasta ja merenrannasta, kyllä sinne pääsisin kaksioon, mutta elämä on valintoja. "

No joo, itse uskon balanssiin. Siinä missä haluan jättää lapsilleni perintöä, haluan myös itse elää mukavaa elämää. Olen toteuttanut joitain haaveitani enkä elä kituuttaen ajatellen että sillä tavalla lapsilleni jää enemmän. En ole oikeastaan ihan vakuuttunut siitä että se olisi lapsillenikaan parempi vaihtoehto. Uskon että he ovat onnellisempia kun äitikin on onnellinen eikä mahdollisesti katkeroidu jossain luukussa paremmasta elämästä haaveillen. Jotkuthan sitten vielä lopulta syyttävät niitä lapsiaan siitä omasta kohtalosta

En minäkään kituuta enkä kärsi. Olen löytänyt halvalla ihanan asunnon ylimmästä kerroksesta,  josta näkyy pitkälle, asunto on remontoitu viimeisen päälle, kylppärikin on kuin viiden tähden hotellista, alue rauhallinen, mutta itä-hgin seinät itsessään on aika halvat. 

Balanssisitahan on kyse: on minulla mökkikin, siksi haluan asua kerrostalossa. Minä olen tasapainottanut elämäni tällä tavalla. 



taas sama

^ Ok, ymmärsin väärin sen Kalasatamasta haaveilun. 

Vierailija kirjoitti:

^ Ok, ymmärsin väärin sen Kalasatamasta haaveilun

No, ymmärsit varmaan ihan oikein. Haaveilen kyllä Kalasatamasta ja siitä, että iso parveke olisi meren yllä, mutta olen valinnut plan b:n; sellaisen, joka tuottaa tyydytystä, mutta ei ole ihan sitä unelmaa.

Vrt. Matkoilla valitsen hotelliin, joka maksaa max 300 e yö, vaikka haaveilen niistä, jotka maksaa 1300 e yö. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei testamentti riidoilta pelasta, riidan saa aikaiseksi aina, jos on ollut jotain odotuksia ja luuloja. 

 

Sain testamentilla mieheltäni ihan laillisesti osaomistus sekä hallintaoikeuden vanhaan taloon järven rannalla. Läheiset välit mieheni lapsiin (20+) katkesivat tähän. Harmi, koska olen testamentannut osani heille takaisin sitten kun kuolen. Olen alkanut miettiä että taidan muuttaa testamenttiani, kun viisveisaavat tästä talosta, rannasta, minusta, tai tekemistäni remonteista.

Sano nyt vielä, ettet ole kertonut heille testamentistasi? 

Miksi kukaan on niin hölmö, että erikseen haluaa loukata kuollessaan jälkeläisiä, olivat omia tai lainassa? Eikö sekin olisi paljon mehevämpää tehdä, kun ehtii vielä nauttia likaisesta tempustaan? Tietenkään he eivät halua paikalle tulla, jos ovat luulleet perivänsä sen, eikä heitä ole etukäteen

No hyvänen aika, tottakai kerroin, annoin lukea sen testamentin ihan omin silmin. Remontit ei ole mitään "omaa makua" vaan korjausvelkaa. Hirsikengitystää, lattiaeristystä,uusi peltikatto, sisävessa puuseen tilalle. Lähetin kuvia että ymmärtäisivät että oma lapseni ei ehkä saa mitään kun satsaan heidän tulevaan perintönsä kaiken. Eikä ole heille tullut perintöveroakaan tämän järjestelyn ansiosta. Kiittämättömyys on ainoa palkkani. Jalomielistä puolisoa ei äitipuolessa kukaan halua uskoa.

Joo, kyllä 20+ on vielä usein aika "kaikki mulle heti nyt" vaiheessa, eikä näe että myöhemmin ja enemmän olisi fiksumpaa kuin heti, ja vaikka vähemmän.

Usein alle 30v ei oikeen handlar jos tulee mätä kiinteistö perinnöksi. Olisivat onnellisia että 60+ äitipuoli, joka on puolisonsa menettänyt, korjaa paikkoja heitä varten.

Tämä on hieno kuvaus siitä kahtiajaosta, jonka avioerot aiheuttavat. Ikääntyvät tekevät kahdenlaista perintösuunnittelua; miten jättää lapsille mahdollisimman paljon tai miten jättää lapsille mahdollisimman vähän. 

Yleensä tätä on edeltänyt taloussuunnittelu, jossa yritetään maksaa mahdollisimman vähän elareita. Samaan aikaan, kun ydinperheissä on avattu säästötilejä ja rahastoja lapsille. 

Tämä tulee joskus vielä näkymään isosti yhteiskunnassamme ja jo nyt olisi hyvä palauttaa niitä lakeja, jotka turvaavat eroperheiden lasten asemaa. Eikä niin, että yhteiskunta turvaa, vaan ihan ne omat vanhemmat laitetaan vastuuseen.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on hieno kuvaus siitä kahtiajaosta, jonka avioerot aiheuttavat. Ikääntyvät tekevät kahdenlaista perintösuunnittelua; miten jättää lapsille mahdollisimman paljon tai miten jättää lapsille mahdollisimman vähän. 

Yleensä tätä on edeltänyt taloussuunnittelu, jossa yritetään maksaa mahdollisimman vähän elareita. Samaan aikaan, kun ydinperheissä on avattu säästötilejä ja rahastoja lapsille. 

Tämä tulee joskus vielä näkymään isosti yhteiskunnassamme ja jo nyt olisi hyvä palauttaa niitä lakeja, jotka turvaavat eroperheiden lasten asemaa. Eikä niin, että yhteiskunta turvaa, vaan ihan ne omat vanhemmat laitetaan vastuuseen.

En ymmärrä miten tulit tuohon johtopäätökseen. Eroperheissäkin on säästötilejä ja rahastoja ja perintösuunnittelu yritetään tehdä niin että lapsille jäisi mahdollisimman paljon. Erona on ennemminkin ehkä se että se uusi puoliso saattaa jäädä leskeytyessään eroperheessä huonompaan asemaan kuin ydinperheessä. Ainakin jos ei koskaan menty naimisiin koska haluttiin nimenomaan maksimoida lapsille välittömästi menevä perintö. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on hieno kuvaus siitä kahtiajaosta, jonka avioerot aiheuttavat. Ikääntyvät tekevät kahdenlaista perintösuunnittelua; miten jättää lapsille mahdollisimman paljon tai miten jättää lapsille mahdollisimman vähän. 

Yleensä tätä on edeltänyt taloussuunnittelu, jossa yritetään maksaa mahdollisimman vähän elareita. Samaan aikaan, kun ydinperheissä on avattu säästötilejä ja rahastoja lapsille. 

Tämä tulee joskus vielä näkymään isosti yhteiskunnassamme ja jo nyt olisi hyvä palauttaa niitä lakeja, jotka turvaavat eroperheiden lasten asemaa. Eikä niin, että yhteiskunta turvaa, vaan ihan ne omat vanhemmat laitetaan vastuuseen.

En ymmärrä miten tulit tuohon johtopäätökseen. Eroperheissäkin on säästötilejä ja rahastoja ja perintösuunnittelu yritetään tehdä niin että lapsille jäisi mahdollisimman paljon. Erona on ennemminkin ehkä se

Jos lesken kanssa ei ole yhteisiä lapsia niin miksi se olisi ongelma? Leski ei ole saanut taloudellisesti takkiin koska on hoitanut lapsia kotona jne

Mieskin voi kuolla ensin... Ja toisaalta mieskin on voinut olla kotona hoitamassa lapsia. 

Ydinperheessä on kuitenkin ihan luontevaa että lapset saavat perintönsä vasta molempien kuoltua. Eroperheessä leski joutuu usein puolisonsa menettämisen lisäksi menettämään kotinsa. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä on hieno kuvaus siitä kahtiajaosta, jonka avioerot aiheuttavat. Ikääntyvät tekevät kahdenlaista perintösuunnittelua; miten jättää lapsille mahdollisimman paljon tai miten jättää lapsille mahdollisimman vähän. 

Yleensä tätä on edeltänyt taloussuunnittelu, jossa yritetään maksaa mahdollisimman vähän elareita. Samaan aikaan, kun ydinperheissä on avattu säästötilejä ja rahastoja lapsille. 

Tämä tulee joskus vielä näkymään isosti yhteiskunnassamme ja jo nyt olisi hyvä palauttaa niitä lakeja, jotka turvaavat eroperheiden lasten asemaa. Eikä niin, että yhteiskunta turvaa, vaan ihan ne omat vanhemmat laitetaan vastuuseen.

Ei ole pelkästään eroperheitä. On lapsia lyhyistä avosuhteista, on naisten omin päin tekemiä lapsia, on leskeksi jääneitä nuorehkoja äitejä ja isiä. Ei yhdellä sapluunalla kannata lakeja alkaa muuttelemaan. Avioliitto on kahden ihmisen onni, ja sopimus. Suodaan puolisoille se vaikka tapahtumia olisi takanapäinkin. Ihan kun elämälle ja sen tuomalla onnelle ei saisi sanoa "tahdon". Katolisuuteen voi kääntyä ne jotka ei elämän korjausliikkeitä suvaitse. Lapsen näkökulmakin voi joskus muuttua, hänestäkin voi tulla äitipuoli tai isäpuoli joskus.

Vierailija kirjoitti:

Mieskin voi kuolla ensin... Ja toisaalta mieskin on voinut olla kotona hoitamassa lapsia. 

Ydinperheessä on kuitenkin ihan luontevaa että lapset saavat perintönsä vasta molempien kuoltua. Eroperheessä leski joutuu usein puolisonsa menettämisen lisäksi menettämään kotinsa. 

Eikös hänellä ole lesken asumisoikeus