Mitä tehdä kun mieheni aikuiset lapset vain härskisti jakavat yhteistä omaisuuttamme

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on hieno kuvaus siitä kahtiajaosta, jonka avioerot aiheuttavat. Ikääntyvät tekevät kahdenlaista perintösuunnittelua; miten jättää lapsille mahdollisimman paljon tai miten jättää lapsille mahdollisimman vähän. 

Yleensä tätä on edeltänyt taloussuunnittelu, jossa yritetään maksaa mahdollisimman vähän elareita. Samaan aikaan, kun ydinperheissä on avattu säästötilejä ja rahastoja lapsille. 

Tämä tulee joskus vielä näkymään isosti yhteiskunnassamme ja jo nyt olisi hyvä palauttaa niitä lakeja, jotka turvaavat eroperheiden lasten asemaa. Eikä niin, että yhteiskunta turvaa, vaan ihan ne omat vanhemmat laitetaan vastuuseen.

En ymmärrä miten tulit tuohon johtopäätökseen. Eroperheissäkin on säästötilejä ja rahastoja ja perintösuunnittelu yritetään tehdä niin että lapsille jäisi mahdollisimman paljon. Erona on ennemminkin ehkä se

Jos uusiopariskunnalla ei ole täysin yhteistalouden, heillä on taloudet jotka vaikuttavat suuresti toisiinsa. Moniko uusiopariskunta todella istuu alas hyvässä yhteishengessä miettimään, että mistä kuluista nipistetään, että saadaan kertymään enemmän (puolison aikaisemman liiton) lapsien säästötileille. Taitaa aika harvassa olla. 

Ylipäätään eron vaikuttaa niin, että jaettavaa on kertynyt vähemmän. Erot ovat kalliita, yleensä asuntoja myydessä ei jää voitolle ja on kallista aloittaa elämä "alusta". 

Vähintään pitäisi ryhtyä tekemään tilastointia eroperheiden/ydinperheessä kasvaneiden henkilöiden varallisuuden kehityksestä tai perintöjen suuruudesta. Uskon kyllä, että nämä tilastot näyttäisivät melkoisen railon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieskin voi kuolla ensin... Ja toisaalta mieskin on voinut olla kotona hoitamassa lapsia. 

Ydinperheessä on kuitenkin ihan luontevaa että lapset saavat perintönsä vasta molempien kuoltua. Eroperheessä leski joutuu usein puolisonsa menettämisen lisäksi menettämään kotinsa. 

Eikös hänellä ole lesken asumisoikeus

No ei jos ei menty naimisiin vaan kyse on avopuolisosta. Juurihan tässä on keskusteltu siitä kuinka maksimoidaan lapsille menevä perintö myös siten että ei mennä enää uudelleen naimisiin. Tässäkin ketjussa on näitä esimerkkejä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieskin voi kuolla ensin... Ja toisaalta mieskin on voinut olla kotona hoitamassa lapsia. 

Ydinperheessä on kuitenkin ihan luontevaa että lapset saavat perintönsä vasta molempien kuoltua. Eroperheessä leski joutuu usein puolisonsa menettämisen lisäksi menettämään kotinsa. 

Eikös hänellä ole lesken asumisoikeus

No ei jos ei menty naimisiin vaan kyse on avopuolisosta. Juurihan tässä on keskusteltu siitä kuinka maksimoidaan lapsille menevä perintö myös siten että ei mennä enää uudelleen naimisiin. Tässäkin ketjussa on näitä esimerkkejä. 

Ahaa, no sitten ei kyllä voi mitään jos on tuollaiseen suostunut

"Jos uusiopariskunnalla ei ole täysin yhteistalouden, heillä on taloudet jotka vaikuttavat suuresti toisiinsa. Moniko uusiopariskunta todella istuu alas hyvässä yhteishengessä miettimään, että mistä kuluista nipistetään, että saadaan kertymään enemmän (puolison aikaisemman liiton) lapsien säästötileille. Taitaa aika harvassa olla. "

Usein molemmilla on lapsia aiemmasta suhteesta , ei vain toisella. Meille ainakin on ollut itsestään selvää että kaikki ratkaisut tehdään niin että lapsista pidetään huolta. 

Tietenkin eroaminen on kallista ja on aivan mahdollista että kaikissa eroperheissä perinnöt eivät ole yhtä suuria kuin joissain ydinperheissä. On kuitenkin myös hyvintoimeentulevia eronneita jotka ovat itse saattaneet myös saada isoja perintöjä. 

Ei asiat ole aivan noin mustavalkoisia. 

Kuulostaa siltä, että lapset ovat aikoinaan kasvatettu itsekeskeisiksi. Asioilla on aina kaksi puolta.

Vierailija kirjoitti:

Joo, kyllä 20+ on vielä usein aika "kaikki mulle heti nyt" vaiheessa, eikä näe että myöhemmin ja enemmän olisi fiksumpaa kuin heti, ja vaikka vähemmän.

Usein alle 30v ei oikeen handlar jos tulee mätä kiinteistö perinnöksi. Olisivat onnellisia että 60+ äitipuoli, joka on puolisonsa menettänyt, korjaa paikkoja heitä varten.

Tosiaan! Asioilla on myös tämmöinen näkökulma!

Vierailija kirjoitti:

"Jos uusiopariskunnalla ei ole täysin yhteistalouden, heillä on taloudet jotka vaikuttavat suuresti toisiinsa. Moniko uusiopariskunta todella istuu alas hyvässä yhteishengessä miettimään, että mistä kuluista nipistetään, että saadaan kertymään enemmän (puolison aikaisemman liiton) lapsien säästötileille. Taitaa aika harvassa olla. "

Usein molemmilla on lapsia aiemmasta suhteesta , ei vain toisella. Meille ainakin on ollut itsestään selvää että kaikki ratkaisut tehdään niin että lapsista pidetään huolta. 

Tietenkin eroaminen on kallista ja on aivan mahdollista että kaikissa eroperheissä perinnöt eivät ole yhtä suuria kuin joissain ydinperheissä. On kuitenkin myös hyvintoimeentulevia eronneita jotka ovat itse saattaneet myös saada isoja perintöjä. 

Ei asiat ole aivan noin mustavalkoisia. 

Kyllä, varmasti löytyy poikkeuksia molemmista perhetyypeistä. Siksi tarvittaisiinkin tilastoja, joista asia selviää. Kyllähän kaikki meistä ymmärtää, että ilmiöistä täytyy olla tietoa, vaikka aina löytyy poikkeuksia. Tämä on kuitenkin yhteiskunnallisesti merkittävä asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö niille nyt jotkut lakiosat kuitenkin mene? Mutta joo, törkeää.

Ei talosta eikä mökistä, meillä on keskinäinen testamentti. Ja silti ovat suunapäänä neuvomassa mitä remontteja meidän kannattaisi tehdä ja mitä itse aikovat joskus tulevaisuudessa tehdä. 

 

ap

Kärkkymässä eläviltä ihmisiltä omaisuutta. Onpa huonosti kasvatettuja. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen miten yleensä ottaen olette missään tekemisissä koska minkäänlaista kunnioitusta ei ole kenelläkään. Ei isällään lapsia kohtaan eikä lapsilla isäänsä kohtaan, ei sinulla lapsia kohtaan eikä lapsilla sinua kohtaan. 

Ehkä sinä kuoletkin ensin. 

Eikä ap:lla miestään kohtaan. Loukkaantuu lasten puheista, mutta omissa puheissa suunnittelee mitä tekee, kun mies kuolee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei testamentti riidoilta pelasta, riidan saa aikaiseksi aina, jos on ollut jotain odotuksia ja luuloja. 

 

Sain testamentilla mieheltäni ihan laillisesti osaomistus sekä hallintaoikeuden vanhaan taloon järven rannalla. Läheiset välit mieheni lapsiin (20+) katkesivat tähän. Harmi, koska olen testamentannut osani heille takaisin sitten kun kuolen. Olen alkanut miettiä että taidan muuttaa testamenttiani, kun viisveisaavat tästä talosta, rannasta, minusta, tai tekemistäni remonteista.

Sano nyt vielä, ettet ole kertonut heille testamentistasi? 

Miksi kukaan on niin hölmö, että erikseen haluaa loukata kuollessaan jälkeläisiä, olivat omia tai lainassa? Eikö sekin olisi paljon mehevämpää tehdä, kun ehtii vielä nauttia likaisesta tempustaan? Tietenkään he eivät halua paikalle tulla, jos ovat l

Taa yksi törkeä äiti. Ome lapsi jää ilman?

Vierailija kirjoitti:

Mieskin voi kuolla ensin... Ja toisaalta mieskin on voinut olla kotona hoitamassa lapsia. 

Ydinperheessä on kuitenkin ihan luontevaa että lapset saavat perintönsä vasta molempien kuoltua. Eroperheessä leski joutuu usein puolisonsa menettämisen lisäksi menettämään kotinsa. 

Suomalaisten keskimääräinen elinikä on jossain 80 vuoden paremmalla puolella. Perintöä saavat lapset ovat jotain 50-60 vuotiaita. Useimmat eivät tarvitse tuossa vaiheessa enää perintöä, on koti hankittuna, sen sijaan se leskeksi jäänyt puoliso tarvitsee edelleen kodin. Täällä joidenkin esittämä ajattelutapa, että uuden puolison voisi jättää tyhjän päälle, on todella kylmäävä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieskin voi kuolla ensin... Ja toisaalta mieskin on voinut olla kotona hoitamassa lapsia. 

Ydinperheessä on kuitenkin ihan luontevaa että lapset saavat perintönsä vasta molempien kuoltua. Eroperheessä leski joutuu usein puolisonsa menettämisen lisäksi menettämään kotinsa. 

Suomalaisten keskimääräinen elinikä on jossain 80 vuoden paremmalla puolella. Perintöä saavat lapset ovat jotain 50-60 vuotiaita. Useimmat eivät tarvitse tuossa vaiheessa enää perintöä, on koti hankittuna, sen sijaan se leskeksi jäänyt puoliso tarvitsee edelleen kodin. Täällä joidenkin esittämä ajattelutapa, että uuden puolison voisi jättää tyhjän päälle, on todella kylmäävä. 

Miksi se uusi puoliso ei ole vaatinut avioliittoa? Hänen pitäisi syyttää puolisoaan, joka ei välitä hänestä. Ei puolison lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieskin voi kuolla ensin... Ja toisaalta mieskin on voinut olla kotona hoitamassa lapsia. 

Ydinperheessä on kuitenkin ihan luontevaa että lapset saavat perintönsä vasta molempien kuoltua. Eroperheessä leski joutuu usein puolisonsa menettämisen lisäksi menettämään kotinsa. 

Eikös hänellä ole lesken asumisoikeus

No ei jos ei menty naimisiin vaan kyse on avopuolisosta. Juurihan tässä on keskusteltu siitä kuinka maksimoidaan lapsille menevä perintö myös siten että ei mennä enää uudelleen naimisiin. Tässäkin ketjussa on näitä esimerkkejä. 

Ahaa, no sitten ei kyllä voi mitään jos on tuollaiseen suostunut

Kun kyse ei ole "suostumisesta" vaan haluamisesta. On haluttu maksimoida se lasten etu. Ihan tietoisesti. 

Pointtina oli se että eroperheiden lapset eivät ole aina niitä kärsijöitä vaan se heikompaan asemaan jäävä voi olla se uusi puoliso. Ja edelleen, se voi olla myös ihan oma valinta. Minä en VALITA, minä totean. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieskin voi kuolla ensin... Ja toisaalta mieskin on voinut olla kotona hoitamassa lapsia. 

Ydinperheessä on kuitenkin ihan luontevaa että lapset saavat perintönsä vasta molempien kuoltua. Eroperheessä leski joutuu usein puolisonsa menettämisen lisäksi menettämään kotinsa. 

Suomalaisten keskimääräinen elinikä on jossain 80 vuoden paremmalla puolella. Perintöä saavat lapset ovat jotain 50-60 vuotiaita. Useimmat eivät tarvitse tuossa vaiheessa enää perintöä, on koti hankittuna, sen sijaan se leskeksi jäänyt puoliso tarvitsee edelleen kodin. Täällä joidenkin esittämä ajattelutapa, että uuden puolison voisi jättää tyhjän päälle, on todella kylmäävä. 

Itse olen todennut että jos minä kuolen ensin, onhan miehelläni puolet kiinteistöstämme, vaikka se meneekin myyntiin. Hän joutuu luopumaan kodistaan, kyllä, mutta ei hän jää tyhjän päälle. Hänen osuutensa on satojen tuhansien arvoinen. Kyllä sillä jonkun asunnon itselleen ostaa. 

Ja voihan hän kuolla ensin. Silloin minä olen siinä tilanteessa että menetän sekä puolisoni että kotini. Hyväksyn sen täysin. En minäkään jää tyhjän päälle. Oma osuuteni on yhtä arvokas kuin mieheni osuus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieskin voi kuolla ensin... Ja toisaalta mieskin on voinut olla kotona hoitamassa lapsia. 

Ydinperheessä on kuitenkin ihan luontevaa että lapset saavat perintönsä vasta molempien kuoltua. Eroperheessä leski joutuu usein puolisonsa menettämisen lisäksi menettämään kotinsa. 

Suomalaisten keskimääräinen elinikä on jossain 80 vuoden paremmalla puolella. Perintöä saavat lapset ovat jotain 50-60 vuotiaita. Useimmat eivät tarvitse tuossa vaiheessa enää perintöä, on koti hankittuna, sen sijaan se leskeksi jäänyt puoliso tarvitsee edelleen kodin. Täällä joidenkin esittämä ajattelutapa, että uuden puolison voisi jättää tyhjän päälle, on todella kylmäävä. 

Miksi se uusi puoliso ei ole vaatinut avioliittoa? Hänen pitäisi syyttää puolisoaan, joka ei välitä hänestä. Ei puolis

No, tietysti voi jättää rakastamansa ihmisen, jos tämä ei suostu avioliittoon. Aikuiset lapset muuten saattavat vastustaa vanhempansa uutta avioliittoa niin paljon, että vanhempi ei uskalla mennä naimisiin välien rikkoutumisen pelossa. Tiedän tällaisen tapauksen, jossa pariskunta tapasi eläkeikäisenä. Lapset eivät sen sijaan lainkaan vastusta sitä, että uusi kumppani toimii nyt palkattomana omaishoitajana. Ymmärsi onneksi pitää oman asuntonsa, joten on paikka mihin palata, kun avopuoliso kuolee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieskin voi kuolla ensin... Ja toisaalta mieskin on voinut olla kotona hoitamassa lapsia. 

Ydinperheessä on kuitenkin ihan luontevaa että lapset saavat perintönsä vasta molempien kuoltua. Eroperheessä leski joutuu usein puolisonsa menettämisen lisäksi menettämään kotinsa. 

Suomalaisten keskimääräinen elinikä on jossain 80 vuoden paremmalla puolella. Perintöä saavat lapset ovat jotain 50-60 vuotiaita. Useimmat eivät tarvitse tuossa vaiheessa enää perintöä, on koti hankittuna, sen sijaan se leskeksi jäänyt puoliso tarvitsee edelleen kodin. Täällä joidenkin esittämä ajattelutapa, että uuden puolison voisi jättää tyhjän päälle, on todella kylmäävä. 

Miksi se uusi puoliso ei ole vaatinut avioliittoa? Hänen pitäisi syyttä

 

Naimisiin voi mennä maistraatissa huutelematta asiaa kylillä, jos omat lapset niin pelottaa että antaa heill3 päätösvallan

AP vois löysätä nutturaa. 

Jos ette ole naimisissa, käykää juristin kanssa läpi että kaikki omistussuhteet on oikein kirjattu. Muuten olet raastuvassa miehen kuollessa ja voi tulla takkiin.

Avioliitossakaan ei muuten ole perintöoikeutta kun toisella on lapsia.

Sano että koittakaas kerran vielä puhua tuollaisia. Jos tapahtuu niin kodittomille kissoille koko omaisuus. Lakiosat tietty mutta jos ehtoopuolelle elää tolkuissaan niin sileäksi vain kaikki.  Siinähän sitten lipovat huuliaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieskin voi kuolla ensin... Ja toisaalta mieskin on voinut olla kotona hoitamassa lapsia. 

Ydinperheessä on kuitenkin ihan luontevaa että lapset saavat perintönsä vasta molempien kuoltua. Eroperheessä leski joutuu usein puolisonsa menettämisen lisäksi menettämään kotinsa. 

Eikös hänellä ole lesken asumisoikeus

No ei jos ei menty naimisiin vaan kyse on avopuolisosta. Juurihan tässä on keskusteltu siitä kuinka maksimoidaan lapsille menevä perintö myös siten että ei mennä enää uudelleen naimisiin. Tässäkin ketjussa on näitä esimerkkejä. 

Ahaa, no sitten ei kyllä voi mitään jos on tuollaiseen suostunut

Onko kukaan kysynyt koskaan lasten suostumusta siihen, että isän tai äidin nyxä jää asumaan perintönä tulevaan taloon, josta lapset joutuvat maksamaan perintöveron, mutta ei voi myydä.