Mitä tehdä kun mieheni aikuiset lapset vain härskisti jakavat yhteistä omaisuuttamme
Keskenään, tyyliin että minä haluan sitten kesämökin, minä haluan sen keskusta-asunnon siis tämänlaista puhetta kun käyvät kylässä. Me emme ole vielä kuolemassa ja mikään näistä ei tosiaan ole menossa miehen lapsille mutta jo pelkkä puhe ottaa minua aivoon, ei tuollaista ole soveliasta puhua kun olemme vielä elossa.
Kommentit (345)
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen miten yleensä ottaen olette missään tekemisissä koska minkäänlaista kunnioitusta ei ole kenelläkään. Ei isällään lapsia kohtaan eikä lapsilla isäänsä kohtaan, ei sinulla lapsia kohtaan eikä lapsilla sinua kohtaan.
Ehkä sinä kuoletkin ensin.
Eikä ap:lla miestään kohtaan. Loukkaantuu lasten puheista, mutta omissa puheissa suunnittelee mitä tekee, kun mies kuolee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei testamentti riidoilta pelasta, riidan saa aikaiseksi aina, jos on ollut jotain odotuksia ja luuloja.
Sain testamentilla mieheltäni ihan laillisesti osaomistus sekä hallintaoikeuden vanhaan taloon järven rannalla. Läheiset välit mieheni lapsiin (20+) katkesivat tähän. Harmi, koska olen testamentannut osani heille takaisin sitten kun kuolen. Olen alkanut miettiä että taidan muuttaa testamenttiani, kun viisveisaavat tästä talosta, rannasta, minusta, tai tekemistäni remonteista.
Sano nyt vielä, ettet ole kertonut heille testamentistasi?
Miksi kukaan on niin hölmö, että erikseen haluaa loukata kuollessaan jälkeläisiä, olivat omia tai lainassa? Eikö sekin olisi paljon mehevämpää tehdä, kun ehtii vielä nauttia likaisesta tempustaan? Tietenkään he eivät halua paikalle tulla, jos ovat l
Taa yksi törkeä äiti. Ome lapsi jää ilman?
Vierailija kirjoitti:
Mieskin voi kuolla ensin... Ja toisaalta mieskin on voinut olla kotona hoitamassa lapsia.
Ydinperheessä on kuitenkin ihan luontevaa että lapset saavat perintönsä vasta molempien kuoltua. Eroperheessä leski joutuu usein puolisonsa menettämisen lisäksi menettämään kotinsa.
Suomalaisten keskimääräinen elinikä on jossain 80 vuoden paremmalla puolella. Perintöä saavat lapset ovat jotain 50-60 vuotiaita. Useimmat eivät tarvitse tuossa vaiheessa enää perintöä, on koti hankittuna, sen sijaan se leskeksi jäänyt puoliso tarvitsee edelleen kodin. Täällä joidenkin esittämä ajattelutapa, että uuden puolison voisi jättää tyhjän päälle, on todella kylmäävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieskin voi kuolla ensin... Ja toisaalta mieskin on voinut olla kotona hoitamassa lapsia.
Ydinperheessä on kuitenkin ihan luontevaa että lapset saavat perintönsä vasta molempien kuoltua. Eroperheessä leski joutuu usein puolisonsa menettämisen lisäksi menettämään kotinsa.
Suomalaisten keskimääräinen elinikä on jossain 80 vuoden paremmalla puolella. Perintöä saavat lapset ovat jotain 50-60 vuotiaita. Useimmat eivät tarvitse tuossa vaiheessa enää perintöä, on koti hankittuna, sen sijaan se leskeksi jäänyt puoliso tarvitsee edelleen kodin. Täällä joidenkin esittämä ajattelutapa, että uuden puolison voisi jättää tyhjän päälle, on todella kylmäävä.
Miksi se uusi puoliso ei ole vaatinut avioliittoa? Hänen pitäisi syyttää puolisoaan, joka ei välitä hänestä. Ei puolison lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieskin voi kuolla ensin... Ja toisaalta mieskin on voinut olla kotona hoitamassa lapsia.
Ydinperheessä on kuitenkin ihan luontevaa että lapset saavat perintönsä vasta molempien kuoltua. Eroperheessä leski joutuu usein puolisonsa menettämisen lisäksi menettämään kotinsa.
Eikös hänellä ole lesken asumisoikeus
No ei jos ei menty naimisiin vaan kyse on avopuolisosta. Juurihan tässä on keskusteltu siitä kuinka maksimoidaan lapsille menevä perintö myös siten että ei mennä enää uudelleen naimisiin. Tässäkin ketjussa on näitä esimerkkejä.
Ahaa, no sitten ei kyllä voi mitään jos on tuollaiseen suostunut
Kun kyse ei ole "suostumisesta" vaan haluamisesta. On haluttu maksimoida se lasten etu. Ihan tietoisesti.
Pointtina oli se että eroperheiden lapset eivät ole aina niitä kärsijöitä vaan se heikompaan asemaan jäävä voi olla se uusi puoliso. Ja edelleen, se voi olla myös ihan oma valinta. Minä en VALITA, minä totean.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieskin voi kuolla ensin... Ja toisaalta mieskin on voinut olla kotona hoitamassa lapsia.
Ydinperheessä on kuitenkin ihan luontevaa että lapset saavat perintönsä vasta molempien kuoltua. Eroperheessä leski joutuu usein puolisonsa menettämisen lisäksi menettämään kotinsa.
Suomalaisten keskimääräinen elinikä on jossain 80 vuoden paremmalla puolella. Perintöä saavat lapset ovat jotain 50-60 vuotiaita. Useimmat eivät tarvitse tuossa vaiheessa enää perintöä, on koti hankittuna, sen sijaan se leskeksi jäänyt puoliso tarvitsee edelleen kodin. Täällä joidenkin esittämä ajattelutapa, että uuden puolison voisi jättää tyhjän päälle, on todella kylmäävä.
Itse olen todennut että jos minä kuolen ensin, onhan miehelläni puolet kiinteistöstämme, vaikka se meneekin myyntiin. Hän joutuu luopumaan kodistaan, kyllä, mutta ei hän jää tyhjän päälle. Hänen osuutensa on satojen tuhansien arvoinen. Kyllä sillä jonkun asunnon itselleen ostaa.
Ja voihan hän kuolla ensin. Silloin minä olen siinä tilanteessa että menetän sekä puolisoni että kotini. Hyväksyn sen täysin. En minäkään jää tyhjän päälle. Oma osuuteni on yhtä arvokas kuin mieheni osuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieskin voi kuolla ensin... Ja toisaalta mieskin on voinut olla kotona hoitamassa lapsia.
Ydinperheessä on kuitenkin ihan luontevaa että lapset saavat perintönsä vasta molempien kuoltua. Eroperheessä leski joutuu usein puolisonsa menettämisen lisäksi menettämään kotinsa.
Suomalaisten keskimääräinen elinikä on jossain 80 vuoden paremmalla puolella. Perintöä saavat lapset ovat jotain 50-60 vuotiaita. Useimmat eivät tarvitse tuossa vaiheessa enää perintöä, on koti hankittuna, sen sijaan se leskeksi jäänyt puoliso tarvitsee edelleen kodin. Täällä joidenkin esittämä ajattelutapa, että uuden puolison voisi jättää tyhjän päälle, on todella kylmäävä.
Miksi se uusi puoliso ei ole vaatinut avioliittoa? Hänen pitäisi syyttää puolisoaan, joka ei välitä hänestä. Ei puolis
No, tietysti voi jättää rakastamansa ihmisen, jos tämä ei suostu avioliittoon. Aikuiset lapset muuten saattavat vastustaa vanhempansa uutta avioliittoa niin paljon, että vanhempi ei uskalla mennä naimisiin välien rikkoutumisen pelossa. Tiedän tällaisen tapauksen, jossa pariskunta tapasi eläkeikäisenä. Lapset eivät sen sijaan lainkaan vastusta sitä, että uusi kumppani toimii nyt palkattomana omaishoitajana. Ymmärsi onneksi pitää oman asuntonsa, joten on paikka mihin palata, kun avopuoliso kuolee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieskin voi kuolla ensin... Ja toisaalta mieskin on voinut olla kotona hoitamassa lapsia.
Ydinperheessä on kuitenkin ihan luontevaa että lapset saavat perintönsä vasta molempien kuoltua. Eroperheessä leski joutuu usein puolisonsa menettämisen lisäksi menettämään kotinsa.
Suomalaisten keskimääräinen elinikä on jossain 80 vuoden paremmalla puolella. Perintöä saavat lapset ovat jotain 50-60 vuotiaita. Useimmat eivät tarvitse tuossa vaiheessa enää perintöä, on koti hankittuna, sen sijaan se leskeksi jäänyt puoliso tarvitsee edelleen kodin. Täällä joidenkin esittämä ajattelutapa, että uuden puolison voisi jättää tyhjän päälle, on todella kylmäävä.
Miksi se uusi puoliso ei ole vaatinut avioliittoa? Hänen pitäisi syyttä
Naimisiin voi mennä maistraatissa huutelematta asiaa kylillä, jos omat lapset niin pelottaa että antaa heill3 päätösvallan
Jos ette ole naimisissa, käykää juristin kanssa läpi että kaikki omistussuhteet on oikein kirjattu. Muuten olet raastuvassa miehen kuollessa ja voi tulla takkiin.
Avioliitossakaan ei muuten ole perintöoikeutta kun toisella on lapsia.
Sano että koittakaas kerran vielä puhua tuollaisia. Jos tapahtuu niin kodittomille kissoille koko omaisuus. Lakiosat tietty mutta jos ehtoopuolelle elää tolkuissaan niin sileäksi vain kaikki. Siinähän sitten lipovat huuliaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieskin voi kuolla ensin... Ja toisaalta mieskin on voinut olla kotona hoitamassa lapsia.
Ydinperheessä on kuitenkin ihan luontevaa että lapset saavat perintönsä vasta molempien kuoltua. Eroperheessä leski joutuu usein puolisonsa menettämisen lisäksi menettämään kotinsa.
Eikös hänellä ole lesken asumisoikeus
No ei jos ei menty naimisiin vaan kyse on avopuolisosta. Juurihan tässä on keskusteltu siitä kuinka maksimoidaan lapsille menevä perintö myös siten että ei mennä enää uudelleen naimisiin. Tässäkin ketjussa on näitä esimerkkejä.
Ahaa, no sitten ei kyllä voi mitään jos on tuollaiseen suostunut
Onko kukaan kysynyt koskaan lasten suostumusta siihen, että isän tai äidin nyxä jää asumaan perintönä tulevaan taloon, josta lapset joutuvat maksamaan perintöveron, mutta ei voi myydä.
Vierailija kirjoitti:
AP vois löysätä nutturaa.
Ja sinäkö kuuntelet mielelläsi kahvipöydässäsi kuinka omaisuuttasi jaetaan siinä rattoisasti nenätysten? Tarjoilet santsikupilliset kaffetta vaan...
Tarkoittaako osa täällä sitä, että äitipuoli kelpaa kaikkeen tarpeelliseen, puolisosta huolehtimiseen ja laskujen maksamiseen, mutta jos sattuu että mies kuolee ensin, hänestä tulee vihaprojektion kohde. Jos äitipuoli kuolee ensin, ovat kaikki häntä suremassa, leskimiestä lohdutetaan ja muistellaan mitn hyvä puoliso Hänellä oli, joka kuoli liian aikaisin.
Harvoin kuollaan yhtaikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieskin voi kuolla ensin... Ja toisaalta mieskin on voinut olla kotona hoitamassa lapsia.
Ydinperheessä on kuitenkin ihan luontevaa että lapset saavat perintönsä vasta molempien kuoltua. Eroperheessä leski joutuu usein puolisonsa menettämisen lisäksi menettämään kotinsa.
Eikös hänellä ole lesken asumisoikeus
No ei jos ei menty naimisiin vaan kyse on avopuolisosta. Juurihan tässä on keskusteltu siitä kuinka maksimoidaan lapsille menevä perintö myös siten että ei mennä enää uudelleen naimisiin. Tässäkin ketjussa on näitä esimerkkejä.
Ahaa, no sitten ei kyllä voi mitään jos on tuollaiseen suostunut
Onko kukaan kysynyt koskaan
Kenenkään ei ole mikään pakko jättää jälkeläisilleen yhtään mitään, vaan perintö on aina bonusta ja hieno asia, jos vaan on jotain mitä jättää.
Tahallaan tai ilkeyttään omien lastensa perinnöttömäksi jättäminen on taas täysin eri asia. Ikävää. Ymmärrettävää toki, jos välit on poikki tai lapset ovat pahantahtoisia tai epärehellisiä.
Läheskään kaikilla ei ole yhtään mitään mitä jättää, saattaa päin vastoin olla valtavat velat.
Kaksi ihmistä järjestelee asiansa niin, että toisen kuoleman jälkeen on jälkeen jäävällä asiat turvattu. Siihen ei ole kenelläkään nokan koputtamista. Kammottavaa tällainen kyttäys ja ahne muiden rahojen vahtiminen ja himoitseminen. Ei kerro ainakaan mistään rakkaudesta tai kunnioituksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP vois löysätä nutturaa.
Ja sinäkö kuuntelet mielelläsi kahvipöydässäsi kuinka omaisuuttasi jaetaan siinä rattoisasti nenätysten? Tarjoilet santsikupilliset kaffetta vaan...
Meillä on ihan käyty porukalla läpi verotehokasta perintösuunnitelmaa ja tietysti lasten kanssa. Samalla mietitty kuka on edunvalvojana yms. Meitä ei loukkaa oma kuolevaisuus ja siitä saa lapsetkin puhua.
On se kumma kun ihmiset ylistää itseään, tietojaan ja käsityksiään ilosanomaa joka oikeuttaa neuvojen antamista ja paheksumista muille, vaikka tapauksen juuret ovat heille tuntemattomat.
Vierailija kirjoitti:
Eikö niille nyt jotkut lakiosat kuitenkin mene? Mutta joo, törkeää.
Voi lahjoittaa hyväntekeväisyyteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö niille nyt jotkut lakiosat kuitenkin mene? Mutta joo, törkeää.
Ei talosta eikä mökistä, meillä on keskinäinen testamentti. Ja silti ovat suunapäänä neuvomassa mitä remontteja meidän kannattaisi tehdä ja mitä itse aikovat joskus tulevaisuudessa tehdä.
ap
Ei teidän keskinäinen testamentti muuta mitään. Lakiosan he saavat isän omaisuudesta, kun hänestä jättää.
Ei muuten saa.
Kärkkymässä eläviltä ihmisiltä omaisuutta. Onpa huonosti kasvatettuja.