Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun mieheni aikuiset lapset vain härskisti jakavat yhteistä omaisuuttamme
12.10.2025 |
Keskenään, tyyliin että minä haluan sitten kesämökin, minä haluan sen keskusta-asunnon siis tämänlaista puhetta kun käyvät kylässä. Me emme ole vielä kuolemassa ja mikään näistä ei tosiaan ole menossa miehen lapsille mutta jo pelkkä puhe ottaa minua aivoon, ei tuollaista ole soveliasta puhua kun olemme vielä elossa.
Kommentit (345)
Kun olin lapsi ja vaari oli vielä elossa aina kun kaksi serkkua sattui kylään samaan aikaan ne alkoi riitelemään kuka saa mitökin kun vaari kuolee.
Sitten vaari kuoli. Silloin serkuille selvisi että vaari oli myynyt tilan mun isälle ja tädit oli saaneet rahansa jo 15 v aiemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun on pakko kiittää näistä ketjuista. Olen jo ehtinyt sanoa kyllä nykyisen mieheni kosintaan mutta aion perua lupaukseni.
Ei enää naimisiin. Menee liian vaikeaksi lasten kannalta.
Lapset on aina mulle ykkönen.
Ei ole vaikeaa, kun hoidetaan paperityöt etukäteen. Ja avioehto tietysti. Kumpikaan ei pyri hyötymään toisesta.
Avioehto tai testamentti ei poista lesken asumisoikeutta. Siksi ei koskaan enää naimisiiin.
Minä voisin mennä naimisiin, mutta pitäisin ehdottomasti oman asuntoni enkä antaisi miehen tulla sinne kirjoille. Vaikka yhdessä asuisimmekin yhdessä, missä tahansa, edes toisinaan. Lesken asumisoikeus koskee _vain_ asuntoa, jota he ovat pitäneet yhteisenä kotinaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kysyy, miten pitäisi toimia. Mitäpä jos keskustelisit puolisosi kanssa tilanteesta? Ehkä se voisi valaista paljonkin sitä mysteeriä, miksi tuollaista puhetta on ollut lasten taholta.
No tämähän on jälleen kerran provo. Sakeaa sakkia.
Tämä. Tietoa tulee ripotellen ja kaikki väärinymmärtää. 4/5, ap.
Vierailija kirjoitti:
Meillä isän toinen vaimo on samanlainen kuin ap, oli keskinäiset testamentit ja kaikki. Kun isä kuoli, niin selvisi sekin, jonka me lapset toki tiesimme eli osa "isän omaisuudesta" oli hänellä vain hallinnassa äidin kuoleman jälkeen ja todellisuudessa isä ei edes voinut sitä testamentata. Leski oletti voivansa jäädä yhteiseen kotiin asumaan, olihan hän nimellisesti ostanut siitä isältä puolet, mutta loput olikin isällä vain hallinnassa, ei omistuksessa.
Kesämökki, se jonka kohtalosta ei koskaan saanut kahvipöydässä puhua, oli veljeni ja minun omistuksessa ja isän käytössä vain siksi, että me ymmärsimme mökin olevan isälle tärkeä. Lainhuuto oli meillä ja isän leski yritti silti mökkiä perukirjaan vetoamalla siihen, että kun isä oli saanut sitä vuosikaudet käyttää, niin hän oli kunnostukset maksamalla sen itselleen lunastanut.
No ei ap:ssa ja sinun äitipuolessa ole mitään samaa. Ap on omilla rahoillaan mökkinsä ja asuntonsa ostanut ja omistaa näistä puolet.
Isäsi oli melko törkeä myydessään vaimolleen asuntoa ja mökkiä mitkä eivät olleet edes hänen. Ja otti tästä vielä rahat omaan taskuun.
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lapsi ja vaari oli vielä elossa aina kun kaksi serkkua sattui kylään samaan aikaan ne alkoi riitelemään kuka saa mitökin kun vaari kuolee.
Sitten vaari kuoli. Silloin serkuille selvisi että vaari oli myynyt tilan mun isälle ja tädit oli saaneet rahansa jo 15 v aiemmin.
Myytiin tila viime vuonna veljen kanssa. 450 000 e on ihan kiva raha kahdestaankin jaettuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun on pakko kiittää näistä ketjuista. Olen jo ehtinyt sanoa kyllä nykyisen mieheni kosintaan mutta aion perua lupaukseni.
Ei enää naimisiin. Menee liian vaikeaksi lasten kannalta.
Lapset on aina mulle ykkönen.
Ei ole vaikeaa, kun hoidetaan paperityöt etukäteen. Ja avioehto tietysti. Kumpikaan ei pyri hyötymään toisesta.
Avioehto tai testamentti ei poista lesken asumisoikeutta. Siksi ei koskaan enää naimisiiin.
Minä voisin mennä naimisiin, mutta pitäisin ehdottomasti oman asuntoni enkä antaisi miehen tulla sinne kirjoille. Vaikka yhdessä asuisimmekin yhdessä, missä tahansa, edes toisinaan. Lesken asumisoikeus koskee _vain_ asuntoa, jota he ovat pitäneet yhteisenä kotinaan.
Minä en. Ne kirjat saattaa äkkiä muuttaa toisen asuntoon, vaikka toisen sairastuessa ja tulevan lesken ahneuden nostaessa päätä. Kenenkään ei voi luottaa, etenkään uusperhekuvioissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun on pakko kiittää näistä ketjuista. Olen jo ehtinyt sanoa kyllä nykyisen mieheni kosintaan mutta aion perua lupaukseni.
Ei enää naimisiin. Menee liian vaikeaksi lasten kannalta.
Lapset on aina mulle ykkönen.
Ei ole vaikeaa, kun hoidetaan paperityöt etukäteen. Ja avioehto tietysti. Kumpikaan ei pyri hyötymään toisesta.
Lesken elinikäistä asumisoikeutta ei tosiaan pysty mitenkään estämään. Elinikäistä. Se saattaisi pahimmillaan tarkoittaa kohdallani eli lasteni kohdalla vaikka kymmeniä vuosia. Jos minä kuolisin nuorena ja mieheni ei.
Ei. En aio ottaa sitä riskiä että lapsilleni kävisi niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kysyy, miten pitäisi toimia. Mitäpä jos keskustelisit puolisosi kanssa tilanteesta? Ehkä se voisi valaista paljonkin sitä mysteeriä, miksi tuollaista puhetta on ollut lasten taholta.
No tämähän on jälleen kerran provo. Sakeaa sakkia.
Tämä. Tietoa tulee ripotellen ja kaikki väärinymmärtää. 4/5, ap.
Ei tuollaista puhetta nyt voi oikein väärin ymmärtää. Vaikka ap ei edes omistaisi näitä juttuja niin on se silti törkeää jakaa toisten omaisuutta kahvipöydässä kun isä ja ap suunnittelevat yhteistä tulevaisuutta.
Onko tää edes tottakaan, kuka noin tekee ja vielä elossa olevien ihmisten edessä :D. Omat vanhemmat ovat tehneet testamentin, en tiedä mikä on sisältö mutta tiedän missä se on kun aika koittaa. Ei kyllä kiinnosta vaikka jättäisivät perinnöttömäksi, saisivat mieluummin käyttää rahojansa itseensä niin kauan kuin elävät, ovat sen todellakin ansainneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun on pakko kiittää näistä ketjuista. Olen jo ehtinyt sanoa kyllä nykyisen mieheni kosintaan mutta aion perua lupaukseni.
Ei enää naimisiin. Menee liian vaikeaksi lasten kannalta.
Lapset on aina mulle ykkönen.
Ei ole vaikeaa, kun hoidetaan paperityöt etukäteen. Ja avioehto tietysti. Kumpikaan ei pyri hyötymään toisesta.
Avioehto tai testamentti ei poista lesken asumisoikeutta. Siksi ei koskaan enää naimisiiin.
Minä voisin mennä naimisiin, mutta pitäisin ehdottomasti oman asuntoni enkä antaisi miehen tulla sinne kirjoille. Vaikka yhdessä asuisimmekin yhdessä, missä tahansa, edes toisinaan. Lesken asumisoikeus koskee _vain_ asuntoa, jota he ovat pitäneet yhteisenä kotinaan.
Minä taas voin asua yhdessä mutta en enää omistaa enkä ikinä enää mennä naimisiin.
Aion ehdottaa miehelleni että tehdään sellaiset kaupat että toinen ottaa talomme omistukseensa ja toinen kesämökkimme. Kustannuksiahan siitä tulee mutta se on voi voi.
Ehkä siinä miehenkin rakkaus punnitaan.
Fiksut ihmiset antaa perinnön pikkuhiljaa perillisille, jotta perintövero mahd. pieni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun on pakko kiittää näistä ketjuista. Olen jo ehtinyt sanoa kyllä nykyisen mieheni kosintaan mutta aion perua lupaukseni.
Ei enää naimisiin. Menee liian vaikeaksi lasten kannalta.
Lapset on aina mulle ykkönen.
Ei ole vaikeaa, kun hoidetaan paperityöt etukäteen. Ja avioehto tietysti. Kumpikaan ei pyri hyötymään toisesta.
Lesken elinikäistä asumisoikeutta ei tosiaan pysty mitenkään estämään. Elinikäistä. Se saattaisi pahimmillaan tarkoittaa kohdallani eli lasteni kohdalla vaikka kymmeniä vuosia. Jos minä kuolisin nuorena ja mieheni ei.
Ei. En aio ottaa sitä riskiä että lapsilleni kävisi niin.
Minä taas rakastan paitsi lapsiani, niin myös miestäni niin paljon, että haluan hänelle jäävän hyvät olot minun jälkeeni. Siksi katson, että minulla pitää olla riittävästi käteistä ja osakkeita, joilla lapseni pärjäävät, vaikka asuntoa ei pystyisi myymään.
Mun eno ratkaisi asian myymällä asunnon ja vaimolleen. Hän oli eronnut aikaa sitten ja lapset oli vieroitettu niin, etteivät halunneet olla tekemisissä. Vasta kun eno sairastui, tulivat lapset niiiin lipevinä paikalle.
Pernnönjaossa,selvisi, että eno ja hänen uusi puolisonsa (30vuotta aviossa) olivat jo vuosikymmen aiemmin tehneet omaisuusjärjestelyt. Vaimo oli lunastanut asunnon puolikkaan ja yhdessä rakennettu mökki oli alun alkaenkin laitettu vaimon nimiin.
Lapset raivostuivat, kun jäivät ilman suurta perintöä, oliko vain kymppitonni kummallekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan alkuperäiseen ongelmaan.. Mielestäni tuollainen käytös on myös töykeätä. Ilmeisesti käynyt myös useamman kerran. Sanoisin miehelle, että puhuu lapsille tästä tai sitten itse puhuisin. Mökki on asunto ovat kuitenki myös molemnpien omaisuutta.
Tuollaisessa tilanteessa sanoisin varmaan itse, että mistäs tiedättä että olette perintöä saamanassa? Tai sanoisin että suunnitteletteko meidän tappamista vai miten meidän kuolemasta puhutaan näin? Tai jotain vastaavaa.. luulisi että saisi siitä keskustelun aikaiseksi.
Ei testamentti riidoilta pelasta, riidan saa aikaiseksi aina, jos on ollut jotain odotuksia ja luuloja.
Sain testamentilla mieheltäni ihan laillisesti osaomistus sekä hallintaoikeuden vanhaan taloon järven rannalla. Läheiset välit mieheni lapsiin (20+) katkesivat tähän. Harmi, koska olen testamentannut osani heille takaisin sitten kun kuolen. Olen alkanut miettiä että taidan muuttaa testamenttiani, kun viisveisaavat tästä talosta, rannasta, minusta, tai tekemistäni remonteista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun on pakko kiittää näistä ketjuista. Olen jo ehtinyt sanoa kyllä nykyisen mieheni kosintaan mutta aion perua lupaukseni.
Ei enää naimisiin. Menee liian vaikeaksi lasten kannalta.
Lapset on aina mulle ykkönen.
Ei ole vaikeaa, kun hoidetaan paperityöt etukäteen. Ja avioehto tietysti. Kumpikaan ei pyri hyötymään toisesta.
Lesken elinikäistä asumisoikeutta ei tosiaan pysty mitenkään estämään. Elinikäistä. Se saattaisi pahimmillaan tarkoittaa kohdallani eli lasteni kohdalla vaikka kymmeniä vuosia. Jos minä kuolisin nuorena ja mieheni ei.
Ei. En aio ottaa sitä riskiä että lapsilleni kävisi niin.
Minä taas rakastan paitsi lapsiani, niin myös
Se on hienoa jos on niin varakas. Itselläni suurin osa omaisuudesta on kiinni seinissä. Minulla on kyllä henkivakuutus jonka edunsaajia lapseni ovat, ja jolla he kattaisivat kuolemastani aiheutuvat kulut ja perintöverot, mutta ei niillä tulevaisuutta rakentaisi. Osuuteni puoliksi omistamastani kiinteistöstä on noin 300 000. Lapsen näkökulmasta suht iso raha kiinni perinnössä jota et saa kun äidin mies asuu siellä loppuelämänsä. Ja samaan aikaan olet yhteisvastuullinen remonttien kustannuksista.
Ihan karmea tilanne lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö niille nyt jotkut lakiosat kuitenkin mene? Mutta joo, törkeää.
Ei talosta eikä mökistä, meillä on keskinäinen testamentti. Ja silti ovat suunapäänä neuvomassa mitä remontteja meidän kannattaisi tehdä ja mitä itse aikovat joskus tulevaisuudessa tehdä.
ap
Ei teidän keskinäinen testamentti muuta mitään. Lakiosan he saavat isän omaisuudesta, kun hänestä jättää.
Mistä tiedät mitä muuta omaisuutta on ? Rahalla voi korvata kiinteän omaisuuden antamisen. Rahana minäkin sai perinnön
Eli parempi olisi, että lupaa kysyttäisiin sinulta, ja kehottaisit rälläämään koko rahan edestä. Sitten toinen innoissaan jakelee rahansa joka huijarille, joka osaa korjata löysät pois? En tiedä milloin on tullut muodikkaaksi sellainen, että mitään väliä ei ole omaisuudella, menköön kaikki mihin tahansa epätarkoitukseen, kunhan oli hauskaa. Aiemmin se oli älyltään heikon miesväestön ja muutaman impulssikontrollittoman naikkosen asenne.
Vai olisiko kuitenkin parempi, että ahnetta siskontyttöä kiinnostaa edes sen kaksion takia hoitaa tätiparan asioita edes jonkin verran?
Ei muuten taida olla yksi kerta, kun ahne kodinhoitaja kääntää vanhuksen. Varmasti omasta mielestään suojeli sillä asiakasparkaa paholaismaisilta sukulaisilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö niille nyt jotkut lakiosat kuitenkin mene? Mutta joo, törkeää.
Ei talosta eikä mökistä, meillä on keskinäinen testamentti. Ja silti ovat suunapäänä neuvomassa mitä remontteja meidän kannattaisi tehdä ja mitä itse aikovat joskus tulevaisuudessa tehdä.
ap
Ei teidän keskinäinen testamentti muuta mitään. Lakiosan he saavat isän omaisuudesta, kun hänestä jättää.
Mistä tiedät mitä muuta omaisuutta on ? Rahalla voi korvata kiinteän omaisuuden antamisen. Rahana minäkin sai perinnön
Eikös tällä palstalla ole moneen kertaan kerrottukin, kuinka hirveän vaivalloista on saada kiinteää omaisuutta. Koko perintö pitäisi olla rahaa.
Ei ole.