Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun mieheni aikuiset lapset vain härskisti jakavat yhteistä omaisuuttamme
12.10.2025 |
Keskenään, tyyliin että minä haluan sitten kesämökin, minä haluan sen keskusta-asunnon siis tämänlaista puhetta kun käyvät kylässä. Me emme ole vielä kuolemassa ja mikään näistä ei tosiaan ole menossa miehen lapsille mutta jo pelkkä puhe ottaa minua aivoon, ei tuollaista ole soveliasta puhua kun olemme vielä elossa.
Kommentit (351)
Vierailija kirjoitti:
Mun serkut on tuollaisia perinnön kärkkyjiä. Täti on nyt vanhemmilla päivillään panostanut rahallisesti hyvinvointiinsa. Kävi silmäleikkauksessa ja lonkan tekonivelleikkauksessa. Nehän ovat suht hinnakkaita yksityisellä. Serkut ihan paniikissa, kun äitinsä laittaa heidän perintöään noin menemään. Eipä heitä kiinnosta käydä äitinsä luona muuten kuin laskeskelemassa irtaimiston arvoa.
LOL. Siitäs saavat! Go täti go! 💪🏼💃🏼
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perinnönjaossa nousevat usein pintaan erilaiset ristiriidat katkeruuden aiheet, jotka myrkyttävät ilmapiiriä. Mutta on myös perheitä, joissa maalliseen omaisuuteen suhtaudutaan rennosti, eikä siitä muodostu riidanaihetta. Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että
Ei liity mihinkään. Tuo on se sama vaja kki joka tuuttaa joka keskusteluun sitä etäisän näkökulmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun on pakko kiittää näistä ketjuista. Olen jo ehtinyt sanoa kyllä nykyisen mieheni kosintaan mutta aion perua lupaukseni.
Ei enää naimisiin. Menee liian vaikeaksi lasten kannalta.
Lapset on aina mulle ykkönen.
Ei ole vaikeaa, kun hoidetaan paperityöt etukäteen. Ja avioehto tietysti. Kumpikaan ei pyri hyötymään toisesta.
Avioehto tai testamentti ei poista lesken asumisoikeutta. Siksi ei koskaan enää naimisiiin.
Vierailija kirjoitti:
Mun serkut on tuollaisia perinnön kärkkyjiä. Täti on nyt vanhemmilla päivillään panostanut rahallisesti hyvinvointiinsa. Kävi silmäleikkauksessa ja lonkan tekonivelleikkauksessa. Nehän ovat suht hinnakkaita yksityisellä. Serkut ihan paniikissa, kun äitinsä laittaa heidän perintöään noin menemään. Eipä heitä kiinnosta käydä äitinsä luona muuten kuin laskeskelemassa irtaimiston arvoa.
Mä olen tehnyt työni kodinhoitajana ja mulla oli asiakkaat, joiden luona kävin heidän kodeissaan.
Yksi rouva piti ihan joka kerran pitkän puheen kuinka "Tämä minun asunto-osakkeeni jää kuolemani jälkeen siskon tytölle, kun me ollaan niin sovittu, ja hän sanoi niin. Kun Hermanni (nimi muutettu) kuoli, niin tämä sovittiin silloin niin". Ihan kuin olisi aivopestyä kuunnellut.
Kun kysyin jotain, niin joka kerran vastasi "En tiedä, minun täytyy siskontytölle siitä soittaa ja kysyä lupaa". Oli alistettu aika perusteellisesti. Onneksi oli kuitenkin lähisukulainen, niin ei tarvinnut huolestua, kuin että olisi ollut joku "hamppi naapurista".
Otin hieman selvää asioista, ja selvitin, ettei siskontyttö pahemmin käynyt sukulaistätinsä luona, mutta hienosti jaksoi odottaa keskustakaksiota. Asunnon arvo oli ihan kohtuullinen.
Hyvin näköjään pidetään huolta toisten rahoista ja tavaroista.
Materialistit on sitten onnistuneet kasvattamaan materialisteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lasten lakiosan voi kiertää helposti ja laillisesti sijoitusvakuutuksen kautta. Asunnot ja mökit voi myydä ja laittaa sijoitusvakuutukseen ja sitten asua vuokralla. Sijoitusvakuutukseen nimetään haluttu henkilö, joka saa sijoitusvakuutuksen kuoleman jälkeen. Sieltä voi nostaa rahaa elämiseen ja vuokraan. Sijoitusvakuutus ohittaa testamentin, eikä kenelläkään muulla, kuin nimetyllä henkilöllä ole oikeutta siihen varallisuuteen.
Onko oikeasti näin? Siis sijoitusvakuutuksesta saa sen omistaja nostaa itselleen varoja elinaikanaan?
Ja edunsaajan/t saa vapaasti nimetä?
Saako nimetä esim. yhden lapsistaan, ja jättää muut lapset täysin perinnöttä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten lakiosan voi kiertää helposti ja laillisesti sijoitusvakuutuksen kautta. Asunnot ja mökit voi myydä ja laittaa sijoitusvakuutukseen ja sitten asua vuokralla. Sijoitusvakuutukseen nimetään haluttu henkilö, joka saa sijoitusvakuutuksen kuoleman jälkeen. Sieltä voi nostaa rahaa elämiseen ja vuokraan. Sijoitusvakuutus ohittaa testamentin, eikä kenelläkään muulla, kuin nimetyllä henkilöllä ole oikeutta siihen varallisuuteen.
Onko oikeasti näin? Siis sijoitusvakuutuksesta saa sen omistaja nostaa itselleen varoja elinaikanaan?
Ja edunsaajan/t saa vapaasti nimetä?
Saako nimetä esim. yhden lapsistaan, ja jättää muut lapset täysin perinnöttä?
Ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olin lapsi ja vaari oli vielä elossa aina kun kaksi serkkua sattui kylään samaan aikaan ne alkoi riitelemään kuka saa mitökin kun vaari kuolee.
Sitten vaari kuoli. Silloin serkuille selvisi että vaari oli myynyt tilan mun isälle ja tädit oli saaneet rahansa jo 15 v aiemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun on pakko kiittää näistä ketjuista. Olen jo ehtinyt sanoa kyllä nykyisen mieheni kosintaan mutta aion perua lupaukseni.
Ei enää naimisiin. Menee liian vaikeaksi lasten kannalta.
Lapset on aina mulle ykkönen.
Ei ole vaikeaa, kun hoidetaan paperityöt etukäteen. Ja avioehto tietysti. Kumpikaan ei pyri hyötymään toisesta.
Avioehto tai testamentti ei poista lesken asumisoikeutta. Siksi ei koskaan enää naimisiiin.
Minä voisin mennä naimisiin, mutta pitäisin ehdottomasti oman asuntoni enkä antaisi miehen tulla sinne kirjoille. Vaikka yhdessä asuisimmekin yhdessä, missä tahansa, edes toisinaan. Lesken asumisoikeus koskee _vain_ asuntoa, jota he ovat pitäneet yhteisenä kotinaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kysyy, miten pitäisi toimia. Mitäpä jos keskustelisit puolisosi kanssa tilanteesta? Ehkä se voisi valaista paljonkin sitä mysteeriä, miksi tuollaista puhetta on ollut lasten taholta.
No tämähän on jälleen kerran provo. Sakeaa sakkia.
Tämä. Tietoa tulee ripotellen ja kaikki väärinymmärtää. 4/5, ap.
Vierailija kirjoitti:
Meillä isän toinen vaimo on samanlainen kuin ap, oli keskinäiset testamentit ja kaikki. Kun isä kuoli, niin selvisi sekin, jonka me lapset toki tiesimme eli osa "isän omaisuudesta" oli hänellä vain hallinnassa äidin kuoleman jälkeen ja todellisuudessa isä ei edes voinut sitä testamentata. Leski oletti voivansa jäädä yhteiseen kotiin asumaan, olihan hän nimellisesti ostanut siitä isältä puolet, mutta loput olikin isällä vain hallinnassa, ei omistuksessa.
Kesämökki, se jonka kohtalosta ei koskaan saanut kahvipöydässä puhua, oli veljeni ja minun omistuksessa ja isän käytössä vain siksi, että me ymmärsimme mökin olevan isälle tärkeä. Lainhuuto oli meillä ja isän leski yritti silti mökkiä perukirjaan vetoamalla siihen, että kun isä oli saanut sitä vuosikaudet käyttää, niin hän oli kunnostukset maksamalla sen itselleen lunastanut.
No ei ap:ssa ja sinun äitipuolessa ole mitään samaa. Ap on omilla rahoillaan mökkinsä ja asuntonsa ostanut ja omistaa näistä puolet.
Isäsi oli melko törkeä myydessään vaimolleen asuntoa ja mökkiä mitkä eivät olleet edes hänen. Ja otti tästä vielä rahat omaan taskuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lapsi ja vaari oli vielä elossa aina kun kaksi serkkua sattui kylään samaan aikaan ne alkoi riitelemään kuka saa mitökin kun vaari kuolee.
Sitten vaari kuoli. Silloin serkuille selvisi että vaari oli myynyt tilan mun isälle ja tädit oli saaneet rahansa jo 15 v aiemmin.
Myytiin tila viime vuonna veljen kanssa. 450 000 e on ihan kiva raha kahdestaankin jaettuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun on pakko kiittää näistä ketjuista. Olen jo ehtinyt sanoa kyllä nykyisen mieheni kosintaan mutta aion perua lupaukseni.
Ei enää naimisiin. Menee liian vaikeaksi lasten kannalta.
Lapset on aina mulle ykkönen.
Ei ole vaikeaa, kun hoidetaan paperityöt etukäteen. Ja avioehto tietysti. Kumpikaan ei pyri hyötymään toisesta.
Avioehto tai testamentti ei poista lesken asumisoikeutta. Siksi ei koskaan enää naimisiiin.
Minä voisin mennä naimisiin, mutta pitäisin ehdottomasti oman asuntoni enkä antaisi miehen tulla sinne kirjoille. Vaikka yhdessä asuisimmekin yhdessä, missä tahansa, edes toisinaan. Lesken asumisoikeus koskee _vain_ asuntoa, jota he ovat pitäneet yhteisenä kotinaan.
Minä en. Ne kirjat saattaa äkkiä muuttaa toisen asuntoon, vaikka toisen sairastuessa ja tulevan lesken ahneuden nostaessa päätä. Kenenkään ei voi luottaa, etenkään uusperhekuvioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun on pakko kiittää näistä ketjuista. Olen jo ehtinyt sanoa kyllä nykyisen mieheni kosintaan mutta aion perua lupaukseni.
Ei enää naimisiin. Menee liian vaikeaksi lasten kannalta.
Lapset on aina mulle ykkönen.
Ei ole vaikeaa, kun hoidetaan paperityöt etukäteen. Ja avioehto tietysti. Kumpikaan ei pyri hyötymään toisesta.
Lesken elinikäistä asumisoikeutta ei tosiaan pysty mitenkään estämään. Elinikäistä. Se saattaisi pahimmillaan tarkoittaa kohdallani eli lasteni kohdalla vaikka kymmeniä vuosia. Jos minä kuolisin nuorena ja mieheni ei.
Ei. En aio ottaa sitä riskiä että lapsilleni kävisi niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kysyy, miten pitäisi toimia. Mitäpä jos keskustelisit puolisosi kanssa tilanteesta? Ehkä se voisi valaista paljonkin sitä mysteeriä, miksi tuollaista puhetta on ollut lasten taholta.
No tämähän on jälleen kerran provo. Sakeaa sakkia.
Tämä. Tietoa tulee ripotellen ja kaikki väärinymmärtää. 4/5, ap.
Ei tuollaista puhetta nyt voi oikein väärin ymmärtää. Vaikka ap ei edes omistaisi näitä juttuja niin on se silti törkeää jakaa toisten omaisuutta kahvipöydässä kun isä ja ap suunnittelevat yhteistä tulevaisuutta.
Onko tää edes tottakaan, kuka noin tekee ja vielä elossa olevien ihmisten edessä :D. Omat vanhemmat ovat tehneet testamentin, en tiedä mikä on sisältö mutta tiedän missä se on kun aika koittaa. Ei kyllä kiinnosta vaikka jättäisivät perinnöttömäksi, saisivat mieluummin käyttää rahojansa itseensä niin kauan kuin elävät, ovat sen todellakin ansainneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun on pakko kiittää näistä ketjuista. Olen jo ehtinyt sanoa kyllä nykyisen mieheni kosintaan mutta aion perua lupaukseni.
Ei enää naimisiin. Menee liian vaikeaksi lasten kannalta.
Lapset on aina mulle ykkönen.
Ei ole vaikeaa, kun hoidetaan paperityöt etukäteen. Ja avioehto tietysti. Kumpikaan ei pyri hyötymään toisesta.
Avioehto tai testamentti ei poista lesken asumisoikeutta. Siksi ei koskaan enää naimisiiin.
Minä voisin mennä naimisiin, mutta pitäisin ehdottomasti oman asuntoni enkä antaisi miehen tulla sinne kirjoille. Vaikka yhdessä asuisimmekin yhdessä, missä tahansa, edes toisinaan. Lesken asumisoikeus koskee _vain_ asuntoa, jota he ovat pitäneet yhteisenä kotinaan.
Minä taas voin asua yhdessä mutta en enää omistaa enkä ikinä enää mennä naimisiin.
Aion ehdottaa miehelleni että tehdään sellaiset kaupat että toinen ottaa talomme omistukseensa ja toinen kesämökkimme. Kustannuksiahan siitä tulee mutta se on voi voi.
Ehkä siinä miehenkin rakkaus punnitaan.
Fiksut ihmiset antaa perinnön pikkuhiljaa perillisille, jotta perintövero mahd. pieni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun on pakko kiittää näistä ketjuista. Olen jo ehtinyt sanoa kyllä nykyisen mieheni kosintaan mutta aion perua lupaukseni.
Ei enää naimisiin. Menee liian vaikeaksi lasten kannalta.
Lapset on aina mulle ykkönen.
Ei ole vaikeaa, kun hoidetaan paperityöt etukäteen. Ja avioehto tietysti. Kumpikaan ei pyri hyötymään toisesta.
Lesken elinikäistä asumisoikeutta ei tosiaan pysty mitenkään estämään. Elinikäistä. Se saattaisi pahimmillaan tarkoittaa kohdallani eli lasteni kohdalla vaikka kymmeniä vuosia. Jos minä kuolisin nuorena ja mieheni ei.
Ei. En aio ottaa sitä riskiä että lapsilleni kävisi niin.
Minä taas rakastan paitsi lapsiani, niin myös miestäni niin paljon, että haluan hänelle jäävän hyvät olot minun jälkeeni. Siksi katson, että minulla pitää olla riittävästi käteistä ja osakkeita, joilla lapseni pärjäävät, vaikka asuntoa ei pystyisi myymään.
Puolison 70 v. leskeksi jäänyt eno löysi samaa ikäluokkaa olevan naisystävän, jonka kanssa olivat yhdessä n. 20 vuotta kunnes erosivat.
Eivät menneet koskaan avo- tai avioliittoon. Molemmilla oli omat asunnot, mutta viettivät niissä yhdessä aikaa ja matkustelivat. Enon kuoltua oli perinnön selvittely helppoa, kun lasten ei tarvinnut setviä asiaa uusperheen kanssa.