Mitä tehdä kun mieheni aikuiset lapset vain härskisti jakavat yhteistä omaisuuttamme
Keskenään, tyyliin että minä haluan sitten kesämökin, minä haluan sen keskusta-asunnon siis tämänlaista puhetta kun käyvät kylässä. Me emme ole vielä kuolemassa ja mikään näistä ei tosiaan ole menossa miehen lapsille mutta jo pelkkä puhe ottaa minua aivoon, ei tuollaista ole soveliasta puhua kun olemme vielä elossa.
Kommentit (345)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö niille nyt jotkut lakiosat kuitenkin mene? Mutta joo, törkeää.
Ei talosta eikä mökistä, meillä on keskinäinen testamentti. Ja silti ovat suunapäänä neuvomassa mitä remontteja meidän kannattaisi tehdä ja mitä itse aikovat joskus tulevaisuudessa tehdä.
ap
Ei teidän keskinäinen testamentti muuta mitään. Lakiosan he saavat isän omaisuudesta, kun hänestä jättää.
Ei muuten saa.
Saa, jos on pokkaa erikseen vaatia.Testamentissa usein toive, etteivät vaadi, vaan odottavat toisenkin puolison kuolemaan asti. On sitten eri asia kunnioittaakseen tätä toivetta vai ei.
Myykää omaisuus pois, käyttäkää rahat itseenne. Problem solved.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieskin voi kuolla ensin... Ja toisaalta mieskin on voinut olla kotona hoitamassa lapsia.
Ydinperheessä on kuitenkin ihan luontevaa että lapset saavat perintönsä vasta molempien kuoltua. Eroperheessä leski joutuu usein puolisonsa menettämisen lisäksi menettämään kotinsa.
Eikös hänellä ole lesken asumisoikeus
No ei jos ei menty naimisiin vaan kyse on avopuolisosta. Juurihan tässä on keskusteltu siitä kuinka maksimoidaan lapsille menevä perintö myös siten että ei mennä enää uudelleen naimisiin. Tässäkin ketjussa on näitä esimerkkejä.
Ahaa, no sitten ei kyllä voi mitään jos on tuollaiseen suostunut
Onko kukaan kysynyt koskaan
Lapset usein hyötyy lesken hallintaoikeudesta. Heille ei ehkä tule sitä perintöveroa, koska hallintaoikeus (ikäkertoimen mukaan) alentaa perukirjassa arvioitua kiinteistön arvoa. On aina kompromisseja nämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP vois löysätä nutturaa.
Ja sinäkö kuuntelet mielelläsi kahvipöydässäsi kuinka omaisuuttasi jaetaan siinä rattoisasti nenätysten? Tarjoilet santsikupilliset kaffetta vaan...
Meillä on ihan käyty porukalla läpi verotehokasta perintösuunnitelmaa ja tietysti lasten kanssa. Samalla mietitty kuka on edunvalvojana yms. Meitä ei loukkaa oma kuolevaisuus ja siitä saa lapsetkin puhua.
Sinun mielipiteesi tai tapasi toimia ei ole se ainoa oikea. Tuollainen ylimielinen "löysää nutturaa" ei ole hyvien tapojen mukaista. Se on alentavaa.
Jokaisella on vapaus valita ja olla omaa mieltään, ja se on hyväksyttävä. Kunnioitettavaa kuitenkin, jos asiat voidaan puhua halki.
Se, että te perheenä YHDESSÄ haluatte selvittää omaisuusasiat, testamentit ja kaikki asiaan liittyvän avoimesti ja hyvässä hengessä, on täysin eri juttu, kuin jälkeläisen omin päin tulla omaisuuden haltijan kahvipöytään suunnittelemaan mitä tämän rahoilla aikanaan tekee tai talsia pihalle mittailemaan tiluksia. Olkoon vaikka kuinka isä tai äiti.
Ja tällaista voi myös vaikka hienotunteisesti kysyä, eli "Oletteko halukkaita keskustelemaan perintöasioista"? Ja siihen voi sitten vastata, että voidaanhan me niitä käydä läpi, tai vaikka sanoa, että olemme päättäneet, että emme halua niistä puhua, mutta kaikki on hoidossa.
Ihan hirvittävää kuultavaa on useamman perillisen keskinäinen riitely omaisuudesta. Olen itse ollut anopin kuolinpesällä, hänen kotonaan irtaimistoa jakamassa, kun mieheni kanssa sinne mentiin suoraan hautajaisista. Hyvä etteivät toistensa silmiä repineet päästä. Lähdimme pois, mies sanoi ettei ota mitään. Itselleni ei olisi edes tullut mieleenikään vaatia mitään.
Merenrantatontti ja tuo osakehuoneisto on vielä myymättä, niistä jokaiselle samansuuruinen osuus. Mutta kaipa siellä vielä joku on hengeti, ennen kuin homma saadaan maaliin.
Toki törkeää kommentoida tuollaisia noin kahvipöydässä, mutta kyllä loistaa taas ilkeän äitipuolen ajattelu että miehen lapsille ei sitten mene mitään. Ne lapset ovat olleet miehesi elämässä ennen sinua.
Vierailija kirjoitti:
On se kumma kun ihmiset ylistää itseään, tietojaan ja käsityksiään ilosanomaa joka oikeuttaa neuvojen antamista ja paheksumista muille, vaikka tapauksen juuret ovat heille tuntemattomat.
Aloituksesta sai oikein hyvin selville aloittajan tuohtumuksen asiasta. Sen pohjalta voi hyvin synnyttää keskustelua.
Mielipiteen ilmaisu on sallittua. Aloittaja haluaa varmaan, että aiheesta kommunikoidaan.
Vierailija kirjoitti:
Toki törkeää kommentoida tuollaisia noin kahvipöydässä, mutta kyllä loistaa taas ilkeän äitipuolen ajattelu että miehen lapsille ei sitten mene mitään. Ne lapset ovat olleet miehesi elämässä ennen sinua.
Eipä ap noin asiastaan kertonut, ettei halua miehen lapsille mitään.
Minusta kuulostaa, että ap on unohtanut kunnioituksen olevan aina vastavuoroista. Nyt kuitenkin kauhistelee lasten kunnioituksen puutetta. Minkälaisia keskusteluita ja kommentteja lapset nostaisivat esiin vuosien varrelta, jos heiltä kysyttäisiin? Ehkäpä ne tarjoaisivat enemmän kontekstia ja selitystä tämän hetken perintöletkauktuksille, kuin ap haluaa tuoda esiin.
Vierailija kirjoitti:
Minusta kuulostaa, että ap on unohtanut kunnioituksen olevan aina vastavuoroista. Nyt kuitenkin kauhistelee lasten kunnioituksen puutetta. Minkälaisia keskusteluita ja kommentteja lapset nostaisivat esiin vuosien varrelta, jos heiltä kysyttäisiin? Ehkäpä ne tarjoaisivat enemmän kontekstia ja selitystä tämän hetken perintöletkauktuksille, kuin ap haluaa tuoda esiin.
Nämä ovat kaksi eri asiaa. Jos on keskinäistä kaunaa, niin ne joko selvitetään tai ei olla väleissä, mutta itselleen nuo lapsoset vaan kuoppaa kaivavat, kun tulevat vattuilemaan pariskunnan kahvipöytään.
Voihan olla, että näiden isä ja ap tekevätkin ikäviä uusia järjestelyjä, eikä jaettavaa pahemmin aikanaan olekaan.
Ja voihan ajatella vaikka näinkin, että fiksu on se, joka väistää. Eli lapset antavat asian olla ja keskittyvät nyt vaan sen oman omaisuuden kartuttamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP vois löysätä nutturaa.
Ja sinäkö kuuntelet mielelläsi kahvipöydässäsi kuinka omaisuuttasi jaetaan siinä rattoisasti nenätysten? Tarjoilet santsikupilliset kaffetta vaan...
Meillä on ihan käyty porukalla läpi verotehokasta perintösuunnitelmaa ja tietysti lasten kanssa. Samalla mietitty kuka on edunvalvojana yms. Meitä ei loukkaa oma kuolevaisuus ja siitä saa lapsetkin puhua.
Teillä on varmaan asia nostettu esille vanhemman polven asiallisesta aloitteesta
Ei oikein tullut selväksi kenen omistuksessa kaikki on... Jos kesämökit ym. on APn nimissä, miehen lapsilla EI ole mitään oikeutta perintöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieskin voi kuolla ensin... Ja toisaalta mieskin on voinut olla kotona hoitamassa lapsia.
Ydinperheessä on kuitenkin ihan luontevaa että lapset saavat perintönsä vasta molempien kuoltua. Eroperheessä leski joutuu usein puolisonsa menettämisen lisäksi menettämään kotinsa.
Suomalaisten keskimääräinen elinikä on jossain 80 vuoden paremmalla puolella. Perintöä saavat lapset ovat jotain 50-60 vuotiaita. Useimmat eivät tarvitse tuossa vaiheessa enää perintöä, on koti hankittuna, sen sijaan se leskeksi jäänyt puoliso tarvitsee edelleen kodin. Täällä joidenkin esittämä ajattelutapa, että uuden puolison voisi jättää tyhjän päälle, on todella kylmäävä.
Miksi se uusi puoliso ei ole vaatinut avioliittoa? Hänen pitäisi syyttää puolisoaan, joka ei välitä hänestä. Ei puolis
Puoliso on aviopuoliso. Se johon eniten maailmassa luottaa. Avopuoliso on sitten eri.
Kenestä tahansa voi tulla äitipuoli tai isäpuoli jonkun aikuisille lapsille, jos löytää puolisoksi asti luotettavan ihmisen vasta myöhemmällä iällä. Koskaan ei voi tietää mitä elmä meille vielä tarjoaakaan. Lapset olkoon iloisia vanhempiensa ollessa onnellisia. Ei hyeenaksi ole tarkoitus kasvaa, vaan oman onnen sepäksi.
Vierailija kirjoitti:
Kenestä tahansa voi tulla äitipuoli tai isäpuoli jonkun aikuisille lapsille, jos löytää puolisoksi asti luotettavan ihmisen vasta myöhemmällä iällä. Koskaan ei voi tietää mitä elmä meille vielä tarjoaakaan. Lapset olkoon iloisia vanhempiensa ollessa onnellisia. Ei hyeenaksi ole tarkoitus kasvaa, vaan oman onnen sepäksi.
Et sinä silloin ole äitipuoli tai isäpuoli vaan vanhemman uusi puoliso. Sinulla ei ole äitiyden tai isyyden kanssa tekemisistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenestä tahansa voi tulla äitipuoli tai isäpuoli jonkun aikuisille lapsille, jos löytää puolisoksi asti luotettavan ihmisen vasta myöhemmällä iällä. Koskaan ei voi tietää mitä elmä meille vielä tarjoaakaan. Lapset olkoon iloisia vanhempiensa ollessa onnellisia. Ei hyeenaksi ole tarkoitus kasvaa, vaan oman onnen sepäksi.
Et sinä silloin ole äitipuoli tai isäpuoli vaan vanhemman uusi puoliso. Sinulla ei ole äitiyden tai isyyden kanssa tekemisistä.
Eipä tietenkään, mutta arkisessa kansankielessä näin usein sanotaan. Olen äitipuoli neljälle eri aikuiselle "lapselle" mutta se on vain tapa ilmaista että ollaan kuin perhettä. (Huom, ne biologiset 2 äitiä ovat siis kuolleet. Eivät armaan loukkaannu enää.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenestä tahansa voi tulla äitipuoli tai isäpuoli jonkun aikuisille lapsille, jos löytää puolisoksi asti luotettavan ihmisen vasta myöhemmällä iällä. Koskaan ei voi tietää mitä elmä meille vielä tarjoaakaan. Lapset olkoon iloisia vanhempiensa ollessa onnellisia. Ei hyeenaksi ole tarkoitus kasvaa, vaan oman onnen sepäksi.
Et sinä silloin ole äitipuoli tai isäpuoli vaan vanhemman uusi puoliso. Sinulla ei ole äitiyden tai isyyden kanssa tekemisistä.
Eipä tietenkään, mutta arkisessa kansankielessä näin usein sanotaan. Olen äitipuoli neljälle eri aikuiselle "lapselle" mutta se on vain tapa ilmaista että ollaan kuin perhettä. (Huom, ne biologiset 2 äitiä ovat siis kuolleet. Eivät armaan loukkaannu enää.)
Minä olisin kauhuissani jos isän uusi puoliso kuvittelisi olevani äitipuoleni.
On avioeroja, avoeroja, leskiä, yksi lapsen saaneita naisia. Ei kaikkia voida ajatella samalla kaavalla. Joku adoptiolapsikin saa isän ja äidin, ei siinäkään geenit edellä mennä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP vois löysätä nutturaa.
Ja sinäkö kuuntelet mielelläsi kahvipöydässäsi kuinka omaisuuttasi jaetaan siinä rattoisasti nenätysten? Tarjoilet santsikupilliset kaffetta vaan...
Meillä on ihan käyty porukalla läpi verotehokasta perintösuunnitelmaa ja tietysti lasten kanssa. Samalla mietitty kuka on edunvalvojana yms. Meitä ei loukkaa oma kuolevaisuus ja siitä saa lapsetkin puhua.
Teillä on varmaan asia nostettu esille vanhemman polven asiallisesta aloitteesta
Ap:n tilanne näyttää ennemminkin olevan puhumattomuus ja ei kuulu teille meininki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenestä tahansa voi tulla äitipuoli tai isäpuoli jonkun aikuisille lapsille, jos löytää puolisoksi asti luotettavan ihmisen vasta myöhemmällä iällä. Koskaan ei voi tietää mitä elmä meille vielä tarjoaakaan. Lapset olkoon iloisia vanhempiensa ollessa onnellisia. Ei hyeenaksi ole tarkoitus kasvaa, vaan oman onnen sepäksi.
Et sinä silloin ole äitipuoli tai isäpuoli vaan vanhemman uusi puoliso. Sinulla ei ole äitiyden tai isyyden kanssa tekemisistä.
Eipä tietenkään, mutta arkisessa kansankielessä näin usein sanotaan. Olen äitipuoli neljälle eri aikuiselle "lapselle" mutta se on vain tapa ilmaista että ollaan kuin perhettä. (Huom, ne biologiset 2 äitiä ovat siis kuolleet. Eivät armaan loukkaannu enää.)
Minä olisin kauhuissan
En kuvittele olevani "äiti" sanan pyhässä merkityksessä, vaan olen arjessa äidillisessä roolissa kun laitan ruokaa mieheni, tai edesmennen mieheni jälkeläisille. Hyvin tullaan kaikki juttuun.
Siivoapa suusi. Ei sillä testamentilla voi ohittaa lakiosuutta, mutta toki sillä on vaikutusta siihen, mitä omaisuutta tai varoja lakiosuutena perijä saa. Edellä olevissa kommenteissa toinen puhuu aidasta ja toinen aidan seipäästä. Kannattaisi lukea hieman tarkemmin, ennen kuin vetää herneen keuhkoihinsa.