Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun mieheni aikuiset lapset vain härskisti jakavat yhteistä omaisuuttamme
12.10.2025 |
Keskenään, tyyliin että minä haluan sitten kesämökin, minä haluan sen keskusta-asunnon siis tämänlaista puhetta kun käyvät kylässä. Me emme ole vielä kuolemassa ja mikään näistä ei tosiaan ole menossa miehen lapsille mutta jo pelkkä puhe ottaa minua aivoon, ei tuollaista ole soveliasta puhua kun olemme vielä elossa.
Kommentit (351)
Ihan alkuperäiseen ongelmaan.. Mielestäni tuollainen käytös on myös töykeätä. Ilmeisesti käynyt myös useamman kerran. Sanoisin miehelle, että puhuu lapsille tästä tai sitten itse puhuisin. Mökki on asunto ovat kuitenki myös molemnpien omaisuutta.
Tuollaisessa tilanteessa sanoisin varmaan itse, että mistäs tiedättä että olette perintöä saamanassa? Tai sanoisin että suunnitteletteko meidän tappamista vai miten meidän kuolemasta puhutaan näin? Tai jotain vastaavaa.. luulisi että saisi siitä keskustelun aikaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei testamentti riidoilta pelasta, riidan saa aikaiseksi aina, jos on ollut jotain odotuksia ja luuloja.
Sain testamentilla mieheltäni ihan laillisesti osaomistus sekä hallintaoikeuden vanhaan taloon järven rannalla. Läheiset välit mieheni lapsiin (20+) katkesivat tähän. Harmi, koska olen testamentannut osani heille takaisin sitten kun kuolen. Olen alkanut miettiä että taidan muuttaa testamenttiani, kun viisveisaavat tästä talosta, rannasta, minusta, tai tekemistäni remonteista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun on pakko kiittää näistä ketjuista. Olen jo ehtinyt sanoa kyllä nykyisen mieheni kosintaan mutta aion perua lupaukseni.
Ei enää naimisiin. Menee liian vaikeaksi lasten kannalta.
Lapset on aina mulle ykkönen.
Ei ole vaikeaa, kun hoidetaan paperityöt etukäteen. Ja avioehto tietysti. Kumpikaan ei pyri hyötymään toisesta.
Lesken elinikäistä asumisoikeutta ei tosiaan pysty mitenkään estämään. Elinikäistä. Se saattaisi pahimmillaan tarkoittaa kohdallani eli lasteni kohdalla vaikka kymmeniä vuosia. Jos minä kuolisin nuorena ja mieheni ei.
Ei. En aio ottaa sitä riskiä että lapsilleni kävisi niin.
Minä taas rakastan paitsi lapsiani, niin myös
Se on hienoa jos on niin varakas. Itselläni suurin osa omaisuudesta on kiinni seinissä. Minulla on kyllä henkivakuutus jonka edunsaajia lapseni ovat, ja jolla he kattaisivat kuolemastani aiheutuvat kulut ja perintöverot, mutta ei niillä tulevaisuutta rakentaisi. Osuuteni puoliksi omistamastani kiinteistöstä on noin 300 000. Lapsen näkökulmasta suht iso raha kiinni perinnössä jota et saa kun äidin mies asuu siellä loppuelämänsä. Ja samaan aikaan olet yhteisvastuullinen remonttien kustannuksista.
Ihan karmea tilanne lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö niille nyt jotkut lakiosat kuitenkin mene? Mutta joo, törkeää.
Ei talosta eikä mökistä, meillä on keskinäinen testamentti. Ja silti ovat suunapäänä neuvomassa mitä remontteja meidän kannattaisi tehdä ja mitä itse aikovat joskus tulevaisuudessa tehdä.
ap
Ei teidän keskinäinen testamentti muuta mitään. Lakiosan he saavat isän omaisuudesta, kun hänestä jättää.
Mistä tiedät mitä muuta omaisuutta on ? Rahalla voi korvata kiinteän omaisuuden antamisen. Rahana minäkin sai perinnön
Eli parempi olisi, että lupaa kysyttäisiin sinulta, ja kehottaisit rälläämään koko rahan edestä. Sitten toinen innoissaan jakelee rahansa joka huijarille, joka osaa korjata löysät pois? En tiedä milloin on tullut muodikkaaksi sellainen, että mitään väliä ei ole omaisuudella, menköön kaikki mihin tahansa epätarkoitukseen, kunhan oli hauskaa. Aiemmin se oli älyltään heikon miesväestön ja muutaman impulssikontrollittoman naikkosen asenne.
Vai olisiko kuitenkin parempi, että ahnetta siskontyttöä kiinnostaa edes sen kaksion takia hoitaa tätiparan asioita edes jonkin verran?
Ei muuten taida olla yksi kerta, kun ahne kodinhoitaja kääntää vanhuksen. Varmasti omasta mielestään suojeli sillä asiakasparkaa paholaismaisilta sukulaisilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö niille nyt jotkut lakiosat kuitenkin mene? Mutta joo, törkeää.
Ei talosta eikä mökistä, meillä on keskinäinen testamentti. Ja silti ovat suunapäänä neuvomassa mitä remontteja meidän kannattaisi tehdä ja mitä itse aikovat joskus tulevaisuudessa tehdä.
ap
Ei teidän keskinäinen testamentti muuta mitään. Lakiosan he saavat isän omaisuudesta, kun hänestä jättää.
Mistä tiedät mitä muuta omaisuutta on ? Rahalla voi korvata kiinteän omaisuuden antamisen. Rahana minäkin sai perinnön
Eikös tällä palstalla ole moneen kertaan kerrottukin, kuinka hirveän vaivalloista on saada kiinteää omaisuutta. Koko perintö pitäisi olla rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei testamentti riidoilta pelasta, riidan saa aikaiseksi aina, jos on ollut jotain odotuksia ja luuloja.
Sain testamentilla mieheltäni ihan laillisesti osaomistus sekä hallintaoikeuden vanhaan taloon järven rannalla. Läheiset välit mieheni lapsiin (20+) katkesivat tähän. Harmi, koska olen testamentannut osani heille takaisin sitten kun kuolen. Olen alkanut miettiä että taidan muuttaa testamenttiani, kun viisveisaavat tästä talosta, rannasta, minusta, tai tekemistäni remonteista.
Sano nyt vielä, ettet ole kertonut heille testamentistasi?
Miksi kukaan on niin hölmö, että erikseen haluaa loukata kuollessaan jälkeläisiä, olivat omia tai lainassa? Eikö sekin olisi paljon mehevämpää tehdä, kun ehtii vielä nauttia likaisesta tempustaan? Tietenkään he eivät halua paikalle tulla, jos ovat luulleet perivänsä sen, eikä heitä ole etukäteen varoitettu mitenkään. Tulee paha maku suuhun aina kun paikan näkee. Sitten teet remonttia oman makusi mukaan, ja oletat heidän olevan kiitollisia asiasta, että he perivät muutetun paikan, jonka muutoksista heiltä ei ole kysytty mitään?
Toki nykyisin on tapana ajatella, että omistusoikeus on niin pyhä, että ihminen saa suvun työn tulokset vuorollaan vaikka kerätä kasaan ja tuikata tuleen, eikä asia kuulu lainkaan kenellekään paitsi valtiolle, jolle myöskään ei välttämättä asian pitäisi kuulua ollenkaan. Ja että on äärimmäistä itsekkyyttä seuraavan polven olettaa yhtään mitään. Ihmisen aivot eivät kuitenkaan tällaista ajatusmallia ole suunniteltu hyväksymään, tuon asteinen individualismi on todella uusi juttu. Ihmisen elämän mieli ja tarkoitus on perinteisesti tullut siitä, että perheen ja suvun hyvää edistää jokainen vuorollaan ja viestikapulan hellä käsittely ja huolellinen eteenpäin luovuttaminen on rakkautta. En ole lainkaan varma, että sosiaalidemokraattinen malli on parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun osani perinnöstä voi antaa suoraan hyväntekeväisyyteen - antaisin sen sinne muutenkin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lapsi ja vaari oli vielä elossa aina kun kaksi serkkua sattui kylään samaan aikaan ne alkoi riitelemään kuka saa mitökin kun vaari kuolee.
Sitten vaari kuoli. Silloin serkuille selvisi että vaari oli myynyt tilan mun isälle ja tädit oli saaneet rahansa jo 15 v aiemmin.
Myytiin tila viime vuonna veljen kanssa. 450 000 e on ihan kiva raha kahdestaankin jaettuna.
Villi veikkaus, että tädit olivat saaneet lähinnä pennosia. Vaari ilmeisesti kuvitteli isäsi jatkavan tilanpitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksihän aikuiset sotkevat näillä uusperhekuvioilla myös lastensa asiat.
Kenen ihmeen asioita tässä nyt on sotkettu ja miten?
Siinä vaiheessa, kun uusparin jälkeläiset yrittävät selvittää kuka omisti mitä ja kuka peri tai ei perinyt kenet, niin sotkuja on luvassa. Perilliset joutuvat tekemään perunkirjoituksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei testamentti riidoilta pelasta, riidan saa aikaiseksi aina, jos on ollut jotain odotuksia ja luuloja.
Sain testamentilla mieheltäni ihan laillisesti osaomistus sekä hallintaoikeuden vanhaan taloon järven rannalla. Läheiset välit mieheni lapsiin (20+) katkesivat tähän. Harmi, koska olen testamentannut osani heille takaisin sitten kun kuolen. Olen alkanut miettiä että taidan muuttaa testamenttiani, kun viisveisaavat tästä talosta, rannasta, minusta, tai tekemistäni remonteista.
Sano nyt vielä, ettet ole kertonut heille testamentistasi?
Miksi kukaan on niin hölmö, että erikseen haluaa loukata kuollessaan jälkeläisiä, olivat omia tai lainassa? Eikö sekin olisi paljon mehevämpää tehdä, kun ehtii vielä nauttia likaisesta tempustaan? Tietenkään he eivät halua paikalle tulla, jos ovat luulleet perivänsä sen, eikä heitä ole etukäteen
Mutta onko nyt kyse suvun omaisuudesta val itse kerrytetystä? Ymmärrän kyllä sen näkökulman, että suvussa sukupolvien ajan kulkenut omaisuus on ikään kuin vain lainassa kullakin sukupolvella tai kunkin sukupolven huolehdittavana, ja minusta olisi jossain määrin epäeettistä pistää tällainen omaisuus kokonaan menemään, vaikka siinä ei tietenkään ole mitään laitonta.
Toisaalta esimerkiksi omat vanhempani ovat äärimmäisen köyhistä perheistä. Kaikki, mikä heillä on, on omalla työllä ansaittua - he eivät saaneet kotoaan mukaan juuri mitään, ja vanhemmiltaan ja isovanhemmiltaan he perivät vain pienet summat rahaa ja vähän tavaraa. En pidä itseäni moraalisesti mitenkään oikeutettuna heidän omaisuuteensa sukuperinnön näkökulmasta tai muutenkaan. He ovat tehneet kovasti töitä ja toisaalta pitäneet meistä lapsista huolta sekä lapsuudessa että monella tapaa vielä aikuisuudessakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tämä ketju on surullinen.
En ikinä käyttäisi lapsistani termiä itsekkäät penikat.
Enkä menisi yhteen ihmisen kanssa, joka olisi tuota mieltä lapsistani.
Oletko varma, ettet ole tahallasi ymmärtänyt väärin ronskimman puoleista huumoria? Pahantahtoinen väärinymmärtäminen ja ns. herneen vetäminen nenään, koska et oikeastaan ole ikinä tykännyt bonuslapsistasi?
Haukut siis miehesi isyyttä, kun olet sitä mieltä, että hän ei ole osannut kasvattaa kuin härskejä omanedun tavoittelijoita. Kuitenkin lapset viitsivät käydä teillä kylässä, vaikka salaa vihaatkin heitä.
Olisitte miehesi kanssa tyytyväisiä, että omaisuutenne ylipäätään kiinnostaa jälkikasvua. Ilmeisesti oma lapsesi pitää hankintojasi niin mauttomina, ettei ole niistä kiinnostunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksihän aikuiset sotkevat näillä uusperhekuvioilla myös lastensa asiat.
Kenen ihmeen asioita tässä nyt on sotkettu ja miten?
Siinä vaiheessa, kun uusparin jälkeläiset yrittävät selvittää kuka omisti mitä ja kuka peri tai ei perinyt kenet, niin sotkuja on luvassa. Perilliset joutuvat tekemään perunkirjoituksen.
Miksi joutuisi selvittämään yhtään mitään kun se kaikki lukee testamentissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli parempi olisi, että lupaa kysyttäisiin sinulta, ja kehottaisit rälläämään koko rahan edestä. Sitten toinen innoissaan jakelee rahansa joka huijarille, joka osaa korjata löysät pois? En tiedä milloin on tullut muodikkaaksi sellainen, että mitään väliä ei ole omaisuudella, menköön kaikki mihin tahansa epätarkoitukseen, kunhan oli hauskaa. Aiemmin se oli älyltään heikon miesväestön ja muutaman impulssikontrollittoman naikkosen asenne.
Vai olisiko kuitenkin parempi, että ahnetta siskontyttöä kiinnostaa edes sen kaksion takia hoitaa tätiparan asioita edes jonkin verran?
Ei muuten taida olla yksi kerta, kun ahne kodinhoitaja kääntää vanhuksen. Varmasti omasta mielestään suojeli sillä asiakasparkaa paholaismaisilta sukulaisilta.
Voi että, nyt taisi tulla ihan aito ja ahdistunut mielenterveyspotilas vastaan palstalla?
Tiedätkö, että kodinhoitajan tehtäviin kuuluu tarkastella ja pitää omalta osaltaan tietyiltä osin huolta asiakkaan tilasta? Juuri me olemme tarkkaavaisina, ja raportoimme eteenpäin, jos huomaamme mustelmia, pelkoa, ahdistusta, hyväksikäyttöä, lompakosta on kadonnut rahaa, asunnosta tavaraa, koruja jne. Emme ole mitään pelkkiä vellinkeittäjiä.
Maailman terveysjärjestä WHO määrittelee terveyden "Fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tilaksi" ja tämän edesauttamiseksi tehdään hoitotyötä.
On todella järkyttävää syytellä täällä tuntemattomia ihmisiä. Kunnianloukkauksesta voit joutua syytteeseen.
Sukulaistyttö ei hoitanut pahemmin mitään, asiakkaalla oli suoraveloitus. Itse asiassa sisko oli vastuuhenkilö. Mutta kovasti puhelimessa osasi olla tiukkana, rouva ei saanut yhtä munkkia pyytää minua tuomaan kaupasta, vahti kuin piru raamattua.
Ei jalkahoitolaa, ei kampaajaa, ei mitään, kotona vaan, tiukasti neiti näppärän valvovan silmän alla. Alistuneen ihmisen tunnistaa jo kaukaa.
Tällaisia nämä ihanat perinnönkyttääjät ovat.
Minulla oli muuten tapana viedä vastaleivottua pullaa suosikeilleni, ja usein pyöri leipäkonekin aamutuimaan, kun parille papalle limppuakin vein. Että tällainen rosvo se täältä kirjoittelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lapsi ja vaari oli vielä elossa aina kun kaksi serkkua sattui kylään samaan aikaan ne alkoi riitelemään kuka saa mitökin kun vaari kuolee.
Sitten vaari kuoli. Silloin serkuille selvisi että vaari oli myynyt tilan mun isälle ja tädit oli saaneet rahansa jo 15 v aiemmin.
Myytiin tila viime vuonna veljen kanssa. 450 000 e on ihan kiva raha kahdestaankin jaettuna.
Villi veikkaus, että tädit olivat saaneet lähinnä pennosia. Vaari ilmeisesti kuvitteli isäsi jatkavan tilanpitoa.
Paperit on olemassa. Saivat kyllä kelpo osuuden. Isäni jatkoi tilanpitoa kunnes tehtiin metsätilaksi mitä se alunperin oli suurimmaksi osaksi ollutkin.
Joo, veikkauksesi oli villi.
Vierailija kirjoitti:
Mun eno ratkaisi asian myymällä asunnon ja vaimolleen. Hän oli eronnut aikaa sitten ja lapset oli vieroitettu niin, etteivät halunneet olla tekemisissä. Vasta kun eno sairastui, tulivat lapset niiiin lipevinä paikalle.
Pernnönjaossa,selvisi, että eno ja hänen uusi puolisonsa (30vuotta aviossa) olivat jo vuosikymmen aiemmin tehneet omaisuusjärjestelyt. Vaimo oli lunastanut asunnon puolikkaan ja yhdessä rakennettu mökki oli alun alkaenkin laitettu vaimon nimiin.
Lapset raivostuivat, kun jäivät ilman suurta perintöä, oliko vain kymppitonni kummallekin.
Me emme saaneet latiakaan perintöä setämme jälkeen. Menivät melko iäkkäinä naimisiin, olivat siis lapsettomia. Tekivät keskinäisen testamentin ja setämme kuoltua vaimonsa peri kaiken. Vaimon kuoltua koko mummomme ja setämme omaisuus meni täysin ulkopuolisille sukuun kuulumattomille. Isämme ei pitänyt aikoinaan huolta perinnöstään, tyytyi aivan muutamaan tonniin ja tuumi, että saatte sitten sedän kuoltua enemmän. Niinhän sitä luuli.
Ymmärrän ap:tä. Minunkin omaisuuttani ovat sukulaiset jakamassa milloin kenellekin, lapseton kun olen. Asuntoon otin käänteisen asuntolainan, aattelin hummata rahat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksihän aikuiset sotkevat näillä uusperhekuvioilla myös lastensa asiat.
Kenen ihmeen asioita tässä nyt on sotkettu ja miten?
Siinä vaiheessa, kun uusparin jälkeläiset yrittävät selvittää kuka omisti mitä ja kuka peri tai ei perinyt kenet, niin sotkuja on luvassa. Perilliset joutuvat tekemään perunkirjoituksen.
Miksi joutuisi selvittämään yhtään mitään kun se kaikki lukee testamentissa?
Perunkirjoitus pitää aina tehdä, vaikka testamentti on tehty. Lapseton tätini kuoli n. 20 vuotta sitten, hänen puolisonsa kuoli myöhemmin. Puoliso oli testamentannut koko omaisuuden omalle suvulleen, vaikka puolet siitä oli tädin suvulle. Testamentin tehnyt lakimies totesi, että ennen testamentin täyteen panoa joudutaan tekemän ositus ja puolet omaisuudesta jaetaan tädin sisaruksille tai heidän jälkikasvulleen.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap:tä. Minunkin omaisuuttani ovat sukulaiset jakamassa milloin kenellekin, lapseton kun olen. Asuntoon otin käänteisen asuntolainan, aattelin hummata rahat.
Oikeasti jakamassa, vai luulet niin? Sukumme sinkku on sellainen rahankäyttäjä, että kukaan ei kuvittele että mitään jää perinnöksi yhtään kenellekään, ei edes kissayhdistykselle.
Mun eno ratkaisi asian myymällä asunnon ja vaimolleen. Hän oli eronnut aikaa sitten ja lapset oli vieroitettu niin, etteivät halunneet olla tekemisissä. Vasta kun eno sairastui, tulivat lapset niiiin lipevinä paikalle.
Pernnönjaossa,selvisi, että eno ja hänen uusi puolisonsa (30vuotta aviossa) olivat jo vuosikymmen aiemmin tehneet omaisuusjärjestelyt. Vaimo oli lunastanut asunnon puolikkaan ja yhdessä rakennettu mökki oli alun alkaenkin laitettu vaimon nimiin.
Lapset raivostuivat, kun jäivät ilman suurta perintöä, oliko vain kymppitonni kummallekin.