Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun mieheni aikuiset lapset vain härskisti jakavat yhteistä omaisuuttamme
12.10.2025 |
Keskenään, tyyliin että minä haluan sitten kesämökin, minä haluan sen keskusta-asunnon siis tämänlaista puhetta kun käyvät kylässä. Me emme ole vielä kuolemassa ja mikään näistä ei tosiaan ole menossa miehen lapsille mutta jo pelkkä puhe ottaa minua aivoon, ei tuollaista ole soveliasta puhua kun olemme vielä elossa.
Kommentit (345)
Minun osani perinnöstä voi antaa suoraan hyväntekeväisyyteen - antaisin sen sinne muutenkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lapsi ja vaari oli vielä elossa aina kun kaksi serkkua sattui kylään samaan aikaan ne alkoi riitelemään kuka saa mitökin kun vaari kuolee.
Sitten vaari kuoli. Silloin serkuille selvisi että vaari oli myynyt tilan mun isälle ja tädit oli saaneet rahansa jo 15 v aiemmin.
Myytiin tila viime vuonna veljen kanssa. 450 000 e on ihan kiva raha kahdestaankin jaettuna.
Villi veikkaus, että tädit olivat saaneet lähinnä pennosia. Vaari ilmeisesti kuvitteli isäsi jatkavan tilanpitoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksihän aikuiset sotkevat näillä uusperhekuvioilla myös lastensa asiat.
Kenen ihmeen asioita tässä nyt on sotkettu ja miten?
Siinä vaiheessa, kun uusparin jälkeläiset yrittävät selvittää kuka omisti mitä ja kuka peri tai ei perinyt kenet, niin sotkuja on luvassa. Perilliset joutuvat tekemään perunkirjoituksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei testamentti riidoilta pelasta, riidan saa aikaiseksi aina, jos on ollut jotain odotuksia ja luuloja.
Sain testamentilla mieheltäni ihan laillisesti osaomistus sekä hallintaoikeuden vanhaan taloon järven rannalla. Läheiset välit mieheni lapsiin (20+) katkesivat tähän. Harmi, koska olen testamentannut osani heille takaisin sitten kun kuolen. Olen alkanut miettiä että taidan muuttaa testamenttiani, kun viisveisaavat tästä talosta, rannasta, minusta, tai tekemistäni remonteista.
Sano nyt vielä, ettet ole kertonut heille testamentistasi?
Miksi kukaan on niin hölmö, että erikseen haluaa loukata kuollessaan jälkeläisiä, olivat omia tai lainassa? Eikö sekin olisi paljon mehevämpää tehdä, kun ehtii vielä nauttia likaisesta tempustaan? Tietenkään he eivät halua paikalle tulla, jos ovat luulleet perivänsä sen, eikä heitä ole etukäteen
Mutta onko nyt kyse suvun omaisuudesta val itse kerrytetystä? Ymmärrän kyllä sen näkökulman, että suvussa sukupolvien ajan kulkenut omaisuus on ikään kuin vain lainassa kullakin sukupolvella tai kunkin sukupolven huolehdittavana, ja minusta olisi jossain määrin epäeettistä pistää tällainen omaisuus kokonaan menemään, vaikka siinä ei tietenkään ole mitään laitonta.
Toisaalta esimerkiksi omat vanhempani ovat äärimmäisen köyhistä perheistä. Kaikki, mikä heillä on, on omalla työllä ansaittua - he eivät saaneet kotoaan mukaan juuri mitään, ja vanhemmiltaan ja isovanhemmiltaan he perivät vain pienet summat rahaa ja vähän tavaraa. En pidä itseäni moraalisesti mitenkään oikeutettuna heidän omaisuuteensa sukuperinnön näkökulmasta tai muutenkaan. He ovat tehneet kovasti töitä ja toisaalta pitäneet meistä lapsista huolta sekä lapsuudessa että monella tapaa vielä aikuisuudessakin.
Minusta tämä ketju on surullinen.
En ikinä käyttäisi lapsistani termiä itsekkäät penikat.
Enkä menisi yhteen ihmisen kanssa, joka olisi tuota mieltä lapsistani.
Oletko varma, ettet ole tahallasi ymmärtänyt väärin ronskimman puoleista huumoria? Pahantahtoinen väärinymmärtäminen ja ns. herneen vetäminen nenään, koska et oikeastaan ole ikinä tykännyt bonuslapsistasi?
Haukut siis miehesi isyyttä, kun olet sitä mieltä, että hän ei ole osannut kasvattaa kuin härskejä omanedun tavoittelijoita. Kuitenkin lapset viitsivät käydä teillä kylässä, vaikka salaa vihaatkin heitä.
Olisitte miehesi kanssa tyytyväisiä, että omaisuutenne ylipäätään kiinnostaa jälkikasvua. Ilmeisesti oma lapsesi pitää hankintojasi niin mauttomina, ettei ole niistä kiinnostunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksihän aikuiset sotkevat näillä uusperhekuvioilla myös lastensa asiat.
Kenen ihmeen asioita tässä nyt on sotkettu ja miten?
Siinä vaiheessa, kun uusparin jälkeläiset yrittävät selvittää kuka omisti mitä ja kuka peri tai ei perinyt kenet, niin sotkuja on luvassa. Perilliset joutuvat tekemään perunkirjoituksen.
Miksi joutuisi selvittämään yhtään mitään kun se kaikki lukee testamentissa?
Vierailija kirjoitti:
Eli parempi olisi, että lupaa kysyttäisiin sinulta, ja kehottaisit rälläämään koko rahan edestä. Sitten toinen innoissaan jakelee rahansa joka huijarille, joka osaa korjata löysät pois? En tiedä milloin on tullut muodikkaaksi sellainen, että mitään väliä ei ole omaisuudella, menköön kaikki mihin tahansa epätarkoitukseen, kunhan oli hauskaa. Aiemmin se oli älyltään heikon miesväestön ja muutaman impulssikontrollittoman naikkosen asenne.
Vai olisiko kuitenkin parempi, että ahnetta siskontyttöä kiinnostaa edes sen kaksion takia hoitaa tätiparan asioita edes jonkin verran?
Ei muuten taida olla yksi kerta, kun ahne kodinhoitaja kääntää vanhuksen. Varmasti omasta mielestään suojeli sillä asiakasparkaa paholaismaisilta sukulaisilta.
Voi että, nyt taisi tulla ihan aito ja ahdistunut mielenterveyspotilas vastaan palstalla?
Tiedätkö, että kodinhoitajan tehtäviin kuuluu tarkastella ja pitää omalta osaltaan tietyiltä osin huolta asiakkaan tilasta? Juuri me olemme tarkkaavaisina, ja raportoimme eteenpäin, jos huomaamme mustelmia, pelkoa, ahdistusta, hyväksikäyttöä, lompakosta on kadonnut rahaa, asunnosta tavaraa, koruja jne. Emme ole mitään pelkkiä vellinkeittäjiä.
Maailman terveysjärjestä WHO määrittelee terveyden "Fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tilaksi" ja tämän edesauttamiseksi tehdään hoitotyötä.
On todella järkyttävää syytellä täällä tuntemattomia ihmisiä. Kunnianloukkauksesta voit joutua syytteeseen.
Sukulaistyttö ei hoitanut pahemmin mitään, asiakkaalla oli suoraveloitus. Itse asiassa sisko oli vastuuhenkilö. Mutta kovasti puhelimessa osasi olla tiukkana, rouva ei saanut yhtä munkkia pyytää minua tuomaan kaupasta, vahti kuin piru raamattua.
Ei jalkahoitolaa, ei kampaajaa, ei mitään, kotona vaan, tiukasti neiti näppärän valvovan silmän alla. Alistuneen ihmisen tunnistaa jo kaukaa.
Tällaisia nämä ihanat perinnönkyttääjät ovat.
Minulla oli muuten tapana viedä vastaleivottua pullaa suosikeilleni, ja usein pyöri leipäkonekin aamutuimaan, kun parille papalle limppuakin vein. Että tällainen rosvo se täältä kirjoittelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lapsi ja vaari oli vielä elossa aina kun kaksi serkkua sattui kylään samaan aikaan ne alkoi riitelemään kuka saa mitökin kun vaari kuolee.
Sitten vaari kuoli. Silloin serkuille selvisi että vaari oli myynyt tilan mun isälle ja tädit oli saaneet rahansa jo 15 v aiemmin.
Myytiin tila viime vuonna veljen kanssa. 450 000 e on ihan kiva raha kahdestaankin jaettuna.
Villi veikkaus, että tädit olivat saaneet lähinnä pennosia. Vaari ilmeisesti kuvitteli isäsi jatkavan tilanpitoa.
Paperit on olemassa. Saivat kyllä kelpo osuuden. Isäni jatkoi tilanpitoa kunnes tehtiin metsätilaksi mitä se alunperin oli suurimmaksi osaksi ollutkin.
Joo, veikkauksesi oli villi.
Vierailija kirjoitti:
Mun eno ratkaisi asian myymällä asunnon ja vaimolleen. Hän oli eronnut aikaa sitten ja lapset oli vieroitettu niin, etteivät halunneet olla tekemisissä. Vasta kun eno sairastui, tulivat lapset niiiin lipevinä paikalle.
Pernnönjaossa,selvisi, että eno ja hänen uusi puolisonsa (30vuotta aviossa) olivat jo vuosikymmen aiemmin tehneet omaisuusjärjestelyt. Vaimo oli lunastanut asunnon puolikkaan ja yhdessä rakennettu mökki oli alun alkaenkin laitettu vaimon nimiin.
Lapset raivostuivat, kun jäivät ilman suurta perintöä, oliko vain kymppitonni kummallekin.
Me emme saaneet latiakaan perintöä setämme jälkeen. Menivät melko iäkkäinä naimisiin, olivat siis lapsettomia. Tekivät keskinäisen testamentin ja setämme kuoltua vaimonsa peri kaiken. Vaimon kuoltua koko mummomme ja setämme omaisuus meni täysin ulkopuolisille sukuun kuulumattomille. Isämme ei pitänyt aikoinaan huolta perinnöstään, tyytyi aivan muutamaan tonniin ja tuumi, että saatte sitten sedän kuoltua enemmän. Niinhän sitä luuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän ap:tä. Minunkin omaisuuttani ovat sukulaiset jakamassa milloin kenellekin, lapseton kun olen. Asuntoon otin käänteisen asuntolainan, aattelin hummata rahat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksihän aikuiset sotkevat näillä uusperhekuvioilla myös lastensa asiat.
Kenen ihmeen asioita tässä nyt on sotkettu ja miten?
Siinä vaiheessa, kun uusparin jälkeläiset yrittävät selvittää kuka omisti mitä ja kuka peri tai ei perinyt kenet, niin sotkuja on luvassa. Perilliset joutuvat tekemään perunkirjoituksen.
Miksi joutuisi selvittämään yhtään mitään kun se kaikki lukee testamentissa?
Perunkirjoitus pitää aina tehdä, vaikka testamentti on tehty. Lapseton tätini kuoli n. 20 vuotta sitten, hänen puolisonsa kuoli myöhemmin. Puoliso oli testamentannut koko omaisuuden omalle suvulleen, vaikka puolet siitä oli tädin suvulle. Testamentin tehnyt lakimies totesi, että ennen testamentin täyteen panoa joudutaan tekemän ositus ja puolet omaisuudesta jaetaan tädin sisaruksille tai heidän jälkikasvulleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap:tä. Minunkin omaisuuttani ovat sukulaiset jakamassa milloin kenellekin, lapseton kun olen. Asuntoon otin käänteisen asuntolainan, aattelin hummata rahat.
Oikeasti jakamassa, vai luulet niin? Sukumme sinkku on sellainen rahankäyttäjä, että kukaan ei kuvittele että mitään jää perinnöksi yhtään kenellekään, ei edes kissayhdistykselle.
Lapsena ajattelen että vanhempieni ei tarvitse jättää minulle mitään. Saavat käyttää kaiken itseensä jos haluavat. Heidän rahojaan ne on.
Äitinä ajattelen että en ikinä voisi tehdä noin lapsilleni. Jos jotenkin heidän polkuaan tässä maailmassa voin yrittää helpottaa, aivan varmasti sen teen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap ajetellut että sinä saatat kuolla ennen miestäsi? Silloin keskinäinen testamenttinne ei mitenkään enää vaikuta siihen mitä miehen lapset aikanaan miehen omaisuudesta saavat. He voivat hyvin aikanaan saada asunnon ja mökin.
Ei aloitus koskenut sitä, miten perintö tullaan jakamaan, vaan tökeröä käytöstä.Se koski myös sitä että ap ei haluaisi miehen lapsien saavan nimenomaan näitä omaisuuden osia koska tuntuvat niitä kärkkyvän.
Ap mitä ilmeisimmin haluaisi, jos siis leskeksi jäisi, että hän voisi asua kotonaan ja saada edelleen käyttää mökkiä, ei hän suinkaan haluaisi jättää miehen lapsia perinnöttä. Sehän olisi jo mahdottomuuskin.
Mökki olisi kuite
Hyvänen aika näitä köyhiä, eli jos esim. fiktiivisellä monimiljonäärillä B. Walhroosilla olisi mökki, se olisi pakko myydä lakiosan maksamiseksi, eikä lakiosaa kattaisi runsas KÄTEINEN ja OSAKKEET ja SIJOITUSKIINTEISTÖT. Vain se saakelin mökki, se olis pakko myydä tai antaa lapsille kun ne haluaa just sen mökin lakiosana.
Älkää uskoko mutta monilla silti on monta mökkiä (Lapissa, Ranskassa, Hangossa jne.) ja suuri omaisuus niiden päälle.
Vierailija kirjoitti:
Onko tää edes tottakaan, kuka noin tekee ja vielä elossa olevien ihmisten edessä :D. Omat vanhemmat ovat tehneet testamentin, en tiedä mikä on sisältö mutta tiedän missä se on kun aika koittaa. Ei kyllä kiinnosta vaikka jättäisivät perinnöttömäksi, saisivat mieluummin käyttää rahojansa itseensä niin kauan kuin elävät, ovat sen todellakin ansainneet.
Jaa, mun mielestä toi aikuisten lasten isän naureskelu omille lapsilleen että saavat sitten perinnönjaossa tietää etteivät saa mitään, on paljon törkeämpää. Ja mitä isä edellä, sen ovat lapset oppineet. Ahneuden, pikkumaisuuden, saituuden, kusipäisyyden. Terveisiä vaan omalle faijalleni sinne Varsinais-Suomeen. Faijan vaimo on ollut meille lapsille kivempi kuin isä, nykyään emme tosin käy enää kahvillakaan. Lapsenlapset joita on 8 eivät vaaria tunne, kun ei kiinnosta. Teinejä ei ainakaan voi syyttää perinnön perässä juoksijoiksi.
Vierailija kirjoitti:
Mun eno ratkaisi asian myymällä asunnon ja vaimolleen. Hän oli eronnut aikaa sitten ja lapset oli vieroitettu niin, etteivät halunneet olla tekemisissä. Vasta kun eno sairastui, tulivat lapset niiiin lipevinä paikalle.
Pernnönjaossa,selvisi, että eno ja hänen uusi puolisonsa (30vuotta aviossa) olivat jo vuosikymmen aiemmin tehneet omaisuusjärjestelyt. Vaimo oli lunastanut asunnon puolikkaan ja yhdessä rakennettu mökki oli alun alkaenkin laitettu vaimon nimiin.
Lapset raivostuivat, kun jäivät ilman suurta perintöä, oliko vain kymppitonni kummallekin.
Vieroitettu? Saanko arvata, eno lähti uuden muijan matkaan ja jätti vaimonsa yksin lasten kanssa. Silloin se oli ihan tavallista, buumeriäijät tässä kunnostautuneet. Mitä sitä elareitakaan maksamaan ja lapsia tapaamaan, nehän muistuttaa vaan eksästä jota on pettänyt rumasti ja pitää häpeäää piilotella. Sitten uuspari pistänyt samantien myös lasten perinnön pois ulottuvilta. Kun tämä uusi liitto on se ainoa ja oikea. Mökin ja muun omaisuuden laittaminen uuden vaimon nimiin samantien kielii nimenomaan tuosta, ettei mies halua omaisuuden vaikuttavan elatusvelvollisuuteen, vaan ollut paperilla varaton, ettei lapsia tarvitse elättää. Sinä taidat tietää vain tarinan toisen puolen, kun olet kuunnellut sukusi mustamaalaavan tuota ensimmäistä vaimoa lapsineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tää edes tottakaan, kuka noin tekee ja vielä elossa olevien ihmisten edessä :D. Omat vanhemmat ovat tehneet testamentin, en tiedä mikä on sisältö mutta tiedän missä se on kun aika koittaa. Ei kyllä kiinnosta vaikka jättäisivät perinnöttömäksi, saisivat mieluummin käyttää rahojansa itseensä niin kauan kuin elävät, ovat sen todellakin ansainneet.
Jaa, mun mielestä toi aikuisten lasten isän naureskelu omille lapsilleen että saavat sitten perinnönjaossa tietää etteivät saa mitään, on paljon törkeämpää. Ja mitä isä edellä, sen ovat lapset oppineet. Ahneuden, pikkumaisuuden, saituuden, kusipäisyyden. Terveisiä vaan omalle faijalleni sinne Varsinais-Suomeen. Faijan vaimo on ollut meille lapsille kivempi kuin isä, nykyään emme tosin käy enää kahvillakaan. Lapsenlapset joita on 8 eivät vaaria tunne, kun ei kiinnosta. Teinejä ei ainakaan voi syyttää perinnön pe
Mistä taas keksit että lapset eivät perinnönjaossa saa mitään kun lapsille kuuluu aina lakiosa ja ap sanoikin että lapset ovat saamassa rahaa.
se että aviopari keskenään sopii että vanhuuden päiviksi on varattu toisille mökki ja asunto jos toinen sattuukin kuolemaan ensin on ihan inhimillistä. Kummankaan lapsia ei ole unohdettu ja heille on jopa tulossa se kaikkein paras vaihtoehto eli riihikuivaa rahaa. Ei tarvitse miettiä mistä maksaa perintöverot tai leskenoikeuksista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tää edes tottakaan, kuka noin tekee ja vielä elossa olevien ihmisten edessä :D. Omat vanhemmat ovat tehneet testamentin, en tiedä mikä on sisältö mutta tiedän missä se on kun aika koittaa. Ei kyllä kiinnosta vaikka jättäisivät perinnöttömäksi, saisivat mieluummin käyttää rahojansa itseensä niin kauan kuin elävät, ovat sen todellakin ansainneet.
Jaa, mun mielestä toi aikuisten lasten isän naureskelu omille lapsilleen että saavat sitten perinnönjaossa tietää etteivät saa mitään, on paljon törkeämpää. Ja mitä isä edellä, sen ovat lapset oppineet. Ahneuden, pikkumaisuuden, saituuden, kusipäisyyden. Terveisiä vaan omalle faijalleni sinne Varsinais-Suomeen. Faijan vaimo on ollut meille lapsille kivempi kuin isä, nykyään emme tosin käy enää kahvillakaan. Lapsenlapset joita on 8 eivät vaaria tunne, kun ei kiinno
En puhunut perinnänjaosta vaan isän naureskelusta jota ap kuvaa. Vittuilee lapsilleen. Ihana mies, toivottavasti elätte pitkään yhdessä. Tommoisille alzheimeritkin tulee niin että ilkeys lisääntyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap:tä. Minunkin omaisuuttani ovat sukulaiset jakamassa milloin kenellekin, lapseton kun olen. Asuntoon otin käänteisen asuntolainan, aattelin hummata rahat.
Oikeasti jakamassa, vai luulet niin? Sukumme sinkku on sellainen rahankäyttäjä, että kukaan ei kuvittele että mitään jää perinnöksi yhtään kenellekään, ei edes kissayhdistykselle.
Ihan suoraan sanottu, että auton voisit jättää xxxx:lle ja mökin yyyy:lle. Ovat sisarusten ja serkkujen lapsia. Oisin voinut jättääkin, mutta perintö jaetaan vasta vainajan kuoleman jälkeen.
Sano nyt vielä, ettet ole kertonut heille testamentistasi?
Miksi kukaan on niin hölmö, että erikseen haluaa loukata kuollessaan jälkeläisiä, olivat omia tai lainassa? Eikö sekin olisi paljon mehevämpää tehdä, kun ehtii vielä nauttia likaisesta tempustaan? Tietenkään he eivät halua paikalle tulla, jos ovat luulleet perivänsä sen, eikä heitä ole etukäteen varoitettu mitenkään. Tulee paha maku suuhun aina kun paikan näkee. Sitten teet remonttia oman makusi mukaan, ja oletat heidän olevan kiitollisia asiasta, että he perivät muutetun paikan, jonka muutoksista heiltä ei ole kysytty mitään?
Toki nykyisin on tapana ajatella, että omistusoikeus on niin pyhä, että ihminen saa suvun työn tulokset vuorollaan vaikka kerätä kasaan ja tuikata tuleen, eikä asia kuulu lainkaan kenellekään paitsi valtiolle, jolle myöskään ei välttämättä asian pitäisi kuulua ollenkaan. Ja että on äärimmäistä itsekkyyttä seuraavan polven olettaa yhtään mitään. Ihmisen aivot eivät kuitenkaan tällaista ajatusmallia ole suunniteltu hyväksymään, tuon asteinen individualismi on todella uusi juttu. Ihmisen elämän mieli ja tarkoitus on perinteisesti tullut siitä, että perheen ja suvun hyvää edistää jokainen vuorollaan ja viestikapulan hellä käsittely ja huolellinen eteenpäin luovuttaminen on rakkautta. En ole lainkaan varma, että sosiaalidemokraattinen malli on parempi.