Tunnetko naisia, jotka elävät vuodesta toiseen sinkkuna?

Itseni, joo.

En näköjään edes osaa elää parisuhteeseen hakeutuen, kun juuri tänään kävin syömässä kaverin kanssa joka ollut useastikin parisuhteessa ja nyt 30v hiljattain sinkkuuntui ja nyt on deittaillut ainakin paria miestä. Kuuntelin siinä ja tajusin, että enhän mä edes osaa tolleen, joten ei se ole ihme senkään puolesta, että sinkkuna elää. Kun noi jotka ei kauaa sinkkuna ole, niin ne vaan deittailee ja tapaa niitä uusia ihmisiä helposti Tinderin ym. kautta ja juttuja on, parisuhteita syntyy. Tuokin kaveri sanoi, että hän "ei mihinkään kotiin jää kököttämään" eli haluaa seuraa miehistä ja etsii sitä. 

Pitäisi vissiin ottaa mallia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etteivät LÖYDÄ??!

Voisit ehkä kysyä mikseivät halua.

Eikä tarvitse edes kysyä, vastaus on ilmiselvä. 🥳

 

T. Nainen 

Vanhenet sitten yksin. Äläkä tule tulevaisuudessa sitten kiljumaan katkeruuttasi.

Sinulle? Ei varmasti kukaan tule sinulle kiljumaan mitään eikä muutenkaan halua olla kanssasi tekemisissä. Turhaan pelkäät.

Muutamia rehellisiä syitä miksi haluan olla sinkku. En jaksa seksin vonkaamista, en kaipaa minkäänlaista läheisyyttä. Illalla on ihana kömpiä puhtaisiin lakanoihin ja lukea kirjaa tai katsoa elokuvaa tai sarjaa eikä kukaan häiritse. Aamulla haluan nukkua pitkään, miehet tarvitsevat vähemmän unta ja herättävät kolistelulla. 

Miehen sotkut. Pyykit, vessan sotkut, keittiön sotkut, ruoanlaitto. En halua kenenkään sotkuja kotiini. Itse en juuri kokkaile, syön puuroa ja hedelmiä. Rakastan siisteyttä ja tunnelmavalaistusta, elän aamut ja illat hämärässä.

Rauha, stressittömyys, varmuus siitä että elämä pysyy tasaisen onnellisena ja raha-asiat on hallinnassa. Miehet tuovat mukanaan murheita ja epävarmuutta, en salli kenenkään vaikuttaa omaan mielialaani enää ikinä. 

I love my life

Olen 44 ja ollut yksin vuosikaudet. Olin pitkään tinderissä ja kävin tuloksettomilla treffeilläkin, mutta tuli suruja elämään, eikä siinä kiinnostanut seuranhaku, eikä ole alkanut kiinnostaa. Minä en ole kiinnostunut kenestäkään eikä kukaan ole kiinnostunut minusta. En enää kaipaa seksiä, enkä muutenkaan enää oikein pidä miehistä paitsi yhdestä kaverista ja joistain naapuruston vanhoista papoista. 

Olen poistunut markkinoilta. Leikkasin myös hiukset lyhyeksi kuten tädit tekee, enkä enää jaksa meikata. Kuljen yleensä verkkareissa lippalakki päässä. Kukaan ei todella vilkaisekaan minua, ja se on aivan ok.

Teen töitä ja vapaaehtoistöitä ja lenkkeilen koiran kanssa, joskus urheilen, yleensä laiskottelen. En olisi valmis neuvottelemaan juuri mistään. Olisin huono kumppani.

Vierailija kirjoitti:

Nelikymppinen siskoni. Ei ole tietääkseni koskaan seurustellut. Viihtyy kait sitten mieluummin yksin. On kyllä fiksu, suht sosiaalinen ja kaunis nainen. Joskus sukulaisten uteluihin vastannut, ettei ole löytänyt tarpeeksi hyvää miestä. 

Jotkut on kyllä hämmentäviäkin tapauksia. Tiedän sellaisen nelikymppisen, kauniin ja hyväkuntoisen, paljon Gal Gadotia muistuttavan naisen joka on ollut aina sinkku - eli hän ei ole ollut KOSKAAN elämässään parisuhteessa, ja hänellä on pari lastakin hedelmöityshoitojen kautta hankittuna. Koulutukseltaan DI ja hyväpalkkaisessa työssä, joten sen puoleen ei tarvitse puolisoa. Mutta aika jännä tyyppi on. Tosi mukava, mutta keskivertonaista paljon älykkäämmän oloinen. Ehkä ei ole vain tavannut koskaan ketään, kenen kanssa olisi synkannut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etteivät LÖYDÄ??!

Voisit ehkä kysyä mikseivät halua.

Eikä tarvitse edes kysyä, vastaus on ilmiselvä. 🥳

 

T. Nainen 

Vanhenet sitten yksin. Äläkä tule tulevaisuudessa sitten kiljumaan katkeruuttasi.

Ketjusta päätellen kukaan meistä ei vanhene yksin vaan meitä on paljon.

Suomessa miehet kuolevat nuorempina, joten nekin joilla on vielä nelikymppisenä parisuhde, ei voi olla varma ettei ole loppuelämäänsä yksin. Monilla tulee ero, eikä uudestaan ruveta parisuhteeseen enää, ainakaan asumaan yhdessä.

Mun suvussa kaikki naiset elivät lopussa yksin. Mummi eli 17 vuotta "sinkkuna" isoisän kuoltua, äiti erosi ja eli lopun elämäänsä eli 21 vuotta yksin, täti jäi leskeksi ja on elänyt yksin yli 35 vuotta, sisar ollut sinkkuna 35 vuotta jo, minä 34 vuotta eron jälkeen, veljentyttökin asunut yksin jo 18-vuotiaasta, täyttää nyt 35 v.

Kaikilla ollut siis avioliittoja ja miesystäviä, mutta lopputulema on ollut tämä. 

Tunnen muutaman ja kaikista kyllä huomaa, miksi ovat sinkkuina ja pitkään.

Täälläkin yksi, eli minä itse. Eron jälkeen ollut melkein vuosikymmenen sinkkuna.

Ei ole ollut mikään tietoinen päätös, mutta ei vain ole (koskaan) ollut oikein tunkua, eikä jaksa itseään enää tässä iässä tyrkyttää. Olen tottunut yksin olemiseen, ja monella tavalla se on mukavaakin. 

Vierailija kirjoitti:

Tunnen muutaman ja kaikista kyllä huomaa, miksi ovat sinkkuina ja pitkään.

Kerro ihmeessä, miksi.

Olin itse juuri tuollainen ennen nykyistä avioliittoani. Miksi olla huonossa suhteessa tai ihmisen kanssa jota ei rakasta, jos voi olla yksin?

En ryyppää, mutta en toisaalta ole uskossakaan, niin se rajaa jo aika paljon miehiä pois. Olen myös hoikka ja pidän ulkoilusta, mutta salilla käyminen on maailman tylsintä hommaa. Siinä karsiutuikin sitten se toinen puoli miehistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nelikymppinen siskoni. Ei ole tietääkseni koskaan seurustellut. Viihtyy kait sitten mieluummin yksin. On kyllä fiksu, suht sosiaalinen ja kaunis nainen. Joskus sukulaisten uteluihin vastannut, ettei ole löytänyt tarpeeksi hyvää miestä. 

Jotkut on kyllä hämmentäviäkin tapauksia. Tiedän sellaisen nelikymppisen, kauniin ja hyväkuntoisen, paljon Gal Gadotia muistuttavan naisen joka on ollut aina sinkku - eli hän ei ole ollut KOSKAAN elämässään parisuhteessa, ja hänellä on pari lastakin hedelmöityshoitojen kautta hankittuna. Koulutukseltaan DI ja hyväpalkkaisessa työssä, joten sen puoleen ei tarvitse puolisoa. Mutta aika jännä tyyppi on. Tosi mukava, mutta keskivertonaista paljon älykkäämmän oloinen. Ehkä ei ole vain tavannut koskaan ketään, kenen kanssa olisi synkannut. 

 

Eiköhän se ole ollut ihan tietoinen valinta se yksin eläminen, eikä mikään sattuma.

Minä. Homma kuulostaa vain todella uuvuttavalta ja on täynnä kirjoittamattomia sääntöjä, joita en jaksa yrittää edes selvittää saati noudattaa. En mä jaksa omistaa kaikkea vapaa-aikaani jollekulle toiselle tai yrittää tehdä hyvää vaikutusta toisen perheeseen tai puhua siitä, saanko(!) olla ystävä sen-ja-sen kanssa, ettei kumppani koe oloaan epävarmaksi, tai käydä vähän väliä jotain keskustelua siitä, miksen juuri nyt halua seksiä. Tai edes olla yhteyksissä monta kertaa viikossa ja jaksaa koko sen ajan olla ystävällinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nelikymppinen siskoni. Ei ole tietääkseni koskaan seurustellut. Viihtyy kait sitten mieluummin yksin. On kyllä fiksu, suht sosiaalinen ja kaunis nainen. Joskus sukulaisten uteluihin vastannut, ettei ole löytänyt tarpeeksi hyvää miestä. 

Jotkut on kyllä hämmentäviäkin tapauksia. Tiedän sellaisen nelikymppisen, kauniin ja hyväkuntoisen, paljon Gal Gadotia muistuttavan naisen joka on ollut aina sinkku - eli hän ei ole ollut KOSKAAN elämässään parisuhteessa, ja hänellä on pari lastakin hedelmöityshoitojen kautta hankittuna. Koulutukseltaan DI ja hyväpalkkaisessa työssä, joten sen puoleen ei tarvitse puolisoa. Mutta aika jännä tyyppi on. Tosi mukava, mutta keskivertonaista paljon älykkäämmän oloinen. Ehkä ei ole vain tavannut koskaan ketään, kenen kanssa olisi synkannut. 

 

Älykkäimmät naiset jäävät todennäköisimmin yksin. Olen tuo selibaatista ja parittelusta kirjoittanut ja omakin äo on >1%

Rationaalinen ihminen lisääntyy nimenomaan hedelmöityshoidolla. Se on juridisesti järkevintä ja lapsen kasvun kannalta vakainta. Isyyssepitykset ovat sepitteitä vaan. Mutta itse en aio lisääntyä edes luovuttajan avulla. Olen liian henkistynyt pystymään ottamaan sikiämistä enää vakavasti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen muutaman ja kaikista kyllä huomaa, miksi ovat sinkkuina ja pitkään.

Kerro ihmeessä, miksi.

Täysin keskiverron näköisiä, mutta vaativat miehen ulkonäöltä ja arvomaailmalta ihan jotain muuta, mitä itse ovat. Maskuliinisia jyriä, jotka eivät pystyisi parisuhdetta pitämään yllä, vaikka sellaisen jostain syystä löytäisivätkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nelikymppinen siskoni. Ei ole tietääkseni koskaan seurustellut. Viihtyy kait sitten mieluummin yksin. On kyllä fiksu, suht sosiaalinen ja kaunis nainen. Joskus sukulaisten uteluihin vastannut, ettei ole löytänyt tarpeeksi hyvää miestä. 

Jotkut on kyllä hämmentäviäkin tapauksia. Tiedän sellaisen nelikymppisen, kauniin ja hyväkuntoisen, paljon Gal Gadotia muistuttavan naisen joka on ollut aina sinkku - eli hän ei ole ollut KOSKAAN elämässään parisuhteessa, ja hänellä on pari lastakin hedelmöityshoitojen kautta hankittuna. Koulutukseltaan DI ja hyväpalkkaisessa työssä, joten sen puoleen ei tarvitse puolisoa. Mutta aika jännä tyyppi on. Tosi mukava, mutta keskivertonaista paljon älykkäämmän oloinen. Ehkä ei ole vain tavannut koskaan ketään, kenen kanssa olisi synkannut. 

 

Äly

Tekstistäsi päätellen olet prosentteinesi sen kaavan alapäässä, et huipulla. Yhtäkaikki, puolison löytäminen on varmasti vaikeaa.

Mitenniin ei LÖYDÄ miestä. Josko haluavatkin olla ILMAN miestä!!?

Nunnan elämä? Eiei,  sex haetaan tarpeen mukaan. Kuten miehetkin hakevat. Salaa vaimoiltaan. Rumasti samalla vaimolleen valehdellen, etteivät petä.

Millaisia persoonia ovat nämä sinkkunaiset?!

 Siis mitä ky..ää? 

Sellasia naisia jotka ovat vaakakuppiin laittaneet plus ja miinuspuolet parisuhdetta ajatellen. Älykkäitä ja pienillä tuloillaankin toimeentulevia. Seulovat pois elämästään turhakkeet ja hyväksikäyttäjät. 

Tunnen. Ovat kyllästyneet miehiin ja viihtyvät mainiosti sinkkuna. Olen itsekin ollut pitkään sinkku ja samasta syystä. Ei kiinnosta käyttää aika hyvän miehen etsimiseen, kun tuntuvat olevan niin harvassa. Kamalia kokemuksia ja pettymyksiä, petetyksi joutumusta ja muuta ällöttävää saanut kokea miesten taholta aivan tarpeeksi. Muutaman ihanankin miehen kyllä tunnen, eli tiedän että hyviä miehiäkin on olemassa, mutta ne ovat jo varattuja. Tietenkin. 

Teen uraa, opiskelen, matkustelen, harrastan mitä huvittaa, muutan vaikka toiselle puolen Suomea, jos siltä tuntuu. Elämä on hyvää näin. Ystävät riittää tyydyttämään seuran tarpeen. 

Minä olen kyllä aika toivoton tapaus. En edes tiedä voisinko löytää ketään joka hyväksyisi minut ongelmineni. Ehkä joku nepsy voisikin hyväksyä. Ja se onkin yksi minun kriteereistä. He vaikuttavat jotenkin kiehtovilta ja mielenkiintoisilta persoonilta. 

Joskus miljoonia vuosia sitten seurustelin mutta sekin oli silti enemmän hengailua. En edes tiedä mistä etsiä. Tinderiä en pidä kovinkaan turvallisena.

Minä. Ei ole aikaa tutustua. Käyn töissä, opiskelen, on lapset ja koira. Ei minulla ole aikaa mihinkään tinderiin. Seksiä harrastan tutun kanssa, mutta hän on varattu joten siitä ei tule mitään sen kummempaa. Itselläni on takana pitkä parisuhde ja ero siitä. Useita vuosia mennyt jo erosta. Voi olla ettei mitään oikeaa parisuhdetta enää tule. Tällä hetkellä on tärkeämpää kehittää omaa ammattitaitoa ja uraa ja varmistaa että asiat on hyvin yksinkin. En luota enää muihin ihmisiin, vain itseeni. Teen kaiken itseni ja lasteni eteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nelikymppinen siskoni. Ei ole tietääkseni koskaan seurustellut. Viihtyy kait sitten mieluummin yksin. On kyllä fiksu, suht sosiaalinen ja kaunis nainen. Joskus sukulaisten uteluihin vastannut, ettei ole löytänyt tarpeeksi hyvää miestä. 

Jotkut on kyllä hämmentäviäkin tapauksia. Tiedän sellaisen nelikymppisen, kauniin ja hyväkuntoisen, paljon Gal Gadotia muistuttavan naisen joka on ollut aina sinkku - eli hän ei ole ollut KOSKAAN elämässään parisuhteessa, ja hänellä on pari lastakin hedelmöityshoitojen kautta hankittuna. Koulutukseltaan DI ja hyväpalkkaisessa työssä, joten sen puoleen ei tarvitse puolisoa. Mutta aika jännä tyyppi on. Tosi mukava, mutta keskivertonaista paljon älykkäämmän oloinen. Ehkä ei ole vain tavannut koskaan ketään, kenen kanssa olisi synkannut.&

Ymmärrän tuohtumuksesi mutta näin se maailma nyt vaan makaa. Ennen vanhaan miehet t appoivat naisia, isät jopa omia tyttäriään, jotka valitsivat käyttää elämänsä muuhun kuin miesten palveluun tai heidän siementensä kasvatteluun. Tunnen luontonne varsin hyvin ja se on myös yksi syy miksi ei kiinnosta. Kuolemakaan ei tunnu yhtä pahalta vaihtoehdolta hahah