Tunnetko naisia, jotka elävät vuodesta toiseen sinkkuna?
Millaisia persoonia he ovat? Mikä mahtaa olla syynä, etteivät löydä miestä?
Elävätlö he täysin "nunnan" elämää vai onko edes joskus ollut miesseuraa?
Kommentit (142)
En etsi itselleni miestä, niin en tietenkään "löydäkään". Arvostan omaa rauhaa ja itsenäistä elämää. Minua eivät kiinnosta parisuhde eikä perhe.
En ole tosin koskaan pahemmin edes yrittänyt etsiä.
Minä. Olen erehtynyt aiemmin 2 suhteeseen, jossa kumpikin mies oli mielestänsä sairas. Toisesta eroon pääsy kesti 20 vuotta (stalkkasi, vainosi, seurasi, häiriköi) Toisesta toivon pääseväni eroon edes muutamissa vuosissa.... Eli minulla on pelkästään huonoja kokemuksia. Se kun elää sinkkuna kauan, niin ei nosta statusta. Kaikki alkaa ihmettelemään kuin aloittaja. Alkaa olla se outo lintuu, josta kaikki supisee. Vähäinenkin kiinnostus loppuu. Näin se vaan menee.
T.6 vuotta sinkkuna ja ikää kertyy. N.55
Minä. 15kg ylipainoa, en kelpaa kellekkään.
Mä olen ollut nyt reilun kaksi vuotta sinkkuna enkä tiedä miten pitkään tämä tulee jatkumaan. Ei ole mitään mielenkiintoa parisuhteeseen kipeän avioeron jälkeen. Seksiä mulla kyllä on vakipanon kanssa.
N46
Vierailija kirjoitti:
Minä. 15kg ylipainoa, en kelpaa kellekkään.
Älä nyt viitsi. 15 kg ylipainoa ei todellakaan estä parisuhdetta. Kyllä vika on jossakin muualla.
N46
Vierailija kirjoitti:
Minä. Olen erehtynyt aiemmin 2 suhteeseen, jossa kumpikin mies oli mielestänsä sairas. Toisesta eroon pääsy kesti 20 vuotta (stalkkasi, vainosi, seurasi, häiriköi) Toisesta toivon pääseväni eroon edes muutamissa vuosissa.... Eli minulla on pelkästään huonoja kokemuksia. Se kun elää sinkkuna kauan, niin ei nosta statusta. Kaikki alkaa ihmettelemään kuin aloittaja. Alkaa olla se outo lintuu, josta kaikki supisee. Vähäinenkin kiinnostus loppuu. Näin se vaan menee.
T.6 vuotta sinkkuna ja ikää kertyy. N.55
Olivat siis mielisairaita, ei siis omasta mielestä sairaita....
Vierailija kirjoitti:
Nelikymppinen siskoni. Ei ole tietääkseni koskaan seurustellut. Viihtyy kait sitten mieluummin yksin. On kyllä fiksu, suht sosiaalinen ja kaunis nainen. Joskus sukulaisten uteluihin vastannut, ettei ole löytänyt tarpeeksi hyvää miestä.
Voi olla lesbokin, muttei halua puhua siitä uteleville ja juoruileville sukulaisilleen. On tosi itserakasta luulla että jollain ei ole elämässään tapahtumia koska ei kerro niistä muille.
Vierailija kirjoitti:
Itse lopetin kokonaan parisuhteet miesten kanssa, kun tajusin, että ne ottavat paljon enemmän kuin antavat. Elämän on tasaisempaa ja onnellisempaa ilman miestä.
Sama juttu, mutta minulla on toiseen suuntaan. Eli olen mies ja tunnen samoin. En tarvitse naista mihinkään enää. Kaverit ei ymmärrä tätä ja osa ei edes usko, että olen onnellisempi kuin koskaan. Kun otin vaimostani eron ja muutin omaan kotiin, niin hävisi vatsakivut, en herää enää 10 kertaa yöllä, nukahdan heti, ei vtuta mikään ja kiva tulla kotiin, kun kukaan ei ole vastassa.
En ole etsinyt miestä eivätkä miehet ole etsineet minua
Minä olen viihtynyt sinkkuna jo pitkään.
Olen a-seksuaali. Eli en välitä juurikaan seksistä.
Enkä välitä parisuhteiden väännöistä. Kumpi tienaa enemmän? Kumpi maksaa ruuat? Kumpi hakee lapset hoidosta? Onko kumppani uskollinen? Jne.
Ei kiitos.
Kysymyksesi on typerä. Mene töihin.
Itseni lisäksi muutamia tuttuja. Viihdyn yksin ja minun on vaan helpompaa olla ja elää itsekseni.
Täällä yksi sellainen, nyt 4 vuotta erosta enkä ole edes suudellut ketään tänä aikana :)
En tiedä yllättääkö tämä aloittajaa mutta olen taloudellisesti ja emotionaalisesti täysin toisista riippumaton ihminen, toisinsanoen parisuhde miehen kanssa ei antaisi minulle yhtään mitään.
Seksiä voi harrastaa ihan itsekseen, silmät kiinni ja mielikuvitus käyttöön. Aivan selkeästi tyydyttävämpääkin kuin jonkun kanssa jolla ei ole hajuakaan mitä tehdä :)
Rakastan omaa elämääni joka sisältää kivaa työtä, laatuaikaa aikuisen lapseni ja ystävieni kanssa kaikesta hauskasta nauttien :)
Meitä on paljon ja määrämme lisääntyy myös koko ajan :)
Kukapa sitä hyvää itsenäistä elämää muuhun vaihtaisi. Parisuhteet on koettu ja lapset niissä saatu ja kasvatettu. Elämäänsä tyytyväinen ei puolisoa etsi eikä kaipaa.
"Mikä mahtaa olla syynä, etteivät löydä miestä? "
Tämä palsta ei enää yllätä aivopieruilla.
Eiköhän, sukupuolesta riippumatta, elämän tavoitteena olevan aivan muut arvot, kuin jonkun miehen löytäminen.
Olisi kiva tietää vähän ap. taustoja.
Olen tällainen. On kokemusta, mutta en halua enää paritella miehen kanssa. Se ällöttää ja nykymiesten seksiaddiktio tuntuu todella sairaalta, kun on ollut itse jokusen vuoden selissä. Voisin avioitua miehen kanssa ilman parittelua, mutta miestä todennäköisesti kiinnostaa naissuhteessa lähinnä oma munansa joten en pidä tätä kovin todennäköisenä. Miehen tulisi olla todella korkealle virittäytynyt. En myöskään ole kiinnostunut mistään pettämisdraamoista tai maskuliinisesta tunne-elämästä sotineen ja kilpailuineen. En vaan operoi enää nisäkästasolla ja se siitä.
Niin joo enkä myöskään kuuntele naisten parisuhdedraamoja. Tämä on ollut välttämätön sen mahdollistaja, että olen pystynyt itse vieroittautumaan tuosta sairaasta kulttuurista, ihan niin kuin huumeporukoistakin pitää irtaantua kokonaan.
Peilistä katsoo yksi. Nuorena oli useampi poikaystävä, sitten 16v avoliitto, joka päättyi, kun lapsi oli 3 v. Sen jälkeen oli parin vuoden suhde, tapailtiin mun vähinä lapsivapaina aikoina. Sen jälkeen ei oo ollut kohta kymmeneen vuoteen ketään. Melkein yksinhuoltajana halusin käyttää ne vähät vapaani palautumiseen. Nyt lapsi on jo teini, ja olisi aikaa itselle ja mahdollisesti suhteelle. Mutta eipä kukaan ole tullut kotoa hakemaan ja kun en oikein muualla käy kun töissä, ruokakaupassa ja koiran kanssa lenkillä, niin eipä ole niitä mahdollisuuksia vastaan kävellyt. Enkä oikein tiedä tai osaa ajatella, mistä suhteen löytäisin.
Itse olin useampia vuosia sinkkuna ennen nykyistä suhdetta, ei löytynyt tarpeeksi samanhenkistä miestä. En olisi saanut mitään suhteessa liian erilaisen ihmisen kanssa.
Sama. Sitten miehet vielä väittää että naiset on nirsoja, just!!