Tunnetko naisia, jotka elävät vuodesta toiseen sinkkuna?

Vierailija kirjoitti:

Minä olin tuo nainen syksystä 2017 viime vuoden kesään asti. Erosin pitkästä, teini-ikäisenä aloitetusta parisuhteesta ja ainakin vuosi kului, kun opettelin elämään yksin ja tutustuin itseeni uudelleen. Silloin en edes harkinnut uutta suhdetta tai tapailua. Sitten vähitellen aloin deittailla, ja yhden kanssa tapailu jatkui muutaman kuukauden. Kukaan tapaamistani miehistä ei kuitenkaan oikealta enkä tuntenut oloani rauhalliseksi tai levolliseksi kenenkään kanssa. Yritin liikaa ja sopeuduin liikaa ja väärissä asioissa, joten ei ihme, että en ollut onnellinen enkä voinut olla oma itseni.

Nuo lyhytaikaiset tapailut kuitenkin olivat korvaamattoman arvokkaita, koska niiden myötä rakensin omaa, aikuista identiteettiäni ja opin, millaisen ihmisen kanssa elämääni jakaa ja miten. Opin myös, mitä todella tarkoittaa, että on parempi olla yksin kuin huonossa tai vajaassa suhteessa eikä suhteen tavoittelu ole lopulta niin tärkeää kuin mitä olin ajatellut. En tarvitse ketään ollakseni onnellinen ja elääkseni täyttä elämää. Minun ei tarvitse olla tai yrittää olla kenellekään sopiva ja haluttu kumppani eikä minulla tarvitse olla kumppania. Kulttuurissamme on edelleen todella voimakas parisuhdenormi eli ikään kuin parisuhteessa oleminen olisi normaalitila ja sinkkuus poikkeama, joka on väliaikainen ja josta halutaan pois parisuhteeseen. Tämän moni on sisäistänyt, minä myös, mutta oli vapauttavaa pystyä kyseenalaistamaan se. 

Sitten vuosi sitten kesällä löysin ihmisen, jonka kanssa oli heti ensimmäisistä hetkistä asti hyvä olla. Hänen kanssaan olen ymmärtänyt, että se kuuluisa kemia ei ole silmitöntä hullaantumista vaan yhteensopivuutta, turvallisuutta, arvostusta, samantahtisuutta, vastavuoroisuutta ja levollisuutta. Se on sitä, että ei tarvitse pienentää tai mukauttaa itseään. Sitä kun haluaa samoja asioita. Sitä kun pystyy ja haluaa antaa toiselle sen, mitä tämä haluaa ilman, että se tuntuu työläältä tai epämukavalta. Suhteessamme (niin kuin kaikissa suhteissa) on tekijöitä, joiden takia monet asiat vaativat järjestelyjä ja joustoja, mutta ne tuntuvat kaikki sen arvoisilta.

Olipas hyvä kirjoitus.

Vierailija kirjoitti:

Joo 3. Kaikilla psykooseja. 

Miksi alanuoli  sillä tämä on totta. 

1 on rinnakkaisluokalla koulussa ollut ystäväni, toinen on mieheni sukulainen ja kolmas on ystäväni, johon tutustuin 12-vuotiaana. 

He ovat haaveilleet parisuhteista, mutta heillä on ollut psykooseja ja mielisairaalajaksoja. Vain miehen sukulaiselle löytyi lääke, jolla psykoosit ei uusi. Mutta hän oli silloin vanha jo. 

Minun sisko 64 v.  (opettaja).  En ole koskaan nähnyt poikakaveria tai liikkuvan miesystävän kanssa. 

Velipoika

Itseni lisäksi tunnen ystäväni. Molemmat tehdään uraa, opiskellaan siinä sivussa, nähdään ystäviä, käydään kulttuuririennoissa matkustetaan paljon ja harrastetaan kaikenlaista. Molemmat ollaan aikoinaan deittailtu, mutta luovuttu siitä hommasta, kun tuli pelkkiä sammakkoja vastaan, eikä yhtään prinssiä. Jos jostain tulee ihana mies vastaan, niin antaa tulla, mutta en aio enää etsiä. Olen tyytyväinen näin. Mun elämä on ihanaa. 

No minä itse. Tosin olen mies, mutta edellisissä elämissäni olen ollut nainenkin.

Mknä olen elänyt sinkkuna 25 vuotta.En kaipaa suhdetta, enkä seksiä.  Yksin eläminen on parasta. 

Miten niin eivät löydä miestä? Eivät vain halua miestä.

Paljon on joo sinkkuneitokaisia, jotka eivät kuitenkaan ole yksinäisiä vaan löytyy tinderit, FWB:t, FB:t, lohtumiehet, laastarit sun muut asiaan kuuluvat etuudet. Tiedän, koska olen ollut itsekin kaikkea noista.

Tiedän, sekä tunnen läheisesti useita. Jos pitää heittää raaka keskiverto arvio niin ovat keskivertoa älykkäämpiä. Tämä ei ole arvottava lause, eikä meinaa sitä että älykäs ei voi olla parisuhteessa tai että pitää olla vähemmän älykäs ollakseen sellaisessa. Yksi toinen yhdistävä tekijä on se että ovat idealisteja romanttisen suhteen laadun kannalta. Todellinen maailma on raadollisempi ja miehet (kuten myös naiset, yleisesti oikeat ihmiset) vastaavat harvoin sitä ihanuutta mitä halutaan, vaikka odotukset ei edes olisi ihan tähtitieteellisellä tasolla. Ihan tavallisen näköisiä, toiset jopa viehättäviä silleen sosiaalisten normien mukaan.

Toisaalta eivät ne tuntemani pariutuneet ja perheellistyneet naiset ole myöskään mitään onnen kaivoa löytäneet. Että ristinsä kullakin, ja tehtävänsä myös.

Miksi tällaista kysytään? Arvotatko ihmiset jotenkin sen mukaan? Edes joku tosi perinteinen kristillisyys ei arvota ihmistä hänen avioliittostatuksensa mukaan. Nykymaailmassa on tärkein ja ultimaattisin tavoite se että voi todistella kaikille olevansa haluttua tavaraa. Jotenkin irvokasta.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä meni noin kolmikymppiseksi tajuta, että yksikään mies ei ole kaverisi ellei halua panna sinua. Ja että jokainen ystävällisyyden osoitus miehiä kohtaan johtaa vonkaamiseen. Ei kiinnosta itseäni sellainen "ystävyys".

No mun kokemus on täysin päinvastainen. Miehet ovat halunneet vain ystävyyttä mun kanssa, myös silloin jos olen itse ehdottanut jotain muuta. Pakit on tullut joka kerta, mikä on siis täysin ok, koska arvostan ystävyyttä ja se on ollut mulle paljon tärkeämpää kuin parisuhde. Eikä kenenkään tarvitse tykätä musta romanttisesti.

Muiden ajatuksia ei voi kukaan tietää eikä kontrolloida, turha sitä on jossitella että "no mutta kaikki miehet vähintään ajattelee kuitenkin että millaista se olisi sun kanssa". Joo, kaikki ajattelee kaikenlaista. Ei se ole kuitenkaan todellisuutta. Plus eihän kaikki miehet ole edes heteroita, ja mites aseksuaalit? Aitoa ystävyyttä ON olemassa.

Nykyään mulla on el

Olen mäkin joskus ajatellut, millaista seksi olisi miespuolisten ystävieni kanssa, mutta en silti ole yrittämässä sänkyyn heidän kanssaan (painavista syistä, esim. he ovat varattuja tai kyse on satojen kilometrien päässä asuvista nettiystävistä), enkä koe, että joku tuollainen hetken fantasiointi tekisi ystävyyden jotenkin vähemmän aidoksi. Ei se ole se syy, miksi olen ystävystynyt kyseisten ihmisten kanssa. Olen mä fantasioinut joistakin vihollisistanikin. Moni meistä ylipäätään fantasioi vähän kaikista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvemminhan tätä femcelit tietenkään myöntää, mutta kun vähän asiaa kaivaa niin helposti syy löytyy.

Tarjolla olevat miehet eivät kelpaa ja ne miehet joita haluaa eivät kelpuuta kuin seksiin, on yleinen ulinan aihe.

Tavallisen näköinen vähän pyylevä naispuolinen työkaverini valitti tästä ja pyysin että voisin katsoa hänen Tinderiään jotta voisin antaa miehen näkökulmaa asiaan, ja kappas hänen kaikki matchinsä oli kuin olisin selannut jotain miesmallikansiota. Ei tarvitse olla älykkäin Einstein ymmärtääkseen että miksi nämä häntä huomattavasti paremman näköiset miehet eivät halua kuin seksiä hänen kanssaan. 

Täähän se ois, mut ei tätä kehdata myöntää koskaan

 

Miksi jankkaat tätä? Tässä ketjussa lukemattomat naiset ovat kertoneet, etteivät halua parisuhdetta TAI seksiä. Minä olen yksi näistä. Olen kokeillut molempia, en halua kumpaakaan. Olen ollut täysin vapaaehtoisessa selibaatissa yli kymmenen vuotta, tänä aikana en ole kertaakaan käyttänyt tinderiä tai mitään muutakaan kanavaa seuran hakemiseen. Ihan sama mikä adonis tai notre damen kellonsoittaja siellä ruudun toisella puolella olisi, lopputulos on sama: Ei kiinnosta. Haluan asua ja elää yksin nyt ja jatkossa.