Lue keskustelun säännöt.
Tunnetko naisia, jotka elävät vuodesta toiseen sinkkuna?
10.10.2025 |
Millaisia persoonia he ovat? Mikä mahtaa olla syynä, etteivät löydä miestä?
Elävätlö he täysin "nunnan" elämää vai onko edes joskus ollut miesseuraa?
Kommentit (142)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nelikymppinen siskoni. Ei ole tietääkseni koskaan seurustellut. Viihtyy kait sitten mieluummin yksin. On kyllä fiksu, suht sosiaalinen ja kaunis nainen. Joskus sukulaisten uteluihin vastannut, ettei ole löytänyt tarpeeksi hyvää miestä.
Jotkut on kyllä hämmentäviäkin tapauksia. Tiedän sellaisen nelikymppisen, kauniin ja hyväkuntoisen, paljon Gal Gadotia muistuttavan naisen joka on ollut aina sinkku - eli hän ei ole ollut KOSKAAN elämässään parisuhteessa, ja hänellä on pari lastakin hedelmöityshoitojen kautta hankittuna. Koulutukseltaan DI ja hyväpalkkaisessa työssä, joten sen puoleen ei tarvitse puolisoa. Mutta aika jännä tyyppi on. Tosi mukava, mutta keskivertonaista paljon älykkäämmän oloinen. Ehkä ei ole vain tavan
Eläinlaumoissa alfat siittävät myös alempiarvoisia koiraita ja tämä oli myös roomalainen seksuaalimoraali. Saa pettää kunhan ei ota peppuun. Jos dominanssihierarkia muodostetaan älykkyyden perusteella niin mies on naisen alainen. Tämä asetelma ei oikeasti miellytä miehiä, vaikka he dominaa etsisivätkin, sillä dominaakin etsiessään he määräävät naisen dominoimaan. Tosiasiassa nainen alistuu siinäkin miehen tahtoon. Ja ilmiö on ihan universaali: tytölle häviäminen, tytöltä pataan ottaminen, jos tyttökin pystyy tuohon, niin...
Yksi lukuisista miehen heikkouksista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen sellainen. Olen ollut yksin yli neljä vuotta ja ihan omasta tahdostani.
Sitä ennen olin naimisissa 18 vuotta, joka päättyi miehen pettämiseen ja siihen, että jätti minut tämän petoskumppaninsa takia.
Ennen avioliittoa oli seurustelua eri miesten kanssa. Miehiä oli aina kimpussa baareissa, ihan riesaksi asti.
Olen jo kokenut kaiken, nähnyt kaiken.
Ihan peräti neljä vuotta ollut yksin ja sitten ennen paljon suhteita ja pitkä avioliittokin? No, kai sinä sitten koet olevasi aloituksessa mainittu "nainen, joka elää vuodesta toiseen sinkkuna".
Täälä näin! Minä se olen.
Seksuaalissävytteinen kiusaamistapaus yläasteella josta traumatisoiduin niin että meni luottamus. Inhoan kun kosketaan, enkä halua läheisyyttä ainakaan miesten kanssa.
Rakkautta haluaisin ja lapsia. Onneksi lapsen voi saada yksinkin.
Tunnen itseni. 43, en ole koskaan seurustellut enkä käynyt treffeilläkään kuin muutamat ekat treffit ehkä 5 vuoden välein (ja tokia ei koskaan tule miehen tahdosta). Olen periaatteessa hetero mutta aseksuaalisuuden kirjolla eikä kukaan odota sen asian kanssa niin kauaa että minä voisin tuntea oloni mukavaksi. Siispä elelen yksin, en edes yritä tavata ketään, mulla on kirjat ja lemmikit ja harrastukset ja naispuolisia ystäviä. Se riittää.
18vuoden avioliiton jälkeen olen ollut nyt neljä vuotta sinkkuna ja täysin "nunnana" elellyt. (vaikka muutama mies onkin tänä aikana ollut minusta kiinnostunut, eli olisin kyllä jo uuden suhteen saanut jos olisin halunnut) Aloimme seurustella exäni kanssa hyvin nuorina ja halusin eron jälkeen olla ihan vain itsekseni ja suoraan sanoen oppia olemaan yksin. Ja mitä enemmän tässä on aikaa mennyt niin olen huomannut olevani täysin tyytyväinen sinkkuna enkä enää edes kaipaa kumppania.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tunnen. Itseni. Olen sinkku, koska kukaan mies ei halua minua. Kaikki naiset, joita tunnen ovat parisuhteessa, naimisissa. Olen myös ainut sinkku työpaikallani ja perheessäni. Olen usein todella vihainen ja katkera, mutta näillä mennään. En pysty ketään pakottamaankaan olemaan kanssani. En ymmärrä, miksi kumppanin löytäminen on juuri minulle niin vaikeaa. Vitsailen joskus, että helpompi minun on lentää kuuhun kuin löytää parisuhde.
Vierailija kirjoitti:
Miehet, ymmärtäkää, että...
Nainen saa seuraa aina. AINA.
Eri juttu, millaista.
En väitä, että olisi välttämättä vara valita, mutta seuraa_ on_tarjolla_aina.
Kukaan aikuinen mies ei sano, ettei nainen saisi seuraa. Se on kaikilla tiedossa, paitsi joillain naisilla tässä keskusteluketjussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinkkuna neljättä vuotta pitkän avioliiton päätteeksi.
Olinkin jo unohtanut, kuinka raivostuttavaa oli se jatkuva seksin vinkuminen ja jos ei huvittanut, niin mykkäkoulut ja oven paiskomiset.
Jääkaappi syötiin tyhjäksi, vessassa haisee paska, jälkiä sai korjailla.
Ei. Ei ikinä enää.
Hyi hemmetti mikä ajatus. Työkaverimies istui parin tunnin matkan mun kyydissä ja heti jäi auton penkkiin joku perseenhaju. Ihan siistin oloinen mies ja silti se perseenhaju jäi leijumaan autoon.
Haistelitko sä sun auton penkkiä sen jälkeen kun työkaverimies oli lähtenyt kyydistä :D
Vierailija kirjoitti:
Täälä näin! Minä se olen.
Seksuaalissävytteinen kiusaamistapaus yläasteella josta traumatisoiduin niin että meni luottamus. Inhoan kun kosketaan, enkä halua läheisyyttä ainakaan miesten kanssa.
Rakkautta haluaisin ja lapsia. Onneksi lapsen voi saada yksinkin.
Hitto että vihaaan aikuisia jotka eivät kasvata lapsiaan kunnolla. Viitaten tuohon kiusaamistapaukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otan vain miehen, joka yltää tasolleni koulutuksen, ulkonäön, terveyden, rahan, huumorin ja tunne älykkyyden osalta. Kemiaa pitää myös olla ja seksin pitää olla hyvää. Sitä yksisarvista odotellessa.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen itseni. 43, en ole koskaan seurustellut enkä käynyt treffeilläkään kuin muutamat ekat treffit ehkä 5 vuoden välein (ja tokia ei koskaan tule miehen tahdosta). Olen periaatteessa hetero mutta aseksuaalisuuden kirjolla eikä kukaan odota sen asian kanssa niin kauaa että minä voisin tuntea oloni mukavaksi. Siispä elelen yksin, en edes yritä tavata ketään, mulla on kirjat ja lemmikit ja harrastukset ja naispuolisia ystäviä. Se riittää.
Lisään että mun unelmien suhde olisi Jane Austenin ajan tyyppinen englantilainen upseeri jonka kanssa kihlaudun juuri ennen kuin hänet lähetetään jonnekin kauas ja suhteemme on täysin kirjeenvaihdon varassa 😅. Eli selittänee miksi en löydä oikeassa elämässä parisuhdetta, tässä on se mun villi fantasia - käsin kirjoitettuja kirjeitä jotka ovat viipyneet kolme kuukautta matkalla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen itseni. 43, en ole koskaan seurustellut enkä käynyt treffeilläkään kuin muutamat ekat treffit ehkä 5 vuoden välein (ja tokia ei koskaan tule miehen tahdosta). Olen periaatteessa hetero mutta aseksuaalisuuden kirjolla eikä kukaan odota sen asian kanssa niin kauaa että minä voisin tuntea oloni mukavaksi. Siispä elelen yksin, en edes yritä tavata ketään, mulla on kirjat ja lemmikit ja harrastukset ja naispuolisia ystäviä. Se riittää.
Lisään että mun unelmien suhde olisi Jane Austenin ajan tyyppinen englantilainen upseeri jonka kanssa kihlaudun juuri ennen kuin hänet lähetetään jonnekin kauas ja suhteemme on täysin kirjeenvaihdon varassa 😅. Eli selittänee miksi en löydä oikeassa elämässä parisuhdetta, tässä on se mun villi fantasia - käsin kirjoitettuja kirjeitä jotka ovat viipyneet kolme kuukautta matkalla!
Toi kuulostaa veikeältä. Toivon, että vastoin kaikkea todennäköisyyttä onnistut löytämään nykyajan vastineen tuollaiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinkkuna neljättä vuotta pitkän avioliiton päätteeksi.
Olinkin jo unohtanut, kuinka raivostuttavaa oli se jatkuva seksin vinkuminen ja jos ei huvittanut, niin mykkäkoulut ja oven paiskomiset.
Jääkaappi syötiin tyhjäksi, vessassa haisee paska, jälkiä sai korjailla.
Ei. Ei ikinä enää.
Hyi hemmetti mikä ajatus. Työkaverimies istui parin tunnin matkan mun kyydissä ja heti jäi auton penkkiin joku perseenhaju. Ihan siistin oloinen mies ja silti se perseenhaju jäi leijumaan autoon.
Haistelitko sä sun auton penkkiä sen jälkeen kun työkaverimies oli lähtenyt kyydistä :D
En tietenkään. Haju jäi leijailemaan autoon sen jälkeen, kun mies nosti peppunsa siitä penkistä ja poistui autosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen. Minä. Rakastan elämääni.
No, olen aika kiireinen, enkä käy missään baareissa, joten en tiedä missä niitä miehiä tapaisin, jos sellaisen seura alkaisi yhtäkkiä houkuttamaan. Teen reissutöitä ja olen harvoin kotona. Vähä vapaa-aikani menee opiskeluun ja liikunharrastuksiin, koska jossain välissä täytyy kunnostakin pitää huolta ellei halua selkäkipuja ja niska- hartiaseudun jumeja.
Tunnen, minä itse. Koko ikä sinkkuna ja miehille olen ollut aina näkymätön. Taustalla PTSD:tä ja kaikkea muuta mukavaa. Onneksi on töitä ja omaisuutta sen verran, ettei niistä tarvitse huolehtia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen muutaman ja kaikista kyllä huomaa, miksi ovat sinkkuina ja pitkään.
Kerro ihmeessä, miksi.
Täysin keskiverron näköisiä, mutta vaativat miehen ulkonäöltä ja arvomaailmalta ihan jotain muuta, mitä itse ovat. Maskuliinisia jyriä, jotka eivät pystyisi parisuhdetta pitämään yllä, vaikka sellaisen jostain syystä löytäisivätkin.
Tykkään tästä kuvauksesta koska kerrankin maskuliinisuus on negatiivisessa valossa! Yleensä feminiinisyyteen liitetään kaikki paha ja käytetään ilmauksia kuten akkamainen, juoruakka, neitimäinen jne. ja vastaavasti kunnon mies on oikea herrasmies.
Maskuliininen jyrä, joka ei pysty pitämään parisuhdetta yllä, eli nainen on kuin ihan tyypillinen mies joka ei kohtele naistaan kunnolla. Vaatii arvomaailmaltaan parempaa vaikka on itsekäs ja itsekeskeinen kuin tyypillinen setämies. Hah!
Kyllä varmaan omatkin huonot puoleni ovat miehille tavallisia puolia. Lisäksi olen keskiverron näköinen ellen vaatimattomampikin. Eli osui ja upposi!
Edellisen kerran kun olin treffeillä miehen kanssa, niin se mies halusi mennä yksille. No mentiin pubiin ja ehdotin trivial pursuitin pelaamista siinä tutustumisen lomassa. Pelattiin ja jutusteltiin siinä aikamme ja alkoi näyttää siltä, että minä voitan pelin. Mies meni ihan paniikkiin ja alkoi ääneen selittämään itselleen, että olin ihan tuurilla voittamassa ja kuinka olin saanut paljon helpompia kysymyksiä kuin hän ja mitä kaikkea.
Tilanne oli niin absurdi ja naurettava, että jätin sen jälkeen deittailun pitkäksi aikaa. Voin käyttää aikani sata kertaa hyödyllisemminkin, esim opintoihini. Tuokin mies vaikutti aiempien keskustelujen perusteella ihan normaalilta ja kivalta. Kuitenkin kivasti naisviha-asenne sieltä sitten pilkisti ja pelko siitä, että olen häntä älykkäämpi, kuten tietysti olenkin.
Nainen joka ei löydä miestä on joko todella ruma tai sitten nainen vaan yliarvioi oman tasonsa eli nainen yrittää liian hyviä miehiä omaan tasoonsa nähden.
Minä itse. EI ole kukaan enää ollut kiinnostunutkaan, olen vuosien mittaan lihonnutkin, ei kukaan läskeistä välitä, eikä mua seksikään edes kiinnosta, kiitos mielialalääkkeiden. Yksin jo 20 vuotta, 1 aikuinen lapsi, nuoruuden 10 vuotisesta avoliitosta ja on noita muutama seurustelusuhdekkin ollut.