Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Vanhalle äidilleni soittaminen on kerta kerralta sietämättömämpää! En jaksa!
08.10.2025 |
Asun vanhasta äidistä toisella puolella Suomea. Äiti on hyväkuntoinen, perusterve vanhus omassa asunnossaan.
Soitan hänelle ehkä noin kerran-kaksi kuukaudessa. Hän ei koskaan soita minulle, paitsi syntymäpäivänäni. Ei edes jouluaattona soittanut.
Puhelut ovat piinallista kiertelyä, manipulointia ja hänen itsensä vähättelyä ja huokailua, mistä ei tule kuin paskamainen olo. Hän esittää urheaa sillä tavalla kierteisesti, että tulee selväksi ettei hänellä olekaan asiat ollenkaan niin hyvin kuin hän puheissaan väittää. Tiedättekö sellainen tapa että "eiiiiihän mulle nyt mitään kuulu, ja eiiiiihän täällä nyt mitäääään tapahdu ja enhän minä mitään tarvitse tai halua". Ja samalla tulee selväksi miten tyytymätön on kaikkeen, en edes tiedä mihin kaikkeen.
Tiedän että hänellä on ystäviä ja vanhoja työkavereita joiden kanssa ovat tekemisissä paljonkin. Hänellä käy vieraita jatkuvasti ja hän on itse tämän tästä menossa jonnekin.
Kuitenkin puhuessani hänen kanssaan hän vähättelee itseään koko ajan ja joka asiassa. Mikään ei ole mitään ja hän ei ole mitään.
Tunnen että hän haluaa minut saamaan tuntemaan jotain syyllisyyttä, mutta en oikein pääse selville että mistä. Elän ihan tavallista viiskymppisen naisen elämää, enkä yritä esittää mitään.
Äiti on aina ollut piiloviestinnän, kiertoilmaisujen ja kaksoisviestinnän Suomen Mestari.
Ja tässä hän ei ole muuttunut tai yrittänyt opetella parempaa tapaa kommunikoida meidän lastensa kanssa.
Koko puhelu menee siihen, että minä yritän jotenkin "väistellä" sieltä tulevia piikkejä. Ja hän taas yrittää olla näyttämättä sitä, mitä todellisesti haluaisi sanoa ja mitä ajattelee.
Aivan sietämättömän voimillekäypää. Olen joka puhelun jälkeen valmis kävelemään baarikaapille ottamaan jonkun tukevan paukun.
50 vuotta vanhoja pelisääntöjä on mahdoton muuttaa. En varmasti osaa edes selittää, millaista se on.
Kommentit (438)
Kun soitat äidillesi niin älä aloita heti kuulustelua. Jos hän sanoo, että eihän tänne nyt mitään kuulu niin kerro sinä äidillesi niitä omia mukavia juttujasi mitä sinun elämässäsi on tapahtunut niin voi olla että äitikin siinä piristyy puheissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma äitini taisi tekosyillä pyytää käymään, mutta niiden vaikutus oli päinvastainen.
Miksi ei voisi pyytää lastaan käymään? Miksi aiheuttaa henkistä painolastia tai huonoa omatuntoa tekemättömien töiden listalla?
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti ei harrasta tätä, mutta on hänelläkin outoutensa. Olen aina tiennyt, että hänellä on narsismi. Viimeiset 10 v se vaikutti hellittäneen. (On nyt yli 70v.) kunnes huomasin viime kuukausien aikana, että alkoi puhelimessa jona kerta vertailemaan itseään muihin: Kuinka kaikki muut ikäisensä ympärillään ovat huonokuntoisia ja hän ainoa fitness-friikki joka jaksaa olla tuottelias aamusta iltaan. Kuinka hänen mielensä on kaikkein terävin verrattuna muihin vanhuksiin. Kuinka muut saavat sairauksia ja hän ei saa. Vertaa myös minuun (olen lähellä 40v) kun mulla on jotain terveysjuttua, kuinka oh minulla kyl ei koskaan menisi terveyden kanssa noin kuin sulla. Ja ylpeilee tietty kovasti sillä et on kuullut jonkun puhuvan hänestä tyyliin että madame on nelikymppinen
grandioosisuus vain vahvistuu iän myötä
Grandioottisuus.
Vierailija kirjoitti:
Voitteko mennä itse takaamaan, että olette ikäihmisinä kaikin puolin fiksuja ja ette ainakaan samanlaisia kuin omat vanhempanne? Sitä sopii miettiä ja suhtautua vanhempiin hyväksyvämmin. Ihmisen persoona voi muuttua iän myötä monien tekijöiden vuoksi. Onneksi monet varsinkin hoitoalan ammattilaiset osaavat " luovia" ns hankalienkin ikäihmisten kanssa heitä kohdatessa. Sitä taitoa voi jokainen opetella ja miettiä miten haluan itseäni kohdattavan kun olen vanha ja en ole enää niin mukava ihminen. Olen sitten itsekin ikävä ihminen.
On hyvin eri asia olla hoitoalalla ja kohdata hankala ihminen 10-15 min pituisen ajan ammattiroolin takas kuin olla tällaisen häiriintyneen seniilin lapsi. Molemmilla pysyy ammattikohtaamisessa ihan eri tavalla kohteliaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitteko mennä itse takaamaan, että olette ikäihmisinä kaikin puolin fiksuja ja ette ainakaan samanlaisia kuin omat vanhempanne? Sitä sopii miettiä ja suhtautua vanhempiin hyväksyvämmin. Ihmisen persoona voi muuttua iän myötä monien tekijöiden vuoksi. Onneksi monet varsinkin hoitoalan ammattilaiset osaavat " luovia" ns hankalienkin ikäihmisten kanssa heitä kohdatessa. Sitä taitoa voi jokainen opetella ja miettiä miten haluan itseäni kohdattavan kun olen vanha ja en ole enää niin mukava ihminen. Olen sitten itsekin ikävä ihminen.
On hyvin eri asia olla hoitoalalla ja kohdata hankala ihminen 10-15 min pituisen ajan ammattiroolin takas kuin olla tällaisen häiriintyneen seniilin lapsi. Molemmilla pysyy ammattikohtaamisessa ihan eri tavalla kohteliaisuus.
Onhan se työvuoro 7-8 h kun on niitä vaeltavia ja harhaisia vanhuksia katsottava perään. Kiinnitettävä huomio muualle kun ovat lähdässä kotiinsa tai töihin tai tekevät "töitään" . Yks entinen puhelunvälittäjä istui kaiket päivät käsi korvalla. Yritys x, hetki yhdistän, ei ole paikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitteko mennä itse takaamaan, että olette ikäihmisinä kaikin puolin fiksuja ja ette ainakaan samanlaisia kuin omat vanhempanne? Sitä sopii miettiä ja suhtautua vanhempiin hyväksyvämmin. Ihmisen persoona voi muuttua iän myötä monien tekijöiden vuoksi. Onneksi monet varsinkin hoitoalan ammattilaiset osaavat " luovia" ns hankalienkin ikäihmisten kanssa heitä kohdatessa. Sitä taitoa voi jokainen opetella ja miettiä miten haluan itseäni kohdattavan kun olen vanha ja en ole enää niin mukava ihminen. Olen sitten itsekin ikävä ihminen.
On hyvin eri asia olla hoitoalalla ja kohdata hankala ihminen 10-15 min pituisen ajan ammattiroolin takas kuin olla tällaisen häiriintyneen seniilin lapsi. Molemmilla pysyy ammattikohtaamisessa ihan eri tavalla kohteliaisuus.
Sanot seniili. Jollain tasolla siis tajuat ettei ne vanhat vanhukset ole enää ihan kunnossa. Mutta sinulle on raskasta myöntää se ja keskustelutasolla kiukkuat heille kun eivät ole mieleisiäsi. Oma vanhuuskin tulee todemmaksi kun omat vanhemmat muuttuvat.
Vierailija kirjoitti:
Vanhuksilla joku tällainen tapa. Meidän oma valittaa kun kukaan ei ehdi käymään. Joka päivä käy joku. Joka päivä. Kun ei ehditä kahvia juomaan, no jos just ei maistu tai menee yöunet. Kun ei pääse mihinkään liikkumaan. Sen kus pyydät kyytiä, joku tulee aina kuskaamaan. Kun ei pysty mitään tekemään. On tv, radio, lehtiä, käsityö, kasveja, piha ja Joka päivä niitä vieraita. Kun ei muuta keksi niin sit valitetaan että mihin sitä pääsee pakoon kun R hyökkää. Olin viime vierailun jälkeen kaksi päivää todella ahdistunut ja mietin jo että se pitää kuskata johonkin psykologille jos on noin vaikeaa. Mutta, ei auta kun jaksaa kuunnella vanhusta ja ottaa opiksi ettei itse muutu samanlaiseksi.
"Vanhuksilla"
Joka ikäluokassa on kusipäät. Ja hyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhuksilla joku tällainen tapa. Meidän oma valittaa kun kukaan ei ehdi käymään. Joka päivä käy joku. Joka päivä. Kun ei ehditä kahvia juomaan, no jos just ei maistu tai menee yöunet. Kun ei pääse mihinkään liikkumaan. Sen kus pyydät kyytiä, joku tulee aina kuskaamaan. Kun ei pysty mitään tekemään. On tv, radio, lehtiä, käsityö, kasveja, piha ja Joka päivä niitä vieraita. Kun ei muuta keksi niin sit valitetaan että mihin sitä pääsee pakoon kun R hyökkää. Olin viime vierailun jälkeen kaksi päivää todella ahdistunut ja mietin jo että se pitää kuskata johonkin psykologille jos on noin vaikeaa. Mutta, ei auta kun jaksaa kuunnella vanhusta ja ottaa opiksi ettei itse muutu samanlaiseksi.
"Vanhuksilla"
Joka ikäluokassa on kusipäät. Ja hyvät.
Ei 70-luvulla syntyneissä. Olemme koulutetuin sukupolvi Suomessa ja tasapainoisin. Boomereista huolimatta.
Minä tajusin ettei mun äiti ole ikinä rakastanut minua kun sain oman lapsen. Mua ei ollut olemassa hänelle. Mun tarpeista ei välitetty eikä niitä nähty. Ei nähdä vieläkään. Nyt hän uhriutuu ja soittaa useita kertoja päivässä. Minun pitäisi tehdä sitä ja tätä ja käydä kaupassa, kuunnella jne. Tunnen vain inhoa kun näen hänen sielun onttouden ja tyhmyyden. Haluaisin olla vapaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänään 86-vuotias äitini soitteli ja tekstitteli, kun pitäisi päästä korvahuuhteluun, taas. Tarvitsi ohjeistusta. Eilen oli pesukone rikki, no sitä työstä, toissapäivänä kauhisteli, kun kummityttönsä oli luvannut tulla kylään, sitä edellisenä valitti yksinäisyyttään ja sähkösopimusta, joka minun pitää uusia. Sitä edellisenä hänelle olisi pitänyt mennä tilaamaan hautajaiskuvia, monta päivää on jankannut ostamastaan takista, josta pitäisi vaatemerkkilogo jotenkin saada näkymättömiin. Kaikki tämä sunnuntain jälkeen jolloin kävin äidilläni neljän tunnin visiitillä.
Koko ajan jotain, vaikka on itse vielä yksin asuva, liikuntakykyinen ihminen. Mä oon väsynyt kuuskymppinen, en oikein jaksa. Välillä en vastaa puhelimeen.
Jo kaksikymmentä vuotta sitten syyllisti, jossei käyty liki viikottain, että hän voisi olla vaikka kuollut, eikä kukaan käy. Nykyään osaisin jo sanoa, että sinullahan ei siinä tapauksessa enää mitään hätää olisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi äitisi ei soita terveyskeskukseen? Jos siellä tk ei huuhtele korvia, apteekkiin jossa sh tekee sen. Näkyi kassalla olevan hinnasto. Korvahuuhtely 28 e. Eikö hän uskalla ilman sinun lupaasi tehdä noita asioita, onko hänen rahansa sinun takanasi?
Ihmiset on niin erilaisia. Sisareni, neiti, oli yksin alkeellisella mökillään 91-vuotiaaksi, marjasti, ui. Kuivan maan mökki metsän keskellä. Haki veden kilometrin päästä kottikärryillä. Taksilla meni kilometrin päähän, pitemmälle ei päässyt. Ei ollut autoa hänellä. Sitten tuli jotain sairauksia että vain kävi yön tai kaksi. Kuoli 94-vuotiaana kaikki asiansa täsmällisesti itse hoitaen, vain siivooja 2 krt kuukausi. Jäi selvät asiat, paperit, testamentit kaappiin.
Niin me vanhenemme eri tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset on niin erilaisia. Sisareni, neiti, oli yksin alkeellisella mökillään 91-vuotiaaksi, marjasti, ui. Kuivan maan mökki metsän keskellä. Haki veden kilometrin päästä kottikärryillä. Taksilla meni kilometrin päähän, pitemmälle ei päässyt. Ei ollut autoa hänellä. Sitten tuli jotain sairauksia että vain kävi yön tai kaksi. Kuoli 94-vuotiaana kaikki asiansa täsmällisesti itse hoitaen, vain siivooja 2 krt kuukausi. Jäi selvät asiat, paperit, testamentit kaappiin.
Niin me vanhenemme eri tavalla.
Kyllä, todella. Mä olen tästä lähdössä katsomaan isääni hoivakotiin, missä hän on maannut jo kaksi ja puoli vuotta täysin liikuntakyvyttömänä. Pääsisipä pian pois on myös hänen oma toiveensa. Isä on 73.
Älä soittele sitten. Minä en ole 21 vuoteen ollut missään tekemisissä äitini kanssa. Jo vuosia ollut kivat fiilikset, varsinkin terapian ja sairaalajaksojen jälkeen, joihin synnyttäjäni minut henkisellä ja fyysisellä väkivallallaan saattoi.
Vierailija kirjoitti:
Miksi äitisi ei soita terveyskeskukseen? Jos siellä tk ei huuhtele korvia, apteekkiin jossa sh tekee sen. Näkyi kassalla olevan hinnasto. Korvahuuhtely 28 e. Eikö hän uskalla ilman sinun lupaasi tehdä noita asioita, onko hänen rahansa sinun takanasi?
Ei koska äiti soittaa joka ainoan aivopierunsa mulle. Siinä sitten ohjeistan kuten pikkulasta joka asiassa. Äiti on muistisairas, mutta pärjää vielä jotenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi äitisi ei soita terveyskeskukseen? Jos siellä tk ei huuhtele korvia, apteekkiin jossa sh tekee sen. Näkyi kassalla olevan hinnasto. Korvahuuhtely 28 e. Eikö hän uskalla ilman sinun lupaasi tehdä noita asioita, onko hänen rahansa sinun takanasi?
Ei koska äiti soittaa joka ainoan aivopierunsa mulle. Siinä sitten ohjeistan kuten pikkulasta joka asiassa. Äiti on muistisairas, mutta pärjää vielä jotenkin.
No sairaalta ei sitten voi vaatia samaa kuin virkeältä vanhukselta. Itselläni on auto mutta tuo palvelubussi on kyllä mainio, liikuntavammainenkin pääsee ovelta ovelle asioilleen.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset on niin erilaisia. Sisareni, neiti, oli yksin alkeellisella mökillään 91-vuotiaaksi, marjasti, ui. Kuivan maan mökki metsän keskellä. Haki veden kilometrin päästä kottikärryillä. Taksilla meni kilometrin päähän, pitemmälle ei päässyt. Ei ollut autoa hänellä. Sitten tuli jotain sairauksia että vain kävi yön tai kaksi. Kuoli 94-vuotiaana kaikki asiansa täsmällisesti itse hoitaen, vain siivooja 2 krt kuukausi. Jäi selvät asiat, paperit, testamentit kaappiin.
Niin me vanhenemme eri tavalla.
Missä se ui kun asui kuivanmaan mökillä keskellä metsää?
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä: äiti hallitsi koko perhettä sillä , miten hyvä mieli taikka paha mieli hänellä milloin mistäkin tuli.
Kaikki mitä isä teki oli tarkoitettu hänen mieltään pahoittamaan, mikä siinä vuosikymmenien mittaan varmasti jalostuikin juuri sellaiseksi. Pikku piikkiä siellä-sun-täällä, toisen ohittamista, ikuista huokailua: ei kait sitä tänäänkään sitten voi tehdä/saa laittaa/voi mennä jonnekin.
Ikinä-koskaan-milloinkaan hänellä ei ole ollut mitään omaa osuutta tai vastuuta siitä, miten hän voi tai elämä menee.Perheen ns rintamalinjat oli selkeesti äiti ja me lapset vastaan isä. Lapsi tietysti yrittää luovia siinä välissä.
Kun isäukko vihdoin kuopattiin sai äiti siirtyä hetkeksi surevan lesken rooliin.
Nyt on jo mennyt senverran aikaa, ettei se oikein kanna. Ystäväpiirissäkin jo useita leskiä muitakin.Eli nyt onkin meidän lasten tehtävä kannatella äitiä, t
Tuohon antaisin neuvoksi taas sen hyväksynnän, että tällainen äiti minulla on. Se pitää surra. Jokin äitisi lapsuudessa todennäköisesti teki hänestä tuollaisen, eikä hän enää muuta osaa. Kun olet hyväksynyt ja käsitellyt asian mahdollisimman kivuttomaksi, voit ehkä nähdä äitisi oman tarinansa vankina, tunnet maneerit, tiedät reagoinnit. Kenties joku päivä voit kokea myötätuntoa häntä kohtaan, ehkä jopa lievää huvittuneisuutta.
Alue: Aihe vapaa
Minulla on yksi jälkeläinen, miespuolinen, ja puhutaan asiat aika suoraan. Välillämme on paljon huumoria. Vaikka minulla on jo ikää, niin osaan ilmaista itseäni hyvin ja arvostan suorapuheisuutta niin, että mitään ei jää arvailujen varaan. Toki hienotunteisuutta pitää noudattaa ja ymmärtää, että toisella on asioita mistä ei haluta puhua. Ovatko äitien ja tytärten välit ehkä jotenkin mutkikkaammat, jotenkin vaikuttaa siltä?