Lue keskustelun säännöt.
Vanhalle äidilleni soittaminen on kerta kerralta sietämättömämpää! En jaksa!
08.10.2025 |
Asun vanhasta äidistä toisella puolella Suomea. Äiti on hyväkuntoinen, perusterve vanhus omassa asunnossaan.
Soitan hänelle ehkä noin kerran-kaksi kuukaudessa. Hän ei koskaan soita minulle, paitsi syntymäpäivänäni. Ei edes jouluaattona soittanut.
Puhelut ovat piinallista kiertelyä, manipulointia ja hänen itsensä vähättelyä ja huokailua, mistä ei tule kuin paskamainen olo. Hän esittää urheaa sillä tavalla kierteisesti, että tulee selväksi ettei hänellä olekaan asiat ollenkaan niin hyvin kuin hän puheissaan väittää. Tiedättekö sellainen tapa että "eiiiiihän mulle nyt mitään kuulu, ja eiiiiihän täällä nyt mitäääään tapahdu ja enhän minä mitään tarvitse tai halua". Ja samalla tulee selväksi miten tyytymätön on kaikkeen, en edes tiedä mihin kaikkeen.
Tiedän että hänellä on ystäviä ja vanhoja työkavereita joiden kanssa ovat tekemisissä paljonkin. Hänellä käy vieraita jatkuvasti ja hän on itse tämän tästä menossa jonnekin.
Kuitenkin puhuessani hänen kanssaan hän vähättelee itseään koko ajan ja joka asiassa. Mikään ei ole mitään ja hän ei ole mitään.
Tunnen että hän haluaa minut saamaan tuntemaan jotain syyllisyyttä, mutta en oikein pääse selville että mistä. Elän ihan tavallista viiskymppisen naisen elämää, enkä yritä esittää mitään.
Äiti on aina ollut piiloviestinnän, kiertoilmaisujen ja kaksoisviestinnän Suomen Mestari.
Ja tässä hän ei ole muuttunut tai yrittänyt opetella parempaa tapaa kommunikoida meidän lastensa kanssa.
Koko puhelu menee siihen, että minä yritän jotenkin "väistellä" sieltä tulevia piikkejä. Ja hän taas yrittää olla näyttämättä sitä, mitä todellisesti haluaisi sanoa ja mitä ajattelee.
Aivan sietämättömän voimillekäypää. Olen joka puhelun jälkeen valmis kävelemään baarikaapille ottamaan jonkun tukevan paukun.
50 vuotta vanhoja pelisääntöjä on mahdoton muuttaa. En varmasti osaa edes selittää, millaista se on.
Kommentit (438)
Miten niin jollekin kahdeksaymppiselle ei mielestään kuulu mitään? Kyllä kaikille kuuluu jotain. Ja jos yhtään seuraa uutisia, voi vaikka puhua niistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mene kuule itseesi, että viitsitkin vanhaa ihmistä haukkua!
Samaa mieltä. Kylmiä ihmisiä nykyään. Syyttävät kaikesta vanhempiaan, kun harhoissaan luulevat olevansa täydellisiä itse.
Mulla on hyvin hankala äiti. Ollut todella väkivaltainen henkisesti ja fyysisestikin kun kotona asuttiin.
Ei voi kuin olla kiitollinen siitä ettei tehnyt perhemurhaa. Eivät olleet silloin vielä tapetilla. Alkoholilla on ollut osin osuutta asioihin mutta eniten mielenterveydellä.
Siis hän ei ole mielisairas, on realiteeteissa, ei ikinä masennu tai ahdistu mutta varmasti persoonallisuushäiriöitä on useitakin. On hän niin hirvittävä ja aidosti paha, täysin empatiakyvytön ihminen.
Pelkäsin eläkkeelle jääntiinsä asti, että murhanneekohan hän heikkoja, hauraita ihmisiä työssään. Olisi ollut mahdollista. Tuleekohan vielä joskus puhelu poliisista. Onhan näitäkin.
(Tietenkään ei ole diagnosoitu, kun ei mene psykiatrille.)
Asioista on toki kauan mutta ei me soitella eikä juuri nähdä. Eipä häneen kukaan halua pitää yhteyttä. Eivät omat lapset, eivät sisarukset, eivät lapsenlapset. Miehensä kanssa kahdestaan elelevät. Alkoholia kuluu mutta kulissit kunnossa.
Mietin että hänkin voi hyvin olla jollekin valittava yksinäinen, herttainen ikäihminen. Kyllä näillä syynsä on aina. Minä en ole todellakaan kuten äitini eikä hänen sukunsakaan ole.
Minä edelleenkin pelkään äitiäni enkä missään tapauksessa edes uskaltaisi olla hänen kanssaan kaksin, kun ei enää ole pakko.
Hän on aina vihannut minua ja halunnut että kuolen ja tehnyt sen suorin sanoin minulle selväksi. Tämä ei ole jotakin draamaa ja huomionhakua vaan aivan tosielämää ja yhtään ei tarvitse liioitella.
Meistä kenestäkään ei tule olemaan äitiämme hoitamaan. Olemme kaikki hänen eri tavoin rikkomiaan ihmisiä, jotka onneksi ovat kaikki myös selvinneet aikuisiksi ihan hyvään elämään.
Ymmärtäkää jo, että se ei ole totta eikä vääjäämätön luonnonlaki, että äidit aina rakastavat lapsiaan. Ei todellakaan! Kaikista ole rakastamaan ketään mutta hekin tekevät silti lapsia.
Ja jos itselläsi on ollut rakastava tai edes kohtuuasiallinen äiti, yritä ymmärtää että siltä pohjalta et ymmärrä yhtään meitä toisenlaisten äitien lapsia. Joten älä tiedä paremmin, älä neuvo äläkä tuomitse. Kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan olet ihminen jolla on satoja irtisanottuja tuttavuuksia. Itse en ymmärrä ihmisiä jotka eivät hyväksy kuin omia kopioitaan. Äidistä joka muistaa vielä ostokortit ei milläään saa enää viiskymppisen virkanaisen kopiota ajatusmaailmaltaan
Se että ihminen osaa asettaa rajat toisille ja ei hyväksy tahallaan toksista käyttäytymistä, ei tarkoita sitä että hyväksyisi vain kopioita itsestään. Vai kuvitteletko että muita ihmisiä kunnioittavat, hyväkäytöksiset ihmiset ovat kaikki kopioita toisistaan?
No suvaitsetko savoa vääntävän nuhruisen sukulaisvanhuksen vai kierrät sukujuhlissa? Tai vähän jo höpsäkkään tädin jonka kontrolli ei enää kuosissa?
Miksi se oman äidin vanheneminen on noin tuskallinen asia monelle? Eivät kertakaikkiaan voi hyväksyä iän tuomaa muutosta. ( tuli mieleen kuulokin, jos joku on anna, vanhus sanoo hanna tai minna koska korva ei erota tarkkaan)
Vierailija kirjoitti:
Miten niin jollekin kahdeksaymppiselle ei mielestään kuulu mitään? Kyllä kaikille kuuluu jotain. Ja jos yhtään seuraa uutisia, voi vaikka puhua niistä.
Joku näytti valittavan siitäkun, äiti vaan uutisista puhuu ja päivittelee. Ketä kiinnostaa vanhuksen pienet asiat, kyllä ne on paras kuitata, tätä samaa vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on oikeus omaan nimeensä, myös nuorimpien polvien edustajilla. Sinullakin on varmaan nimi ja se on sinulle tärkeä, edes siitä syystä, että eläkkeesi ohjautuu varmasti oikein. Turhaa ja typerää halveksia nykylasten "erikoisia" nimiä vain siksi, että 50-luvulla oli erilaiset nimet muodissa.
Tuonkin syynä voi olla vanhuus, jolloin ei välttämättä kuulla kerrottua nimeä oikein.
Lisäksi kaikissa ikäluokissa voi esiintyä vaikeuksia havaita tiettyjen äänteiden eroa, jolloin kaksi eri äännettä voidaan kuulla samana äänteenä. Esimerkiksi vitseissä käytetyt kirjaimet L ja R.
Viimeiseksi tulee tilanne, jossa joku/jotkut on kertonut lapsen nimen ja ääntänyt väärin. Lopulta tarvitaan skarppia muisti, että muistaa sen oikein äännetyn nimen.
Neljänneksi tulee seuraava mahdollisuus - Hyacinth Bucket who insists her last name is pronounced as "Bouquet"
Voitteko mennä itse takaamaan, että olette ikäihmisinä kaikin puolin fiksuja ja ette ainakaan samanlaisia kuin omat vanhempanne? Sitä sopii miettiä ja suhtautua vanhempiin hyväksyvämmin. Ihmisen persoona voi muuttua iän myötä monien tekijöiden vuoksi. Onneksi monet varsinkin hoitoalan ammattilaiset osaavat " luovia" ns hankalienkin ikäihmisten kanssa heitä kohdatessa. Sitä taitoa voi jokainen opetella ja miettiä miten haluan itseäni kohdattavan kun olen vanha ja en ole enää niin mukava ihminen. Olen sitten itsekin ikävä ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on hyvin hankala äiti. Ollut todella väkivaltainen henkisesti ja fyysisestikin kun kotona asuttiin.
Ei voi kuin olla kiitollinen siitä ettei tehnyt perhemurhaa. Eivät olleet silloin vielä tapetilla. Alkoholilla on ollut osin osuutta asioihin mutta eniten mielenterveydellä.
Siis hän ei ole mielisairas, on realiteeteissa, ei ikinä masennu tai ahdistu mutta varmasti persoonallisuushäiriöitä on useitakin. On hän niin hirvittävä ja aidosti paha, täysin empatiakyvytön ihminen.
Pelkäsin eläkkeelle jääntiinsä asti, että murhanneekohan hän heikkoja, hauraita ihmisiä työssään. Olisi ollut mahdollista. Tuleekohan vielä joskus puhelu poliisista. Onhan näitäkin.
(Tietenkään ei ole diagnosoitu, kun ei mene psykiatrille.)
Asioista on toki kauan mutta ei me soitella eikä juuri nähdä. Eipä häneen kukaan halua pitää yhteyttä. Eivät omat lapset, eivät sisarukset, eivät lapsenlapset. Miehensä kanss
Olet avun tarpeessa. Näkee ihan silmällä. Muistutat sisartani joka keksi mielettömiä juttuja, hän on rikkaan perheen hylkäämä löytölapsi tai äiti käynyt vieraissa. Ihmetarinoita kehitti päässään, häneltä olisi syntynyt kuvitelmiakin että joku on tappanut muita tai vaanii hänen henkeään.
Sama lapsuus kuin muillakin meillä, töihin 16-vuotiaana kuten me muutkin. Oli työelämässä kyllä eläkeikään asti mutta vaihtoi usein työpaikkaa, työkavereissa harhaisia vikoja. Oli erittäin älykäs. Työnsä ohessa opiskeli erilaisia tutkintoja.
Jotenkin meistä sisaruksista pari onnistui pitämään häneen yhteyttä, hän vastasi puhelimeen jos vastasi. Ei käynyt vanhempiaan tervehtimässä eikä tullut hautajaisiin. Yritin enemmän pitää yhteyttä kun hän sairasteli mutta tarkasti sai puheensa varoa eikä lähteä mukaan outoihin juttuihin.
Isoäitini suvussa oli epävakautta, hoidossakin olleita, perimät ovat ihmeellisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku näytti valittavan siitäkun, äiti vaan uutisista puhuu ja päivittelee. Ketä kiinnostaa vanhuksen pienet asiat, kyllä ne on paras kuitata, tätä samaa vaan.
Tuossa ollaan jo niin pielessä olevalla asenteella, että ihan turhaan pitää mitään yhteyttä.
Ehkä joku kommentoija yritti kertoa, että puhelun yhteydessä olisi mukava jutella, mitä kullekin osapuolelle kuuluu --- eikä jutella päivän uutisista, joiden kokee ehkä kuuluvan pidempiin tapaamisiin. Itse en toki rajaisi uutisia ulkopuolelle, koska ihan mukavaahan niistä on jutella ja uutisten seuraaminen kertoo paljon vastapuolen tilanteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ystävälläni, jolla on matkatyö, on vanhat ja sairaat ja erittäin varakkaat vanhemmat, joiden vaatimus on ollut, että hän (tytär) hoitaa kaikki heidän asiansa paikkakunnalla ollessaan - mikä tarkoittaa ettei hänellä ole juurikaan ollut vapaa-aikaa. Ja tämä on toteutettu jollain hiljaisella manipuloinnilla.
Pojaltaan, joka asuu ja työskentelee samassa kaupungissa, ei koskaan pyydetä mitään. Vuosien väännön jälkeen he ovat suostuneet ostamaan hiukan kotiapua.
En ymmärrä tuota ajatusta, että sukupuoli tekee sinusta vanhenevien vanhempiesi orjan. Vaikka olisi veljiä jakamassa työtä ja rahaa ostaa palveluja.
Kysymys ei ole sukupuolesta, vaan siitä että tytär on alistunut orjan roolinsa, eikä ole laittanut tiukkoja rajoja vanhemmilleen.
Työpaikoillakin sukupuolesta riippumatta paskahommat nakitetaan monesti ujoille kynnysmattopersoonille, ei niille jotka rohkeasti pitävät puoliaan.
Niin hyvinkin tuttua. Mun äiti on opetellut käyttämään nykytekniikkaa ja tykkää juoda viinipullon kerran viikossa yksinään. Silloin alkaa wa laulamaan ja sieltä tulee mitä ihmeellisintä horinaa, marttyyriviestejä ja hyvin katkeraa tekstiä kaikesta. On toki katkera selvänäkin vaikka on saanut elämässä kaiken. Katkeruus tulee avioerosta jonka isämme halusi kun ei enää jaksanut kuunnella äitiä. Äiti häpeää koska on aina pitänyt eronneita kakkosluokan kansalaisina. Erosta alkaa kuitenkin olemaan jo 15 vuotta, joten luulisi siinä ajassa pääsevän yli. Äidillä on oma asunto ja kesämökki ja uusi mukava puolisokin. Kaiken pitäisi olla hyvin mutta ilkeily ja narsistinen käytös muita kohtaan ei vain lopu. Viimeisimpänä jouduin lopettamaan liki kokokaan yhteydenpidon kun äiti yritti rikkoa nykyisen liittoni jotta olisin enemmän hänen saatavissaan. Mun piti hyväksyä että tosiaan voi olla sellainen äiti joka ei halua lapsilleen parasta vaan ainoastaan itselleen hyötyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää ottako niitä puheluita niin raskaasti. Syvimmillään kyse on samasta asiasta kuin mummon käynti lääkärillä näyttämässä pientä naarmua kädessä. Lääkäri kuuntelee, koskettaa kättä, on empaattinen. Kotiin tultuaan mummolla on pari päivää todella hyvä olo, sitten se taas katoaa. Seuraavassa kalanperkuutapahtumassa syntyy uusi pikku haaveri kuin itsestään - oli syntynyt riippuvuus.
Eli, kunhan vaan kuuntelette ja heitätte väliin "näin minä tekisin" kommentteja. Mutta älkää suuttuko jos neuvo ei kelpaa. Te autoitte kohdetta silti.
Vierailija kirjoitti:
Voitteko mennä itse takaamaan, että olette ikäihmisinä kaikin puolin fiksuja ja ette ainakaan samanlaisia kuin omat vanhempanne? Sitä sopii miettiä ja suhtautua vanhempiin hyväksyvämmin. Ihmisen persoona voi muuttua iän myötä monien tekijöiden vuoksi. Onneksi monet varsinkin hoitoalan ammattilaiset osaavat " luovia" ns hankalienkin ikäihmisten kanssa heitä kohdatessa. Sitä taitoa voi jokainen opetella ja miettiä miten haluan itseäni kohdattavan kun olen vanha ja en ole enää niin mukava ihminen. Olen sitten itsekin ikävä ihminen.
On paljon positiivisia ikäihmisiä jotka ovat sosiaalisesti tarpeeksi älykkäitä että ymmärtävät että miten läheiset ihmiset pysyvät elämässä.
Vanhaksi tuleminen ei tarkoita että saisi olla tahallaan inhottava ihminen toisia kohtaan. Tälläinen käytös toisia kohtaan ei ole hyväksyttävää missään iässä, eikä sitä tarvitse kenenkään sietää jos ei halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se vanhuus sinullekin tulee ja muista silloin tätä kirjoitusta. Minusta on käsittämätöntä ihmisten kyvyttömyys asettua toisen ihmisen asemaan. Oman aikuisen lapseni kohdalla sen huomannut. Olen siis sinun kanssasi samaa ikäluokkaa. Pyysin, että tulkaa kesällä vaikka viikoksi tai pidemmäksikin aikaa. Hän huokaili. Kun kysyin asiaa uudestaan, kierrellen ja kaarrellen kuten sinun äitisi, kuulin turhautumisen oman lapseni äänessä. Hän ei halua. Tai jos haluaa, niin ehkä avopuolisonsa ei halua. He kävivät kesällä 4 pv. Koko kesä aikana. En tarkoita, että olisin yksinäinen, mitta koen kuitenkin, että yhteys on heikko. Haluaisin tehdä asioita yhdessä. Nyt olen ostanut koko porukalleni yhteisen risteilyn joulukuussa. Käydään Tukholmassa. En haluaisi olla vaivaksi, ja jos soitan, äänestä kuuluu, ettei oma lapsi jaksa puhua, tai ainakin se tuntuu olevan häiritsevää. Siksipä en enää soita. Laitan viestejä ja hän soittaa sitten jos haluaa ja on
Onko siihen mikä syynä ettet itse mene lapsesi luokse kylään?
Joskus luen täältä kun joku tytär tai miniä hoitaa vanhuksen raha-asiat. Tuntikausia menee kuukaudessa valituksen mukaan.
Minulta menee ehkä kaikkiaan puoli tuntia. Osa menee suoraveloituksena, yhtiövastikkeen, puhelimen ja trafin maksan verkkopankkiin itse. Puoleen tuntiin vielä sopii sekin jos uusin vaikka lehden digitilauksen ja maksan sen samalla. Vieläpä reseptin uusimisetkin kannassa.
No ei ole sijoitusasuntoja eikä sijoituksia tms jotka vaatisivat isompaa valvontaa.
Vierailija kirjoitti:
Ootteko te ikinä jutelleet niiden äitienne ja isienne kanssa heidän lapsuudestaan, nuoruudestaan, aikuisuudessaan niin kuin aikuinen aikuiselle? Ja jos se vanhempi ei osaa kommunikoida nykypäivän standardien mukaan, niin osaatteko lukea rivien välejä? Ei se aina reilulta tunnu, mutta oliko vanhempien elämä aina reilua?
Se on vaikea kauhalla vaatia jos on lusikalla annettu.
Eli vanhemmat ovat antaneet lusikalla lapsilleen ja nyt vaativat kauhamitalla takaisin? Ehei, kyllä me saatiin lusikalla, mutta kauhalla annammekin omille lapsillemme, emme sille joka lusikalla antoi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitteko mennä itse takaamaan, että olette ikäihmisinä kaikin puolin fiksuja ja ette ainakaan samanlaisia kuin omat vanhempanne? Sitä sopii miettiä ja suhtautua vanhempiin hyväksyvämmin. Ihmisen persoona voi muuttua iän myötä monien tekijöiden vuoksi. Onneksi monet varsinkin hoitoalan ammattilaiset osaavat " luovia" ns hankalienkin ikäihmisten kanssa heitä kohdatessa. Sitä taitoa voi jokainen opetella ja miettiä miten haluan itseäni kohdattavan kun olen vanha ja en ole enää niin mukava ihminen. Olen sitten itsekin ikävä ihminen.
On paljon positiivisia ikäihmisiä jotka ovat sosiaalisesti tarpeeksi älykkäitä että ymmärtävät että miten läheiset ihmiset pysyvät elämässä.
Vanhaksi tuleminen ei tarkoita että saisi olla tahallaan inhottava ihminen toisia kohtaan. Tälläinen käytös toisia kohtaan ei ole hyväksyttävää missään iässä, eikä sitä tarvitse
Voi hyvät lapsukaiset! Kun se vanhus ei aina voi mitään iän tuomille vaikutuksille aivoissaan eikä toiminnassaan. Sinä voit kun olet nuori ja fiksu ymmärtää vanhuutta.
Vierailija kirjoitti:
Jos Ap ei halua soittaa äidilleen 1- 2krt/kk, niin ok.
Mä en vaan ymmärrä, että miten äidin kanssa puhuminen voi olla noin kamalaa. Kuuntelet hänen valitukset, etkö siihenkään pysty?
Onhan äideissäkin kaikenlaisia huitupäitä, mutta silti
Tuntuu, että nykyään haetaan kokoajan tekosyitä, ettei tarvitse koskaan soittaa.
Miksei äiti itse soita?
Ala kirjoittaa äidillesi viestejä tai sähköposteja. Jos ei ole digitaitoinen niin kirjoita kirjeitä.
Se että ihminen osaa asettaa rajat toisille ja ei hyväksy tahallaan toksista käyttäytymistä, ei tarkoita sitä että hyväksyisi vain kopioita itsestään. Vai kuvitteletko että muita ihmisiä kunnioittavat, hyväkäytöksiset ihmiset ovat kaikki kopioita toisistaan?