Lue keskustelun säännöt.
Isovanhempi ei halua auttaa
05.10.2025 |
Mummilla uusi kumppani, ei siis isäni. Tällä lapsia ja lapsenlapsia, mutta eivät ole liiemmin tekemisissä.
Meillä 1v ja isompi lapsi. Mummi hakenut 1-2 päivää viikosta päiväkodissa ja kesällä oli 1 viikon lasten kanssa. Tämä on nyt liikaa, koska kumppani haluaa matkustella. Ovat olleet tänä vuonna jo ainakin kolme kuukautta matkoilla ja mökkeilemässä, kesälläkin siis koko muun kesän paitsi tämän viikon.
Ymmärrän hyvin heidän tarpeen mennä, mutta se ihmetyttää vähän, että tämä lasten hoito on nyt yhtäkkiä liiallista. En ole siis ikinä vaatinut sitä. Mielestäni tämä osallistuminen on ollut aika normaalia isovanhemmalle ja osahan tekee enemmänkin ja sitä kautta ihmettelen, miksi puhe on sellaista että isovanhempi on todella paljon auttanut ja ei pysty enää auttamaan näin paljon. Syyllistävää puhetta ikään kuin. Onko mielestänne meitä autettu tavalla, joka on liikaa tai ei mahdollista isovanhemman omaa elämää? Hänen kumppaninsa saattaa myös olla mustasukkainen.
Kommentit (291)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummo on oikeassa, sillä on vanhemmilta edesvastuutonta olettaa mummoikäisen huolehtivan säännöllisesti päiväkodista noin pienet lapset, kun nuorin on vuoden ja heitä on vielä kaksi. Tuon ikäisten valvominen vaatii nopeaa reaglintikykyä eri tilanteisiin, jo lapsen turvallisuuden vuoksi. Muuten lapsi on heitteillä.
Isovanhempi-ikäisten reaglintikykyä on pysyvästi alentunut, liikkeet hidastuneet, voimavarat heikentyneet, näkö ja kuulo heikentynyt, tapaturman ja sairaskohtauksen riski nousst jne. Vointi voi vaihdella lyhyellä ajalla.
Ja siksi he ovat suurin riski liikenteessä ja heidän ajokykyky tarkistetaan 70v jälkeen muutaman vuoden välein, auton ajo-oikeus voidaan ottaa milloin vain, samoin he eivät enää voi työskennellä hoitoalalla tai varhaiskasvatuksessa ja monissa ammateissa yli 70v. mutta silti vanhemmat antavat puolustuskyvyttömän lapsen, jopa yksi vuot
Hoetko tuot v-sanaa päiväkoti-inäisten kuullen? Mun särähti korvaan kun meillä ei ole koskaan kiroiltu eivätkä aikuiset lapseni kiroile. Mieheni etenkin oli hyvin tarkka, joskus kun ruvettiin yhteen multa pääsi joku helvetti kun vaikka pudotin astian. Hänestä oli etenkin naisen kiroilu ( tai kaksimielisyys) vastenmielistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummo on oikeassa, sillä on vanhemmilta edesvastuutonta olettaa mummoikäisen huolehtivan säännöllisesti päiväkodista noin pienet lapset, kun nuorin on vuoden ja heitä on vielä kaksi. Tuon ikäisten valvominen vaatii nopeaa reaglintikykyä eri tilanteisiin, jo lapsen turvallisuuden vuoksi. Muuten lapsi on heitteillä.
Isovanhempi-ikäisten reaglintikykyä on pysyvästi alentunut, liikkeet hidastuneet, voimavarat heikentyneet, näkö ja kuulo heikentynyt, tapaturman ja sairaskohtauksen riski nousst jne. Vointi voi vaihdella lyhyellä ajalla.
Ja siksi he ovat suurin riski liikenteessä ja heidän ajokykyky tarkistetaan 70v jälkeen muutaman vuoden välein, auton ajo-oikeus voidaan ottaa milloin vain, samoin he eivät enää voi työskennellä hoitoalalla tai varhaiskasvatuksessa ja monissa ammateissa yli 70v. mutta silti vanhemmat antavat puolustuskyvyttömän lapsen, jopa yksi vuot
Viisikymppiset on yleensä työelämässä, jos he kerran on elämänsä kunnossa. En minä ainakaan siinä iässä mitään lapsia päiväkodista ollut hakemassa, minä olin työpaikalla silloin. Tein vielä vuorotyötä.
Ja sun kannattaisi noin opetushaluisena ihmisenä tarkastaa tuo oikeinkirjoitusasusi ensin. Viittaan kintaalla tuollaisiin "reagtioihin."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kaikista isovanhempien vastauksista paistaa minä, minä ja minä. " minulla on nyt omaa aikaa, siihen ei lapsenlapset kuulu". "Mummolla on oikeus nauttia", "minä olen jo omani hoitanut" jne. Eli lapsenlapset nähdään velvollisuutena/rasitteena, jonakin negatiivisena ja arvokasta aikaa vievänä asiana. Mikä voi olla tärkeämpää, oikeasti? Arvot kohdalleen näille itsekkäille mummoihmisille. Mutta toki en itse haluaisi että tällainen ihminen onkaan lasteni lähellä joille he ovat vain velvollisuus.
Kokisin kasvattaneeni lapseni huonosti jos he eivät pärjäisi lastensa,ja kotinsa hoidosta ilman minua. Olen mummo, ja mielelläni mutta en ota vastuuta aikuisten lasteni elämästä.
Kyse ei ole pärjäämisestä. Kyse on halusta olla lastenlasten elämässä pyyteettömäs
Lastenlasten tapaaminen ja vaikka ulkoilu on ihan eri asia kuin päivittäin vaikka hoitaa päiväkotiin viemiset ja hakemiset, siivoukset, pyykit, ikkunanpesut. "Kun tahdon auttaa lastani." Ja luuletko että hän käy sua ees katsomassa kun oot vanha tai että ne hoitamasi lapset teini-iän jälkeen viis veisaa sun höösäämisestä ennekuin työntävät omia lapsiaan sulle.
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä ei siis ole uusi mies, ovat olleet 20v yhdessä. Ja hän on elänyt omaa elämäänsä aina, ei kukaan ole vaatinut häntä auttamaan. Asia ei ehkä ole noin mustavalkoinen😃 ap
Ei ole uusi mies ja silti aloituksen ensimmäisessä lauseessa kirjoitat, että äidilläsi on uusi kumppani. Saat tietysti sen mukaisia vastauksia mitä annat lukijoiden ymmärtää.
Suotta kitiset. Hän on lapsensa hoitanut/kasvattanut ja nyt on oikeus elää omaa elämää niin kuin itseä miellyttää. Ei hänellä oo mitään velvollisuutta luopua omista matkoistaan tai harrastuksistaan sen takia, että täytyis sun lapsia hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummo on oikeassa, sillä on vanhemmilta edesvastuutonta olettaa mummoikäisen huolehtivan säännöllisesti päiväkodista noin pienet lapset, kun nuorin on vuoden ja heitä on vielä kaksi. Tuon ikäisten valvominen vaatii nopeaa reaglintikykyä eri tilanteisiin, jo lapsen turvallisuuden vuoksi. Muuten lapsi on heitteillä.
Isovanhempi-ikäisten reaglintikykyä on pysyvästi alentunut, liikkeet hidastuneet, voimavarat heikentyneet, näkö ja kuulo heikentynyt, tapaturman ja sairaskohtauksen riski nousst jne. Vointi voi vaihdella lyhyellä ajalla.
Ja siksi he ovat suurin riski liikenteessä ja heidän ajokykyky tarkistetaan 70v jälkeen muutaman vuoden välein, auton ajo-oikeus voidaan ottaa milloin vain, samoin he eivät enää voi työskennellä hoitoalalla tai varhaiskasvatuksessa ja monissa ammateissa yli 70v. mutta silti vanhemmat antavat puolustuskyvyttömän lapsen, jopa yksi vuot
Etkö sinä viiskymppinen ole työelämässä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset on jo isoja ja heidän kanssaan on helppoa jaksaa. Kun lapset oli pieniä, olisin toivonut äidiltäni jonkinlaista "mummottamista" enemmän,mutta hän eli silloin villiä sinkkunaisen elämää erottuaan juoposta isästäni. Hänkin oli varmaan pettynyt minuun, kun en jaksanut olla niin hengessä mukana hänen miessuhteissaan ja tyttöjen reissuissaan. Myöhemmin tuli sitten äidille elämänvaiheita, joissa oli enemmän tilaa mummoudelle. Muilla kolmella isovanhemmalla on myös ollut omat esteensä, miksi isovanhemmuus ei ole oikein onnistunut. Omaan äitiini kuitenkin mun omat odotukset eniten kohdistui.
Nyt ajattelen, että kaikki isovanhemmat opettivat mulle tärkeän elämänopin liittyen sukulaisuuteen ja auttamiseen: sitä toteutetaan, jos sattuu jaksamaan ja huvittamaan. Ei ole velvollisuutta. Ei ihan oikeasti ole. Ja nyt kun isovanhemmat on iäkkäitä (yksi jo edesmennyt) ja mediasta tulee vahvaa vas
Kuten itsekin nostin esille, niin havaitsin kyllä itsekin, että mun suurimmat odotukset kohdistui mun äitiin. Siinä on jotain mitä osaan selittää ja jotain mitä en osaa. Tunsin, että mun äidillä olisi ollut meidän lapsille niin paljon annettavaa, jos hän olisi sitä aikaa ja läsnäoloa löytänyt enemmän meidän lapsille. Mun isäni on siis juoppo, joten häneen mulla ei ole mitään odotuksia. Mieheni vanhemmat koen etäisinä ja mieheni samoin.
Kun osat kääntyy, ei odotukset jakaudu loogisesti silloinkaan. En minä tiedä, miksi isovanhemmat jakavat mun numeroa kotihoitoon, kun joku sieltä haluaa soittaa liittyen vaateostoksiin tai nuohoojan tilaamiseen. Tai kun turvarannekkeeseen pitää nimetä kenelle vanhus haluaa, että ensisijainen hälytys tulee, niin aina se olisin minä (ja kyllä, turvaranneke hälyttää siis omaiselle!?!). En usko, että isovanhemmatkaan käyvät syvällisiä pohdintoja aiheesta, miksi minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoetko tuot v-sanaa päiväkoti-inäisten kuullen? Mun särähti korvaan kun meillä ei ole koskaan kiroiltu eivätkä aikuiset lapseni kiroile. Mieheni etenkin oli hyvin tarkka, joskus kun ruvettiin yhteen multa pääsi joku helvetti kun vaikka pudotin astian. Hänestä oli etenkin naisen kiroilu ( tai kaksimielisyys) vastenmielistä.
Hyi mikä mies! Miten tuollaisen kontrolloivan sian kanssa olet yhteen päätynyt? Todella huono malli lapsillekin, että mies saa kontrolloida mitä ja miten nainen puhuu. :( Lapsiparat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kaikista isovanhempien vastauksista paistaa minä, minä ja minä. " minulla on nyt omaa aikaa, siihen ei lapsenlapset kuulu". "Mummolla on oikeus nauttia", "minä olen jo omani hoitanut" jne. Eli lapsenlapset nähdään velvollisuutena/rasitteena, jonakin negatiivisena ja arvokasta aikaa vievänä asiana. Mikä voi olla tärkeämpää, oikeasti? Arvot kohdalleen näille itsekkäille mummoihmisille. Mutta toki en itse haluaisi että tällainen ihminen onkaan lasteni lähellä joille he ovat vain velvollisuus.
Kokisin kasvattaneeni lapseni huonosti jos he eivät pärjäisi lastensa,ja kotinsa hoidosta ilman minua. Olen mummo, ja mielelläni mutta en ota vastuuta aikuisten lasteni elämästä.
Kyse ei ole pärjäämisestä. Kyse on halusta olla lastenlasten elämässä pyyteettömäs
Kyllä periaatteessa ihmisten jotka osaavat lapsen tehdä pitäisi osata huolehtia myös arjestaan jos itsenäisesti asuvat.
Isovanhemmat ovat hellijöitä ja leikkijöitä, eivät aikuisen lapsensa kotiapulaisia. Sairaustapauksissa ymmärrän tai jos joku hankkii lapsen ilman isää eikä pärjääkään
Miksi te mummotkin kohtelette vävyjänne/poikianne kuin ilmaa, ette ees odota heiltä vastuuta lapsista ja kotitöistä vaan hääläätte etenkin tyttären perheessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummo on oikeassa, sillä on vanhemmilta edesvastuutonta olettaa mummoikäisen huolehtivan säännöllisesti päiväkodista noin pienet lapset, kun nuorin on vuoden ja heitä on vielä kaksi. Tuon ikäisten valvominen vaatii nopeaa reaglintikykyä eri tilanteisiin, jo lapsen turvallisuuden vuoksi. Muuten lapsi on heitteillä.
Isovanhempi-ikäisten reaglintikykyä on pysyvästi alentunut, liikkeet hidastuneet, voimavarat heikentyneet, näkö ja kuulo heikentynyt, tapaturman ja sairaskohtauksen riski nousst jne. Vointi voi vaihdella lyhyellä ajalla.
Ja siksi he ovat suurin riski liikenteessä ja heidän ajokykyky tarkistetaan 70v jälkeen muutaman vuoden välein, auton ajo-oikeus voidaan ottaa milloin vain, samoin he eivät enää voi työskennellä hoitoalalla tai varhaiskasvatuksessa ja monissa ammateissa yli 70v. mutta silti vanhemmat antavat puolustuskyvyttömän lapsen, jopa yksi vuot
Jaa, meilläpäin vähän alle viisikymppiset ovat joko päiväkoti-ikäisten tai alakoululaisten äitejä ja isovanhemmat yli 70v.
Vierailija kirjoitti:
Hoetko tuot v-sanaa päiväkoti-inäisten kuullen? Mun särähti korvaan kun meillä ei ole koskaan kiroiltu eivätkä aikuiset lapseni kiroile. Mieheni etenkin oli hyvin tarkka, joskus kun ruvettiin yhteen multa pääsi joku helvetti kun vaikka pudotin astian. Hänestä oli etenkin naisen kiroilu ( tai kaksimielisyys) vastenmielistä.
Hyi mikä mies! Miten tuollaisen kontrolloivan sian kanssa olet yhteen päätynyt? Todella huono malli lapsillekin, että mies saa kontrolloida mitä ja miten nainen puhuu. :( Lapsiparat.
Hän vaan ei kiroillut, hänellä oli jo sellainen kotitausta. Enkä osaa kuvitella että koulutetut lapseni mäikästäisivät kuin teinit v-sanaa hokien.
Miten voit puolustella kiroilua jne aikuisena?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hoetko tuot v-sanaa päiväkoti-inäisten kuullen? Mun särähti korvaan kun meillä ei ole koskaan kiroiltu eivätkä aikuiset lapseni kiroile. Mieheni etenkin oli hyvin tarkka, joskus kun ruvettiin yhteen multa pääsi joku helvetti kun vaikka pudotin astian. Hänestä oli etenkin naisen kiroilu ( tai kaksimielisyys) vastenmielistä.
Hyi mikä mies! Miten tuollaisen kontrolloivan sian kanssa olet yhteen päätynyt? Todella huono malli lapsillekin, että mies saa kontrolloida mitä ja miten nainen puhuu. :( Lapsiparat.
Miksi sinä aikuinen viiskymppinen käytät v-sanaa ja puolustelet rumaa ja alatyylistä kielenkäyttöä? Mun miniäkään ei laskis sua lastensa lähelle alatyylisiä puhumaan eikä ees oo mieheni kasvattama.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset on jo isoja ja heidän kanssaan on helppoa jaksaa. Kun lapset oli pieniä, olisin toivonut äidiltäni jonkinlaista "mummottamista" enemmän,mutta hän eli silloin villiä sinkkunaisen elämää erottuaan juoposta isästäni. Hänkin oli varmaan pettynyt minuun, kun en jaksanut olla niin hengessä mukana hänen miessuhteissaan ja tyttöjen reissuissaan. Myöhemmin tuli sitten äidille elämänvaiheita, joissa oli enemmän tilaa mummoudelle. Muilla kolmella isovanhemmalla on myös ollut omat esteensä, miksi isovanhemmuus ei ole oikein onnistunut. Omaan äitiini kuitenkin mun omat odotukset eniten kohdistui.
Nyt ajattelen, että kaikki isovanhemmat opettivat mulle tärkeän elämänopin liittyen sukulaisuuteen ja auttamiseen: sitä toteutetaan, jos sattuu jaksamaan ja huvittamaan. Ei ole velvollisuutta. Ei ihan oikeasti ole. Ja nyt kun isovanhemmat on iäkkäitä (yksi jo edesmennyt) ja mediasta tulee vahvaa vas
Olen tullut 25-vuotiaana äidiksi ja puolisoni on erittäin osallistuva ja sitoutuva isä. Meitä molempia yhdistää se, että olemme muuttaneet hyvin nuorina omillemme ja ottaneet itsestämme jo sitä ennen suurta vastuuta niin taloudellisesti kuin muutoinkin. Ihan varmasti mulla on jotain emotionaalisesta vaillejäämistä, tosin mun puoliso on ihanasti hoitanut sitä puolta minussa jo lähes 30 vuotta.
Vastuuta en olisi suostunut lapsistani antamaan yhdellekään isovanhemmalle. En siksi, että se ei heille kuulu ja toiseksi en siinä määrin myöskään luota keneenkään muuhun kuin puolisooni.
Se mitä olisin toivonut isovanhemmilta lapsilleni, oli aika, läsnäolo, emotionaalinen lämpö ja ihan vain se aito kiinnostus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaa, meilläpäin vähän alle viisikymppiset ovat joko päiväkoti-ikäisten tai alakoululaisten äitejä ja isovanhemmat yli 70v.
Missähän tämä teilläpäin mahtaa olla?
Melläpäin täällä Espoossa lapset muuttivat kotoa pari vuotta sitten, kun olimme n. 45 vuotiaita. Lapset syntyneet, kun olin 25 ja 27.
23-vuotiaana valmistuin yliopistosta ja ehdin tehdä vähän aikaa töitä ennen mammalomia. Sen jälkeen takaisin työelämään 28-vuotiaana ja sitä rataa.
Nyt on mukavaa, kun on omaa vapaata miehen kanssa sekä ihan pirusti liian iso talo kahdelle aikuiselle ja koiralle.
Riittääkö vanhiksillekin että käy muutaman kerran vuodessa hellijä ja leikittäjä katsomassa miten usein vaippa vaihdettu vanhainkodissa?
Jokainen hoitakoon omat lapsensa. Ei voi vaatia isovanhempia hoitamaan, ellei heille sovi. Itsekkäitä vanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä ei siis ole uusi mies, ovat olleet 20v yhdessä. Ja hän on elänyt omaa elämäänsä aina, ei kukaan ole vaatinut häntä auttamaan. Asia ei ehkä ole noin mustavalkoinen😃 ap
Yhden lapsen hoitaminen oli äidistäsi varmaan vielä helppoa ja meni siinä mukavasti, mutta kaksi lasta ja toinen vielä noin pieni alkaa olla jo täyskäsi työtä. Hän hoiti usein lapsianne ja ehkä se muuttui jo vähän työksi ja sitovaksi velvollisuudeksi.
Nyt hän haluaa elää omaa elämäänsä ja nauttia matkustelusta. Ja sinä hyväksyt sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset on jo isoja ja heidän kanssaan on helppoa jaksaa. Kun lapset oli pieniä, olisin toivonut äidiltäni jonkinlaista "mummottamista" enemmän,mutta hän eli silloin villiä sinkkunaisen elämää erottuaan juoposta isästäni. Hänkin oli varmaan pettynyt minuun, kun en jaksanut olla niin hengessä mukana hänen miessuhteissaan ja tyttöjen reissuissaan. Myöhemmin tuli sitten äidille elämänvaiheita, joissa oli enemmän tilaa mummoudelle. Muilla kolmella isovanhemmalla on myös ollut omat esteensä, miksi isovanhemmuus ei ole oikein onnistunut. Omaan äitiini kuitenkin mun omat odotukset eniten kohdistui.
Nyt ajattelen, että kaikki isovanhemmat opettivat mulle tärkeän elämänopin liittyen sukulaisuuteen ja auttamiseen: sitä toteutetaan, jos sattuu jaksamaan ja huvittamaan. Ei ole velvollisuutta. Ei ihan oikeasti ole. Ja nyt kun isovanhemmat on iäkkäit
Turvarannekehan hälyttää vartiointiliikkeeseen, tai mistä ko. palvelusta lähtee ensiapuhenkilöstö katsomaan. Sisareni painoi nappia, 10 min päästä oli apu paikalla mutta löysivät vainajan. Harva noin tehokkaasti kuolee
Mitä ihmettä voi joku omainen tehdä tai lähteä yöllä?
Tietenkään sun ei ole pakko äidistäsi eikä anopista ottaa mitään vastuuta eikä ees nähdä heitä kun jouduit itse avuttoman miehen kanssa hoitamaan lapsesi. Äidin syy että siittiö kohtasi munasolun, ootte te lapsenomaisia.
Vierailija kirjoitti:
Riittääkö vanhiksillekin että käy muutaman kerran vuodessa hellijä ja leikittäjä katsomassa miten usein vaippa vaihdettu vanhainkodissa?
Riittää. Paitsi, että sen hoivan hoitaa ihan ammattihenkilökunta eikä siihen omaisia tarvita.
Mitään hellijää ja leikittäjää vanhukset harvemmin kaipaavat.
"sitä toteutetaan, jos sattuu jaksamaan ja huvittamaan. Ei ole velvollisuutta. Ei ihan oikeasti ole."
Naulan kantaan. Kotihoidon juoksutamista ei kannata kuunnella. Ei ole mitään lakisääteistä velvoitetta huolehtia vanhemmistaan. Jos hoidettavan kunto ei kestä kotihoidon varassa olemisa, on Valtion tehtävä hoitaa hoitokotiin. Siihen ei kannata lähteä yhtään säätämään väliin, koska silloin saat kyllä hoitaa koko roskan loppuun asti.
Omalla äidillä oli sen verran varallisuutta, että sen turvin hänet siirrettiin laitoshoitoon. Siihen ne varat sitten melkolailla paloikin, vaikka käytettiin riippumatonta edunvalvojaa, joka järjesteli osan turvaan. Tässäkin taustalla oli valtion vastuu veroja maksaneesta kansalaisestaan vs. että verot kelpasivat, mutta hoitoa ei saisi kuin omalla rahalla - eli tuplasti maksamalla.
Itselläkin on oma erillinen salkku aikanaan laitoshoitoa varten. Muu omaisuus siirtyy pois omista nimistä ennen sitä. Siitä maksan juuri juristille (riippumaton edunvalvoja) pientä retaineria, että näin tapahtuu, jos vaikka jään aivoslaagin takia vihnnekseksi. Tuo erillissalkku riittää perushoitoon ihan hyvin + valtion vastuut.