Lue keskustelun säännöt.
Isovanhempi ei halua auttaa
05.10.2025 |
Mummilla uusi kumppani, ei siis isäni. Tällä lapsia ja lapsenlapsia, mutta eivät ole liiemmin tekemisissä.
Meillä 1v ja isompi lapsi. Mummi hakenut 1-2 päivää viikosta päiväkodissa ja kesällä oli 1 viikon lasten kanssa. Tämä on nyt liikaa, koska kumppani haluaa matkustella. Ovat olleet tänä vuonna jo ainakin kolme kuukautta matkoilla ja mökkeilemässä, kesälläkin siis koko muun kesän paitsi tämän viikon.
Ymmärrän hyvin heidän tarpeen mennä, mutta se ihmetyttää vähän, että tämä lasten hoito on nyt yhtäkkiä liiallista. En ole siis ikinä vaatinut sitä. Mielestäni tämä osallistuminen on ollut aika normaalia isovanhemmalle ja osahan tekee enemmänkin ja sitä kautta ihmettelen, miksi puhe on sellaista että isovanhempi on todella paljon auttanut ja ei pysty enää auttamaan näin paljon. Syyllistävää puhetta ikään kuin. Onko mielestänne meitä autettu tavalla, joka on liikaa tai ei mahdollista isovanhemman omaa elämää? Hänen kumppaninsa saattaa myös olla mustasukkainen.
Kommentit (299)
isovanhemmaksi voi tulla niin eri ikäisenä että sekin varmaan riippuu paljonko ehtii ja jaksaa auttaa, onko itse työelämässä jne. Monilla isovanhemmat on nuoria keski-ikäisiä, oma äitini sai minut 45-vuotiaana ja oli 73-vuotias aikoinaan kun hänestä tuli mummo. Yksi tuttu pariskunta mies 55v ja avovaimo 48v saivat 2 lasta putkeen jotka on nyt noin 3 ja 2 vuotta, heillä miehen isä on kuollut ja äiti vaipoissa muistisairaana hoitokodissa ja naisen vanhemmat asuu kaukana eli ei paljoa hoito-apua ole. Onhan siinä etunsa jos saa lapset suht nuorena ja isovanhemmat on suht nuoria tai nuorekkaita että jaksavat ja ehtivät ja haluavat auttaa. Joillain on sitten se tilanne että lapset on pieniä ja omat vanhemmat jo niin vanhoja ja huonossa kunnossa että heitäkin pitää auttaa. Itse ihmettelen kun yksi sukulainen vei nykyään 90-vuotiaan äitini luokse hoitoon 3 ja 5-vuotiaat villkkaat lapset useaksi tunniksi, äitini oli ihan poikki väsymyksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sivusta seuranneena huomannut, että aikuiset lapset eivät huomaa vanhempiensa vanhenemista. Jos isovanhemmat ovat viisikymppisinä jaksaneet touhuta lapsenlapsen kanssa, niin kuusikymppisenä sitä ei enää jaksa oman työn ohella. Ja siitä eteenpäin kunto vain laskee ja erilaisia sairauksia alkaa tulemaan. Yhdelle isovanhemmalle saattaa tulla uusia hoidettavia parikymmentä vuotta, jos itsellä on ollut useampi lapsi. Siinä sitten viimeisen vanhemmat ihmettelevät, miksi heidän lastaan ei hoideta, kun sisaruksen lapsia hoidettiin. Tai miksi iltatähteä ei hoideta, kun muita hoidettiin.
Vierailija kirjoitti:
Ja en siis kyseenalaista sitä, että ei voisi auttaa vähemmän. Kaikki on ok. Ihmettelen vain tätä puhetapaa tavallaan, koska mielestäni tämä on ollut aika normaalia. Eli olisiko se heidän mielestään normaalia ettei auta paljon ollenkaan ja nyt on auttanut liikaa? Ap
Voiko asian vaikeammin ilmaista? Mikä on siis ongelma?
Kyllä tuo on paljon, jos kaksi kertaa viikossa tarvitsee apua isovanhemmilta ja pitäisi tehdä muita ratkaisuja.
Itse en ainakaan haluaisi olla noin riippuvainen isovanhemmista, vaan haluan isovanhempien viettävän laatuaikaa, ilman mitään velvoitteita. Ja kuka edes antaa noin pienen, kuin vuoden ikäisen hoidettavaksi vanhalle ihmiselle, usein 1v ei ole mitään järkeä päässä, mutta yleensä ovat liikkuvaisia ja vielä nosteltavissa.
Ja kyllä mummolla kiirettä pitää, jos useampi lapsi ja jokaiselle antaa 2x viikossa hoitoapua, niin se tarkoittaa mummolle jo päivittäistä työvuoroa.
Vierailija kirjoitti:
Isovanhempia on niin erilaisia. Omat lapseni on jo aikuisia mutta aikoinaan kun meidän lapset oli pieniä niin me ei saatu juurikaan isovanhemmilta lastenhoitoapua. Omat vanhempani asuvat kaukana ja anoppi silloin tällöin hoiti muutaman tunnin toista lastamme, ei ikinä niin että olisi ottanut molemmat lapset hoitoon. Olin aivan poikki kun lapset nukkui huonosti ja viikonloppuisinkin piti raskaan työviikon jälkeen herätä aamulla viideltä kun nuorimmainen heräsi. Mieheni sisko ketä on nyt mummo vähän yli 60-vuotiaana ja töissä itse edelleen osan viikkoa niin hoitaa monta kertaa viikossa ja viikonloppuisin lapsenlapsiaan. Hän hakee lapset usein koulusta ja lapset ovat hänen luonaan myös viikonloppuisin ja viikolla yötä. Ja vanhemmat voivat yhtäkkiä sanoa miehen siskolle että tarvitsevat lastenvahdin kun menevät itse juhlimaan viikonloppuna. Miehen sisko on leski ja hänellä on MS-tauti niin olen miettinyt että jos hänen sairaus pahenee tai löytää uuden mi
Eiköhän se miehen sisko kuule osaa itse vetää omat rajansa, kuinka paljon hoitaa. Ei se sinulle kuulu vaikka oletkin katkera.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos taas tästä hyvän mielen ketjusta - niitä tällä palstalla riittää!
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen onko mun lapseni perheet ainoat joissa kummankin vanhemmat asuvat kaukana tai vielä kauempana.
Kun kaikki näyttää asuvan lähekkäin, anopit ja äidit kulkee avaimillaan ja toisinpäin.
80%:lla asuu isovanhemmat lähellä tutkimusten mukaan. Eli kyllä ne asuu lähellä ja poikkeus on jos kaukana. Tuskin kaikki vauvalaiset kuuluu siihen 20% jonka isovanhemmat asuu hornantuutissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse aion auttaa omia lapsia lastenhoidossa, jos terveys sallii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen sivusta seuranneena huomannut, että aikuiset lapset eivät huomaa vanhempiensa vanhenemista. Jos isovanhemmat ovat viisikymppisinä jaksaneet touhuta lapsenlapsen kanssa, niin kuusikymppisenä sitä ei enää jaksa oman työn ohella. Ja siitä eteenpäin kunto vain laskee ja erilaisia sairauksia alkaa tulemaan. Yhdelle isovanhemmalle saattaa tulla uusia hoidettavia parikymmentä vuotta, jos itsellä on ollut useampi lapsi. Siinä sitten viimeisen vanhemmat ihmettelevät, miksi heidän lastaan ei hoideta, kun sisaruksen lapsia hoidettiin. Tai miksi iltatähteä ei hoideta, kun muita hoidettiin.
Tämä on täysin totta. Usein monet ei huomaa omien vanhempien vanhenemista vasta kun heille tulee jokin sairaus tai sairaskohtaus. Tuttuni aina kehui mten hänen 70-75 vuotiaat vanhemmat on nuorekkaita ja auttavat lastnhoidossa paljon ja isä auttaa häntä raskaissa remontti hommissa kunnes isänsä sai sydänkohtauksen ja veritulpan.
Elääkö sun mummi vielä?
Miten 100-vuotiaan pitäisi osallistua lapsenlapsen hoitoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäin miettimään, mikä on syy, että isovanhemman pitäisi 2 kertaa viikossa hakea päiväkodista? Työ? Lapsethan voi hyvin olla siellä klo17 asti. Jos taas molemmat vanhemmat iltatöissä, laitetaan lapset vuoropäiväkotiin klo 22 asti. Lasten päiväkotipäivää voi lyhentää viemällä heidät sinne myöhemmin, jos itse tekee iltatyötä.
En tiedä apn tilanteesta, mutta ainakin itselläni on tilanteita, joissa en satunnaisesti ehdi päiväkodille sen aukioloaikojen puitteissa, joten joku hakija on pakko järjestää.
Pk on auki 17:30 asti, mutta lähes kaikki lapset haetaan 16:30 mennessä. Eli voi hyvin olla, että vaikka ehditäänkin ajallaan meidän lapset on ne viimeiset räkänokat pihalla,
seuranaan ärsytystä peittelevä viimeisen vuoron työntekijä, joka ilman meitä olisi jo kotona.
No v.ttu se on töissä siellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen onko mun lapseni perheet ainoat joissa kummankin vanhemmat asuvat kaukana tai vielä kauempana.
Kun kaikki näyttää asuvan lähekkäin, anopit ja äidit kulkee avaimillaan ja toisinpäin.
80%:lla asuu isovanhemmat lähellä tutkimusten mukaan. Eli kyllä ne asuu lähellä ja poikkeus on jos kaukana. Tuskin kaikki vauvalaiset kuuluu siihen 20% jonka isovanhemmat asuu hornantuutissa.
Aika kummallista kun ihmiset kuitenkin lähtevät opiskelemaan ja käsittääkseni hakeutuvat töihin sitten missä alansa työpaikkoja on. Ei jokaisen kotipaikkakunnalla välttämättä ole sopivaa työpaikkaa. Monet hakeutuvat/joutuvat pääkaupunkiseudulle missä eniten hyvin koulutetuille työpaikkoja.
Lasteni serkutkin, korkeakoulutetut, asuvat kaikki muualla kuin missä vanhempansa. Parilla on ulkomaalainen opiskeluaikana tavattu puoliso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen onko mun lapseni perheet ainoat joissa kummankin vanhemmat asuvat kaukana tai vielä kauempana.
Kun kaikki näyttää asuvan lähekkäin, anopit ja äidit kulkee avaimillaan ja toisinpäin.
80%:lla asuu isovanhemmat lähellä tutkimusten mukaan. Eli kyllä ne asuu lähellä ja poikkeus on jos kaukana. Tuskin kaikki vauvalaiset kuuluu siihen 20% jonka isovanhemmat asuu hornantuutissa.
Aika kummallista kun ihmiset kuitenkin lähtevät opiskelemaan ja käsittääkseni hakeutuvat töihin sitten missä alansa työpaikkoja on. Ei jokaisen kotipaikkakunnalla välttämättä ole sopivaa työpaikkaa. Monet hakeutuvat/joutuvat pääkaupunkiseudulle missä eniten hyvin koulutetuille työpaikkoja.
Lasteni serkutkin, korkeakoulutetut, asuvat kaikki muualla
Sinun yksittäinen kokemuksesi ei ole totuus. Vai väitätkö että tutkijat ovat väärässä. :D Lue se tutkimus, väestöliiton isovanhemmuustutkimus tai joku tuollainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen onko mun lapseni perheet ainoat joissa kummankin vanhemmat asuvat kaukana tai vielä kauempana.
Kun kaikki näyttää asuvan lähekkäin, anopit ja äidit kulkee avaimillaan ja toisinpäin.
80%:lla asuu isovanhemmat lähellä tutkimusten mukaan. Eli kyllä ne asuu lähellä ja poikkeus on jos kaukana. Tuskin kaikki vauvalaiset kuuluu siihen 20% jonka isovanhemmat asuu hornantuutissa.
Aika kummallista kun ihmiset kuitenkin lähtevät opiskelemaan ja käsittääkseni hakeutuvat töihin sitten missä alansa työpaikkoja on. Ei jokaisen kotipaikkakunnalla välttämättä ole sopivaa työpaikkaa. Monet hakeutuvat/joutuvat pääkaupunkiseudulle missä eniten hyvin koulutetuille työpaikkoja.
Lasten
No hyvä on sitten jos kaikki naivat samalta paikkakunnalta ja saavat töitä ja saavat isovanhempien päivittäistä apua.
Jos jokainen lääkäri, tohtori, di, maisteri, KTM, kunnan johdot , papit jne. Pystyvät palaamaan sinne kotikirkonkylälle uraputkeen.
Vaikka Meilahden lääkärit, jokainen asuu äitinsä naapurissa tai ainakin 80 %.
Vierailija kirjoitti:
Isovanhempia on niin erilaisia. Omat lapseni on jo aikuisia mutta aikoinaan kun meidän lapset oli pieniä niin me ei saatu juurikaan isovanhemmilta lastenhoitoapua. Omat vanhempani asuvat kaukana ja anoppi silloin tällöin hoiti muutaman tunnin toista lastamme, ei ikinä niin että olisi ottanut molemmat lapset hoitoon. Olin aivan poikki kun lapset nukkui huonosti ja viikonloppuisinkin piti raskaan työviikon jälkeen herätä aamulla viideltä kun nuorimmainen heräsi. Mieheni sisko ketä on nyt mummo vähän yli 60-vuotiaana ja töissä itse edelleen osan viikkoa niin hoitaa monta kertaa viikossa ja viikonloppuisin lapsenlapsiaan. Hän hakee lapset usein koulusta ja lapset ovat hänen luonaan myös viikonloppuisin ja viikolla yötä. Ja vanhemmat voivat yhtäkkiä sanoa miehen siskolle että tarvitsevat lastenvahdin kun menevät itse juhlimaan viikonloppuna. Miehen sisko on leski ja hänellä on MS-tauti niin olen miettinyt että jos hänen sairaus pahenee tai löytää uuden mi
Kai ymmärrät että on eri hoitaa omaa lapsenlastaan kuin veljentyttöä/veljenpoikaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen onko mun lapseni perheet ainoat joissa kummankin vanhemmat asuvat kaukana tai vielä kauempana.
Kun kaikki näyttää asuvan lähekkäin, anopit ja äidit kulkee avaimillaan ja toisinpäin.
80%:lla asuu isovanhemmat lähellä tutkimusten mukaan. Eli kyllä ne asuu lähellä ja poikkeus on jos kaukana. Tuskin kaikki vauvalaiset kuuluu siihen 20% jonka isovanhemmat asuu hornantuutissa.
Aika kummallista kun ihmiset kuitenkin lähtevät opiskelemaan ja käsittääkseni hakeutuvat töihin sitten missä alansa työpaikkoja on. Ei jokaisen kotipaikkakunnalla välttämättä ole sopivaa työpaikkaa. Monet hakeutuvat/joutuvat pääkaupunkiseudulle missä eniten hyvin koulutetuille työpaikkoja.
Lasten
Tutkimuksessa varmaan tehdään tutkimukseen vastanneiden mukaan johtopäätöksiä.
Voi olla että mun näkemys maailmasta on ihan väärä oman ja miehen suvun, kummatkin isoja, hajonneisuuden suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhempia on niin erilaisia. Omat lapseni on jo aikuisia mutta aikoinaan kun meidän lapset oli pieniä niin me ei saatu juurikaan isovanhemmilta lastenhoitoapua. Omat vanhempani asuvat kaukana ja anoppi silloin tällöin hoiti muutaman tunnin toista lastamme, ei ikinä niin että olisi ottanut molemmat lapset hoitoon. Olin aivan poikki kun lapset nukkui huonosti ja viikonloppuisinkin piti raskaan työviikon jälkeen herätä aamulla viideltä kun nuorimmainen heräsi. Mieheni sisko ketä on nyt mummo vähän yli 60-vuotiaana ja töissä itse edelleen osan viikkoa niin hoitaa monta kertaa viikossa ja viikonloppuisin lapsenlapsiaan. Hän hakee lapset usein koulusta ja lapset ovat hänen luonaan myös viikonloppuisin ja viikolla yötä. Ja vanhemmat voivat yhtäkkiä sanoa miehen siskolle että tarvitsevat lastenvahdin kun menevät itse juhlimaan viikonloppuna. Miehen sisko on leski ja hänellä on MS-tauti niin olen miettinyt ett
Itselläni kun omat lapset on nyt aikuisia ja viikonloput on lähinnä tylsiä ja ilman ohjelmaa niin mielelläni hoitaisin jos tarve olisi veljeni lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen onko mun lapseni perheet ainoat joissa kummankin vanhemmat asuvat kaukana tai vielä kauempana.
Kun kaikki näyttää asuvan lähekkäin, anopit ja äidit kulkee avaimillaan ja toisinpäin.
80%:lla asuu isovanhemmat lähellä tutkimusten mukaan. Eli kyllä ne asuu lähellä ja poikkeus on jos kaukana. Tuskin kaikki vauvalaiset kuuluu siihen 20% jonka isovanhemmat asuu hornantuutissa.
Aika kummallista kun ihmiset kuitenkin lähtevät opiskelemaan ja käsittääkseni hakeutuvat töihin sitten missä alansa työpaikkoja on. Ei jokaisen kotipaikkakunnalla välttämättä ole sopivaa työpaikkaa. Monet hakeutuvat/joutuvat pääkaupunkiseudulle missä eniten hyvi
Mieheni oli toiselta puolelta Suomea kotosin kun tavattiin ja piti päättää asutaanko paikkakunnalla mistä minä olen kotoisin vai paikkakunnalla mistä hän on kotoisin.Aluksi asuttiin pari vuotta paikkakunnalla mistä minä olen kotoisin ja sitten muutettiin hänen kotipaikkakunnalle, kummallekin piti tietysti löytyä työpaikka ennenkuin voitiin muuttaa. Eli omat vanhempani asuvat nyt sitten toisella puolella Suomea ja miehen suku lähellä.
Isovanhempia on niin erilaisia. Omat lapseni on jo aikuisia mutta aikoinaan kun meidän lapset oli pieniä niin me ei saatu juurikaan isovanhemmilta lastenhoitoapua. Omat vanhempani asuvat kaukana ja anoppi silloin tällöin hoiti muutaman tunnin toista lastamme, ei ikinä niin että olisi ottanut molemmat lapset hoitoon. Olin aivan poikki kun lapset nukkui huonosti ja viikonloppuisinkin piti raskaan työviikon jälkeen herätä aamulla viideltä kun nuorimmainen heräsi. Mieheni sisko ketä on nyt mummo vähän yli 60-vuotiaana ja töissä itse edelleen osan viikkoa niin hoitaa monta kertaa viikossa ja viikonloppuisin lapsenlapsiaan. Hän hakee lapset usein koulusta ja lapset ovat hänen luonaan myös viikonloppuisin ja viikolla yötä. Ja vanhemmat voivat yhtäkkiä sanoa miehen siskolle että tarvitsevat lastenvahdin kun menevät itse juhlimaan viikonloppuna. Miehen sisko on leski ja hänellä on MS-tauti niin olen miettinyt että jos hänen sairaus pahenee tai löytää uuden miesystävän niin mahtaako hänellä olla aikaa sitten enää olla vara-äitinä lapsenlapsilleen ja viettää lähes kaikki vapaa-aika heidän kanssa. Ja voin kuvitella että uusi miesystävä ei ehkä halua että naisystävänsä viettää kaiken ajan vaan lastenlasten kanssa. Meidän lapset kun oli pieniä ja kysyin joskus jos miehen sisko voisi hoitaa meidän lapsia niin tylysti vaan tokaisi että ei hekään lastenhoitoapua saaneet lasten ollessa pieniä.