Lue keskustelun säännöt.
Isovanhempi ei halua auttaa
05.10.2025 |
Mummilla uusi kumppani, ei siis isäni. Tällä lapsia ja lapsenlapsia, mutta eivät ole liiemmin tekemisissä.
Meillä 1v ja isompi lapsi. Mummi hakenut 1-2 päivää viikosta päiväkodissa ja kesällä oli 1 viikon lasten kanssa. Tämä on nyt liikaa, koska kumppani haluaa matkustella. Ovat olleet tänä vuonna jo ainakin kolme kuukautta matkoilla ja mökkeilemässä, kesälläkin siis koko muun kesän paitsi tämän viikon.
Ymmärrän hyvin heidän tarpeen mennä, mutta se ihmetyttää vähän, että tämä lasten hoito on nyt yhtäkkiä liiallista. En ole siis ikinä vaatinut sitä. Mielestäni tämä osallistuminen on ollut aika normaalia isovanhemmalle ja osahan tekee enemmänkin ja sitä kautta ihmettelen, miksi puhe on sellaista että isovanhempi on todella paljon auttanut ja ei pysty enää auttamaan näin paljon. Syyllistävää puhetta ikään kuin. Onko mielestänne meitä autettu tavalla, joka on liikaa tai ei mahdollista isovanhemman omaa elämää? Hänen kumppaninsa saattaa myös olla mustasukkainen.
Kommentit (291)
Sitä vaan että itse toivon että omat lapseni ei lisäänny ellei ole sitten itse niitä valmis hoitamaan
Mä alotan todellakin oman elämän kun kaikki lähteneet
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kuullut yhdestäkään turvarannekkeesta joka hälyttäisi omaiselle. Noin kirjoittaja ei varmaan oo ees nähnyt turvaranneketta. Olen iässä jonka tutuilla on. Jollain se menee vartiointiliikkeeseen jossa yöpäivystys, jollain jonnekin josta tulee heti ensiaputaitoinen henkilö.
Sehän maksaa, vuos sitten espoossa melkein viiskymppiä kuukausi, täälläpäin melkein neljäkymppiä.
Vierailija kirjoitti:
Olen sivusta seuranneena huomannut, että aikuiset lapset eivät huomaa vanhempiensa vanhenemista. Jos isovanhemmat ovat viisikymppisinä jaksaneet touhuta lapsenlapsen kanssa, niin kuusikymppisenä sitä ei enää jaksa oman työn ohella. Ja siitä eteenpäin kunto vain laskee ja erilaisia sairauksia alkaa tulemaan. Yhdelle isovanhemmalle saattaa tulla uusia hoidettavia parikymmentä vuotta, jos itsellä on ollut useampi lapsi. Siinä sitten viimeisen vanhemmat ihmettelevät, miksi heidän lastaan ei hoideta, kun sisaruksen lapsia hoidettiin. Tai miksi iltatähteä ei hoideta, kun muita hoidettiin.
Meillä meni anopin ja apen kanssa juuri näin. Miehellä on kolme sisarusta ja huomattavasti vanhin sisaruksista ehti tehdä neljä lasta ennen kuin muut ehtivät lisääntyä. Näitä vanhimman lapsia hoidettiin useita lomaviikkoja vuodessa, hoitivat usein viikonloppuisin ja kun lapset olivat sairaina. Isovanhemmat kuluttivat itsensä loppuun näiden kanssa. Kun seuraavia lapsenlapsia tuli niin ei enää kiinnostanut. He jopa muuttivat parin sadan kilometrin päähän, ettei heh heh, tarvitse lapsia hoitaa. Ei tietenkään voi vaatia mitään. Vanhimman sisaruksen neljän lapsen kanssa isovanhemmilla on ihanat lämpimät välit ja muille lapsenlapsille isovanhemmat ovat sama kuin silloin tällöin nähtävä sukulaissetä tai -täti.
Vierailija kirjoitti:
Niin kaikista isovanhempien vastauksista paistaa minä, minä ja minä. " minulla on nyt omaa aikaa, siihen ei lapsenlapset kuulu". "Mummolla on oikeus nauttia", "minä olen jo omani hoitanut" jne. Eli lapsenlapset nähdään velvollisuutena/rasitteena, jonakin negatiivisena ja arvokasta aikaa vievänä asiana. Mikä voi olla tärkeämpää, oikeasti? Arvot kohdalleen näille itsekkäille mummoihmisille. Mutta toki en itse haluaisi että tällainen ihminen onkaan lasteni lähellä joille he ovat vain velvollisuus.
Liioittelua. Etköhän vaan nyt sinäkin ole ihan yhtä lailla itsekäs. Niin monet pikkulasten vanhemmat vaatii sitä omaa kahdenkeskistä aikaa ja "minullakin on oikeus saada vapaata lapsista" jne. Isovanhempia syyllistetään siitä, kun itse ei tahtoisi jaksaa eikä viitsi.
Vedotaan johonkin muinaisuuteen, kuinka "minäkin olin mummolla hoidossa niin ja niin paljon..."
Entä sitten? Nyt on ihan eri aika ja eri tilanne. Mummotkin on erilaisia. Ja mummoillakin on erilaisia elämäntilanteita. Ei kaikkien hermot enää vanhempana kestä pieniä lapsia ja voi olla vaikka mitä sellaista, josta ei halua avautua kenellekään. Minäkin ihmettelin oman äitini jaksamattomuutta ja vaiteliaisuutta aikanaan, kunnes hän vasta myöhemmin kertoi, että hänellä oli pitkä masennuskausi silloin eikä oikein saanut minkäänlaista apua siihen, kun ei tahtonut lääkkeitäkään mielin määrin ottaa. Hänellä oli siihen ihan omat syynsä eikä tahtonut meitä niillä rasittaa. Onneksi ei ollut pieniä lapsia sentään, joita hänellä olisi hoidatettu, mutta muuten ihmettelin, kun ei hän kovin vanhakaan vielä silloin ollut. Itse olin niin täynnä omaa elämääni ja menojani, että en huomannut enkä tajunnut että kyse voisi olla sellaisesta.
Olkaa nyt vähän armollisempia niitä isovanhempia kohtaan, ette voi aina tietää mitä on taustalla. He on eri ihmisiä kuin te, ja eri ihmisiä kuin ne teidän muistojenne pullantuoksuiset isoäidit, jotka eli ihan eri aikakauttakin ilman nykyisiä yhteiskunnan taholta tulevia vaatimuksia ja paineita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kaikista isovanhempien vastauksista paistaa minä, minä ja minä. " minulla on nyt omaa aikaa, siihen ei lapsenlapset kuulu". "Mummolla on oikeus nauttia", "minä olen jo omani hoitanut" jne. Eli lapsenlapset nähdään velvollisuutena/rasitteena, jonakin negatiivisena ja arvokasta aikaa vievänä asiana. Mikä voi olla tärkeämpää, oikeasti? Arvot kohdalleen näille itsekkäille mummoihmisille. Mutta toki en itse haluaisi että tällainen ihminen onkaan lasteni lähellä joille he ovat vain velvollisuus.
Kokisin kasvattaneeni lapseni huonosti jos he eivät pärjäisi lastensa,ja kotinsa hoidosta ilman minua. Olen mummo, ja mielelläni mutta en ota vastuuta aikuisten lasteni elämästä.
Kyse ei ole pärjäämisestä. Kyse on halusta olla lastenlasten elämässä pyyteettömäs
Kysymys: Kuinka sinä itse omassa elämässäsi toteutat tätä pyyteettömyyttä lähimmäisiä kohtaan?
Ei voi vaatia toisilta sitä, mitä ei ole valmis vaatimaan itseltään. Se, että hoitaa omia lapsiaan, ei ole pyyteettömyyttä, vaan maailman laki. Kaikkien on hoidettava omat lapsensa. Se ei ole vapaaehtoista eikä pyyteettömyyttä.
Joten: miten sinä hoidat tämän asian omalla kohdallasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole kuullut yhdestäkään turvarannekkeesta joka hälyttäisi omaiselle. Noin kirjoittaja ei varmaan oo ees nähnyt turvaranneketta. Olen iässä jonka tutuilla on. Jollain se menee vartiointiliikkeeseen jossa yöpäivystys, jollain jonnekin josta tulee heti ensiaputaitoinen henkilö.
Sehän maksaa, vuos sitten espoossa melkein viiskymppiä kuukausi, täälläpäin melkein neljäkymppiä.
Tässä kopioituna tekstiä hyvaep:n lomakkeesta, jolla turvarannekepalvelusta sovitaan. Kuten huomaatte, teksti ohjaa voimakkaasti läheisiä ensisijaiseksi kontaktiksi. Myös ne keskustelut, joita käydään hva:n edustajan kanssa painottavat kovasti läheisten vastuuta. Mutta kuten todettu, laki ei voi määrätä läheistä auttamaan. Mutta tilanteet luodaan sellaisiksi, että läheisten olisi mahdollisimman vaikeaa kieltäytyä. Minua kieltäytymisessä on siis auttanut paljon ne muistot, missä isovanhemmat ovat kieltäytyneet viettämästä aikaa lastenlasten kanssa, jne. Enkä ole yhdellekään vanhukselle tuo nimetty omainen, jolle hälytykset tulevat. Mutta vanhukset saadaan olettamaan, että läheisen kuuluu se kontakti olla ja painostus on selvää myös hva:n taholta.
"Läheisauttajia ei ole, auttajatahona toimii kotihoito, auttamiskäynnin hinta 20 €.
Turvalaitteesta tulevat hälytykset ohjataan asiakkaan läheisille tai kotihoitoon. Mikäli läheiset eivät pysty
vastaamaan hälytykseen (esim. läheiset asuvat kaukana), vastaa hälytyskäynneistä kotihoito.
Hälytyspäivystyskeskuksesta ollaan yhteydessä auttajatahoihin ilmoitetussa järjestyksessä, jos
turvalaitteesta tulleen hälytyksen johdosta todetaan auttamiskäynnin tarve asiakkaan luo. Läheisauttaja voi
tarvittaessa rajata mihin kellon kellonaikaan pystyy puheluihin vastaamaan.
LÄHEINEN (kenelle ilmoitetaan, jos turvahälytyksen johdosta soitetaan 1"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kuullut yhdestäkään turvarannekkeesta joka hälyttäisi omaiselle. Noin kirjoittaja ei varmaan oo ees nähnyt turvaranneketta. Olen iässä jonka tutuilla on. Jollain se menee vartiointiliikkeeseen jossa yöpäivystys, jollain jonnekin josta tulee heti ensiaputaitoinen henkilö.
Sehän maksaa, vuos sitten espoossa melkein viiskymppiä kuukausi, täälläpäin melkein neljäkymppiä.
Tässä kopioituna tekstiä hyvaep:n lomakkeesta, jolla turvarannekepalvelusta sovitaan. Kuten huomaatte, teksti ohjaa voimakkaasti läheisiä ensisijaiseksi kontaktiksi. Myös ne keskustelut, joita käydään hva:n edustajan kanssa painottavat kovasti läheisten vastuuta. Mutta kuten todettu, laki ei voi määrätä läheistä auttamaan. Mutta tilanteet luodaan sellaisiksi, että läheisten olisi mahdollisimman vaikeaa kieltäytyä. Minua kieltäytymisessä on siis auttanut paljon ne
En oo tommosesta kuullut, kyllä kaikilla menee johonkin päivystykseen. Se viiskymppiä kk ja kakskymppiä käynti. Kuolemaa seuraavana päivänä turvapalvelu oli avaimineen käynyt hakemassa mötikän (modeemi) pois ja rannekkeen jonka poliisi jättänyt pöydälle. Avaimen ja kuitin että vieneet pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kuullut yhdestäkään turvarannekkeesta joka hälyttäisi omaiselle. Noin kirjoittaja ei varmaan oo ees nähnyt turvaranneketta. Olen iässä jonka tutuilla on. Jollain se menee vartiointiliikkeeseen jossa yöpäivystys, jollain jonnekin josta tulee heti ensiaputaitoinen henkilö.
Sehän maksaa, vuos sitten espoossa melkein viiskymppiä kuukausi, täälläpäin melkein neljäkymppiä.
Tässä kopioituna tekstiä hyvaep:n lomakkeesta, jolla turvarannekepalvelusta sovitaan. Kuten huomaatte, teksti ohjaa voimakkaasti läheisiä ensisijaiseksi kontaktiksi. Myös ne keskustelut, joita käydään hva:n edustajan kanssa painottavat kovasti läheisten vastuuta. Mutta kuten todettu, laki ei voi määrätä läheistä auttamaan. Mutta tilanteet luodaan sellaisiksi, että läheisten olisi mahdollisimman vaikeaa kieltäytyä. Minua kieltäytymisessä on siis auttanut paljon ne
Noilla voi tosiaan pyyhkiä takapuolensa ja sanoa, että soitto menee AINA kotihoitoon. Se 20€ menee sitten hoidettavan varoista, usein tuossa vaiheessa jo edunvalvonnan alaisuudessa. Jos varoja ei ole, ne menee ulosottoon. Silläkään ei ole mitään väliä. Ainoastaan tarkoittaa, että aikanaan kuolinpesä on varaton. Tämä toisaalta helpottaa hautajaisavusten hakemista välittömiin hautauskuluihin. Tämänhän myös aina saa, vaikka itsellä olisi miljoona tilillä. Avustus kattaa käytännössä vain halvimman toimituksen, mutta jotain kuitenkin. Muistotilaisuus, mahdollinen hautapaikka ymv. jää halukkaille maksettavaksi. Siinä voi olla myös se paikka "viimeiselle v*ttuille" - en maksa hautapaikkaasi. Eri asia, ketä kiinnostaa sitten - itselleni ainakin ihan sama, mihin kuoppaan tai uuniin kroppani menisi. Uskovaisille siinä voi olla hyväkin vipuvarsi elämässä kiristämiseen?
4pvä viikossa Ville-Marian hakua tarhasta ja läksyissä auttamista, tai et tule kirkkomaan multaa näkemään, hahaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kuullut yhdestäkään turvarannekkeesta joka hälyttäisi omaiselle. Noin kirjoittaja ei varmaan oo ees nähnyt turvaranneketta. Olen iässä jonka tutuilla on. Jollain se menee vartiointiliikkeeseen jossa yöpäivystys, jollain jonnekin josta tulee heti ensiaputaitoinen henkilö.
Sehän maksaa, vuos sitten espoossa melkein viiskymppiä kuukausi, täälläpäin melkein neljäkymppiä.
Tässä kopioituna tekstiä hyvaep:n lomakkeesta, jolla turvarannekepalvelusta sovitaan. Kuten huomaatte, teksti ohjaa voimakkaasti läheisiä ensisijaiseksi kontaktiksi. Myös ne keskustelut, joita käydään hva:n edustajan kanssa painottavat kovasti läheisten vastuuta. Mutta kuten todettu, laki ei voi määrätä läheistä auttamaan. Mutta tilanteet luodaan sellaisiksi, että läheisten olisi mahdollisimman vaikeaa kieltäytyä. Minua kieltäytymisessä on siis auttanut paljon ne
Niin, se nappi menee hälytyspäivystyskeskukseen ja sieltä ohjataan sitten sovitulle taholle, ehkä omaiselle tieto.. Sehän on kuin puhelin, sen välityksellä vanhus ja hälytyskeskus pystyy puhumaan.
Sukulainen on töissä vartiointiliikkeessä johon näitä napin painalluksia tulee. Usein on vain kyse että vanhus on kaatunut, pudonnut sängystä, arvioivat tilanteen ja soittavat lanssin jos siltä näyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja en siis kyseenalaista sitä, että ei voisi auttaa vähemmän. Kaikki on ok. Ihmettelen vain tätä puhetapaa tavallaan, koska mielestäni tämä on ollut aika normaalia. Eli olisiko se heidän mielestään normaalia ettei auta paljon ollenkaan ja nyt on auttanut liikaa? Ap
No , minun mielestä teidän tapauksessa apua on tullut tosi paljon jos vertaan mitä me saatu.Teidän apu on ollut ainakin kymmenkertaista mitä itse edes olisin osannut odottaa ja saanut.
Tämä turvanappi voi olla myös vaikkei mitään kotihoitoa käy. Ei sisareni eikä kälyni ole minkään kotihoidon piirissä mutta terveyskeskuksen suosituksesta ottaneet tämän turvanapin. Toisella sydän, toisella ollut aivoinfarkteja joista toipunut mutta huimausta ja jotain semmoista. Hälytyskeskuksessa on asunnon avain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä vaan. Se, miten näistä turvarannekkeista ja muusta läheisten vastuuttamisesta puhutaan ja kirjoitetaan on ohjaavaa ja painostavaa. Mutta kieltäytyminen on laillista ja siihen on täysi oikeus. Ja vanhukset ovat usein omalla esimerkillään antaneet hyvää mallia siitä, miten sanotaan ei ja keskitytään omaan elämään. Nuoret läheiset ovat oikeutettuja samaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vaan. Se, miten näistä turvarannekkeista ja muusta läheisten vastuuttamisesta puhutaan ja kirjoitetaan on ohjaavaa ja painostavaa. Mutta kieltäytyminen on laillista ja siihen on täysi oikeus. Ja vanhukset ovat usein omalla esimerkillään antaneet hyvää mallia siitä, miten sanotaan ei ja keskitytään omaan elämään. Nuoret läheiset ovat oikeutettuja samaan.
Äidin pitää hypätä kun lapsi käskee tai lapsi suuttuu. Niin väärin jos täysi-ikäisen pitää itse hoitaa lapsensa tai kotityönsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen sivusta seuranneena huomannut, että aikuiset lapset eivät huomaa vanhempiensa vanhenemista. Jos isovanhemmat ovat viisikymppisinä jaksaneet touhuta lapsenlapsen kanssa, niin kuusikymppisenä sitä ei enää jaksa oman työn ohella. Ja siitä eteenpäin kunto vain laskee ja erilaisia sairauksia alkaa tulemaan. Yhdelle isovanhemmalle saattaa tulla uusia hoidettavia parikymmentä vuotta, jos itsellä on ollut useampi lapsi. Siinä sitten viimeisen vanhemmat ihmettelevät, miksi heidän lastaan ei hoideta, kun sisaruksen lapsia hoidettiin. Tai miksi iltatähteä ei hoideta, kun muita hoidettiin.
En nyt ota kantaa itse hoitamiseen, mutta iltatähden iltatähtenä on kieltämättä ikävää nähdä miten lyhyemmän aikaa olen saanut nauttia isovanhemmistani ja nyt tyttärelläni on sama kohtalo. En tarvitse varsinaisesti apua, mutta haluaisin lapseni voivan viettää mahdollisimman paljon aikaa isovanhempiensa kanssa. Varsinaisen hoitamisen voin tehdä itse. Pelkkä yhteinen aika riittää, sillä sekään ei ole itsestäänselvyys. Tämä on asia mitä esikoisten esikoiset harvoin ymmärtää.
Ei hänen kuulu olla sun lasten hoitaja!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riittääkö vanhiksillekin että käy muutaman kerran vuodessa hellijä ja leikittäjä katsomassa miten usein vaippa vaihdettu vanhainkodissa?
Kuka siellä muka useemmin käy? Sitähän saa avuton tytär olla menemättä, ei kukaan dinua velvoita varmaankaan.
Häpeisin jos mun lapset olisivat aikuisina perheen perustaneena mieltä että äitienhän tää meidän ruljanssi pitää hoitaa, me ei jaksetakaan. Jankkaisivat ettei ole tarpeeksi passattu ja lahjatkin huonoja
Sinä olet selkeästi häpeällä kasvatettua sukupolvea. Oletko siirtänyt oman häpeäsi myös lapsiisi?
Moni mummoikäinen kirkkain silmin väittää hoitaneensa omat lapsensa, vaikka todellisuudessa ne dumpattiin omille vanhemmille viikkokausiksi hoitoon. Ja nyt ei sitten hoideta lapsenlapsia, koska "olen jo omani hoitanut".
Vierailija kirjoitti:
Moni mummoikäinen kirkkain silmin väittää hoitaneensa omat lapsensa, vaikka todellisuudessa ne dumpattiin omille vanhemmille viikkokausiksi hoitoon. Ja nyt ei sitten hoideta lapsenlapsia, koska "olen jo omani hoitanut".
Höpöheijaa taas. Esim mun lapset ei ole ikinä olleet yötä mummoillaan,muutaman kerran vuodessa tapasivat heidät.
Kaikilla ei mitään maalaismummoloita ollutkaan. Kävitkö koulutkin mummolasta käsin? Ainahan on ollut vanhempia joiden lapset on nytkin sijoituksessa. Tai joku lea laven joka jättikun lapsensa äidilleen tai virpi miettinen. Danny on itse vaari mutta vanhempiensa hylkäämä hänkin oli
Vierailija kirjoitti:
Moni mummoikäinen kirkkain silmin väittää hoitaneensa omat lapsensa, vaikka todellisuudessa ne dumpattiin omille vanhemmille viikkokausiksi hoitoon. Ja nyt ei sitten hoideta lapsenlapsia, koska "olen jo omani hoitanut".
Miksi sinä et halua itse hoitaa lapsiasi vaan vaatisit äitiäsi hoitamaan? Vie lastensuojeluun, ne etsii sijaiskodin kun toisessakaan polvessa ei kerran äitiys maistu.
Kuka siellä muka useemmin käy? Sitähän saa avuton tytär olla menemättä, ei kukaan dinua velvoita varmaankaan.
Häpeisin jos mun lapset olisivat aikuisina perheen perustaneena mieltä että äitienhän tää meidän ruljanssi pitää hoitaa, me ei jaksetakaan. Jankkaisivat ettei ole tarpeeksi passattu ja lahjatkin huonoja