Lue keskustelun säännöt.
Isovanhempi ei halua auttaa
05.10.2025 |
Mummilla uusi kumppani, ei siis isäni. Tällä lapsia ja lapsenlapsia, mutta eivät ole liiemmin tekemisissä.
Meillä 1v ja isompi lapsi. Mummi hakenut 1-2 päivää viikosta päiväkodissa ja kesällä oli 1 viikon lasten kanssa. Tämä on nyt liikaa, koska kumppani haluaa matkustella. Ovat olleet tänä vuonna jo ainakin kolme kuukautta matkoilla ja mökkeilemässä, kesälläkin siis koko muun kesän paitsi tämän viikon.
Ymmärrän hyvin heidän tarpeen mennä, mutta se ihmetyttää vähän, että tämä lasten hoito on nyt yhtäkkiä liiallista. En ole siis ikinä vaatinut sitä. Mielestäni tämä osallistuminen on ollut aika normaalia isovanhemmalle ja osahan tekee enemmänkin ja sitä kautta ihmettelen, miksi puhe on sellaista että isovanhempi on todella paljon auttanut ja ei pysty enää auttamaan näin paljon. Syyllistävää puhetta ikään kuin. Onko mielestänne meitä autettu tavalla, joka on liikaa tai ei mahdollista isovanhemman omaa elämää? Hänen kumppaninsa saattaa myös olla mustasukkainen.
Kommentit (291)
Anna mummin mennä ja elää, hänellä ei ole mitään velvollisuutta hoitaa sun lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selittääkö tämä työttömyyttäkin, tekijät ja työpaikat eivät kohtaa kun ei ole muuttohalukkuutta pois vanhempien läheisyydestä, tutulta paikkakunnalta?
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä ei siis ole uusi mies, ovat olleet 20v yhdessä. Ja hän on elänyt omaa elämäänsä aina, ei kukaan ole vaatinut häntä auttamaan. Asia ei ehkä ole noin mustavalkoinen😃 ap
Aloituksessa kumppani oli uusi. Ei varmaan olisi kannattanut kirjoittaa, että "mummilla on uusi kumppani", jos ovat olleet jo 20 vuotta yhdessä.
Mun lapset on jo isoja ja heidän kanssaan on helppoa jaksaa. Kun lapset oli pieniä, olisin toivonut äidiltäni jonkinlaista "mummottamista" enemmän,mutta hän eli silloin villiä sinkkunaisen elämää erottuaan juoposta isästäni. Hänkin oli varmaan pettynyt minuun, kun en jaksanut olla niin hengessä mukana hänen miessuhteissaan ja tyttöjen reissuissaan. Myöhemmin tuli sitten äidille elämänvaiheita, joissa oli enemmän tilaa mummoudelle. Muilla kolmella isovanhemmalla on myös ollut omat esteensä, miksi isovanhemmuus ei ole oikein onnistunut. Omaan äitiini kuitenkin mun omat odotukset eniten kohdistui.
Nyt ajattelen, että kaikki isovanhemmat opettivat mulle tärkeän elämänopin liittyen sukulaisuuteen ja auttamiseen: sitä toteutetaan, jos sattuu jaksamaan ja huvittamaan. Ei ole velvollisuutta. Ei ihan oikeasti ole. Ja nyt kun isovanhemmat on iäkkäitä (yksi jo edesmennyt) ja mediasta tulee vahvaa vastuuttamista iäkkäiden vanhempien huoltamiseen ja kotihoito soittaa koko ajan tehtävälistaa, että mitä asioita pitää hoitaa kun ei kotihoidolla kuulu... Mua vapauttaa niin paljon ne muistot, missä isovanhemmat sanoivat suoraan ei. Ja nyt sanon minä.
Tuo on ihan väärä väittämä, että 80% isovanhemmista asuu lähellä lapsenlapsiaan.
Yksikään minun tuntemistani, keskikokoisesta kaupungista lukion jälkeen pois lähteneistä -siis kaikki lähtivät - ei ole palannut entiseen kotikaupunkiimme, eivätkä vanhemmat ole muuttaneet perässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän on heidän oma asiansa mihin haluavat vapaansa käyttää. Jos he ennemmin matkustavat ja nauttivat ajasta keskenään, kun hoitavat sun kakaroitas niin siihen heillä lie oikeus ja se on täysin ymmärrettävää. Mutsis on sen lastenhoito duuninsa hoitanut, sähän olet aikunen.
Mummia ei vaan huvita enää hoitaa sun muksuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mummo on oikeassa, sillä on vanhemmilta edesvastuutonta olettaa mummoikäisen huolehtivan säännöllisesti päiväkodista noin pienet lapset, kun nuorin on vuoden ja heitä on vielä kaksi. Tuon ikäisten valvominen vaatii nopeaa reaglintikykyä eri tilanteisiin, jo lapsen turvallisuuden vuoksi. Muuten lapsi on heitteillä.
Isovanhempi-ikäisten reaglintikykyä on pysyvästi alentunut, liikkeet hidastuneet, voimavarat heikentyneet, näkö ja kuulo heikentynyt, tapaturman ja sairaskohtauksen riski nousst jne. Vointi voi vaihdella lyhyellä ajalla.
Ja siksi he ovat suurin riski liikenteessä ja heidän ajokykyky tarkistetaan 70v jälkeen muutaman vuoden välein, auton ajo-oikeus voidaan ottaa milloin vain, samoin he eivät enää voi työskennellä hoitoalalla tai varhaiskasvatuksessa ja monissa ammateissa yli 70v. mutta silti vanhemmat antavat puolustuskyvyttömän lapsen, jopa yksi vuotiaan heidän vastuulle.
Mitä vitttua nyt :D
Me päiväkotiikäisten mummot olemme viisikymppisiä tai jopa alle. Tämän ikäiset ovat usein elämänsä parhaassa kunnossa ja reagtiokyky on kyllä täysin riittävä paljon vaativampaankin kuin lapsen hoitoon
Kun tekee lapsia, ei voi laskea mummun varaan hoitoa. Mummo on sinut jo hoitanut, ei edes pidä enää sinun lapsia hoitaa, vaan elää niin kuin haluaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Autoin paljon lapsenlapsiani, ja lastani ,kun olivat siinä iässä. Olisi aivan ihanaa, jos tuli lapsenlapsen lapsia. Erinomaisen hyvin jaksaisin vielä hoitaa heitä ,ulkoilla jne,jne . Olen vasta kuntoileva 77v mummeli.
Vierailija kirjoitti:
Miten joku ei saa itse haettua lasta päiväkodista? Miksi siihen tarvitaan apua?
Ihan kiva, jos on mummit ja kummit apuna, mutta ...
Meillä on neljä lasta, nyt jo kaikki täysi-ikäisiä, mutta ainoa sukulainen, lasten isän äiti, asui 300km päässä, eikä hänellä ollut autoa ja oli huonokuntoinen. Ei ketään muuta. Ei todellakaan lapsia suunnitellessa voitu luottaa, että joku muu ne sitten hoitaa tai auttaa hoidossa. Ja jotenkin ne myös hoidettiin. Eli onnistuu kyllä, kun on tahtoa.
Lasten ollessa 0-8-vuotiaita rakennettiin talo, siinä kuopus oli sitterissä vieressä, kun äiti teki vesieristyksiä, laatoitti, maalasi.... Lisäksi palasin kaikista lapsista töihin heti äitiysloman jälkeen.
Mun mielestä ap on kohtuuton. Mummit ja muut hoitaa sen, minkä *itse haluavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin kaikista isovanhempien vastauksista paistaa minä, minä ja minä. " minulla on nyt omaa aikaa, siihen ei lapsenlapset kuulu". "Mummolla on oikeus nauttia", "minä olen jo omani hoitanut" jne. Eli lapsenlapset nähdään velvollisuutena/rasitteena, jonakin negatiivisena ja arvokasta aikaa vievänä asiana. Mikä voi olla tärkeämpää, oikeasti? Arvot kohdalleen näille itsekkäille mummoihmisille. Mutta toki en itse haluaisi että tällainen ihminen onkaan lasteni lähellä joille he ovat vain velvollisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummo on oikeassa, sillä on vanhemmilta edesvastuutonta olettaa mummoikäisen huolehtivan säännöllisesti päiväkodista noin pienet lapset, kun nuorin on vuoden ja heitä on vielä kaksi. Tuon ikäisten valvominen vaatii nopeaa reaglintikykyä eri tilanteisiin, jo lapsen turvallisuuden vuoksi. Muuten lapsi on heitteillä.
Isovanhempi-ikäisten reaglintikykyä on pysyvästi alentunut, liikkeet hidastuneet, voimavarat heikentyneet, näkö ja kuulo heikentynyt, tapaturman ja sairaskohtauksen riski nousst jne. Vointi voi vaihdella lyhyellä ajalla.
Ja siksi he ovat suurin riski liikenteessä ja heidän ajokykyky tarkistetaan 70v jälkeen muutaman vuoden välein, auton ajo-oikeus voidaan ottaa milloin vain, samoin he eivät enää voi työskennellä hoitoalalla tai varhaiskasvatuksessa ja monissa ammateissa yli 70v. mutta silti vanhemmat antavat puolustuskyvyttömän lapsen, jopa yksi vuot
Olen 80. Lapsenlapset, nuorimmat,täyttävät 5 ja 2. En millään voi heitä hoitaa rollaattorin kanssa. Leikkimään kyllä pystyisin ja tekisin sitä mielelläni mutta välimatka on pitkä.
En itse tarvitse lasteni apua, vielä ainakaan, mihinkään. Ja uskon että ne lapseni joiden lapsia joskus pystyin hoitamaan, hoitavat asiani ja jälkijunassa tuleva saa keskittyä perheeseensä .
Yksikään lapsistani ei onneksi ole lapsena lisääntynyt vaan aikuisena, valmistuneena työelämään, kykenevänä puolisonsa kansa hoitamaan lapsensa ja vastaamaan niistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin kaikista isovanhempien vastauksista paistaa minä, minä ja minä. " minulla on nyt omaa aikaa, siihen ei lapsenlapset kuulu". "Mummolla on oikeus nauttia", "minä olen jo omani hoitanut" jne. Eli lapsenlapset nähdään velvollisuutena/rasitteena, jonakin negatiivisena ja arvokasta aikaa vievänä asiana. Mikä voi olla tärkeämpää, oikeasti? Arvot kohdalleen näille itsekkäille mummoihmisille. Mutta toki en itse haluaisi että tällainen ihminen onkaan lasteni lähellä joille he ovat vain velvollisuus.
Kokisin kasvattaneeni lapseni huonosti jos he eivät pärjäisi lastensa,ja kotinsa hoidosta ilman minua. Olen mummo, ja mielelläni mutta en ota vastuuta aikuisten lasteni elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset on jo isoja ja heidän kanssaan on helppoa jaksaa. Kun lapset oli pieniä, olisin toivonut äidiltäni jonkinlaista "mummottamista" enemmän,mutta hän eli silloin villiä sinkkunaisen elämää erottuaan juoposta isästäni. Hänkin oli varmaan pettynyt minuun, kun en jaksanut olla niin hengessä mukana hänen miessuhteissaan ja tyttöjen reissuissaan. Myöhemmin tuli sitten äidille elämänvaiheita, joissa oli enemmän tilaa mummoudelle. Muilla kolmella isovanhemmalla on myös ollut omat esteensä, miksi isovanhemmuus ei ole oikein onnistunut. Omaan äitiini kuitenkin mun omat odotukset eniten kohdistui.
Nyt ajattelen, että kaikki isovanhemmat opettivat mulle tärkeän elämänopin liittyen sukulaisuuteen ja auttamiseen: sitä toteutetaan, jos sattuu jaksamaan ja huvittamaan. Ei ole velvollisuutta. Ei ihan oikeasti ole. Ja nyt kun isovanhemmat on iäkkäitä (yksi jo edesmennyt) ja mediasta tulee vahvaa vastuuttamista iäkkäiden vanhempien huoltamiseen ja k
Just näin. Yleensä sitä mitä kylvää myös niittää.
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset on jo isoja ja heidän kanssaan on helppoa jaksaa. Kun lapset oli pieniä, olisin toivonut äidiltäni jonkinlaista "mummottamista" enemmän,mutta hän eli silloin villiä sinkkunaisen elämää erottuaan juoposta isästäni. Hänkin oli varmaan pettynyt minuun, kun en jaksanut olla niin hengessä mukana hänen miessuhteissaan ja tyttöjen reissuissaan. Myöhemmin tuli sitten äidille elämänvaiheita, joissa oli enemmän tilaa mummoudelle. Muilla kolmella isovanhemmalla on myös ollut omat esteensä, miksi isovanhemmuus ei ole oikein onnistunut. Omaan äitiini kuitenkin mun omat odotukset eniten kohdistui.
Nyt ajattelen, että kaikki isovanhemmat opettivat mulle tärkeän elämänopin liittyen sukulaisuuteen ja auttamiseen: sitä toteutetaan, jos sattuu jaksamaan ja huvittamaan. Ei ole velvollisuutta. Ei ihan oikeasti ole. Ja nyt kun isovanhemmat on iäkkäitä (yksi jo edesmennyt) ja mediasta tulee vahvaa vastuuttamista iäkkäiden vanhempien huoltamiseen ja k
Teitkö jotenkin lapsena lapsesi eikä lasten isää ja puolisoa ollut kuvioissa kun olisit tahtonut että "äiti hoitaa".
Tuntuu niin hullulta ettei mummot saa olla mummuja vaan heidän pitäisikin lapseksi jääneen lapsensa perheestä ottaa vastuu
Vierailija kirjoitti:
Joo joo. Ei minunkaan äidilläni ollut ikinä aikaa hoitaa lastenlapsiaan. Nyt hänestä on tulossa isoisoäiti, kun siskoni tytär saa lapsen. Ei voisi vähemmän kiinnostaa. Äitini ei ymmärrä ollenkaan miksi siskoni on niin innoissaan isoäidiksi tulemisesta, koska "jokainen hoitakoon itse omat lapsensa". Äitini vain on unohtanut ettei hän hoitanut omia lapsiaankaan, vaan hoidatti siskoni ja minut omalla äidillään ja anopillaan.
VOI SURKU!
Ihan varmasti äitisi hoiti teitä silloin, kun olitte pieniä. Älä yritä väittää, että asuitte koko lapsuutenne mummoillanne, eikä äitinne hoitanut päivääkään.
Nämä on näitä teidän itsekkäitten nykyäitien heittoja. Jos olitte mummolassa viikonlopun, se oli koko elämä. Just joo.
Mummojen ei vaan itse asiassa tarvitse eikä kuulu enää lapsenlapsiaan ja lapsenlapsenlapsiaan hoitaa, jos eivät siihen kutsumusta tunne, ja monet ei enää tunnekaan, ja varsinkaan eivät jaksaisi enää.
Pikkulapsiaika kuuluu nuorille vanhemmille. Heillä on siihen voimia ja myös velvollisuus.
Mummot ja vaarit ovat taustalla ja tukevat jos tahtovat ja jos heillä on siihen voimia ja terveyttä. Mutta mitään vaatimuksia heihin ei pidä kohdistaa. He ei ole päättäneet teidän lastenne maailmaan tulosta.
Kaikki naiset ei ole innostuneita vauvoista ja pienistä lapsista.
AP:n kirjoitusta en tajua ollenkaan, mitä hän sillä hakee. Kyllä minusta lapsen hakeminen koulusta (plus siihen liittyvä muu luonaan pito) pari kertaa viikossa on jo aika sitovaa. Jos haluaa lähteä viikoksi reissuun, niin eihän se onnistu mitenkään, jos se lapsi pitää sieltä koulusta aina hakea. On se jo aika iso auttaminen.
Äitisi haluaa elää omaa elämäänsä ja omaan tahtiinsa. Sinun tehtäväsi on vain sanoa, että OK.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kaikista isovanhempien vastauksista paistaa minä, minä ja minä. " minulla on nyt omaa aikaa, siihen ei lapsenlapset kuulu". "Mummolla on oikeus nauttia", "minä olen jo omani hoitanut" jne. Eli lapsenlapset nähdään velvollisuutena/rasitteena, jonakin negatiivisena ja arvokasta aikaa vievänä asiana. Mikä voi olla tärkeämpää, oikeasti? Arvot kohdalleen näille itsekkäille mummoihmisille. Mutta toki en itse haluaisi että tällainen ihminen onkaan lasteni lähellä joille he ovat vain velvollisuus.
Kokisin kasvattaneeni lapseni huonosti jos he eivät pärjäisi lastensa,ja kotinsa hoidosta ilman minua. Olen mummo, ja mielelläni mutta en ota vastuuta aikuisten lasteni elämästä.
Kyse ei ole pärjäämisestä. Kyse on halusta olla lastenlasten elämässä pyyteettömästi ihan omasta tahdosta olla lähellä ja auttaa lähimmäistään vaikka tämä ei sitä erikseen edes pyytäisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset on jo isoja ja heidän kanssaan on helppoa jaksaa. Kun lapset oli pieniä, olisin toivonut äidiltäni jonkinlaista "mummottamista" enemmän,mutta hän eli silloin villiä sinkkunaisen elämää erottuaan juoposta isästäni. Hänkin oli varmaan pettynyt minuun, kun en jaksanut olla niin hengessä mukana hänen miessuhteissaan ja tyttöjen reissuissaan. Myöhemmin tuli sitten äidille elämänvaiheita, joissa oli enemmän tilaa mummoudelle. Muilla kolmella isovanhemmalla on myös ollut omat esteensä, miksi isovanhemmuus ei ole oikein onnistunut. Omaan äitiini kuitenkin mun omat odotukset eniten kohdistui.
Nyt ajattelen, että kaikki isovanhemmat opettivat mulle tärkeän elämänopin liittyen sukulaisuuteen ja auttamiseen: sitä toteutetaan, jos sattuu jaksamaan ja huvittamaan. Ei ole velvollisuutta. Ei ihan oikeasti ole. Ja nyt kun isovanhemmat on iäkkäitä (yksi jo edesmennyt) ja mediasta tulee vahvaa vas
Olin aikuinen kun menin naimisiin. Ja mies pysyi taloudessa mukana. Kolme lasta pystyimme hyvin hoitamaan ilman mummoja vaikka molemmat kävimme töissäkin.
Miten ihmeessä te teette lapsia mielessä että kyllä "äiti hoitaa."
Avoin keskustelu auttaa. Hyvän ruuan ääressä se sujuu parhaiten.
Ehdotan, että järjestäisit äidillesi ja hänrn miesystävälleen pienen elämysseikkailun ja kävisitte itse hankkimassa raaka-aineet kunnolliseen juhla-ateriaan.
Varhaisaamun hiljaisina hetkinä pyörii kaupungin puistoissa omistajiltaan karanneita frettejä ihan vilisemällä. Varustutukaa pitkävartisella atraimella. Kun ensimmäinen utelias fretti tulee nuuskimaan teitä, on iskun paikka.
Sitten vain reippaasti kotiin ja nylkypuuhiin. Nylkemisen jälkeen paloitelkaa fretti pienellä lihakirveellä 8-10 osaan. Ja valmistusohje on seuraava:
Kuumenna paistinpannu ja loruta siihen öljyä. Paistele fretin osia niin, että ne saavat kunnon paistopinnan. Lado palaset uunipataan ja ripottele päälle suolaa ja mustapippuria.
Kuori neljä porkkanaa ja leikkaa ne renkaiksi ja kaksi sipulia pieniksi lohkoiksi. Lisää muutama pieni pala palsternakkaa Lisää porkkana-, palsternakka- ja sipulipalat pataan. Kaada lihojen päälle vettä niin että ne peittyvät.
Laita pata 200 asteiseen uuniin ja anna olla siellä noin 2 tuntia, laske lämpöä tämän jälkeen 180 asteeseen ja hauduta kannen alla 1,5-2 tuntia.
Kun liha alkaa irrota luista, lisää runsas desilitra kermaa ja sekoittele. Laita vielä 150 asteeseen ja anna olla noin 45 min.
Tässä saat samaan pakettiin jännittävän seikkailun, saumatonta yhteistyötä vaativan urakan ja herkkuaterian keskusteluanne pohjustamaan..