Lue keskustelun säännöt.
Ihmiset joita pahoinpidellään parisuhteissa
05.10.2025 |
Missä vaiheessa voi sanoa, että on peiliin katsomisen paikka?
Parisuhteet vaihtuvat, mutta väkivalta säilyy. Milloin voi sanoa, että oma syy? Miksi valitset aina kumppaniksi henkilöitä jotka ovat väkivaltaisia? Ei ole enää huonoa tuuria jos takana on useita parisuhteita ja kaikissa niissä on joutunut pahoipidellyksi.
Tämä ei koske niitä, joilla on satunnaisia väkivaltasuhteita. Niitä kun voi tulla kenelle vain.
Aloitus on tarkoituksella sukupuoleton.
Kommentit (70)
Eihän se aggressiivisuus näy ulos, kun niitä miehiä on vaikka kuinka paljon, joiden väkivalta kohdistuu lähinnä puolisoon, on luonteeltaan kontrolloivaa ja sukupuolittunutta, anteeksi aiheellinen sukupuolittaminen, tapahtuu neljän seinän sisällä ja alkaa vasta suhteen vakiinnuttua. Toki tunnetut tappelijat ja persoonallisuushäiriöiset ovat väkivaltaisten miesten joukossa vaarallisempia kuin muut, mutta vähemmistöä. Lähinnä puolisonsa kaltoinkohtelijaa leimaa oikeutuksen tunne.
Välttääkseen nämä tyypit naisen pitää opetella tekemään juuri sitä, mistä treffailua harrastavat miehet valittavat, eli katkaisemaan yhteydenpito yhdestäkin pienestä epämiellyttävästä sanomisesta tai teosta. Ymmärtämisen lopettaminen on naisen avain henkilökohtaiseen hyvinvointiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeile kognitiivista empatiaa. Vai etkö pysty aidosti asettumaan sodassa vanhempansa menettäneen lapsen, tsunamin kokeneen tai maanjäristyksessä perheen menettäneen ihmisen asemaan?
En varmaankaan pysty. Voin kuvitella miltä uskoisin heistä tuntuvan, mutta en voi tietää. Miten voisinkaan? Välillä samankin asian kokeneet reagoivat siihen täysin eri tavoin.
Jos kyse on toistuvasta ilmiöstä, niin lienee kyse siitä että viihdytään päihdepiireissä, joissa käyttö jatkuu ongelmista huolimatta. Oman lähipiirin pahoinpitelijät ovat olleet lääkäri ja erään tunnetun firman johtohenkilö ja kummassakin tapauksessa väkivalta ei ole ollut jatkuvaa vaan liittynyt humalatilaan. Tunnen ja tiedän kummankin miehen hyvin. Olkaa varuillanne uusien kumppaneidenne kanssa älkääkä koskaan lähtekö esim. Ensitreffeille jonnekin mökille viinipullojen kanssa.
Se, miten mies suhtautuu naisiin ihan joka päivässä kanssakäymisessä on yksi red flag. Miten puhuu naisista, omasta äidistään. Narsistisesti käyttäytyvät miehet ovat usein myös väkivaltaisia. Tällaisia pieniä merkkejä oppii kantapään kautta huomaamaan. Intuitio on hyvä myös, jos tulee ikävä olo jonkun seurassa, vältä henkilöä. Nuorilla naisilla ei ole vielä kokemusta tai itsetuntemusta, oma perhe ja isä nähdään ehkä yhä vaaleanpunaisten lasien läpi. Kestää aikansa ennen kuin havahtuu siihen mitä tapahtuu, miksi. Tämä siis uhrin näkökulmaa.
Mikä taas vaivaa väkivaltaista miestä, miksi hän lyö ja kokee oikeudekseen tehdä seksuaalista väkivaltaa ihmiselle, jota esittää rakastavansa. Usein he ovat itse väkivallan uhreja, oma isä on lyönyt tai sukulaismies käyttänyt hyväkseen.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhdeväkivalta on 95% tapauksista molemminpuolista. Muutenkin väkivaltaiset ja tyypillisesti runsaasti päihteitä käyttävät pariskunnat tappelevat keskenään. Yleensä kyse ei ole siitä, mutta puolustuskyvytöntä uhria hakataan jatkuvasti vaan molemmat vievät sanallisia riitoja fyysiseksi.
Ai. Minun mieheni oli sairaalloisen mustasukkainen. Epäili jatkuvasti pettämisestä. Hän sai yhtäkkiä aivan tyhjästä raivarit, vaikka olin ihan hiljaa vaikka katsomassa telkkaria. Yhtäkkiä tuli ja iski nyrkin ohimoon ja alkoi syyttää pettämisestä, että taatusti olin ollut viikkoa aiemmin panemassa vaikkapa naapurin Perttiä. Hänen pahoinpitelynsä olivat aina samalla kaavalla, ikinä siis ei ollut riitaa sitä ennen, vaan rauhallinen normaali hetki kotona. Hän hakkasi minua täysin yksipuolisesti, yritin vain suojautua ja päästä pakoon, sillä itse en ole yhtään väkivaltainen ihminen. Hän oli aivan sairas ihminen päästänsä. Hän siis veteli nyrkeillä, litsareilla, kuristi, retuutti hiuksista, heitti päin seiniä, retuutti pitkin lattiaa sun muuta ihanaa. Ikinä en provosoinut häntä pahoinpitelyyn mitenkään enkä ikinä pettänyt. Tuo on ainut mies, joka oli väkivaltainen. Kaikki muut elämäni miehet ovat olleet normaaleja. Myös jos olin erehtynyt viettämään ravintolailtaa kavereideni kanssa, seuraavana päivänä istuin hänen ristikuulustelussa viisi tuntia. Piti kerrata koko ilta minuutti minuutilta, missä istuin, kenen kanssa, mitä puhuin. Jos jossain kohtaa tuli virhe, niin auta armias. Kusetin häntä. Hän teki myös pillutarkituksia. Eli kun tulin hänen luokseen kylään, hän repi housuni väkisinkin alas ja tunki sormensa pilluuni, että olenko märkä eli olenko juuri ollut jonkun miehen pantavana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos kyse on toistuvasta ilmiöstä, niin lienee kyse siitä että viihdytään päihdepiireissä, joissa käyttö jatkuu ongelmista huolimatta. Oman lähipiirin pahoinpitelijät ovat olleet lääkäri ja erään tunnetun firman johtohenkilö ja kummassakin tapauksessa väkivalta ei ole ollut jatkuvaa vaan liittynyt humalatilaan. Tunnen ja tiedän kummankin miehen hyvin. Olkaa varuillanne uusien kumppaneidenne kanssa älkääkä koskaan lähtekö esim. Ensitreffeille jonnekin mökille viinipullojen kanssa.
Ei liene. Olet väärässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhdeväkivalta on 95% tapauksista molemminpuolista. Muutenkin väkivaltaiset ja tyypillisesti runsaasti päihteitä käyttävät pariskunnat tappelevat keskenään. Yleensä kyse ei ole siitä, mutta puolustuskyvytöntä uhria hakataan jatkuvasti vaan molemmat vievät sanallisia riitoja fyysiseksi.
Ai. Minun mieheni oli sairaalloisen mustasukkainen. Epäili jatkuvasti pettämisestä. Hän sai yhtäkkiä aivan tyhjästä raivarit, vaikka olin ihan hiljaa vaikka katsomassa telkkaria. Yhtäkkiä tuli ja iski nyrkin ohimoon ja alkoi syyttää pettämisestä, että taatusti olin ollut viikkoa aiemmin panemassa vaikkapa naapurin Perttiä. Hänen pahoinpitelynsä olivat aina samalla kaavalla, ikinä siis ei ollut riitaa sitä ennen, vaan rauhallinen normaali hetki kotona. Hän hakkasi minua täysin yksipuolisesti, yritin vain suojautua ja päästä pakoon, sillä itse en ole yhtään väkivaltainen ihmi
Mitenkään mitenkään syyllistämättä kysyn mikset lähtenyt suhteesta heti ensimmäisen kerran kun hän näytti merkkejä väkivallasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Myös jos olin erehtynyt viettämään ravintolailtaa kavereideni kanssa, seuraavana päivänä istuin hänen ristikuulustelussa viisi tuntia. Piti kerrata koko ilta minuutti minuutilta, missä istuin, kenen kanssa, mitä puhuin. Jos jossain kohtaa tuli virhe, niin auta armias. Kusetin häntä."
Selvennys: siis kun jouduin kertaamaan hänelle ravintolailtaani minuutti minuutilta, ja jos tarinani erosi edellisestä tarinasta, niin muka kusetin häntä hänen mukaansa. En siis oikeasti kusettanut, vaan yritin muistaa koko illan niin tarkasti kuin vain pystyin. Ja jos en pysynyt tarkasti tarinassa, niin silloinhan olin hänen silmissään suuri kusettaja ja taatusti olin ollut panemassa jotain miestä vaikkapa ravintolan baarissa siinä kohtaa tarinaa, jossa en pysynyt linjassani.
Näen tuosta miehestä vieläkin painajaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhdeväkivalta on 95% tapauksista molemminpuolista. Muutenkin väkivaltaiset ja tyypillisesti runsaasti päihteitä käyttävät pariskunnat tappelevat keskenään. Yleensä kyse ei ole siitä, mutta puolustuskyvytöntä uhria hakataan jatkuvasti vaan molemmat vievät sanallisia riitoja fyysiseksi.
Ai. Minun mieheni oli sairaalloisen mustasukkainen. Epäili jatkuvasti pettämisestä. Hän sai yhtäkkiä aivan tyhjästä raivarit, vaikka olin ihan hiljaa vaikka katsomassa telkkaria. Yhtäkkiä tuli ja iski nyrkin ohimoon ja alkoi syyttää pettämisestä, että taatusti olin ollut viikkoa aiemmin panemassa vaikkapa naapurin Perttiä. Hänen pahoinpitelynsä olivat aina samalla kaavalla, ikinä siis ei ollut riitaa sitä ennen, vaan rauhallinen normaali hetki kotona. Hän hakkasi minua täysin yksipuolisesti, yritin vain suojautua ja päästä pakoon, sillä itse en ole yhtään väkivaltainen ihmi
Mies kuuluu siis tähän viiteen prosenttiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mitenkään mitenkään syyllistämättä kysyn mikset lähtenyt suhteesta heti ensimmäisen kerran kun hän näytti merkkejä väkivallasta? "
Olin todella nuori, juuri olin täyttänyt 18 vuotta enkä tiennyt mistään mitään.
Mulla on kaveri kohta 30 vuotta. Silloin läheisempi kuin nyt, ystävyys aaltoilee. Hänellä on jotenkin aivan älytön miesmaku, että aina jossain vaiheessa tyyppi alkaa väkivaltaiseksi.
Itse olen tullut siihen tulokseen, että hän on voimakastahtoinen nainen. Hän tietää mitä haluaa ja sitten vaikka muokkaa haluamakseen. Sen takia meidän ystävyyskin on ollut katkolla monesti. En muokkaudu hänen toiveiden mukaan. Mua sitten taas riipii se, kun en kelpaa tämmöisenä. Päivän päätteeksi mä kuitenkin aina pääsen kotiin ja voin pitää ystävästä taukoa pitkiäkin aikoja.
Kumppani ei voi. Hän elää sitä arkea siellä tämän naisen kanssa ja joko muokkautuu tai ahdistuu, kiukuttelee, riitelee ja loppupeleissä tulee väkivaltaiseksi.
Sitten ystävä taas tulee kainaloon itkemään, että mitä ihmettä hän tekee väärin, kun kaikki hakkaa, eikä muiden miehet ollenkaan.
Hän myös valitsee miehiä, joilla on taakkaa. Hän korjaa miehen kuin miehen - mieleisekseen. Nuorena ennen lapsia, hän otti aidon narkkarin riesaksemme! Hän oli päättänyt saada tämän miehen kuiville. Hän teki tälle lukujärjestyksen elämään ja myös käyttöajat. Sitten niitä harventamalla uskoivat, että pääsee kuiville. No, eipä päässyt ja lopputulos oli aika hurjaa. Mies hakkasi naisen niksoissaan todella kurjaan kuntoon. Pelättiin pahinta.
Eli ei tää nainen aivan täysillä käy. Terapiaa on suositeltu, jollain se hetken kävi - ei tuntenut omakseen. Sitten hänellä on taipumus masentua, jos ei ole miesprojekteja. Hän tarvii elämäänsä sisältöä miehen muodossa. Tällä hetkellä on tilanne, että mies lähti toisen naisen matkaan. Väkivaltaa oli ennen stitä ja paljon. Ystävä sairastui vakavaan masennukseen ja lapset huostassa.
Joku laajempi mielenterveyssairaus tuokin varmasti on, muttei halua mennä tutkimuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Traumasidoksesta on kysymys. Ihminen alitajuisesti hakee tuttua ja "turvallista", hän ei edes tiedä, että olemassa olisi parempaa. Miten voisi tietääkään, sillä koko elämä lapsuudesta lähtien on ollut yhtä väkivaltaa, huutoa ja aggressioita. Yleensä ihminen kokee vielä olevansa huono ja ansaitsevansa sen, vaikka asiaa ei suoraan tiedostaisi.
Traumasidoksen voi katkaista, mutta helppoa se ei ole. Siihen tarvitaan parempia vuorovaikutustilanteita, jossa ihminen kokee olevansa arvokas. Valitettavasti usein väkivaltaisessa suhteessa olevat ihmiset ovat myös eristettyjä ja häpeävät kokemaansa, ettei asiasta kenellekään puhuta, eikä lämmintä vuorovaikutusta pääse syntymään kenenkään kanssa.
Olen itse ollut muutamassa väkivaltaisessa suhteessa, niin naisen kuin miehenkin kanssa. (Olen bi). Lapsuudessa jouduin sietämään äitini ja siskoni sairaanloista väkivaltaa. Olin myös meidän perheen "mustalammas" jonka syytä oli aina kaikki. On siis helppo nähdä miksi noihin ajauduin. Tuttuus ja trauman toistaminen. Järki puhe ei välttämättä auta, sillä ne pohja tunteet ovat niin syviä, eikä niillä ole mitään tekemistä järjen kanssa.
Joskus tämä traumatoisto menee niin, että itsestä tulee väkivaltainen. Hölmöllä tavalla niin yrittää ymmärtää sitä, mitä itselle tapahtui. Valitettavaa mutta totta.
Enää en väkivaltaisessa suhdetta toivottavasti katselisi. Sanon siksi toivottavasti, että en aina uskalla kuitenkaan luottaa siihen, että olen tajunnut ansaitsevani parempaa. Minun mies on joutunut lapsuudessa katso.aan myös väkivaltaa ja tästä asiasta puhutaan paljon. Hän on saanut minut myös omalla olemuksellaan ymmärtämään sen, että ansaisten kaikkea muuta kuin väkivaltaa. Eli sinulle, joka sanoit kaikkia miehiä väkivaltaiseksi. Ei ne ole. Tosin, kaikissa meissä on kuitenkin mahdollisuus siihen, jos olemme ahdingossa. Toisilla kynnys on pieni, toisilla suuri. Pitäkäämme siis huolta ennen kaikkea omasta päästä.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhdeväkivalta on 95% tapauksista molemminpuolista. Muutenkin väkivaltaiset ja tyypillisesti runsaasti päihteitä käyttävät pariskunnat tappelevat keskenään. Yleensä kyse ei ole siitä, mutta puolustuskyvytöntä uhria hakataan jatkuvasti vaan molemmat vievät sanallisia riitoja fyysiseksi.
Ei pidä lainkaan paikkaansa. Parisuhdeväkivalta nimenomaan on sellaista, että puolustuskyvytöntä uhria hakataan ja vain se tekijä on se väkivaltainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Traumasidoksesta on kysymys. Ihminen alitajuisesti hakee tuttua ja "turvallista", hän ei edes tiedä, että olemassa olisi parempaa. Miten voisi tietääkään, sillä koko elämä lapsuudesta lähtien on ollut yhtä väkivaltaa, huutoa ja aggressioita. Yleensä ihminen kokee vielä olevansa huono ja ansaitsevansa sen, vaikka asiaa ei suoraan tiedostaisi.
Traumasidoksen voi katkaista, mutta helppoa se ei ole. Siihen tarvitaan parempia vuorovaikutustilanteita, jossa ihminen kokee olevansa arvokas. Valitettavasti usein väkivaltaisessa suhteessa olevat ihmiset ovat myös eristettyjä ja häpeävät kokemaansa, ettei asiasta kenellekään puhuta, eikä lämmintä vuorovaikutusta pääse syntymään kenenkään kanssa.
Olen itse ollut muutamassa väkivaltaisessa suhteessa, niin naisen kuin miehenkin kanssa. (Olen bi). Lapsuudessa jouduin sietämään äitini ja siskoni sairaanloista väkivaltaa. Olin myös meidän perheen "mustalammas" jonka syytä oli a
Niin ja pakko sanoa, että tuohon väkivallattomaan suhteeseen ja tilanteeseen Olen päässyt niin, että kävin kaksi pitkää psykoterapiaa.
En siltikään koe olevani täysin kuivilla. Hyvänä esimerkkinä on se, että minulla on työkaverin "narsistisesti" käyttäytyvä mies, joka on selkeästi minusta kiinnostunut. Joku minun sisällä periaatteessa "huutaa" sitä tuttuutta ja se samanlaisuus viehättää. Tiedän kuitenkin sen, että hän on manipulatiivinen ja väkivaltainen naisia kohtaan. ( tuon väkivallan on sanonut itse) Tosin hän syyttää hulluja naisia asiasta. Tiedän myös sen, ettei hänen kanssaan suhde olisi ikinä hyvä ja se olisi kaikkea muuta kuin mitä elämältä haluan... Mutta silti se olisi tuttua!!! Pysyn kaukana hänestä! Onneksi hänkin on alkanut tajuta, ettei minua kiinnosta.
Mulla ei ainakaan ollut mitään väkivaltaista lapsuudenkotia enkä tiennyt miehen olevan väkivaltainen kun suhteeseen ryhdyin. Mies pahoinpiteli aikansa ja sitten jätin miehen. Ikinä en ole törmänny muihin parisuhteessa väkivaltaisiin miehiin.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ainakaan ollut mitään väkivaltaista lapsuudenkotia enkä tiennyt miehen olevan väkivaltainen kun suhteeseen ryhdyin. Mies pahoinpiteli aikansa ja sitten jätin miehen. Ikinä en ole törmänny muihin parisuhteessa väkivaltaisiin miehiin.
Juuri näin, ja eihän niitä väkivaltaisia miehiä nyt kovin paljoa voi olla.
Jos väkivaltaisia miehiä on niin paljon niin miksi osa meistä naisista ei koskaan törmää heihin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ainakaan ollut mitään väkivaltaista lapsuudenkotia enkä tiennyt miehen olevan väkivaltainen kun suhteeseen ryhdyin. Mies pahoinpiteli aikansa ja sitten jätin miehen. Ikinä en ole törmänny muihin parisuhteessa väkivaltaisiin miehiin.
Juuri näin, ja eihän niitä väkivaltaisia miehiä nyt kovin paljoa voi olla.
Oman kokemukseni mukaan on, nimenomaan kantasuomalaisissa miehissä, paljon. Ylipolven traumoja, sodan jälkeensä jättämiä.
Itselle ei mene enää läpi naapurin joviaalit Matit. Seuraan hyvin tarkkaan miehiä, miten käyttäytyvät. Useasti narsistit tai narsistisesti käyttäytyvät ihmiset erottuvat ennemmin tai myöhemmin. Olen se tyyppi, joka välttää sitten seuraa, vaikkei mitään ilmiselvää ole tapahtunut.
Vierailija kirjoitti:
Jos väkivaltaisia miehiä on niin paljon niin miksi osa meistä naisista ei koskaan törmää heihin?
Pieni prosentti miehistä tekee suurimman osan väkivallasta ja jos ei ole päihdepiireissä niin ei välttämättä koskaan nää tätä.
Parisuhdeväkivaltaa harjoittavat miehet eivät yleensä ole muille väkivaltaisia, eikä heillä täten ole mitään väkivaltaista mainettakaan. Päinvastoin, heillä on usein hyvän jätkän maine.