Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Ihmiset joita pahoinpidellään parisuhteissa
05.10.2025 |
Missä vaiheessa voi sanoa, että on peiliin katsomisen paikka?
Parisuhteet vaihtuvat, mutta väkivalta säilyy. Milloin voi sanoa, että oma syy? Miksi valitset aina kumppaniksi henkilöitä jotka ovat väkivaltaisia? Ei ole enää huonoa tuuria jos takana on useita parisuhteita ja kaikissa niissä on joutunut pahoipidellyksi.
Tämä ei koske niitä, joilla on satunnaisia väkivaltasuhteita. Niitä kun voi tulla kenelle vain.
Aloitus on tarkoituksella sukupuoleton.
Kommentit (109)
Vierailija kirjoitti:
Ja mitäköhän varten se mies ei voi ihan itse lähteä, jos kokee suhteen niin kauheaksi, että pitää ihan hakata?
No mietipä hetki oikein tarkkaan. Mieti oikein kovasti ja kiivaasti. Olisikohan siitä samasta syystä miksi naisetkaan eivät usein lähde, vaan jatkavat suhdetta vielä ensimmäisten lyöntien jälkeenkin, oli sitten taustalla mitä hyvänsä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainen kokee oikeudekseen ajaa miehen nurkkaan vaikka vuosien ajan eri tavoin henkisellä väkivallalla, mutta yksi ainoa lyönti ja läppäisy nurkkaan ja henkisesti loppuun ajetulta mieheltä tekee miehestä loppuiäkseen tuomittavan roiston, joka saa naistenhakkaajan maineen ja jopa rikostuomion.
Kaksinaismoralismi on näinä päivinä aivan sairasta. Kaiken väkivallan pitäisi olla tuomittavaa, henkisen ja fyysisen.
Missä vaiheessa voi sanoa, että on peiliin katsomisen paikka?
No vaikka heti kun on ensimmäinen lyönti lähtenyt. Tai jos puoliso on kovin kontrolloiva.
Kyllä näistä voi nätisti yrittää sanoa.
Peiliin on syytä katsoa aina kun syystä tai toisesta jättää huolehtimatta itsestään ja antaa muiden kohdella itseään kaltoin.
Joskus ihminen tarvitsee muistutuksen omasta arvostaan. Esimerkiksi hyvältä ystävältä.
Parisuhteessa on todella harvoin väkivaltaa seurusteluvaiheessa. Toinen voi esittää vaikka kuinka herkkää ja hellää kultamussukkaa. Väkivalta tulee usein vasta sitten kuvaan, kun toisella on henkinen tai taloudellinen yliote toisesta. Väivalta ei koskaan ole uhrin syy.
Vierailija kirjoitti:
Missä vaiheessa voi sanoa, että on peiliin katsomisen paikka?
No vaikka heti kun on ensimmäinen lyönti lähtenyt. Tai jos puoliso on kovin kontrolloiva.
Kyllä näistä voi nätisti yrittää sanoa.
Peiliin on syytä katsoa aina kun syystä tai toisesta jättää huolehtimatta itsestään ja antaa muiden kohdella itseään kaltoin.
Joskus ihminen tarvitsee muistutuksen omasta arvostaan. Esimerkiksi hyvältä ystävältä.
Mutta ei voi sanoa, että oma syy. Se ei auta mitään. Voi sanoa, että hei, tuo ei näytä sinun arvoiseltasi elämältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa on todella harvoin väkivaltaa seurusteluvaiheessa. Toinen voi esittää vaikka kuinka herkkää ja hellää kultamussukkaa. Väkivalta tulee usein vasta sitten kuvaan, kun toisella on henkinen tai taloudellinen yliote toisesta. Väivalta ei koskaan ole uhrin syy.
Mutta toisaalta jotkut antavat sen yliotteen kehittyä.
Eikö nuo sankarit ole sitten retostelleet poikaystävilleen ja selitelleet kaikki parhain päin? Siinähän meni jo poikaystävänkin pää pyörälle kumihuuli törröllään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nainen kokee oikeudekseen ajaa miehen nurkkaan vaikka vuosien ajan eri tavoin henkisellä väkivallalla, mutta yksi ainoa lyönti ja läppäisy nurkkaan ja henkisesti loppuun ajetulta mieheltä tekee miehestä loppuiäkseen tuomittavan roiston, joka saa naistenhakkaajan maineen ja jopa rikostuomion.
Kaksinaismoralismi on näinä päivinä aivan sairasta. Kaiken väkivallan pitäisi olla tuomittavaa, henkisen ja fyysisen.
Se yksi lyönti voi tappaa. Miehellä on yleensä aina fyysinen ylivoima.
Kehityspsykologiassa tämä nähdään toisin. Pieni lapsi on ensimmäiset vuotensa melko kyvytön empatiaan. Se opitaan vuorovaikutuksessa vanhempien ja muiden turvallisten aikuisten kanssa. Se on yhdistelmä sosiaalisia taipumuksia ja harjaantumista.