Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä taas ketuttaa yliopiston ryhmätyöt
05.10.2025 |
Ryhmätyö A: Kolme henkilöä ryhmästä tekee asioita, yksi ei mitään. Asia kärjistyy niin, että pakko on ottaa opettajaan aiheesta yhteys. Opettaja sanoo, että saamme paremman arvosanan jos saamme tämän henkilön tekemään hommia. Koko muu ryhmä pitää henkilöä kädestä kiinni ja auttaa tekemään hommat. Silti ei tule valmista millään. Sovitaan uusi tapaaminen. Harrastuspiirin kautta näen, että ko. henkilö koittaa sopia harkkoja sille samalle päivälle, jolle ollaan sovittu jo tapaaminen. Öö, mitä?
Ryhmätyö B: Tarkoitus tehdä ryhmätyötä yhdessä. Laitan aiheesta sähköpostia 3 muulle ryhmäläiselle ja kysyn sopivaa tapaamisaikaa. Uusi porukka enkä tunne ketään etukäteen. No, KUKAAN kolmesta ei ole saanut viimeisen 2 vrk aikana vastattua milloin sopisi näkeminen.
Ryhmätyö C: Kaksi päivää ennen ryhmätyön esitystä yksi ryhmäläisista ilmoittaa että ei pääsekää esittämään, koska on tanssituntia ja koiran ulkoiluttamista ja ja ja. Tuo esityspäivä on yhteisesti sovittu aikoja sitten. Eiköhän se koira kestäisi sen tunnin mitä seminaari kestää ja luulisi että tanssitunti ei ole sopiva syy jättää muuta ryhmää pulaan.
Joo, en minäkään näitä hommia täydellisesti aina tee, mutta en tajua ollenkaan, miten aikuiset ihmiset yliopistolla voivat toimia noin.
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
Ryhmätyö? Yliopistolla? Joku naisvaltainen ala, eikö vain?
Olen opiskellut tietojenkäsittelytiedettä, kauppatieteitä, matematiikkaa, ja tuotantotaloutta. Minulla on näistä 2 maisterintutkintoa, osa sivuaineita. Ihan kaikissa muissa opinnoissa paitsi matematiikassa oli suuri määrä ryhmätöitä. Naisvaltaisia noista taitaa olla vain kauppatieteet.
Ryhmätyöt ovat isoin syy miksi en enää ikinä halua opiskella yhtään mitään. Laskureita tai holtittoman huonoa jälkeä tekevät ovat enemmistö, ja ihmisenä joka haluaa tehdä hommat kunnolla, ne olivat ihan hirveää kidutusta ja suurin stressin aihe. Näitä on toki työelämässäkin mutta ne EIVÄT VAIKUTA OMAAN PALKKAAN samalla lailla kuin vaikuttavat arvosanoihin ja kurssisuorituksiin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua on aina tympinyt ryhmätyöt. Kun aloitin monimuotona sairaanhoitajan opinnot lähes 100 km:n päässä niin tein työt yksin, jos vain oli mahdollista. Paljon helpompaa tehdä yksin niin on vastuussa vain itsestään, tulee valmista ajoissa eikä tarvitse tuota välimatkaa miettiä. Alusta asti oli selvää, että opinnäytetyön teen yksin ja niin teinkin.
Töitä osaan silti tehdä muiden kanssa ja valmista tulee koska ei vain voi työelämässä jättää hommia tekemättä ja luistaa niistä.
Just näin. Tää perustelu, että nää ryhmätyöt jotenkin opettaisi tekemään yhteistyötä töissä, on ihan kukkua. Ei heijastelee työelämää mitenkään. Ainoa vaikutus ryhmätöillä on se, että laiska opettaja pääsee vähemmällä. On vähemmän tarkistettavaa.
Samaan aikaan puhutaan siitä, että opiskelijoiden pitäisi ottaa henkilökohtainen vastuu opinnoistaa
Tuo oli hyvä kommentti, joskin totean tämän tietyin varauksin. Jo ennen kommentin loppua olin ajatellut, että ryhmätyöt opettavat usein paljon enemmän jotain muuta kuin itse sitä aihetta, josta työ tehdään. Ja siihen päätelmään kommentoijakin lopetti tekstinsä.
Puhutaan paljon, että on erilaisia oppijoita. Jotkut oppivat parhaiten lukemalla ja tekemällä muistiinpanot, toiset luentoja kuuntelemalla, kolmannet keskustelemalla. On aika tärkeä oppi tulevaa työelämää ja muutakin elämää varten oppia yliopisto-opintojen aikana, minkälaisissa olosuhteissa ja menetelmillä itse oppii parhaiten tai missä tilanteissa viihtyy parhaiten. Nuo ryhmätyöt ovat oppimiskokemuksia, joista toivottavasti ainakin jotakin jää käteen - vähintään se ymmärrys, että itse vihaa ryhmätöitä. Sekin on tieto, jota kannattaa (yrittää) hyödyntää jatkossa.
Riippuu tietenkin täysin alasta ja opetettavasta sisällöstä, missä määrin ryhmätyö on aiheellinen opetusmetodi. Nykyiset 40-50-vuotiaat ja sitä nuoremmat yliopistossa opettavat ovat joutuneet käymään läpi ainakin 10 op yliopistopedagogiikkaa, ja siellä on iskostettu mieleen tiettyjä asioita. Opettajat joutuvat laskemaan aika tarkkaan (ohjeet on olemassa), montako tuntia mikäkin op-määrä vaatii opiskelijoilta työskentelyä. Esimerkiksi 5 op työmäärää ei voi laittaa pelkästään luennoiksi, luentomuistiinpanojen lukemiseksi ja lopputentiksi, ihan vain siitä syystä, ettei niitä luentoja voi pitää loputtomiin. Varmasti on alakohtaista vaihtelua. Mutta jotain muutakin "pitää keksiä", ja ryhmätyöt ovat ainakin jotakin muuta kuin luento-opetusta.
Ryhmätyöt onnistuvat vain jos ryhmässä on samanhenkisiä ihmisiä samanlaisilla arvoilla ja kunnianhimolla. Harvoin näin on, koska oman kokemukseni mukaan joukossa on aina 1-2 pomottavaa ja määräilevää, jotka omivat parhaimmat (helpoimmat osuudet), yksi välttelevä ja pari muuta harmaata ok hemmoa. Myöskin sosiaaliset taidot ja kommunikaatop ovat tärkeitä.
Voitaisiinko tehdä kansalaisaloite oikeudenmukaisemman korkeakoulutuksen puolesta joka kieltää ryhmätöiden osuuden osana henkilön yksilöllistä arviointia. Ihan oikeasti tämä on suuri vääryys ja kohtuuttomuus ihan kaikissa opinnoissa ja kaikilla opetus asteilla. Ei yksilöä voi arvioida yksilöllisesti ryhmätöiden saavutusten mukaan ellei ko. ryhmässä ole kokoajan itse opettaja eli puolueeton arvioija ja samalla koko suorituksen arvioija läsnä kyttäämässä kuka sanoi ja teki mitäkin.
Vierailija kirjoitti:
Onko yliopistossakin nykyään tuollaista? Meillä oli kyllä pakollisen läsnäolon kursseja tai kirjatenttejä, mutta ei ikinä yhtäkään ryhmätyötä. Humanistisessa vieläpä.
Se voi liittyä siihen, että toisin kuin nollarilla, jolloin oli opintoviikot ja oli mahdollista esim. suorittaa 1 opintoviikon luentokursseja (istuit luennoilla, luit muistiinpanot ja suoritit tentin), nyt ilmeisesti kaikki kurssit ovat 5 opintopisteen suuruisia (vastaa ehkä noin 2,5 vanhaa opintoviikkoa). Kuitenkin luentopohjaisilla kursseilla luentojen määrä on sama kuin 20-25 vuotta sitten, niin opettajat joutuvat miettimään, mitä "lisää" laitetaan, jotta edes jollakin tapaa laskennallinen työmäärä tulee täyteen. Pidän lähes joka vuosi ulkopuolisena tuntiopettajana luentokurssin yliopistolla, siksi tulin seuraamaan keskustelua ja saamaan "oppia" siitä, miten ryhmätyöt koetaan. Oman + kollegan kanssa pidetyillä kursseilla on aina ryhmätyö, mutta palautteen perusteella se on ollut mielekäs ja mieluinen tehtävä eli opiskelijat ovat tykänneet, ja siksi ollaan pidetty siitä kiinni. Siitä ollaan pidetty huolta, että ohjeistus on todella tarkkaa ja jaksotettua, eli ollaan yritetty miettiä kaikki vaiheet sekä yksin tehtävään ennakkotyöskentelyyn että ryhmässä tehtävään työhön, työnjakoon ym. liittyen ja siihen, mitä pitää minimissään olla eli mihin arvostelu perustuu. Ollaan myös todettu ohjeissa, että sama arvosana kaikille paitsi jos joku selkeästi lusmuilee. Ei ole tullut vielä eteen tilannetta, että muut ryhmässä olevat olisivat ilmoittaneet jonkun sluibailevan (toki "katoamisia" on tapahtunut, mutta tällöin opiskelija on hävinnyt myös luennoilta).
Näiden kommenttien lukeminen on arvokasta, kiitos niistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko jossain luokanopekoulutuksessa tms? Kannattaa vaihtaa koviin tieteisiin. Siellä ryhmätöitä on paljon vähemmän ja kaikki suhtautuvat ihan eri tavalla.
Tästä olen samaa mieltä. Ryhmätyöt sujuu ihan mallikkaasti kun opiskelijakunta on motivoitunutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelen etänä maisteritutkintoa teknisellä alalla kokopäivätyön ja perheen ohella. On kyllä aivan peestä ryhmätyöt koska a) ryhmien muodostaminen kun ei opiskelukavereita tunne b) yhteisen ajan löytäminen jos työn tekeminen vaatii teamseja c) oma arvosanasi riippuu muiden suoriutumisesta. Ja silti näitä pitää joka helkutin kurssille nykyään tunkea.
Pahoittelen poliittisesti epäkorrektia mielipidettä, mutta minusta sinun ei pitäisi opiskella vaan hoitaa työ ja perhe, siinä on ihan riittävästi. Todennäköisesti sinäkin opiskelet veronmaksajien piikkiin. Pitäisi varmaan oikeasti saada ne lukukausimaksut tänne.
Opiskelun pitäisi olla vaativaa, tasokasta ja täysipäiväistä. Sillä tavalla tuotetaan kunnol osaajia. Jos ei siihen ole aikaa, ei ole oppilai
Samaa mieltä. On ongelma, kun joko taloudellisista tai kulttuurisista syistä (opintojen aikaisen työssäkäynnin ihannoiminen) opiskelijat eivät voi keskittyä siihen, mikä on heidän "työtään" opintojen ajan, eli opiskeluun. Olisi parasta, että velkapainotteisuus poistettaisiin, opintotukea ja asumislisää voisi saada myös kesäkuukausilta, ja että opiskelijoita kannustettaisiin opiskelemaan reippaaseen tahtiin ja keskittymään opintoihin sekä niiden vastapainoksi opiskelijaelämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tee työt yksin ja palauta vain omissa nimissäsi. Jouduin itse AMK:ssa tekemään melkein kaikki ryhmätyöt yksin. Kuitenkin opettajat vaativat samaa kuin vastaavista töistä, joita teki pahimmillaan viisikin ihmistä. Mitään erityiskohtelua, helpotuksia tai edes ymmärrystä en saanut. Kukaan ei siis halunnut tehdä töitä kanssani. Yhdessä ryhmätyössä, joka poikkeuksellisesti tein nimellisesti kahden muun kanssa kirjoitin käytännössä koko ryhmätyön yksin. Kaksi muuta tosin hoiti ideointia. Kuitenkin olin oikeasti yksin vastuussa tuostakin.
Sun täytyy olla tosi hankala ihminen ja hirveä päällepäsmäri, jos kukaan ei halua tehdä ryhmätyötä sun kanssa. Olenkohan sama tuttuni, joka just facessa avautui asiasta...
Hän ainakin on todella raskas ihminen
Vierailija kirjoitti:
Ryhmätyöt kuullostaa kamalalta, onneks niitä ei vanhaan aikaan ollut. Se mikä tuli yllätyksenä oli että yliopistossakin oli "koulukiusaamista".
Sitä siis on kaikkialla ja työpaikalla vaan jatkuu. Melkein voisi kärjistäen väittää, että aikuisena vielä julmempaa tuo kiusanteko. Suomi on tässä mielessä kamala maa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voitaisiinko tehdä kansalaisaloite oikeudenmukaisemman korkeakoulutuksen puolesta joka kieltää ryhmätöiden osuuden osana henkilön yksilöllistä arviointia. Ihan oikeasti tämä on suuri vääryys ja kohtuuttomuus ihan kaikissa opinnoissa ja kaikilla opetus asteilla. Ei yksilöä voi arvioida yksilöllisesti ryhmätöiden saavutusten mukaan ellei ko. ryhmässä ole kokoajan itse opettaja eli puolueeton arvioija ja samalla koko suorituksen arvioija läsnä kyttäämässä kuka sanoi ja teki mitäkin.
Ryhmätöillä on aivan liian iso painoarvo arvioinnissa ja opetuksessa ylipäätään. Onko tämä vain opettajien keino päästä helpolla? Mitään ylimääräistä noissa ei opi. Jokainen tekee oman osuutensa ja ne läntätään yhteen. Enempään ei tiiviissä opiskelutahdissa ole aikaakaan. Lisäksi ryhmissä on aina joku kiusaaja, pomottelija, vähättelijä, osa ei tee mitään jne kaikki ryhmätyön kurjat lieveilmiöt.
Voisiko olla pari pakollista tapaamista koululla, jolloin opettaja voisi katsoa ja neuvoa miten ryhmätyö etenee ja ohjata jatkoa. Ideointia. Vuorovaikutusta.
Ryhmä myös näkisi toisensa livenä.
Usein vain jaetaan kirjoita tosta ja mä tästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua on aina tympinyt ryhmätyöt. Kun aloitin monimuotona sairaanhoitajan opinnot lähes 100 km:n päässä niin tein työt yksin, jos vain oli mahdollista. Paljon helpompaa tehdä yksin niin on vastuussa vain itsestään, tulee valmista ajoissa eikä tarvitse tuota välimatkaa miettiä. Alusta asti oli selvää, että opinnäytetyön teen yksin ja niin teinkin.
Töitä osaan silti tehdä muiden kanssa ja valmista tulee koska ei vain voi työelämässä jättää hommia tekemättä ja luistaa niistä.
Just näin. Tää perustelu, että nää ryhmätyöt jotenkin opettaisi tekemään yhteistyötä töissä, on ihan kukkua. Ei heijastelee työelämää mitenkään. Ainoa vaikutus ryhmätöillä on se, että laiska opettaja pääsee vähemmällä. On vähemmän tarkistettavaa.
Samaan aikaan puhutaan siitä, että opiskelijoiden pitäisi ottaa henkilökohtainen vastuu opinnoistaa
Laiska opettaja ei ehkä halua tehdä enempää töitä kuin mistä hänelle maksetaan. Yliopiston luentopalkkio on huono vitsi ja rahoja saa odotella kuukausia. Homma on ainakin osaltani lähinnä hyväntekeväisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko yliopistossakin nykyään tuollaista? Meillä oli kyllä pakollisen läsnäolon kursseja tai kirjatenttejä, mutta ei ikinä yhtäkään ryhmätyötä. Humanistisessa vieläpä.
Se voi liittyä siihen, että toisin kuin nollarilla, jolloin oli opintoviikot ja oli mahdollista esim. suorittaa 1 opintoviikon luentokursseja (istuit luennoilla, luit muistiinpanot ja suoritit tentin), nyt ilmeisesti kaikki kurssit ovat 5 opintopisteen suuruisia (vastaa ehkä noin 2,5 vanhaa opintoviikkoa). Kuitenkin luentopohjaisilla kursseilla luentojen määrä on sama kuin 20-25 vuotta sitten, niin opettajat joutuvat miettimään, mitä "lisää" laitetaan, jotta edes jollakin tapaa laskennallinen työmäärä tulee täyteen. Pidän lähes joka vuosi ulkopuolisena tuntiopettajana luentokurssin yliopistolla, siksi tulin seuraamaan keskustelua ja saamaan "oppia" siitä, miten ryhmätyöt koetaan. Oman + kollegan kanssa pide
Voitko perustella tämän järjettömyyden
"Ollaan myös todettu ohjeissa, että sama arvosana kaikille paitsi jos joku selkeästi lusmuilee."??
Tämä nimittäin on ihan saatanan epäreilua sitä kohtaan, joka esim jatko-opintojen tms takia tarvitsee hyvät arvosanat. Ryhmässä kun on sitten muut sellaisia "kunhan läpi menee" lusmuja, niin se yksi tunnollinen joutuu tekemään käytännössä kaikkien työt jotta saisi sen 5/5. Ja samalla ne lusmut saa myös vitosen!
Millä hemmetillä perustelet tämän vääryyden itsellesi, minua tämä pistää ihan vihaksi kun niin monet kerrat jouduin valvomaan viimeisen yön (koska muuthan ei tietenkään palauttaneet omaa puolivillaista osuuttaan kuin viime hetkellä) korjaten työstä edes nelosen arvoista. Ja kun muut kuitenkin teki "jotain" (joskin tyyliin 2 arvosanan mukaisesti), niin todellakin tuo "kaikille sama numero" päti.
Vituttaa vielä 10 vuotta myöhemminkin, ja se on sun kaltaisten laiskojen opettajien syy, ja syy siihen miksi yliopistosta jäi ihan hirveän pskt muistot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ryhmät pitäisi muodostaa arpomalla tai muuten luennoitsijan määrääminä vaikka aakkosjärjestyksessä aina neljä peräkkäistä.
Iso stressi, pääseekö johonkin ryhmään.
No ei missään nimessä. Kun opintojen aikana löytää ne pari täysjärkistä ketkä osaavat tehdäkin jotain, niin jatkossa kaikki työt heidän kanssaan jos mahdollista. Arpominen vain suosii perässävedettäviä lusmuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua on aina tympinyt ryhmätyöt. Kun aloitin monimuotona sairaanhoitajan opinnot lähes 100 km:n päässä niin tein työt yksin, jos vain oli mahdollista. Paljon helpompaa tehdä yksin niin on vastuussa vain itsestään, tulee valmista ajoissa eikä tarvitse tuota välimatkaa miettiä. Alusta asti oli selvää, että opinnäytetyön teen yksin ja niin teinkin.
Töitä osaan silti tehdä muiden kanssa ja valmista tulee koska ei vain voi työelämässä jättää hommia tekemättä ja luistaa niistä.
Enp usko, että osaat. Jos osaisit, saisit sen toimimaan kyllä opinnoissakin.
Et voi tietää toisen asioita. Ryhmissä on myös kiusaamista.
Omat YAMK-opinnot perustuu tuohon tiimityöhön ihan 100 %. Kaksi vuotta se sama, opettajan määräämä tiimi. Meillä kaksi tehokasta, yksi keskiverto tekijä ja kaksi ihan täysin lusmua. Itseä v**tuttaa ihan huolella koko ajan, kun haluaisi tehdä hyvin ja huolella, ja sitten kun korjaa muiden osuuksia (usein ilman mitään lähteitä, täysin tekoälyllä tuotettuja jne...) siihen hyvään arvosanaan vaadittavaan niin ne lusmutkin palkitaan sillä 5 arvosanalla... Toivon ihan koko sydämestä, että eivät saa räävittyä opinnäytetöitään kasaan...
Ja tämä muuten perusteellaan sillä, että tällä tavoin voidaan ottaa esim. 60 oppilasta (n. 10 tiimiä) vs. 15-20 oppilasta, jotka tekisivät yksilötehtäviä.
Opiskelin 90-luvun alussa DI:ksi Tampereella. Monen kurssin osana oli harjoitustöitä, ryhmätöitä / paritöitä, joissa arvosana oli hyväksytty/hylätty. Tentin arvosana oli se mikä kurssin arvosanan ratkaisi. Tuohon aikaan piti kaikki tehdä livenä naamatusten, mikä tiesi pitkiä päiviä koulun tietokoneluokassa. Labrassa tehtävät mittaukset tehtiin pienryhmissä/pareittain, koska ei niihin labroihin montaa kerralla mahtunut, saati että usealle olisi riittänyt jokin mittauslaite esim. oskilloskooppi/spektrianalysaattori. Jos joku ryhmästä osasi jo käyttää laitetta, hän teki kaikki tarvittavat asiat ja muut katsoivat vierestä. Eihän tuossa muut mitään oppineet.
Fyssan labrat tehtiin parityönä, ensin mittailuja ja niiden pohjalta todella raskas raportin vääntäminen virhetarkasteluineen ihan ruutupaperille mustekynällä. Työn aloittaminen ja lopettaminen vaati muutaman oluen ja seuraavana päivänä ei sitten koululle jaksanutkaan lähteä.
Oli toki hyviäkin harjoitustöitä, joissa oli selkeä työnjako ja jotain jopa oppikin. Kummasti sitä aina löytyi ajallisesti sopiva rako, joka sopi kaikille osapuolille ja vieläpä livenä.
Vierailija kirjoitti:
Ryhmätyö? Yliopistolla? Joku naisvaltainen ala, eikö vain?
Ainakin kauppatieteessä on nykyään paljonkin ryhmätöitä. Ja ihan juuri sama meininki niissä kuin aloittaja kuvasi.
Opiskelut opiskeluna ja ihmissuhdetaidot sitten erikseen. Ryhmätyöt tarkoittaa tehottomuutta ja vapaalla matkustamista. Kuka siinä ryhmässä sitten oppi ja mitä vai oppiko mitään.
Alue: Aihe vapaa
Ryhmätyöt on ihan kuraa kouluissa. Niissä ei opi muuta kuin että työ kasaantuu harvoille ja lusmut laiskottelee. Ei kannusta ahkeruuteen tällainen. Yksilösuoritukset kannustaa.