Lue keskustelun säännöt.
Kyllä taas ketuttaa yliopiston ryhmätyöt
05.10.2025 |
Ryhmätyö A: Kolme henkilöä ryhmästä tekee asioita, yksi ei mitään. Asia kärjistyy niin, että pakko on ottaa opettajaan aiheesta yhteys. Opettaja sanoo, että saamme paremman arvosanan jos saamme tämän henkilön tekemään hommia. Koko muu ryhmä pitää henkilöä kädestä kiinni ja auttaa tekemään hommat. Silti ei tule valmista millään. Sovitaan uusi tapaaminen. Harrastuspiirin kautta näen, että ko. henkilö koittaa sopia harkkoja sille samalle päivälle, jolle ollaan sovittu jo tapaaminen. Öö, mitä?
Ryhmätyö B: Tarkoitus tehdä ryhmätyötä yhdessä. Laitan aiheesta sähköpostia 3 muulle ryhmäläiselle ja kysyn sopivaa tapaamisaikaa. Uusi porukka enkä tunne ketään etukäteen. No, KUKAAN kolmesta ei ole saanut viimeisen 2 vrk aikana vastattua milloin sopisi näkeminen.
Ryhmätyö C: Kaksi päivää ennen ryhmätyön esitystä yksi ryhmäläisista ilmoittaa että ei pääsekää esittämään, koska on tanssituntia ja koiran ulkoiluttamista ja ja ja. Tuo esityspäivä on yhteisesti sovittu aikoja sitten. Eiköhän se koira kestäisi sen tunnin mitä seminaari kestää ja luulisi että tanssitunti ei ole sopiva syy jättää muuta ryhmää pulaan.
Joo, en minäkään näitä hommia täydellisesti aina tee, mutta en tajua ollenkaan, miten aikuiset ihmiset yliopistolla voivat toimia noin.
Kommentit (62)
Akateemiset on niin paljon parempia kuin me muut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ryhmätyönvihaajat on aina samoja henkilöitä jotka opintojen päättyessä kiroavat, ettei heille ole mitään verkostoja, joilla työllistyä. Ja että on väärin kun heidän ylivertainen erinomaisuutensa ja yhteistyökykynsö ei nyt itsestään selvästi ilmiinny työnantajille, ja työpaikat menevät niille, jotka on opiskeluaikana nähneet vaivaa opetellakseen tuntemaan edes toisensaja voivat siis ainakin jollain lailla todistaa olevansa normaaleja ihmisiä..
Noi onkin kaikki ilmaistöitä. Laitapa siihen tunti- tai urakkapalkka mukaan, niin johan alkaa tapahtua.
"Tuo esityspäivä on yhteisesti sovittu aikoja sitten. Eiköhän se koira kestäisi sen tunnin mitä seminaari kestää"
Asuuko koiran omistaja koulun vieressä, vai miksi ap kuvittelee, että esim. matkoihin ei mene aikaa?
Ja joo, ei tarvitse tulla viisastelemaan, että esim. puolen tunnin matka ei vaikuta koiraan. Ei varmasti vaikutakaan, vaan kritisoin ainoastaan sitä, että ap:n ajattelu on rajoittunutta. Hän ei näytä ottavan huomioon muuta kuin esityksen keston. Koiran omistaja voi esim. olla töissä ennen ryhmän tapaamista.
Vierailija kirjoitti:
ryhmätyönvihaajat on aina samoja henkilöitä jotka opintojen päättyessä kiroavat, ettei heille ole mitään verkostoja, joilla työllistyä. Ja että on väärin kun heidän ylivertainen erinomaisuutensa ja yhteistyökykynsö ei nyt itsestään selvästi ilmiinny työnantajille, ja työpaikat menevät niille, jotka on opiskeluaikana nähneet vaivaa opetellakseen tuntemaan edes toisensaja voivat siis ainakin jollain lailla todistaa olevansa normaaleja ihmisiä..
Okei. Millaisia kontakteja sait niistä lusmuista, jotka eivät tehneet mitään yhteisten ryhmätöiden eteen? Haluatko heistä esim. työkaverisi tai pomosi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse tekisin mieluummin yksin etten olisi vastuussa muidenkin arvosanoista. Vihaan sitä kun aina joskus illalla ja lauantaisinkin joku laitta wa ryhmötyöhön liittyen. Myös 8 aamulla vknloppuisin. Ei voi myöskään kirjoittaa mitä haluaa tai esim powerpointissa tehdä sen tyylistä kuin haluaa.
Vierailija kirjoitti:
ryhmätyönvihaajat on aina samoja henkilöitä jotka opintojen päättyessä kiroavat, ettei heille ole mitään verkostoja, joilla työllistyä. Ja että on väärin kun heidän ylivertainen erinomaisuutensa ja yhteistyökykynsö ei nyt itsestään selvästi ilmiinny työnantajille, ja työpaikat menevät niille, jotka on opiskeluaikana nähneet vaivaa opetellakseen tuntemaan edes toisensaja voivat siis ainakin jollain lailla todistaa olevansa normaaleja ihmisiä..
Jostain syystä työnantajani katsoo parhaaksi maksaa minulle sellaista liksaa, että kuulun palkkatuloiltani 3% kärkeen tässä maassa. Vaikka olinkin niitä jotka teki ryhmätyöt yksin, ei verkostoitunut yms epäsosiaalisen/epänormaalin ihmisen elkeitä esittämässä jatkuvasti.
Tälläkin hetkellä ex-kollegat yrittävät houkutella uusille työnantajiensa leipiin. Vaikka tietävät etten todellakaan osallostu koskaan mihinkään "ylimääräiseen".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua. Sitten on ne, jotka eivät osaa kirjoittaa tieteellistä tekstiä englanniksi, eivätkä ymmärrä tehtävänantoa. Palauttavat oman osuutensa ryhmätyöhön sellaisessa kunnossa että muiden on käytännössä pakko kirjoittaa se uudestaan, mikäli haluavat päästä läpi. Maisterivaiheen opiskelijat.
En osaa kirjoittaa mitään tärkeää englanniksi. Suututtaisi, jos sellaista vaadittaisiin. Onneksi olen jo valmistunut. Miksei saa toimia suomeksi.
Et siis ole himmaasi pätevä. Kaikki yliopistotason työt vaativat kansainvälistä yhteistyötä ja ainakin kansainvälisen kentän seuraamista.
Ei vaadi. Moni maisteri tekee koko uransa ajan töitä Suomessa suomeksi tarvitsematta koskaan edes virkamiesruotsia.
Voi voi tuli tästä mieleen muisto yliopiston ryhmätyöstä 20 vuoden takaa. Yksi ryhmäläinen kopioi oman osuutensa sanasta sanaan wikipediasta. Kun huomautin, että ei näin voi tehdä, niin hän oli aidosti hämmentynyt ja kysyi, että miksei voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse tekisin mieluummin yksin etten olisi vastuussa muidenkin arvosanoista. Vihaan sitä kun aina joskus illalla ja lauantaisinkin joku laitta wa ryhmötyöhön liittyen. Myös 8 aamulla vknloppuisin. Ei voi myöskään kirjoittaa mitä haluaa tai esim powerpointissa tehdä sen tyylistä kuin haluaa.
Minun mielestäni kaikki oppilaitoksen ulkopuolella tehtävät ryhmätyöt pitäisi lailla kieltää. Olen tätä mieltä siitä huolimatta, että minulla on ollut hyvä onni ryhmätöissä. Toiseksi ryhmät pitäisi määrätä etukäteen ja jotenkin ohjata ja valvoa.
Kaksi parityötä yllätti positiivisesti. Toinen oli paritentti, jossa toinen täysin tuntematon osapuoli oli varautunut tavanomaiseen parin tunnin tenttiin ja jätti sen jälkeen homman minun haltuun. Toisessa parityössä meillä oli hyvä työnjako: toinen oli yliopistolla tekemässä kaikki harjoitukset, minä kirjoitin tekstit kotona. Teimme kahdessa viikossa kolmen ov:n suorituksen miinusta vaille parhaalla arvostelulla. Mutta on koettu sekin sunnuntaiaamu, kun yksi ryhmäläinen soitti hätääntyneenä, kun ei ollut mitään havaintoa työn etenemisestä ja palautus oli seuraavana päivänä. Tässä ryhmässä oltiin kaikki etänä emmekä tunteneet toisiamme. Jotenkin siitäkin selvittiin.
Minäkin alkuun olin turhautunut noista ryhmätöiden määrästä, mutta alan pikkuhiljaa näkemään myös niiden hienouden. Ryhmässä on aina joku, joka ajattelee asioita erilailla ja voi opettaa myös sinulle. Sama myös toisin päin, kun tuot vain oman äänesi kuuluville. Pitää uskaltaa vahvasti ottaa vain puheeksi se, jos jonkun työ ei ole riittävä ja sanoa, että viitsitkö parantaa. Voi olla, että sen työn takana onkin niinpäin, ettet ole itse tajunnut vielä kokonaisuutta, jonka vuoksi toisen teksi "näyttää huonolta." Usein ne, jotka sisäistävät asian hyvin, kirjoittaa hyvin "yksinkertaisen" oloisesti. Ja sille, joka ei ole vielä asiaa edes tajunnut, voi jäädä kuva, että toiset eivät yritä, vaikka onkin itse se, joka ei ole vielä tajunnut.
Suomeksi sanottuna, kyllä se aidosti on harjoittelua myös sinne työelämään. Numero tavoiteestakin voi puhua ryhmän kanssa ääneen. Jos toinen haluaa vain päästä läpi, toinen tavoittelee 5, täytyy sopia säännöt kuinka toimitaan ja mitä aidosti tavoitellaan. Opiskelun aikana kyllä oppii tajuamaan sen, mikä riittää 5 ja mikä huononpaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin alkuun olin turhautunut noista ryhmätöiden määrästä, mutta alan pikkuhiljaa näkemään myös niiden hienouden. Ryhmässä on aina joku, joka ajattelee asioita erilailla ja voi opettaa myös sinulle. Sama myös toisin päin, kun tuot vain oman äänesi kuuluville. Pitää uskaltaa vahvasti ottaa vain puheeksi se, jos jonkun työ ei ole riittävä ja sanoa, että viitsitkö parantaa. Voi olla, että sen työn takana onkin niinpäin, ettet ole itse tajunnut vielä kokonaisuutta, jonka vuoksi toisen teksi "näyttää huonolta." Usein ne, jotka sisäistävät asian hyvin, kirjoittaa hyvin "yksinkertaisen" oloisesti. Ja sille, joka ei ole vielä asiaa edes tajunnut, voi jäädä kuva, että toiset eivät yritä, vaikka onkin itse se, joka ei ole vielä tajunnut.
Suomeksi sanottuna, kyllä se aidosti on harjoittelua myös sinne työelämään. Numero tavoiteestakin voi puhua ryhmän kanssa ääneen. Jos toinen haluaa vain päästä läpi, toinen tavoittelee
Ja niin kuin tutkimuksissakin, niin näissäkin, voi ajatella niin, että jos on enemmän kuin yksi tekijä, lisää se työn luotettavuutta. Sama se on tutkimuksessakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua. Sitten on ne, jotka eivät osaa kirjoittaa tieteellistä tekstiä englanniksi, eivätkä ymmärrä tehtävänantoa. Palauttavat oman osuutensa ryhmätyöhön sellaisessa kunnossa että muiden on käytännössä pakko kirjoittaa se uudestaan, mikäli haluavat päästä läpi. Maisterivaiheen opiskelijat.
En osaa kirjoittaa mitään tärkeää englanniksi. Suututtaisi, jos sellaista vaadittaisiin. Onneksi olen jo valmistunut. Miksei saa toimia suomeksi.
Et siis ole himmaasi pätevä. Kaikki yliopistotason työt vaativat kansainvälistä yhteistyötä ja ainakin kansainvälisen kentän seuraamista.
Ei vaadi. Moni maisteri tekee koko uransa ajan töitä Suomessa suomeksi tarvitsematta koskaan edes virkamiesruotsia.
Taivaallamme lentää kaksi epäpätevää Hornet-pilottia sillä eivät omien sanojensa mukaan ole koskaan läpäisseet ruotsin kielen virkamiestenttiä.
Sinänsä huvittavaa että valtion eniten oma oppilaitos kynäilee suoritukset hyväksytyksi kun kyseessä on "painavampi osaaminen toisaalla".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua on aina tympinyt ryhmätyöt. Kun aloitin monimuotona sairaanhoitajan opinnot lähes 100 km:n päässä niin tein työt yksin, jos vain oli mahdollista. Paljon helpompaa tehdä yksin niin on vastuussa vain itsestään, tulee valmista ajoissa eikä tarvitse tuota välimatkaa miettiä. Alusta asti oli selvää, että opinnäytetyön teen yksin ja niin teinkin.
Töitä osaan silti tehdä muiden kanssa ja valmista tulee koska ei vain voi työelämässä jättää hommia tekemättä ja luistaa niistä.
Just näin. Tää perustelu, että nää ryhmätyöt jotenkin opettaisi tekemään yhteistyötä töissä, on ihan kukkua. Ei heijastelee työelämää mitenkään. Ainoa vaikutus ryhmätöillä on se, että laiska opettaja pääsee vähemmällä. On vähemmän tarkistettavaa.
Samaan aikaan puhutaan siitä, että opiskelijoiden pitäisi ottaa henkilökohtainen vastuu opinnoistaan. Ja niin pitääkin, joten ei motivoi, että arvosanoja annetaan ryhmätöiden perusteella. Mitä jos ryhmässä sen lusmun lisäksi on myös tyyppejä, joilla on täysin erilaiset tavoitteet arvosanojen ja omien kiinnostusten suhteen? Pahinta ryhmätöissä on ne "vapaat kädet", jotka opettaja niin mielellään ryhmälle antaa. Varmaan pitää jokin kunnon vahinko sattua ennen kuin näistä luovutaan. Ryhmän tulos heijastelee yleensä lähinnä sen pahimman päällepäsmärin tasoa. Viimeksi otettiin kolmonen, kun heikolla englannilla varustettu urpo uskoi, että hän tietää miten loppupäätelmät muotoillaan.
Ainoa asia mitä itse olen ryhmätöistä oppinut, on varomaan ja välttelemään tiettyjä ihmisiä. Itse opiskeltavan asian oppiminen jää aina suppeammalle alueelle kuin mitä se jäisi yksilösuorituksena.
Näitä lukiessa olen kyllä aina todella kiitollinen siitä, että vielä 2000-luvulla ei omalla opiskelualallani uskottu ryhmätöihin liki ollenkaan. Huh huh, kyllä mullakin menisi hermo. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua on aina tympinyt ryhmätyöt. Kun aloitin monimuotona sairaanhoitajan opinnot lähes 100 km:n päässä niin tein työt yksin, jos vain oli mahdollista. Paljon helpompaa tehdä yksin niin on vastuussa vain itsestään, tulee valmista ajoissa eikä tarvitse tuota välimatkaa miettiä. Alusta asti oli selvää, että opinnäytetyön teen yksin ja niin teinkin.
Töitä osaan silti tehdä muiden kanssa ja valmista tulee koska ei vain voi työelämässä jättää hommia tekemättä ja luistaa niistä.
Enp usko, että osaat. Jos osaisit, saisit sen toimimaan kyllä opinnoissakin.
Usko mitä tahdot, mutta mä osaan kyllä työni ja pystyn toimimaan työelämässä muiden kanssa. Sä voit lapsellisesti kuvitella mitä tahdot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua. Sitten on ne, jotka eivät osaa kirjoittaa tieteellistä tekstiä englanniksi, eivätkä ymmärrä tehtävänantoa. Palauttavat oman osuutensa ryhmätyöhön sellaisessa kunnossa että muiden on käytännössä pakko kirjoittaa se uudestaan, mikäli haluavat päästä läpi. Maisterivaiheen opiskelijat.
En osaa kirjoittaa mitään tärkeää englanniksi. Suututtaisi, jos sellaista vaadittaisiin. Onneksi olen jo valmistunut. Miksei saa toimia suomeksi.
Et siis ole himmaasi pätevä. Kaikki yliopistotason työt vaativat kansainvälistä yhteistyötä ja ainakin kansainvälisen kentän seuraamista.
Älä viitsi olla noin typerä.
Vierailija kirjoitti:
ryhmätyönvihaajat on aina samoja henkilöitä jotka opintojen päättyessä kiroavat, ettei heille ole mitään verkostoja, joilla työllistyä. Ja että on väärin kun heidän ylivertainen erinomaisuutensa ja yhteistyökykynsö ei nyt itsestään selvästi ilmiinny työnantajille, ja työpaikat menevät niille, jotka on opiskeluaikana nähneet vaivaa opetellakseen tuntemaan edes toisensaja voivat siis ainakin jollain lailla todistaa olevansa normaaleja ihmisiä..
Herätys todellisuuteen. Moni tekee nykyään tutkinnon töiden ohessa ja se työpaikka on jo olemassa.
Onneksi olen valmistunut vuonna 2001. Ei nollarilla tehty mitään ryhmätöitä. Ei, vaikka ala on täällä monen parjaamaan "akkojen ala eikä mitään kovaa tiedettä" eli humanistiset tieteet.
Opiskelen etänä maisteritutkintoa teknisellä alalla kokopäivätyön ja perheen ohella. On kyllä aivan peestä ryhmätyöt koska a) ryhmien muodostaminen kun ei opiskelukavereita tunne b) yhteisen ajan löytäminen jos työn tekeminen vaatii teamseja c) oma arvosanasi riippuu muiden suoriutumisesta. Ja silti näitä pitää joka helkutin kurssille nykyään tunkea.