Tuntuu, että syömisen vähentämistä ei ikinä nähdävaihtoehtona

Allekirjoitan kokemusaiantuntijana täysin tuon kalorivajeen merkityksen. Kun syö vähemmän kuin kuluttaa, niin laihtuu. Niiin yksinkertaista se on. Itse olen laihtunut kolmessa kuukaudessa 14 kiloa. Olen nyt normaalipainossa. Tarvitsin tuon dieetin tueksi kuitenkin laihdutuslääkettä (ozempic). Muuten ei olisi onnistunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska ylensyömisessä heidän tapauksessaan on psykologisia juttuja taustalla. Ne pakottaa heidät ylensyömään usein.

Mulla ei ole käsitystä normaalista ruoka-annoksesta. Onko lautasen halkaisija normaalisti 19, 22, 23, 24 vai 26 senttiä? Puoli lautasellista salaattia, mutta kuinka monta perunaa, yksi vai viisi? Olen lihonut paljon syövän miehen myötä, koska syömme saman kokoisia annoksia. Nyt olen puolittanut kaikki annokset ja katsotaan mitä tapahtuu.

Parisuhde saattaa tuoda omat haasteensa painonhallintaan. Minä laihdun/pidän painoni kurissa sillä, että syön kaksi lämmintä ateriaa päivässä. Lautasen halkaisija 21 cm, jolloin osaan arvioida sopivan kokoisen annoksen. Miehelle taas sopisi yksi lämmin ateria 26cm lautaselta.

Tämän lisäksi mulla kohtuullinen aamupala ja iltapala (jugurttia+marjoja), miehellä runsaammat sisältäen kananmunaa ja leipää päällyksineen.

Välillä sitten olemme täysin eri ruokarytmissä ja aterioissa. Hankalaa sekin.

Vierailija kirjoitti:

Allekirjoitan kokemusaiantuntijana täysin tuon kalorivajeen merkityksen. Kun syö vähemmän kuin kuluttaa, niin laihtuu. Niiin yksinkertaista se on. Itse olen laihtunut kolmessa kuukaudessa 14 kiloa. Olen nyt normaalipainossa. Tarvitsin tuon dieetin tueksi kuitenkin laihdutuslääkettä (ozempic). Muuten ei olisi onnistunut.

Jos se on niin yksinkertaista, miksi siis tarvitsit sen ozempicin?

Vierailija kirjoitti:

Olen tänä vuonna laihduttanut yli kymmenen kiloa ja olen vihdoin taas normaalipainoinen. Kyllä se on vaan se perinteinen säännöllinen kalorivaje ja terveellisempi syöminen jotka suurimmalla osalla ylipainoisia ihmisiä auttaisi pudottamaan painoa. Näläntunne välillä kuuluu asiaan ja sitä pitää oppia vaan olemaan pelkäämättä. Vatsalaukku tottuu kyllä pikkuhiljaa pienempään ruokamäärään ja suolistobakteerit kiittävät kun syö vähemmän sokerisia, rasvaisia herkkuja/ruokia sekä enemmän kuituja, kasviksia, marjoja, prebiootteja ja probiootteja mikä taas vähentää hiljaista tulehdusta ja edesauttaa laihtumista. Kannattaa pitää huolta myös lihaskunnosta koska isommat lihakset polttavat myös lepotilassa enemmän kaloreita. Päätös ,tahdonvoima ja tieto terveellisemmästä elämästä ovat tärkeimpiä aseita painon pudottamiseen.

Ylipainoiset ovat tyypillisesti laihduttaneet useita kertoja elämässään. Onnittelut kuitenkin sinulle laihtumisestasi mutta nyt se haaste vasta alkaa. Laihduttamisen onnistumista kannattaa arvioida vasta, kun olet pysynyt tavoitepainossasi viisi vuotta. 

Vierailija kirjoitti:

Mä syön kerran tai kaksi päivässä, joskus en sitäkään koska masennus ja ahdistuneisuus oireilee syömättömyytenä. Oletko tyytyväinen?

Toiset syö näihin oloihin, olen ollut myös bulimikko. Nykyään taas mieluummin juon kuin syön, mutta mua ei kritisoida kun olen hoikka vaikka voin saakelin huonosti. Ongelmasta toiseen.

Pitäiskö keskittyä siihen, miksi me voidaan niin huonosti ja pitää paeta kuka mihinkin, miksi me ei huolehdita ja arvosteta itseämme?

Jos syvemmältä ei ajatella, niin se vähemmän syöminen itsessään ei auta ketään, tarvitaan tottumuksien muutosta.

Olikos sulla AP painoindeksi ja ruokailutottumukset mitkä? 

Hei olet ihan oikeassa. Kyllä psyyke kannattaa hoitaa kuntoon ensin. .

Mutta jos vain voimat riittää niin kannattaa toki satsata siihen kuitu/vitamiinipitoiseen ruokaan ja muutenkin elämäntapaan, antaahan se myös voimavaroja siihen oman voinnin paranteluun. 

Tiedän kyllä että masennus ja ahdistus ei poistu sillä että käsketään ottamaan itseään niskasta kiinni ja mikään ei korvaa ongelmien käsittelyä ja oireiden lääkitsemistä. Teet asiat siinä järjestyksessä kuin jaksat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ollut keinovalikoimassa. Oli aika, jolloin laihdutin niin, että söin maksimissaan yhden ruisleipäpalan koko päivänä. Siis kuivana, ilman päällisiä. Ei ollut terve tapa laihtua. 

 

myöhemmin olen ymmärtänyt, että kehoni on erittäin herkkä hiilihydraatille. Nykyisin syön viljoista vain kauraa ja ruista, en syö lainkaan sokeria, riisiä tai muita tyhjiä kaloreita. Hedelmiä syön maltillisesti. En juo mehuja enkä käytä alkoholia. 

Pudotettavaa olisi vielä noun 20 kiloa, 45 jo lähtenyt - lihavuusleikkauksen jälkeen. Ilman sitä en olisi tässä tilanteessa. Kiitos lääketiede ja veronmaksajat. 

Jälkiviisas on helppo olla ja tähänkin aloituksen HS:n lukijan mielipidekin liittyy. Leikkaus ei yksinään auta - on myös muutettava niitä ruokailutottumuksia.

Lihavuusleikkaus saa aikaan uudentyyppisten lihavuuslääkkeiden kaltaisia muutoksia suolistohormonien toiminnassa eli ne muuttuvat samanlaisiksi kuin normaalipainoisilla ihmisillä, jotka tulevat kylläisiksi normaalista annoskoosta laadukasta ruokaa. Pelkkä mahalaukun typistäminen ei selitä lihavuusleikatun laihtumista muulloin kuin ensimmäisen puolen vuoden aikana, jolloin täytyy niittien vuoksi olla varovainen syödyn ruoan koostumuksen suhteen ja leikattu mahalaukku ei ole päässyt vielä venymään esimerkiksi hiilihappoa sisältävien juomien juomisen vuoksi. Suurimmalla osalla pari, kolme kulausta hiilihapollista juomaa aiheuttaa pahan närästyksen leikatuilla, vaikka joisi aikataulun mukaan aterioiden välillä. 

Leikatun kylläisyysvaste kasvaa moninkertaisesti aikaisempaan verrattuna, jolloin ei sellaista ole välttämättä ollut laisinkaan tai se on ollut hyvin heikko. Sen avulla leikattu laihtuu kun noudattaa annettua ohjeistusta. Painonlasku jatkuu useimmiten kahden vuoden ajan ja sen jälkeen tulee alle viiden kilon nousu alimpaan painoon verrattuna. Painonpudotus on yli 80% leikatuilla pysyvää ja monet taudit menevät remissioon. Leikatun kuntokin kasvaa kun on mahdollista hankkia liikuntaan sopivat vaatteet ja liikunta on yhtenä osana lihavuusleikatun elintapoja. 

Ainoa ryhmä, jolle voi tulla ongelmia lihavuusleikkauksen jälkeen, ovat tunnesyöjät. Osalla tunnesyöjistä voi syöminen vaihtua alkoholin liikakäyttöä, koska neste ei jää pitkäksi ajaksi mahalaukkuun pyörimään ja etenee ohutsuoleen vikkelästi. Siinä saa kaloreita ja silloin painonlasku ja saavutetun painon ylläpito hidastuu ja osalla paino lähtee nousuun. Ruoka-aikojen välillä voi helposti syödä runsasenergistä pirtelöä, jäätelöä tai muuta vastaavaa tuotetta, josta ei saa kummoistakaan kylläisyydentunnetta. Silloin pitää oppia useimmiten negatiivisten tunteiden säätelyyn muita keinoja kuin ruoka.

Nykyään lihavuusleikattu voi ottaa yhteyttä terveydenhuoltoon ja pyytää apua. Aikaisemmin asenne saattoi olla, että saat vuosittaiset verikokeesi ja yritä selvitä omin avuin jatkossa. On olemassa yksilöitä, joille ei riitä lihavuusleikkaus, koska heillä ei synny kylläisyysvastetta senkään jälkeen. Sen vuoksi GLP-1 laihdutuslääkkeet voidaan ottaa myös leikatulla käyttöön. Pääasia on, ettei leikattu jäisi kotiin yksin nousevan painon kanssa, vaan ottaisi yhteyttä terveydenhuoltoon ratkaisun löytämiseksi. Koska lääkkeistä ei saa Kela-korvausta, jäävät pienituloisimmat vääjäämättä aina ilman kaikkia nykylääketieteen keinoja ja joutuvat kärsimään enemmän liiallisen painon aiheuttamista terveyshaitoista,

Vierailija kirjoitti:

Olen tänä vuonna laihduttanut yli kymmenen kiloa ja olen vihdoin taas normaalipainoinen. Kyllä se on vaan se perinteinen säännöllinen kalorivaje ja terveellisempi syöminen jotka suurimmalla osalla ylipainoisia ihmisiä auttaisi pudottamaan painoa. Näläntunne välillä kuuluu asiaan ja sitä pitää oppia vaan olemaan pelkäämättä. Vatsalaukku tottuu kyllä pikkuhiljaa pienempään ruokamäärään ja suolistobakteerit kiittävät kun syö vähemmän sokerisia, rasvaisia herkkuja/ruokia sekä enemmän kuituja, kasviksia, marjoja, prebiootteja ja probiootteja mikä taas vähentää hiljaista tulehdusta ja edesauttaa laihtumista. Kannattaa pitää huolta myös lihaskunnosta koska isommat lihakset polttavat myös lepotilassa enemmän kaloreita. Päätös ,tahdonvoima ja tieto terveellisemmästä elämästä ovat tärkeimpiä aseita painon pudottamiseen.

Nälkää ei tarvi tuntea kun syö joka päivä 500-800 grammaa, osa jopa kilon, hevi-ryhmän tuotteita joka ikinen päivä. Nälässä kituminen on oma valinta. Kannattaa laittaa jo edellisenä päivänä ne seuraavan päivän hevit esiin ja esivalmistella ne, jos ne tarvivat esivalmisteluja. Pakastevihanneksien määrät voi kirjoittaa lapulle, jonka laittaa ruokapöydälle ja sitten höyryttää niitä pakastevihanneksia sen 7-10 minuuttia. Pakastevihannekset ovat edullisia ja vähintään yhtä laadukkaita kuin tuorevihannekset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tänä vuonna laihduttanut yli kymmenen kiloa ja olen vihdoin taas normaalipainoinen. Kyllä se on vaan se perinteinen säännöllinen kalorivaje ja terveellisempi syöminen jotka suurimmalla osalla ylipainoisia ihmisiä auttaisi pudottamaan painoa. Näläntunne välillä kuuluu asiaan ja sitä pitää oppia vaan olemaan pelkäämättä. Vatsalaukku tottuu kyllä pikkuhiljaa pienempään ruokamäärään ja suolistobakteerit kiittävät kun syö vähemmän sokerisia, rasvaisia herkkuja/ruokia sekä enemmän kuituja, kasviksia, marjoja, prebiootteja ja probiootteja mikä taas vähentää hiljaista tulehdusta ja edesauttaa laihtumista. Kannattaa pitää huolta myös lihaskunnosta koska isommat lihakset polttavat myös lepotilassa enemmän kaloreita. Päätös ,tahdonvoima ja tieto terveellisemmästä elämästä ovat tärkeimpiä aseita painon pudottamiseen.

Nälkää ei tarvi tuntea kun syö jok

Nälkä on kyllä jatkuva ja sen tuntee, jos ruoka koostuu melkein kilolla kasviksia. Niissä kun ei ole paljonkaan kaloreita ja vain vähän ihmisen tarvitsemia ravinteita.

Vierailija kirjoitti:

Yksi surullisimmista näyistä on lihavien vanhempien tapa syöttää omat lapset yhtä lihaviksi. Näillä lapsilla tuuppaa olemaan hankala suhde ruokaan, eikä mikään maistu ellei se ole samaa rasvaista laatua tai samalla tavalla pilkottua tai samaa merkkiä kuin kotona. Ja se ei ole näiden lasten vika.

Näin yhden tuollaisen lapsen vanhempien toimintaa yhden viikonlopun ajan mökillä. Kauhea paniikki, mikäli lapsi ei syönyt vanhempansa lappamaa ruoka-annosta ruoka-aikana. Sokerimehua ruoka-aikojen välissä ja ruoka huuhdottiin alas useammalla lasillisella maitoa. Ei puhettakaan, että välipalaksi olisi annettu hedelmiä tai marjoja: mehua ja keksejä piti antaa ja karkkipäivä tarkoitti karkkien syömistä aamusta iltaan eikä mitään kohtuullista ja rajoitettua annosta kuin minun lapsuudessani, jolloin tikkari ja karkkirasia riittivät karkkipäivänä. Sen enempää ei edes tullut mieleen kysyä. Ainoastaan jouluna oli mahdollista saada karkkia monta kertaa päivässä kun konvehtirasia ja marmeladit kaivettiin esille kahvipöytään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska ylensyömisessä heidän tapauksessaan on psykologisia juttuja taustalla. Ne pakottaa heidät ylensyömään usein.

Mulla ei ole käsitystä normaalista ruoka-annoksesta. Onko lautasen halkaisija normaalisti 19, 22, 23, 24 vai 26 senttiä? Puoli lautasellista salaattia, mutta kuinka monta perunaa, yksi vai viisi? Olen lihonut paljon syövän miehen myötä, koska syömme saman kokoisia annoksia. Nyt olen puolittanut kaikki annokset ja katsotaan mitä tapahtuu.

 

Parisuhde saattaa tuoda omat haasteensa painonhallintaan. Minä laihdun/pidän painoni kurissa sillä, että syön kaksi lämmintä ateriaa päivässä. Lautasen halkaisija 21 cm, jolloin osaan arvioida sopivan kokoisen annoksen. Miehelle taas sopisi yksi lämmin ateria 26cm lautaselta.

Tämän lisäksi mulla kohtuullinen aamupala ja iltapala

Kuinka monen puoliso pakottaa syömään samoja ruokia ja yhtä paljon? Kyllä se mies osaa varmaan santsata ruokaa sille pienemmälle lautaselle? 1970-luvulla tavallisen ruokalautasen läpimitta oli 17-18 senttimetriä. Ei mikään ihme, jos lihoo kun alkaa pitää jotain ravintolan läpimitan 26-senttistä pihvilautasta tavallisena kodin yleisruokalautaskokona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Allekirjoitan kokemusaiantuntijana täysin tuon kalorivajeen merkityksen. Kun syö vähemmän kuin kuluttaa, niin laihtuu. Niiin yksinkertaista se on. Itse olen laihtunut kolmessa kuukaudessa 14 kiloa. Olen nyt normaalipainossa. Tarvitsin tuon dieetin tueksi kuitenkin laihdutuslääkettä (ozempic). Muuten ei olisi onnistunut.

Jos se on niin yksinkertaista, miksi siis tarvitsit sen ozempicin?

Ozempic jäljittelee suolistossa kylläisyyshormonin vaikutusta. On vaikeaa laihduttaa pienemmillä kaloreilla, jos tuntee jatkuvaa nälkää. Sellainen laihdutus on tuomittu epäonnistumaan. Sen vuoksi Ozempic on kuin huononäköinen saisi sopivat silmälasit tai huonokuuloinen saisi kuulolaitteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska ylensyömisessä heidän tapauksessaan on psykologisia juttuja taustalla. Ne pakottaa heidät ylensyömään usein.

Niin isolla osalla suomalaisista ei voi olla psykologisia ongelmia, jotka linkittyisivät syömiseen. Tyhmyyttä ja välinpitämättömyyttä veikkaan itse.

Lievästi ylipainoiset ei saa mitään leikkauksia.

Kyllä kaikki saa jos rahaa löytyy.

Eipä ole auttanut mitään, vaikka olen elänyt jo useamman viikon yhdellä syömisellä per päivä. Se syöminen on esim. leipä kananmunalla tai jogurtti (sokeriton) marjoilla. Paino ei ole tippunut grammaakaan. 

Ei kai Suomi nyt liho pelkästään lautasten kokojen takia? Eihän? Se jos on syy, tyhmyyttä on enemmän kuin luulin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tänä vuonna laihduttanut yli kymmenen kiloa ja olen vihdoin taas normaalipainoinen. Kyllä se on vaan se perinteinen säännöllinen kalorivaje ja terveellisempi syöminen jotka suurimmalla osalla ylipainoisia ihmisiä auttaisi pudottamaan painoa. Näläntunne välillä kuuluu asiaan ja sitä pitää oppia vaan olemaan pelkäämättä. Vatsalaukku tottuu kyllä pikkuhiljaa pienempään ruokamäärään ja suolistobakteerit kiittävät kun syö vähemmän sokerisia, rasvaisia herkkuja/ruokia sekä enemmän kuituja, kasviksia, marjoja, prebiootteja ja probiootteja mikä taas vähentää hiljaista tulehdusta ja edesauttaa laihtumista. Kannattaa pitää huolta myös lihaskunnosta koska isommat lihakset polttavat myös lepotilassa enemmän kaloreita. Päätös ,tahdonvoima ja tieto terveellisemmästä elämästä ovat tärkeimpiä aseita painon pudottamiseen.

Missään ei sanota, että ihmisen pitäisi elää vain kilolla kasviksia. Jos ei tajua uusimman ravitsemussuosituksen sisältöä ja sanomaa, ei sille tällä palstalla mitään voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi surullisimmista näyistä on lihavien vanhempien tapa syöttää omat lapset yhtä lihaviksi. Näillä lapsilla tuuppaa olemaan hankala suhde ruokaan, eikä mikään maistu ellei se ole samaa rasvaista laatua tai samalla tavalla pilkottua tai samaa merkkiä kuin kotona. Ja se ei ole näiden lasten vika.

Näin yhden tuollaisen lapsen vanhempien toimintaa yhden viikonlopun ajan mökillä. Kauhea paniikki, mikäli lapsi ei syönyt vanhempansa lappamaa ruoka-annosta ruoka-aikana. Sokerimehua ruoka-aikojen välissä ja ruoka huuhdottiin alas useammalla lasillisella maitoa. Ei puhettakaan, että välipalaksi olisi annettu hedelmiä tai marjoja: mehua ja keksejä piti antaa ja karkkipäivä tarkoitti karkkien syömistä aamusta iltaan eikä mitään kohtuullista ja rajoitettua annosta kuin minun lapsuudessani, jolloin tikkari ja karkkirasia riittivät karkkipäivänä. Sen enempää ei edes tullut mie

Ehkä viikonloppu mökillä oli lapselle oli erityinen tilanne, loma ja kivaa. Ei välttämättä arki tai viikonloppu kotona ole sama. Tuntemani aikuisetkin dokaa mökillä enemmän kuin kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska ylensyömisessä heidän tapauksessaan on psykologisia juttuja taustalla. Ne pakottaa heidät ylensyömään usein.

Niin isolla osalla suomalaisista ei voi olla psykologisia ongelmia, jotka linkittyisivät syömiseen. Tyhmyyttä ja välinpitämättömyyttä veikkaan itse.

Lievästi ylipainoiset ei saa mitään leikkauksia.

Kyllä kaikki saa jos rahaa löytyy.

Niin, JOS löytyy. Suurimmalla osalla ei ole laittaa tonneja tuollaiseen leikkaukseen ja siksi suurin osa ei mitään leikkauksia saa. Ja pitää siellä yksityiselläkin tiettyjen ehtojen täyttyä ennen kuin leikkausta edes harkitaan. 

eri

Vierailija kirjoitti:

Allekirjoitan kokemusaiantuntijana täysin tuon kalorivajeen merkityksen. Kun syö vähemmän kuin kuluttaa, niin laihtuu. Niiin yksinkertaista se on. Itse olen laihtunut kolmessa kuukaudessa 14 kiloa. Olen nyt normaalipainossa. Tarvitsin tuon dieetin tueksi kuitenkin laihdutuslääkettä (ozempic). Muuten ei olisi onnistunut.

Ei ole ollenkaan noin yksinkertaista. Minulla on kortisonilääkitys, jonka takia olen lihonut 30 kiloa puolessa vuodessa, vaikka olen vähentänyt syömisiä. Ennen lääkitystä olin normaalipainoinen, vaikka söin mitä mieli teki. 

Vierailija kirjoitti:

Eipä ole auttanut mitään, vaikka olen elänyt jo useamman viikon yhdellä syömisellä per päivä. Se syöminen on esim. leipä kananmunalla tai jogurtti (sokeriton) marjoilla. Paino ei ole tippunut grammaakaan. 

Oletko varma, ettei sinulla ole kilpirauhasen vajaatoimintaa, PCOS tai aivokasvainta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Allekirjoitan kokemusaiantuntijana täysin tuon kalorivajeen merkityksen. Kun syö vähemmän kuin kuluttaa, niin laihtuu. Niiin yksinkertaista se on. Itse olen laihtunut kolmessa kuukaudessa 14 kiloa. Olen nyt normaalipainossa. Tarvitsin tuon dieetin tueksi kuitenkin laihdutuslääkettä (ozempic). Muuten ei olisi onnistunut.

Jos se on niin yksinkertaista, miksi siis tarvitsit sen ozempicin?

Ozempic jäljittelee suolistossa kylläisyyshormonin vaikutusta. On vaikeaa laihduttaa pienemmillä kaloreilla, jos tuntee jatkuvaa nälkää. Sellainen laihdutus on tuomittu epäonnistumaan. Sen vuoksi Ozempic on kuin huononäköinen saisi sopivat silmälasit tai huonokuuloinen saisi kuulolaitteen.

Sen lääkkeen vaikutuksen saa kyllä ihan ruuallakin, pitää vain tajuta mitä kannattaa syödä. Mutta tämähän ei kelpaa kun se lääkkeen syönti on nyt niin muotia.

Älä nyt saata## vertaa tuota lihavuuslääkettä johonkin silmälaseihin tai kuulolaitteisiin. Järki on mennyt!