Lue keskustelun säännöt.
Miksi alemmissa sosiaaliluokissa elävät eivät kestä sitä että joku heidän yhteiskuntaluokastaan menestyy tai tekee ns. luokkahypyn?
04.10.2025 |
Jos hän vaikka pärjää vaikka opinnoissaan tai menestyy muuten, niin pitää alkaa puhumaan vähätellen ja latistaen? Eikö tämä ole outoa. Eikö sen, että joku nousee sieltä alemmasta sosiaaliluokasta, pitäisi olla samalla myös ylpeyden aihe niille, jotka eivät sieltä pääse? Mutta näin ei ole, vaan aletaan puhumaan halveksivasti ja korostetaan miten se ei ollut mitään. Ja itse ei kuitenkaan saada elämässä mitään aikaan.
Kommentit (95)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaaliluokka ei auta mummoutumiseen. Rummo on rummo, vaikka olisi tohtori :).
Niin ja pappa on pappa vaikka olisi tohtori, so?
Näinhän se on.
'Rummolla' on lapsenlapsia
ja menopaussi. Vaarilla
lapsenlapsia ja Vi4gra/Ci4lis..
Olen neiti-ihminen ja vela,
en siis kenellekään rummån roolissa.
Mutta menopaussi, se saapuu
vääjäämättä. Tervetuloa! 🙈
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten henkilö joka kokee olevansa kovin yläpuolella muita suhtautuu työpaikoilla alempaan suorittavaan väkeen?
No enpä ole huomannut.
Kaikki mun lapsuudenystävät 60-luvulta olivat köyhistä kouluttamattomista duunariperheistä kuten minäkin ja nuoruusvuodet lapsiperheen äiteinä/isinä vielä hyvin köyhiä.
Ja jokainen meistä noussut tukevasti keskiluokkaan tai hyvätuloiseksi. En ole huomannut mitään kateutta tai hyväksymättömyyttä.
Omat lapset ovat vaatimattomista oloista kouluttautuneet hyvätuloisiksi jo 30+v:nä, en tiedä kadehtiiko joku heitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä sain kuittia jo siitä että sain yo-lakin. Ylimielistä naureskelua jne. Myöhemmin selvitin opintoni hyvin ja pääsin hyviin töihin, niin enkä kuullut että joku vanha lapsuuden kaveri oli kovaan ääneen levitellyt tarinaa minun alkoholisti-isästäni joka oli duunari. Siis yhdelle minun työkaverilleni. En tiedä mistä ne tiesi toisensa. En keksi mitään syytä miksi näin oli pitänyt mennä kertomaan ellei kyse ollut siitä että haluttiin vain nolata minut.
Minun lapsuuden perheeni ongelmia on myös levitelty samalla tavalla entisten lapsuudenkavereideni toimesta ihan nolausmielessä sellaisille ihmisille jotka ei ole niistä olleet tietoisia tai millään tavalla asiaan liittyviä. Todella alhaista touhua ja tuntuu pahalle.
Minä en ymmärrä, mikä logiikka tuossa on takana. Eihän lapsi pysty vaikuttamaan siihen, millaiseen perheeseen hän syntyy. Jos omassa lapsuuden perheessä on ollut ongelmia ja on siitä huolimatta pystynyt ponnistamaan opintojen kautta hyvälle työuralle, niin eikö se ole pikemminkin ylpeyden aihe? Duunarivanhemmat voivat olla selväpäisiä ja kannustaa omia lapsia opiskelemaan pidemmälle. Se on ihan todella iso apu, jos kotona on opiskelurauha ja opiskeluun kannustetaan. Jossain toiseessa perheessä voi olla turvaton ilmapiiri, jos vanhemmilla on päihdeongelmia ja joutuu kuuntelemaan tappeluita (tai jopa itse joutua väkivallan kohteeksi) ja lisäksi vanhemmilta voi tulla mitätöintiä ("ei sinusta tule mitään") ja halveksuvaa suhtautumista opiskelua kohtaan. Todella nostan hattua kaikille niille, jotka ovat vaikeista lähtökohdista käsin pystyneet opiskelemaan itselleen kunnollisen ammatin! Ihmisen tuomitseminen taustan perusteella on todella halveksittavaa käytöstä suuntaan tai toiseen. Ei vanhan rahan sukuun syntyminen ole mikään saavutus, eikä huono-osaiseen perheeseen syntyminen ole mikään epäonnistuminen.
Vierailija kirjoitti:
Luulen kokemusperäisesti, että ennemmin käy niin, että niissä ylemmissä luokissa vieroksutaan "nousukasta".
Meilläkin hieman outo kokemus, vanhemmat olivat myyneet metsää (mistä tietenkin saivat jonkin verran rahaa, ei edes suurta summaa) ja heti samalla kylällä oleva rikas perhe alkoi levittämään huhua miten me olemme rikkaita. Yrittivät oikein udella että paljonko saatiin ja mitä ollaan ostettu, yms. Vielä sellaisella kateudella oikein puhui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työpaikkaani tuli isoon johtotehtävään di-mies. Hän meidänkin työpisteellä käydessään ja istuessaan vähän kuin tutustumassa kertoi että hän sen mökkösen perheen poika, vähän rujo lapsuus, jos tunnette. Mökköset ei nyt mitään kurjalistoa olleet, muuten puhuttu perhe monista ei mukavista syistä, päihteet mukaan lukien.
Näin hän leikkasi siivet kuiskuttelulta kun palasi kotikaupunkiin muualla vuoskausia työskenneltyään.
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan kyllä tuon ilmiön, mutta samalla olen kyllä sitä mieltä, että nuo käsitteet " ylempi" ja " alempi" yhteiskuntaluokka ovat turhan arvolatautuneita termejä. Älytöntä, että niitä tutkimuksessa käytetään, saati jos joku niin muille ihmisille puhuu.
Tässä luokittelussa on sekin, ettei tulotaso enää jakaudu niin jyrkästi koulutuksen mukaan kuin aiemmin. Akateemisen tutkinnon suorittanut ihminen saattaa päätyä varsin vaatimattomille ansiotuloille, kun taas ammattikoulun käynyt sähkö- tai LVI-asentaja voi yrittäjänä tienata todella hyvin. Vaikea on ajatella pienituloisen akateemisen kuuluvan johonkin yläluokkaan ja hyvätuloisen duunarin kuuluvan alaluokkaan. Etätyömahdollisuus saattaa olla ainoa konkreettinen ilo siitä akateemisesta koulutuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mike Tyson kirjoitti elämäkerrassaan että kun hän alkoi pärjätä nyrkkeilyssä ja meni sitten käymään kotikulmillaan New Yorkin slummissa, siellä olleet katujätkät ja narkkarit olivat iloisia hänen puolestaan. He sanoivat että me kuollaan tänne paskaojaan eikä päästä ikinä pois, mutta se että sä pärjäät antaa meille tunteen että voidaan olla mukana henkisesti koska sä olit yksi meistä. Että se ajatus helpottaa sitä elämän paskuutta.
Suomessa ei tällaista ole.
Tuskin on Jenkeissäkään valkoisten parissa.
Nimenomaan valkoisten parissa. Miten ihmisten tietämys on tällä tasolla? Jokainen jenkkilässä asuva suomalainen kertoo samaa, että toisen menestys koetaan itsellekin mahdollisuutena ottaa oppia ja menestyä. Suomessa ollaan samassa tilanteessa kateellisia.
Vierailija kirjoitti:
Kun olin ylä-asteella miettimässä eri lukioita, perheenjäsen sanoi, että mene amikseen ja oikeisiin töihin, et pärjää lukiossa. Keskiarvo päättötodistuksessa oli 8,8 ja pärjäsin ihan ok lukiossa, vaikka treenit ja kaverit vei paljon aikaa.
Nykyään olen KTM hyvässä työssä. Jos joskus sanon töiden jälkeen, että väsyttää, niin samainen perheenjäsen kommentoi, että ei voi väsyttää, kun istuu koneen ääressä koko päivän eikä tee oikeita töitä.
Joskus tekisi mieli sanoa takaisin, mutta hän on meidän ainoa tukiverkko pienten lasten kanssa.
Eikö hänelle voi neutraalisti sanoa, että se on erilaista väsymystä kuin fyysinen väsymys? Eikö sen läheisen elämässä ole mitään sellaista, mihin sitä voisi verrata? Joku veroilmoituksen täyttäminen tai minkä tahansa monisivuisen viranomaislomakkeen täyttäminen, missä on vaikeaselkoista tekstiä ja mihin pitää hakea tietoja monesta eri paikkaa voi antaa vähän mielikuvaa siitä, minkälaisesta väsymyksestä on kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän se kateus ole siellä omien korvien välissä? Kun koetaan itsensä olevan parempi, kauniimpi, rikkaampi tulkitaan kaikki kateudeksi? Joku nyökkää ohimennen kuten muillekin, ahaa, on kateellinen jne. Siellä sukujuhlissa haastellaan paremmin tuttujen kanssa, se vieraammaksi jäänyt serkku jää vähemmälle jutustelulle. Mikä tietenkin on epäkohteliasta, onko kateellisuutta vai ei?
Vierailija kirjoitti:
Luulen kokemusperäisesti, että ennemmin käy niin, että niissä ylemmissä luokissa vieroksutaan "nousukasta".
Tämä .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan kyllä tuon ilmiön, mutta samalla olen kyllä sitä mieltä, että nuo käsitteet " ylempi" ja " alempi" yhteiskuntaluokka ovat turhan arvolatautuneita termejä. Älytöntä, että niitä tutkimuksessa käytetään, saati jos joku niin muille ihmisille puhuu.
Tässä luokittelussa on sekin, ettei tulotaso enää jakaudu niin jyrkästi koulutuksen mukaan kuin aiemmin. Akateemisen tutkinnon suorittanut ihminen saattaa päätyä varsin vaatimattomille ansiotuloille, kun taas ammattikoulun käynyt sähkö- tai LVI-asentaja voi yrittäjänä tienata todella hyvin. Vaikea on ajatella pienituloisen akateemisen kuuluvan johonkin yläluokkaan ja hyvätuloisen duunarin kuuluvan alaluokkaan. Etätyömahdollisuus saattaa olla ainoa konkreettinen ilo siitä akateemisesta koulutuksesta.
No Bourdieuhan esimerkiksi jakaa pääoman taloudelliseen, sosiaaliseen ja kulttuuriseen pääomaan..Tuossa ajattelussa myöskään tulot ja varallisuus ei nosta ketään yläluokkaan, duunari on duunari tienasipa miten paljon vain ja se näkyy hänen habituksessaan. Yläluokka on ne, joilla on kaikkea kolmea pääomaa.
Ja vielä: itse en pidä ajattelusta, että kukaan olisi kenenkään yläpuolella tai millään mittarilla ajatellen. Mutta onhan noita jännä havainnoida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan kyllä tuon ilmiön, mutta samalla olen kyllä sitä mieltä, että nuo käsitteet " ylempi" ja " alempi" yhteiskuntaluokka ovat turhan arvolatautuneita termejä. Älytöntä, että niitä tutkimuksessa käytetään, saati jos joku niin muille ihmisille puhuu.
Tässä luokittelussa on sekin, ettei tulotaso enää jakaudu niin jyrkästi koulutuksen mukaan kuin aiemmin. Akateemisen tutkinnon suorittanut ihminen saattaa päätyä varsin vaatimattomille ansiotuloille, kun taas ammattikoulun käynyt sähkö- tai LVI-asentaja voi yrittäjänä tienata todella hyvin. Vaikea on ajatella pienituloisen akateemisen kuuluvan johonkin yläluokkaan ja hyvätuloisen duunarin kuuluvan alaluokkaan. Etätyömahdollisuus saattaa olla ainoa konkreettinen ilo siitä akateemisesta koulutuksesta.
No Bourdieuhan esimerkiksi jaka
Ups.Tulipas kirjoitusvirheitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun perheessä eikä lähisuvussaan ole korkeakoulutettuja. Amiksia suurin osa, osalla ei mitään koulutusta. Minäkin menin peruskoulusta lähihoitajaksi opiskelemaan, koska se tuntui olevan tällaiselle tytölle sopiva, sosiaalisesti hyväksytty "ura". Lähihoitajana työskentelin hetken, sitten lähdin opiskelemaan terveydenhoitajaksi, eli ammattikorkeaan. Siinä vaiheessa osa sukulaisista oli jo, että mitä järkeä. Ei kannustusta keneltäkään.
Terkkana työskentelin useamman vuoden, sitten hain yliopistoon lukemaan terveystiedettä ja valmistuin terveystieteiden maisteriksi ja nykyään toimin opettajana AMK:ssa. Lukiota en missään vaiheessa käynyt. Kukaan perheestäni ei ole ylpeä siitä, että olen yrittänyt edetä ja pyrkiä parempaan ja kehittänyt itseäni mielenkiintojeni puitteissa. Taloudellinen asema on myös parantunut merkittävästi.
Ehkä tämä meni aloituksesta ohi, mutta kyllä, kokemusta on siitä, ettei ihmiset pidä hyvänä kehityskulkuna sitä, että pyrkii kouluttautumaan ja tavoittelemaan jollain tavalla parempaa elämää, eikä pelkästään tyydy niihin "kortteihin" mitä on kotoa saanut.
Niin ja pappa on pappa vaikka olisi tohtori, so?