Lue keskustelun säännöt.
Miksi alemmissa sosiaaliluokissa elävät eivät kestä sitä että joku heidän yhteiskuntaluokastaan menestyy tai tekee ns. luokkahypyn?
04.10.2025 |
Jos hän vaikka pärjää vaikka opinnoissaan tai menestyy muuten, niin pitää alkaa puhumaan vähätellen ja latistaen? Eikö tämä ole outoa. Eikö sen, että joku nousee sieltä alemmasta sosiaaliluokasta, pitäisi olla samalla myös ylpeyden aihe niille, jotka eivät sieltä pääse? Mutta näin ei ole, vaan aletaan puhumaan halveksivasti ja korostetaan miten se ei ollut mitään. Ja itse ei kuitenkaan saada elämässä mitään aikaan.
Kommentit (95)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jo on jutut AP:llä. Ja osa lähtee tuollaisiin vielä mukaan?
Onko tullut syyllistyttyä AP:n mainitsemaan ilmiöön vai miksi suututtaa?
Ei suututa. Enkä lähde mukaan tällaiseen typerään väittelyyn jonkun keksimien typerien väitteiden pohjalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samaa voisi kysyä toisin päin? Miksi ylemmät eivät voi iloita, jos lapsi haluaakin kokiksi tai sairaanhoitajaksi? Kokemukseni näin päin on huomattavasti enemmän bissausta kuin toisin päin.
Onko siinäkin kateus. Toinen haluaisi tehdä mitä aidosti haluaa, eikä niin, mitä "yhteiskunnan" paineet käskee. Kun niitä alempiaan pidetään tyhminä, niin eikö se ennen kaikkea ole tyhmää, ettet tee sitä minkä koet olevan intohimo? En tiedä tuli vain mieleen se, että mikään yhteiskunta luokka ei tunnu olevan vapaa kateudesta tai mustavalkoisesta ajattelusta.
Duunariäidin (minun) ja vkl-kaljaa imevän isän lapset kaikki akateemisia. Kyllä mimäkin sitten ihmettelin kahta poikaa, toinen lääkäriperheestä, toisen isä rehtori , hyviä koulussakin. Toinen kokkiamiksen kautta lihaosaston hoitajaksi, toinen jotain kautta jonkun mainostoimiston "joku" yleismies.
Vierailija kirjoitti:
Samaa voisi kysyä toisin päin? Miksi ylemmät eivät voi iloita, jos lapsi haluaakin kokiksi tai sairaanhoitajaksi? Kokemukseni näin päin on huomattavasti enemmän bissausta kuin toisin päin.
Onko siinäkin kateus. Toinen haluaisi tehdä mitä aidosti haluaa, eikä niin, mitä "yhteiskunnan" paineet käskee. Kun niitä alempiaan pidetään tyhminä, niin eikö se ennen kaikkea ole tyhmää, ettet tee sitä minkä koet olevan intohimo? En tiedä tuli vain mieleen se, että mikään yhteiskunta luokka ei tunnu olevan vapaa kateudesta tai mustavalkoisesta ajattelusta.
Tämäpä se? Miksi on niin vaikeaa arvostaa erilaisia lahjakkuuksia ja osaamista?
Mä olen " duunaritaustasta" , itse akateeminen.
Olen tullut dissatuksi molemmista suunnista ja molemmista syistä.
Olen tehnyt luokkahypyn ihmisestä yli-ihmiseksi, ja huomaan, että ihmiset eivät oikein tykkää yli-ihmisistä. Luulen, että tämän takana on kateus. Yli-ihmisyys herättää varsinkin ali-ihmisissä syvää kateutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa voisi kysyä toisin päin? Miksi ylemmät eivät voi iloita, jos lapsi haluaakin kokiksi tai sairaanhoitajaksi? Kokemukseni näin päin on huomattavasti enemmän bissausta kuin toisin päin.
Onko siinäkin kateus. Toinen haluaisi tehdä mitä aidosti haluaa, eikä niin, mitä "yhteiskunnan" paineet käskee. Kun niitä alempiaan pidetään tyhminä, niin eikö se ennen kaikkea ole tyhmää, ettet tee sitä minkä koet olevan intohimo? En tiedä tuli vain mieleen se, että mikään yhteiskunta luokka ei tunnu olevan vapaa kateudesta tai mustavalkoisesta ajattelusta.
Duunariäidin (minun) ja vkl-kaljaa imevän isän lapset kaikki akateemisia. Kyllä mimäkin sitten ihmettelin kahta poikaa, toinen lääkäriperheestä, toisen isä rehtori , hyviä koulussakin. Toinen kokkiamiksen kautta lihaosaston hoitajaksi, toinen jotain kautta j
Myötähäpeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukuni on Pohjois-Pohjanmaalta. Siellä on niitä pikkupaikkakunnalle jääneitä duunareita ja viljelijöitä noin puolet meidän suvun nuoremmista sukulaisista ja puolet lähteneet opiskelemaan enemmän ja muuttaneet töiden perässä isompiin kaupunkeihin. Sukujuhlat on vähän ikäviä, kun vanhemmat kouluttamattomat sukulaiset kehuu suureen ääneen, "katsos miten Matti on ostanut Mersun, kyllä niillä ilmalämpopumpuilla hyvin tekee tiliä kun on autokin viimeisen päälle" tai "Liisakin kävi Dubaissa ja kyllä onkin lomansa ansainnut, kun lähihoitajan työ se on kovaa ja rehellistä työtä". Ja tottahan nuo asiat tietysti ovat. Se vaan, että siellä on Helsingistä saakka saapunut paikalle Jaakko, joka on juuri ollut Intiassa 3 vuotta työssä erityisasiantuntijana, eikä kukaan kysy tai sano mitään häneen, työhön tai edes Intiaan liittyvää. Tai Turusta on tullut Anne, joka on juuri vetänyt maaliin hankkeen ja tutkimuksen, jossa kuntoutettiin nuoria traumanuhreja ja tutkittiin, miten heidän elämänlaatu paranee uusien hoitointerventioiden avulla.
Siinä me sitten ihastellaan Matin Mersua ja kysellään Liisalta miten oli Dubaissa säät. Jaakkoa ja Annea kukaan ei edes mainitse. Mutta olipa taas kiva käydä kotipuolessa!
Ap vaikuttaa siltä ettei kestä omaa luokkahyppyään.
Ihmisen voi ottaa pois junttilasta mutta junttilaa ei saa pois ihmisestä.
Pitäisi ihan itse rakentaa se ego ja itsetunto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samaa voisi kysyä toisin päin? Miksi ylemmät eivät voi iloita, jos lapsi haluaakin kokiksi tai sairaanhoitajaksi? Kokemukseni näin päin on huomattavasti enemmän bissausta kuin toisin päin.
Onko siinäkin kateus. Toinen haluaisi tehdä mitä aidosti haluaa, eikä niin, mitä "yhteiskunnan" paineet käskee. Kun niitä alempiaan pidetään tyhminä, niin eikö se ennen kaikkea ole tyhmää, ettet tee sitä minkä koet olevan intohimo? En tiedä tuli vain mieleen se, että mikään yhteiskunta luokka ei tunnu olevan vapaa kateudesta tai mustavalkoisesta ajattelusta.
Ei kateus vaan häpeä. Hävettää kertoa sukulaisille, että omasta lapsesta tulee vain lähäri. Sukulaiset miettivät mikä kasvatuksessa on mennyt vikaan tai onko postimies käynyt sutaisemassa.
Vierailija kirjoitti:
Se on juurikin näin, vaikka en käytännössä luokkahyppyä tehnyt niin olen duunarina pystynyt nostattamaan itseni ylempään keskiluokkaan.
Ja tämä nostatus tapahtui köyhästä alkkis isän kasvatuksesta joka aina vähätteli muita menestyviä, ja oli hyvin kateellinen toisten omaisuudesta.
Samanlainen on siskoni, laitoin välit poikki valehtelevalle mustamaalaajalle joka kadehtii samalla vähätellen menestystäni, koska olen vain duunari. Tosiasiassa hänellä ei ole hajuakaan minun pyrkimyksistä tehdä ja päästä pois köyhyydestä.
Ja ei minulla muuta ole kuin hyvä työ, oma talo ja muutamia reissuja vuodessa.
Se riittää sairaaseen kahdehtimiseen.
Et ole duunarina ilman akateemista loppututkintoa ylempää keskiluokkaa vaan työväenluokkaa. Menestynyt duunari on silti duunari. Sama juttu jos voittaisit lotossa. Kadehtijoita riittää, mutta ei lottovoitto nosta ketään keskiluokkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä ole tullut tällainen vastaan. Onko kyse vain köyhien ja yhteiskunnan tukirahojen varassa elävien henkisestä ongelmasta???
Mistä tässä luokkahypyssä on oikein kyse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sukuni on Pohjois-Pohjanmaalta. Siellä on niitä pikkupaikkakunnalle jääneitä duunareita ja viljelijöitä noin puolet meidän suvun nuoremmista sukulaisista ja puolet lähteneet opiskelemaan enemmän ja muuttaneet töiden perässä isompiin kaupunkeihin. Sukujuhlat on vähän ikäviä, kun vanhemmat kouluttamattomat sukulaiset kehuu suureen ääneen, "katsos miten Matti on ostanut Mersun, kyllä niillä ilmalämpopumpuilla hyvin tekee tiliä kun on autokin viimeisen päälle" tai "Liisakin kävi Dubaissa ja kyllä onkin lomansa ansainnut, kun lähihoitajan työ se on kovaa ja rehellistä työtä". Ja tottahan nuo asiat tietysti ovat. Se vaan, että siellä on Helsingistä saakka saapunut paikalle Jaakko, joka on juuri ollut Intiassa 3 vuotta työssä erityisasiantuntijana, eikä kukaan kysy tai sano mitään häneen, työhön tai edes Intiaan liittyvää. Tai Turusta on tullut Anne, joka on juuri vetänyt maaliin hankkeen ja tutkimuksen, jossa kuntoutettiin nuoria traumanuhreja
Mulla vähän samanlaisia kokemuksia, mutta myös sellaisia,että Jaakko ja Anne ottavat tilan, puhuvat työstään eikä kukaan ymmärrä, mistä he puhuvat.Itse koitan välttää tätä ja etsiä aiheet, jotka yhdistää. Pystyn puhumaan siitä, millainen sienivuosi oli, miten pelargonia talvetetaan varmimmin ja mikä olikaan sen Liisa- mummon maistuvan leivän resepti.Materialistit koen tylsiksi olivatpa he Helsingistä tai Pihtiputaalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa voisi kysyä toisin päin? Miksi ylemmät eivät voi iloita, jos lapsi haluaakin kokiksi tai sairaanhoitajaksi? Kokemukseni näin päin on huomattavasti enemmän bissausta kuin toisin päin.
Onko siinäkin kateus. Toinen haluaisi tehdä mitä aidosti haluaa, eikä niin, mitä "yhteiskunnan" paineet käskee. Kun niitä alempiaan pidetään tyhminä, niin eikö se ennen kaikkea ole tyhmää, ettet tee sitä minkä koet olevan intohimo? En tiedä tuli vain mieleen se, että mikään yhteiskunta luokka ei tunnu olevan vapaa kateudesta tai mustavalkoisesta ajattelusta.
Tämäpä se? Miksi on niin vaikeaa arvostaa erilaisia lahjakkuuksia ja osaamista?
Mä olen " duunaritaustasta" , itse akateeminen.
Olen tullut dissatuksi molemmista suunnista ja molemmista syistä.
Juuri näin. Olen alkuperäinen kirjoittaja ja tehnyt saman kuin sinä. Ja siksi sanon, että sitä kateutta ja mustavalkoista ajattelua on molemmissa todella paljon. Ihmiset on kummallisia. Pakotetaan ihmisiä omien pelkojen vuoksi aloille, suuntaan jos toiseen. Se on sinällään sääli. Ihmiset ovat taipuvaisia häpeään, joka tulee koulutuksesta tai koulutuksen "puutteesta:. Menestyminen elämässä tarkoittaa minusta sitä, että teet sitä, mikä on intohimosi ja olet hyvä siinä. Oli se mitä vain. Ja toisekseen, menestyminen voi olla sitäkin, että tekee työtä, jossa kokee pääsevänsä helpolla.
Akateemiset siirtävät liian usein lapsilleen omia häpeän tunteitansa ja vaativat niiltä sen täyttämistä. Ei se kovin viisasta ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on juurikin näin, vaikka en käytännössä luokkahyppyä tehnyt niin olen duunarina pystynyt nostattamaan itseni ylempään keskiluokkaan.
Ja tämä nostatus tapahtui köyhästä alkkis isän kasvatuksesta joka aina vähätteli muita menestyviä, ja oli hyvin kateellinen toisten omaisuudesta.
Samanlainen on siskoni, laitoin välit poikki valehtelevalle mustamaalaajalle joka kadehtii samalla vähätellen menestystäni, koska olen vain duunari. Tosiasiassa hänellä ei ole hajuakaan minun pyrkimyksistä tehdä ja päästä pois köyhyydestä.
Ja ei minulla muuta ole kuin hyvä työ, oma talo ja muutamia reissuja vuodessa.
Se riittää sairaaseen kahdehtimiseen.
Et ole duunarina ilman akateemista loppututkintoa ylempää keskiluokkaa vaan työväenluokkaa. Menestynyt duunari on silti duunari. Sama juttu jos voittaisit l
Tässähän se kateus tulee ilmi: heti täytyy muistuttaa ettet kuulu tiettyyn ryhmään!😄😄
Vierailija kirjoitti:
Sukuni on Pohjois-Pohjanmaalta. Siellä on niitä pikkupaikkakunnalle jääneitä duunareita ja viljelijöitä noin puolet meidän suvun nuoremmista sukulaisista ja puolet lähteneet opiskelemaan enemmän ja muuttaneet töiden perässä isompiin kaupunkeihin. Sukujuhlat on vähän ikäviä, kun vanhemmat kouluttamattomat sukulaiset kehuu suureen ääneen, "katsos miten Matti on ostanut Mersun, kyllä niillä ilmalämpopumpuilla hyvin tekee tiliä kun on autokin viimeisen päälle" tai "Liisakin kävi Dubaissa ja kyllä onkin lomansa ansainnut, kun lähihoitajan työ se on kovaa ja rehellistä työtä". Ja tottahan nuo asiat tietysti ovat. Se vaan, että siellä on Helsingistä saakka saapunut paikalle Jaakko, joka on juuri ollut Intiassa 3 vuotta työssä erityisasiantuntijana, eikä kukaan kysy tai sano mitään häneen, työhön tai edes Intiaan liittyvää. Tai Turusta on tullut Anne, joka on juuri vetänyt maaliin hankkeen ja tutkimuksen, jossa kuntoutettiin nuoria traumanuhreja
Kallis Mersu ja ulkomaan matka on helpompia ymmärtää kuin menestyminen jollakin spesifillä alalla.
"Tässähän se kateus tulee ilmi: heti täytyy muistuttaa ettet kuulu tiettyyn ryhmään!"
Mikä ihmeen kateus? Jos suomenruotsalainen huomauttaa, että kouluruotsin osaaminen ei tee suomenruotsalaiseksi, niin onko hän kateellinen?
Olemme puolisoni kanssa opiskelleet lujasti ja tehneet töissä pitkää päivää. Se näkyy elintasossa. Puolison lähisukulaisen perhe on lusmuillut ikänsä, töissä ei ole käyty periaatesyistä ja puolisoltani on odotettu rahallista tukea. Ja tämä siksi, että meidän perheellä on ollut niin satumainen tuuri raha-asioissa ja meidän siksi kuuluu auttaa heitä. Heille ei ole missään vaiheessa valjennut tekemämme työn määrä eikä se, että itsekin olisivat voineet nostaa takapuolen sohvalta.
Vierailija kirjoitti:
Enpä ole moista kuullut.
En ole minäkään kuullut.
En ikinä ole kyllä kuullut että joku auttaisi rahallisesti vanhempiaan. Ehkä jos on hoitokodissa oleva vanhus lapset pulittaa asunnon menoja mutta heillehän se jää.
Juurikin oli taas Taloussanomissa juttu miten paljon eläkeläiset auttaa keskiluokkaisia lapsiaan rahallisesti elintason ylläpitämisessä.
Olen huomattavasti köyhempi kuin lapseni mutta kyllä "avustukset" kulkee vielä heillepäin. Esim heidän lapsilleen.
Miksi halua tuntea itsesi paremmaksi, mika sinun on ystävä hyvä ?