Lue keskustelun säännöt.
Miksi alemmissa sosiaaliluokissa elävät eivät kestä sitä että joku heidän yhteiskuntaluokastaan menestyy tai tekee ns. luokkahypyn?
04.10.2025 |
Jos hän vaikka pärjää vaikka opinnoissaan tai menestyy muuten, niin pitää alkaa puhumaan vähätellen ja latistaen? Eikö tämä ole outoa. Eikö sen, että joku nousee sieltä alemmasta sosiaaliluokasta, pitäisi olla samalla myös ylpeyden aihe niille, jotka eivät sieltä pääse? Mutta näin ei ole, vaan aletaan puhumaan halveksivasti ja korostetaan miten se ei ollut mitään. Ja itse ei kuitenkaan saada elämässä mitään aikaan.
Kommentit (155)
Vierailija kirjoitti:
Ihan jo koulussa ne, jotka tulivat alhaisemmista sosiaaliluokista eivätkä menestyneet hyvin, naureskelivat paremmin menestyville ja haukkuivat heitä hikareiksi. Kotoahan niiden oli täytynyt tällainen asenne oppia, että opiskelu olisi jotenkin halveksuttavaa, vaikka elämässähän nimenomaan tällaiset ahkerat menestyvät. Toki oli niitäkin alhaisemman sosiaaliluokan perheitä, joissa kannustettiin opiskeluun, mutta valitettavan yleistä oli se, että lapsi sai kotoa mallin, että opiskelua ei arvosteta.
Silloin, kun minä kävin koulua, niin juurikin niille naureskeltiin eniten, jotka huonoiten pärjäsivät. Sitä oli vammainen ja vaikka mitä, kun ei jotain osannut eikä oppinut. Parhaiten pärjäävät olivat oppineet kotoa asenteen, että heikoimpia pitää pilkata ja potkia päähän. Sait huonoja numeroita = olit rankasti koulukiusattu. Näin ainakin Lahes ja Nastolas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan jo koulussa ne, jotka tulivat alhaisemmista sosiaaliluokista eivätkä menestyneet hyvin, naureskelivat paremmin menestyville ja haukkuivat heitä hikareiksi. Kotoahan niiden oli täytynyt tällainen asenne oppia, että opiskelu olisi jotenkin halveksuttavaa, vaikka elämässähän nimenomaan tällaiset ahkerat menestyvät. Toki oli niitäkin alhaisemman sosiaaliluokan perheitä, joissa kannustettiin opiskeluun, mutta valitettavan yleistä oli se, että lapsi sai kotoa mallin, että opiskelua ei arvosteta.
Silloin, kun minä kävin koulua, niin juurikin niille naureskeltiin eniten, jotka huonoiten pärjäsivät. Sitä oli vammainen ja vaikka mitä, kun ei jotain osannut eikä oppinut. Parhaiten pärjäävät olivat oppineet kotoa asenteen, että heikoimpia pitää pilkata ja potkia päähän. Sait huonoja numeroita = olit rankasti koulukiusattu. Näin ainakin Lahes ja Nastolas.
Mulla on kyllä outo kokemus tuosta ns. hikariudesta. Olin jo työelämässä ja tein iltavahtimestarin hommia eräällä koululla. Koska työ oli sinänsä aika tylsää käytin illat kaikenlaisten kirjojen lukemiseen, olihan koululla oma kirjastokin.
Kerran olin sitten vaksin kopilla kun kaksi lukion miesopettajaa meni ohi. Toinen heistä totesi pilkallisesti, että tuokin se vain lukee, kunnon lukutoukka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No enpä ole huomannut.
Kaikki mun lapsuudenystävät 60-luvulta olivat köyhistä kouluttamattomista duunariperheistä kuten minäkin ja nuoruusvuodet lapsiperheen äiteinä/isinä vielä hyvin köyhiä.
Ja jokainen meistä noussut tukevasti keskiluokkaan tai hyvätuloiseksi. En ole huomannut mitään kateutta tai hyväksymättömyyttä.
Omat lapset ovat vaatimattomista oloista kouluttautuneet hyvätuloisiksi jo 30+v:nä, en tiedä kadehtiiko joku heitä?
Muistan miten 60/70-luvuilla teollisuuspaikkakunnalla meitä "herrojen kakaroita" vihattiin. Mutta, työläisperheissäkin arvostettiin kulttuuria ja opiskelua, ja duunarien lapsista tuli hyvin usein koulutettua väkeä. Voi olla että ne suuret luokkasiirtymät tehtiin jos silloin, ja nykyään alempi yhteiskunnallinen asema on pysyvämpi ilmiö. Se on niin vahva osa identiteettiä, että siitä luopuvat koetaan pettureiksi.
Juuri näin.
Vaikka mun vanhemmat eivät käyneet kuin kansakoulun he olivat hyvin sivistyneitä ja valveutuneita.Sota ja köyhyys oli estänyt koukunkäynnin pidrmmälle.
Ystäviä heillä oli kulttuuripiireissä ja politiikassa, minäkin pääsin teatteriin ja konsertteihin jo ennen kouluikää. Kotona luettiin paljon - politiikasta elämänkertoihin ja matkadokumentteihin. Kuunneltiin musiikkia laidasta laitaan.Takkirahoilla äiti osti taidetta.
Työmoraali oli tärkeä ja omilla rahoilla piti pärjätä. Siitä oli hyvä ponnistaa ylöspäin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukuni on Pohjois-Pohjanmaalta. Siellä on niitä pikkupaikkakunnalle jääneitä duunareita ja viljelijöitä noin puolet meidän suvun nuoremmista sukulaisista ja puolet lähteneet opiskelemaan enemmän ja muuttaneet töiden perässä isompiin kaupunkeihin. Sukujuhlat on vähän ikäviä, kun vanhemmat kouluttamattomat sukulaiset kehuu suureen ääneen, "katsos miten Matti on ostanut Mersun, kyllä niillä ilmalämpopumpuilla hyvin tekee tiliä kun on autokin viimeisen päälle" tai "Liisakin kävi Dubaissa ja kyllä onkin lomansa ansainnut, kun lähihoitajan työ se on kovaa ja rehellistä työtä". Ja tottahan nuo asiat tietysti ovat. Se vaan, että siellä on Helsingistä saakka saapunut paikalle Jaakko, joka on juuri ollut Intiassa 3 vuotta työssä erityisasiantuntijana, eikä kukaan kysy tai sano mitään häneen, työhön tai edes Intiaan liittyvää. Tai Turusta on tullut Anne, joka on juuri vetänyt maaliin hankkeen ja t
Tämä voi olla tottakin. Mutta samaan aikaan tässä arvioidaan kouluttamattomien ihmisten keskustelukyvyt ja ymmärrys aika alhaalle..
"Minulla on se käsitys, että nimenomaan työväenluokassa ne statussymbolit ovat tärkeitä. Autot, omakotitalot, merkkivaatteet. Keskiluokka köyhäilee, mutta käyttää matkustamiseen enemmän."
Jep juuri näin. Keskiluokan statussymboleita ovat kulttuurimatkat ja yleisesti ottaen sivistys ja lukeneisuus esim. työn ohessa suoritettu toinen yliopistotutkinto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työväentalojen aktiivinen toiminta kulttuurin parissa,kuoroja, musiikkia, näytelmiä, opintokerhoja. Työväen sivistysliitto kirjeopisto. . Kansanvalistusseuran sivistysliiton, vai mikähän se oli, kirjekurssit.
En ymmärrä miten nykyajan ylioppilas ja yliopistossa opiskellut pystyy niinkin syvään uskoon duunareiden tyhmyydestä ja ajatusmaaailmasta kuin tässäkin keskustelussa. Kyllä se kumpuaa omasta ylemmyyden tunteesta , muut on kateellisia eikä ymmärrä .
Tuollaisissa kerhoissa sun muissa työväen opistoissa mennään sieltä, mihin rimaa ei ole edes asetettu. Vaatimustaso on nolla. Ei sellaista voi arvostaa. Koulutettu ylempi luokka sentään on mennyt useiden sellaisten prosessien läpi, joissa ihmisistä valikoituu kyvykkäimmät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kateus oin yleistä kaikissa sosiaaliluokissa. Pahinta se on ryhmissä, jossa ollaan samalla sosiaalisella tasolla mutta epävarmoja omasta asemasta. Työpaikkakiusaus ja kampittamien ovat yleisintä kirkossa ja yliopistossa.
Luultavasti tässäkin tilanteessa kolikolla on kääntöpuolensa. Minulla on luokkahypyn tehnyt läheinen, joka on avoimesti sitä mieltä, että köyhien kuuluukin elää kurjuudessa, Kokoomus on ainoa oikea äänestettävä ja työttömät joutavat kadulle kerjäämään. Hokee, kuinka on jokaisen oma valinta kun eivät tee luokkahyppyä, ja sen kuuluukin tuntua, tai kuinka "se jauheliha maksaa ihan saman verran meille kaikille. Leveilee matkoillaan ja ostoksillaan sukulaisille, jotka elää kädestä suuhun ja tuskailee ääneen, mihin kummaan sitä käyttäisi joutilaat 10 000 euroa. Huokailee, kuinka meillä köyhillä ei ole varaa mihinkään kivaan ja olemme tylsiä ilmaisharrastuksinemme. Ikinä ei silti tarjoaisi edes kahvikupposta, ainakaan alaluokkaiselle, koska, kun haaskalinnulle antaa makupalan, niin pianhan niitä on ympärillä lokkeilemassa koko lauma.
Puhuuko hän totta? Aika lailla. Onko hänellä oikeus kärkkäisiin mielipiteisiin? Kyllä. Onko hänen ulosantiaan kiva kuunnella, ansaitsemmeko me kuunnella sitä ja tarviiko tuollaista sietää kiltisti, vaikka hän puhuukin totta? Ehdottomasti ei. Voiko tämä johtaa siihen, että tämä sukulaiseni luulee, että emme vain kestä sitä että hän menestyy ja olemme vain kateellisia juntteja? Todennäköisesti.
Sanoisin, että kyllä näissä luokkahyppykärhämissäkin osapuolia on aina kaksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Minulla on se käsitys, että nimenomaan työväenluokassa ne statussymbolit ovat tärkeitä. Autot, omakotitalot, merkkivaatteet. Keskiluokka köyhäilee, mutta käyttää matkustamiseen enemmän."
Jep juuri näin. Keskiluokan statussymboleita ovat kulttuurimatkat ja yleisesti ottaen sivistys ja lukeneisuus esim. työn ohessa suoritettu toinen yliopistotutkinto.
Käsitykseni syntyi jo 70-luvulla. Me nuoret, keskiluokkaiset ja työväenluokkaiset, olimme Yhtiöllä kesätöissä. Loppukesästä keskiluokkaiset nuoret lähtivät Interrailille, työväenluokkaiset nuoret ostivat mopon. He pitivät reissaamista tuhlauksena, minä taas pidin mopon ostamista tuhlauksena koska polkupyörälläkin pääsi. Sama jatkuu aikuisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kateus. Ei kai siinä muu ole. Mitä matalampi koulutus ja sosiaalinen asema, sitä tyhmempi ja lapsellisempi ihminen yleensä on. Ei se osaa iloita muiden puolesta eikä näe laajempia kokonaisuuksia. Siksi se alkaa heti vähättelemään jos toinen pärjää. Ja sitten ihmettelee kun nämä menestyneet ei halua olla heidän kanssaan tekemisissä. Miksiköhän :D
Siksi kun sillä ei ole rahaa. Mitään muuta syytä ei ole. Rahan myötä elämäntapa muuttuu kalliimmaksi ja köyhä ei siihen sovi mukaan.
Ainakaan opintolainaa takaisin maksavalle ei ole varaa kovin kalliiseen elämäntapaan. Keskiluokkakin on nykyään Suomessa tiukilla.Minulla on se käsitys, että nimenomaan työväenluokassa ne
Työväenluokka ihailee näkyvää "luksusta". Estetiikka on näkyvää ja erottuvaa. Että pystyy merkit näkemään heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitini oli kateellinen nuoremmalle sisarelleni, joka meni lukioon. Itse en mennyt, kun siihen ei kannustettu kotona ollenkaan, jotenkin se oli minun, esikoisen kohdalla itsestäänselvää, että vanhempien jalanjäljissä ammattikouluun. Working class hero is something to be. Yläasteen opettajat hämmästelivät sitä, että en lukiota valinnut. Harmittaa vieläkin ja en ole löytänyt reittiä kouluttautua aikuisenakaan, matalapalkka-alalla nitkuttelen ja näin viisikymppisenä kroppa alkaa hajoilemaan.
Omat lapseni menivät lukioon, ihan omasta halustaan, molempien kohdalla kaikki mahdollisuudet pidettiin auki ja ne olisivat minulle olleet ok. Sen verran puutuin, että kerroin omasta kokemuksestani, etteivät lapset tekisi samaa virhettä. Vanhempi lapsi opiskelee yliopistossa ja nuorempi suunnittelee jatkavansa ammattikorkeaan. En voisi olla ylpeämpi heistä ja huomion arvoista on sekin, että molemmat ovat lievästi autismikirjolla ja nuoremmalla on vaikea lu
Yliopisto usein sopii hyvin autismiskirjolaisille, tavallinen työelämä sitten voikin olla vaikeampaa. Eniten ihmettelen jos ei osata ottaa huomioon lasten erilaisia kykyjä ja taitoja. Kaikki ei pärjää suorittavassa työssä ja kaikki ei ymmärrä teoreettisesta sitten mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kateus. Ei kai siinä muu ole. Mitä matalampi koulutus ja sosiaalinen asema, sitä tyhmempi ja lapsellisempi ihminen yleensä on. Ei se osaa iloita muiden puolesta eikä näe laajempia kokonaisuuksia. Siksi se alkaa heti vähättelemään jos toinen pärjää. Ja sitten ihmettelee kun nämä menestyneet ei halua olla heidän kanssaan tekemisissä. Miksiköhän :D
Siksi kun sillä ei ole rahaa. Mitään muuta syytä ei ole. Rahan myötä elämäntapa muuttuu kalliimmaksi ja köyhä ei siihen sovi mukaan.
Ainakaan opintolainaa takaisin maksavalle ei ole varaa kovin kalliiseen elämäntapaan. Keskiluokkakin on nykyään Suomessa tiukilla.Minulla o
Kyllä se 70-luvun kerrostaloalueilla näkyy tuo materian ihailu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ammattikoulustahan olisit voinut hakea ammattikorkeaan. Ai niin, olet niin paljon vanhempi että oli opistot mutta kävihän niihinkin alempi koulutus.
Poikani on amis- (kaksoistutkinto) , insinööri - diblomi-nsinööri.
Käly keskikoulu - amis - sairaanhoitja - terveysalan maisteri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kateus. Ei kai siinä muu ole. Mitä matalampi koulutus ja sosiaalinen asema, sitä tyhmempi ja lapsellisempi ihminen yleensä on. Ei se osaa iloita muiden puolesta eikä näe laajempia kokonaisuuksia. Siksi se alkaa heti vähättelemään jos toinen pärjää. Ja sitten ihmettelee kun nämä menestyneet ei halua olla heidän kanssaan tekemisissä. Miksiköhän :D
Siksi kun sillä ei ole rahaa. Mitään muuta syytä ei ole. Rahan myötä elämäntapa muuttuu kalliimmaksi ja köyhä ei siihen sovi mukaan.
Ainakaan opintolainaa takaisin maksavalle ei ole varaa kovin kalliiseen elämäntapaan. Keskiluokkakin on nykyään Suomessa tiukilla.Minulla o
Ai mitä upeempi omakotitalo sitä varmemmin duunari. Hauskaa on teidän kanssa juttelu. Firman johtajalla vanha yaris, joka hitsarilla uusi volvo.
Kävin kaupassa, välillä kaupungin keskustassa. Teeskentelin sivistynyttä tuulipuku päällä, reppuineni, kouluttamattomat teeskenteli hienoa rouvaa mekoissaan ja villakangastakeissaan ja lierihatuissa kallus käsilaukku olkapäällä.
Uhriutumisen narratiivilta katoaa pohja jos joku rikkoo illuusion tilanteen toivottomuudesta. Joten yritetään pitää huoli etteivät kehtaisi edes yrittää. Jos joku onnistuu niin eihän se meidän porukkaan oikeasti kuulunutkaan.
Vai että sosiaaliluokissa. Minua ei kiinnosta vaikka tekisit hypyn talon katolta asfalttiin. Kenenkään muun elämä ei kiinnosta tipan vertaa jos jätetään omat läheiseni laskuista pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työväentalojen aktiivinen toiminta kulttuurin parissa,kuoroja, musiikkia, näytelmiä, opintokerhoja. Työväen sivistysliitto kirjeopisto. . Kansanvalistusseuran sivistysliiton, vai mikähän se oli, kirjekurssit.
En ymmärrä miten nykyajan ylioppilas ja yliopistossa opiskellut pystyy niinkin syvään uskoon duunareiden tyhmyydestä ja ajatusmaaailmasta kuin tässäkin keskustelussa. Kyllä se kumpuaa omasta ylemmyyden tunteesta , muut on kateellisia eikä ymmärrä .
Tuollaisissa kerhoissa sun muissa työväen opistoissa mennään sieltä, mihin rimaa ei ole edes asetettu. Vaatimustaso on nolla. Ei sellaista voi arvostaa. Koulutettu ylempi luokka sentään on mennyt useiden sellaisten prosessien läpi, joissa ihmisistä valikoituu kyvykkäimmät.
Mitä siis vähän koulutetut saisivat tehdä vapaa -aikansa? Olen käsittänyt ettei monilla viihdetaiteilijoillakaan ole akateemista koulutusta.
Mä sanoin foorumilla joskus tulleeni toimeen äitiyspäivärahan 1300 euron netolla. Alkoi armoton kitinä siitä, että mies maksaa kuitenkin ja miten sitä rahaa nyt tulee vain jostain. Ei, ei tule, mutta sitä pitää osata käyttää.