Onko teillä elämässänne ihminen joka on onnistunut pilaamaan koko elämänne?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Karma viimeistään hoitelee.

Ei sellaista kuin karma ole olemassakaan. Jos et kosta niin ei tule hyvitystä ikinä.

On. Ex miniä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Karma viimeistään hoitelee.

Ei sellaista kuin karma ole olemassakaan. Jos et kosta niin ei tule hyvitystä ikinä.

Alapeukuttajat huom. Sellainen kuin "karma" on keksitty juurikin sitä varten kun halutaan lohduttautua sillä että oikeus tapahtuu jotenkin joskus edes sitten kuoleman jälkeen, vaikka tyyppi itse porskuttaa.

Ei enää, mutta hänen jättämiään jälkiä korjailen vieläkin. Tärkeimmät osat peruuttamattomasti rikki. Pitää keksiä jotain muuta tilalle.

Henkisesti sairastunut ex-ystävä. Melkein meni omakin m-terveys siinä hurlumheitä seuratessa ja toista kasassa pitäessä. Ei koskaan enää mt-ihmisiä lähipiiriin. Välit poikki vaan itsesuojelun nimissä.

Saat tunnustusta töistä. Ankeuttaja: No ei toi nyt mitään ole.

ON.EKSÄ.PETTI VUOSIA JA KUN JÄI KIINNI VIIMEISIMMÄSTÄ HYLKÄSI.MENNYT KAUAN TOIPUA JA MENI TYÖT.

On, anoppi. 

Ensin vanhemmat pilasivat elämäni halveksivalla ja väheksyvällä käytöksellään. Lasta ei saanut kuulemma kehua eikä kannustaa. Ylpistyy ja luulee itsestään liikoja kun niin tekee. Haukuttiin ihan ulkonäöstä lähtien. 2 parisuhdetta ja kummassakin toistui tämä sama kaava, että minua väheksyttiin ja haukuttiin. Olin niin tottunut että niin minua kohdellaan, eli tuttu kohtelu sai olemaan näissä suhteissa yli 15 vuotta. Viimeismpänä pisarana työnantaja petti minut ensin kehumalla ja saamalla siten luottamuksensa. Ensimmäinen ihminen joka oli osoittanut minulle arvostusta. Sitten tuli potkut kuin salama kirkkaalta taivaalta. 

On. Aviomies. 

On, minä itse.

Vierailija kirjoitti:

Ensin vanhemmat pilasivat elämäni halveksivalla ja väheksyvällä käytöksellään. Lasta ei saanut kuulemma kehua eikä kannustaa. Ylpistyy ja luulee itsestään liikoja kun niin tekee. Haukuttiin ihan ulkonäöstä lähtien. 2 parisuhdetta ja kummassakin toistui tämä sama kaava, että minua väheksyttiin ja haukuttiin. Olin niin tottunut että niin minua kohdellaan, eli tuttu kohtelu sai olemaan näissä suhteissa yli 15 vuotta. Viimeismpänä pisarana työnantaja petti minut ensin kehumalla ja saamalla siten luottamuksensa. Ensimmäinen ihminen joka oli osoittanut minulle arvostusta. Sitten tuli potkut kuin salama kirkkaalta taivaalta. 

Huomaan itsekin, että olen pitkään hakeutunut suhteisiin, joissa toinen on aivan kuin äitini eli halventava, mitätöivä ja kieltäytyy näkemästä minussa mitään hyvää. En ole edes osannut ajatella, että minua voisi kohdella arvostavasti. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla meni mielenterveys ja todellisuudentaju exän mielenpelejen kanssa. Petti, valehteli, katoili, puhui mustan valkeaksi.

Seuraava erä pieksi myös fyysisesti ja oli henkisesti väkivaltainen mutta tuo aiempi jätti paljon syvemmät jäljet.

Mullakin oli aika rankka kokemus ex-tyttöystävästä. Kaikkea tuota, mutta oli myös fyysisesti väkivaltainen

Vierailija kirjoitti:

'Ei. En noin ylipäätään usko, että kenenkään ihmisen elämää voi joku _toinen_ kokonaan pilata. Ehkä jonkun osan siitä, mutta ei kokonaan.'

 

Ei minulta. 

Skippaan.

Liian henk.koht.

Vierailija kirjoitti:

'Saat tunnustusta töistä. Ankeuttaja: No ei toi nyt mitään ole.'

No nämä tyypit, juu.

Itselläni oli kova yritys, mutta aivan en onnistunut.

Ei nyt sentään. Onneksi en ole niin "lahjakkaisiin" törmännyt. 

Vierailija kirjoitti:

'Itselläni oli kova yritys, mutta aivan en onnistunut.'

🥳vihreänvärinen vakiofanclub aina perässä. Moi.

Kysymys: Mietitkö sä parahin psykå jo aina edellisenä iltana valmiiksi jonkun herjan, jonka sitten into pinkeenä (pikkarit kosteena?) riennät kirjoittamaan heti mun perääni? 

Se nimittäin vaikuttaa ihan siltä. Et tunne mua, oon sulle vieras ihminen.. mutta joku sulla on t.o.s.i lujaa mua vastaan.

 

Toisaalta: sun karmasi, ei minun. Mä pidän oman tonttini puhtaana. Jos kiusaaminen on sun juttusi, niin malja sille.

Mun ilonaiheeni ovat aivan toisenlaiset. 🙃

Et sellaisten ilojen päälle toki yhtään mitään ymmärrä.

Oli, mutta nyt kun katson sitä elämää jonka hän tuhosi niin enpä sitä kaipaa enää. Aikanaan se oli tietysti kauheaa. Pitää vaan aloittaa alusta, vaikka sitten itkien.

Vierailija kirjoitti:

On, minä itse.

Aika monella näin, lopulta.