Jos masennuksen syy on elämäntilanne, niin mitä apua siihen voi saada kun elämäntilanne nyt vain ei muutu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin outoa, että kukaan ei ole muka ehdottanut tukiperhettä, vaikka aloittajan mukaan kaikki mahdollinen apu on saatu mitä on tarjolla. Tuotahan ehdotetaan varsin nopeasti ja on myös tukiperheitä erityislapsille. Useinhan juuri erityislasten vanhemmat näitä tukiperheitä nimenomaa saavatkin.

Voihan niitä tukiperheitä ehdotella, mutta todellisuudessa niihin on parin vuoden jonot, ja usein nepsylapset ja muut erityislapset ei saa koskaan tukiperhettä, koska ei löydy sellaista tukiperhettä joka ne suostuisi ottamaan. Jonot tukiperheisiin on valtavan pitkät. 

Toki ovat, mutta ei se poista että on outoa ettei tätä vaihtoehtoa ole muka aloittajalle tarjottu ja laitettu sinne jonoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisko se tukiperhe mitään mitä joku ehdotti? Jos lapsi on uniongelmasta huolimatta suht normaali niin voisi löytyä hoitoapua. Kokeile. Fakta on, että et sä jaksa tolla menolla, sun on pakko saada itekin lepoa tai sä sekoat. Tsemppiä! 

Kiitos tsempistä. Alan selvittämään tukiperheasiaa. Ottaakohan ne lapsia, joilla on neurologisia oireita ja jotka ei oikein nuku? Vai pitääkö olla terve lapsi, jotta saa tukiperheen? Ap

Riippuu perheestä, mutta kyllä monenlaisilla lapsilla tukiperhe on, ei siihen ole mitään rajoja, jos sopiva perhe löytyy. 

Vaikuttaa siltä että miehesi ei välitä. Hänen pitäisi mennä johonkin muualle asumaan nyt, ja pohtimaan mitä haluaa. Tämä ei voi jatkua, sinun ja lapsesi terveys on tärkeintä, Ap. Ero voi olla ainoa ratkaisu. Vaikka se toisikin taloushuolia, niin saisit kuiteinkin rauhan tästä tilanteesta.

Tukiperheitä täällä ehdottelevat, lukekaa tämä uutinen tukiperheiden saamisesta https://yle.fi/a/3-11815649 . Tämä erityislapsi (adhd, autismi) on jonottanut tukiperhettä jo 3,5 vuotta eikä ole vieläkään saanut sitä. Koska on erityislapsi ja sellaisille ei riitä tukiperheitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisko se tukiperhe mitään mitä joku ehdotti? Jos lapsi on uniongelmasta huolimatta suht normaali niin voisi löytyä hoitoapua. Kokeile. Fakta on, että et sä jaksa tolla menolla, sun on pakko saada itekin lepoa tai sä sekoat. Tsemppiä! 

Kiitos tsempistä. Alan selvittämään tukiperheasiaa. Ottaakohan ne lapsia, joilla on neurologisia oireita ja jotka ei oikein nuku? Vai pitääkö olla terve lapsi, jotta saa tukiperheen? Ap

Riippuu perheestä, mutta kyllä monenlaisilla lapsilla tukiperhe on, ei siihen ole mitään rajoja, jos sopiva perhe löytyy. 

Olisi kyllä aplle hieno asia jos vaikka tietäisi että yksi parin yönkin lapsivapaa olisi tiedossa aina esim kerran kuussa! Luulen että jo se auttaisi masennukseen ja jaksamiseen, kun tietäisi että sieltä se tauko sentään aina tulee! Tutki hyvä ap tätä asiaa :)

Onko sinulla Ap läheisiä , vanhempia, sisaruksia, y.m? Saatko apua? Jos joku voisi välillä auttaa niin että saisit rentoutua, ilman lasta. 

Entäs miehen sukulaiset?  Jos on, oletko kertonut heille tilanteesta? 

Saako kysyä minkä ikäinen lapsesi on? 

Jos olet työtön, niin miksi et ota päiväunia sillä aikaa, kun lapsi on koulussa?

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla Ap läheisiä , vanhempia, sisaruksia, y.m? Saatko apua? Jos joku voisi välillä auttaa niin että saisit rentoutua, ilman lasta. 

Entäs miehen sukulaiset?  Jos on, oletko kertonut heille tilanteesta? 

Minulla on sellaisia läheisiä, joilla voin puhua ja he kyllä auttaa kuuntelemalla. Mutta ei ole sellaisia läheisiä, jotka jotenkin konkreettisesti auttaisi esim ottamalla lasta joskus yökylään tai käymällä lapsen kanssa joskus vaikka tunninkin verran jossain tms. Syynä tähän on heidän omat terveysongelmat ja/tai se, ettei he pärjää lapseni haasteiden kanssa. Miehen sukulaiset ei osallistu ollenkaan, asuvat kaukana eikä heitä ole koskaan kiinnostanut, en oikeastaan edes tunne heitä kun ei mieskään pidä heihin juuri mitään yhteyttä koskaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Jos olet työtön, niin miksi et ota päiväunia sillä aikaa, kun lapsi on koulussa?

Lapsi on koulussa 4 tuntia päivässä. Sen ajan minä haen töitä, teen kotitöitä ja hoidan muuta sellaista, joskus ulkoilen. Olen huono nukkumaan, en ehdi siinä ajassa nukahtaa kun joudun jo lähtemään hakemaan lasta koulusta (hän ei neurologisten haasteidensa vuoksi voi kulkea yksin, taksia taas ei saatu kun asutaan niin lähellä koulua). Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla Ap läheisiä , vanhempia, sisaruksia, y.m? Saatko apua? Jos joku voisi välillä auttaa niin että saisit rentoutua, ilman lasta. 

Entäs miehen sukulaiset?  Jos on, oletko kertonut heille tilanteesta? 

Minulla on sellaisia läheisiä, joilla voin puhua ja he kyllä auttaa kuuntelemalla. Mutta ei ole sellaisia läheisiä, jotka jotenkin konkreettisesti auttaisi esim ottamalla lasta joskus yökylään tai käymällä lapsen kanssa joskus vaikka tunninkin verran jossain tms. Syynä tähän on heidän omat terveysongelmat ja/tai se, ettei he pärjää lapseni haasteiden kanssa. Miehen sukulaiset ei osallistu ollenkaan, asuvat kaukana eikä heitä ole koskaan kiinnostanut, en oikeastaan edes tunne heitä kun ei mieskään pidä heihin juuri mitään yhteyttä koskaan. Ap

Ikävää. Miten joku vapaaehtoinen auttaja, esim Punaiselta ristiltä? Helsingissä on ainakin sellainen kun Helsinki missio löytyy varmasti muilla paikkakunnilla vastaavaa. Nämä vapaaehtoiset auttajat ovat yleensä tosi ihania ihmisiä. Nämä eivät ehkä ota lasta yökylään , mutta voivat muuten auttaa lapsen kanssa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun terapeutti sanoo, että terapia ei poista kärsimystä, mutta sen tavoitteena on oppia elämään sen kanssa.

Tavallaan tajuan tämän idean, mutta en tajua miten se tehdään. Jos kärsimystä aiheuttaa pitkittynyt työttömyys, siitä johtuva vaikea rahapula ja päivittäinen huoli siitä miten saa ruokittua lapsensa ja se, että erityislapsi valvoo yöt ja siksi itsekään ei saa öisin (eikä päivisin) nukkua, niin miten tällaisten asioiden kanssa oppii elämään? Tarvitsen unta, en uutta suhtautumista siihen, että ei ole mahdollisuutta nukkua kuin 3-4 tuntia vuorokaudessa. Ap

Sinä et ole yhtä kuin sinun vaikea tilanne. Vaikka vaikea tilanne jatkuu, niistä tunteista voi päästää irti. Esimerkkinä tästä oli jonkun mainitsema "hömppäsarjat", jota katsomalla pääsee hetkeksi irti todellisuudesta. Jos ja kun teet sen mitä pystyt parantaaksesi tilannettasi, seuraava askel on vaikuttaa omaan ajatteluusi. Se on välttämätöntä, jotta jaksaisit vaikeassa elämäntilanteessa. 

Se, mihin keskityt vaikuttaa siihen, mitä ajattelet. Se, mitä ajattelet, vaikuttaa siihen mitä tunnet. Nyt on tosi tärkeää oppia suuntaamaan ajatuksiasi niihin asioihin, jotka ovat hyvin. Löytämään niitä pieniä arjen iloja sekä "taukoja", kun voit antaa aivojesi levätä. 

Elämässä pääsee eteenpäin samalla tavalla kuin maratonmatkalla - yksi askel kerrallaan. Vaikea tilanne on kuin helvetti ja helvetistä pääsee ulos vain marssimmalla liekkien läpi. Perääntyminen ei ole vaihtoehto. Onko se kivaa? Ei erityisemmin mutta tiukalla keskittymisellä tähän hetkeen ja niihin hyviin asioihin siitä tilanteesta voi selvitä. Vaikka nyt tuntuisi siltä, että tuo tilanne jatkuu ikuisesti, niin ei se jatku. Se voi kuitenkin kestää tuskastuttavan kauan ja siksi on tärkeää hallita omia voimavarojaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun terapeutti sanoo, että terapia ei poista kärsimystä, mutta sen tavoitteena on oppia elämään sen kanssa.

Tavallaan tajuan tämän idean, mutta en tajua miten se tehdään. Jos kärsimystä aiheuttaa pitkittynyt työttömyys, siitä johtuva vaikea rahapula ja päivittäinen huoli siitä miten saa ruokittua lapsensa ja se, että erityislapsi valvoo yöt ja siksi itsekään ei saa öisin (eikä päivisin) nukkua, niin miten tällaisten asioiden kanssa oppii elämään? Tarvitsen unta, en uutta suhtautumista siihen, että ei ole mahdollisuutta nukkua kuin 3-4 tuntia vuorokaudessa. Ap

Sinä et ole yhtä kuin sinun vaikea tilanne. Vaikka vaikea tilanne jatkuu, niistä tunteista voi päästää irti. Esimerkkinä tästä oli jonkun mainitsema "hömppäsarjat", jota katsomalla pääsee hetkeksi irti todellisuudesta. Jos ja kun tee

Mitä puppua oikein kirjoitat.

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa siltä että miehesi ei välitä. Hänen pitäisi mennä johonkin muualle asumaan nyt, ja pohtimaan mitä haluaa. Tämä ei voi jatkua, sinun ja lapsesi terveys on tärkeintä, Ap. Ero voi olla ainoa ratkaisu. Vaikka se toisikin taloushuolia, niin saisit kuiteinkin rauhan tästä tilanteesta.

Selväähän tuo on, että aapeen mies ei välitä. Mutta erityislapsen äitinä tajuan hyvin mitä aapee tarkoittaa sillä, että ero olisi ojasta allikkoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa siltä että miehesi ei välitä. Hänen pitäisi mennä johonkin muualle asumaan nyt, ja pohtimaan mitä haluaa. Tämä ei voi jatkua, sinun ja lapsesi terveys on tärkeintä, Ap. Ero voi olla ainoa ratkaisu. Vaikka se toisikin taloushuolia, niin saisit kuiteinkin rauhan tästä tilanteesta.

Selväähän tuo on, että aapeen mies ei välitä. Mutta erityislapsen äitinä tajuan hyvin mitä aapee tarkoittaa sillä, että ero olisi ojasta allikkoon.

Ei välttämättä olisi, kun Ap.n mies ei osallistu nytkään lapsen hoitoon/ kasvatukseen. Eli Ap on jo periaatteessa yksinhuoltaja. Taloudellinen puoli voi mennä tiukaksi, mutta terveys on nyt tärkein , sekä Ap.n että lapsen. Saahan Ap kuiteinkin jotain rahallisia tukia jos muuttaa pois lapsen kanssa.

"Mitä puppua oikein kirjoitat."

Ihmiset ihan liikaa samaistuu tunteisiinsa. Ajattelevat, että "en voi muuta kuin tuntea näin". Se ei kuitenkaan ole totta. Omiin tunteisiinsa voi vaikuttaa. 

Ajatukset ohjaa tunteita ja se, mihin päätät keskittyä, ohjaa ajatuksiasi. Keskittymällä tietoisesti asioihin mitkä on hyvin, voi siis vaikuttaa omiin tunteisiinsa. Toinen asia mikä voimakkaasti vaikuttaa tunteisiimme, on keho. Kaikista nopein tapa muuttaa omia tunteita on kehon kemiallisten reaktioiden kautta. Esim harrastamalla liikuntaa tai avaamalla kaljatölkin. Mikään näistä keinoista ei muuta olosuhteita mutta ne kyllä muuttaa tunteita. 

Kun tilanne on tarpeeksi huono (kuten teillä kuuluu olevan), jos tukiperhettä löydy, voi lapsi käydä lastenkodissa "tukiperheessä". Kysy myös tätä vaihtoehtoa sosiaalitoimesta.

Huomioi myös, että yksinhuoltajana saat paremmin apua lapsenhoidossa. Äkkiseltään kuulostaa, että rahahuolet ovat pientä verrattuna siihen, että mies on idiootti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa siltä että miehesi ei välitä. Hänen pitäisi mennä johonkin muualle asumaan nyt, ja pohtimaan mitä haluaa. Tämä ei voi jatkua, sinun ja lapsesi terveys on tärkeintä, Ap. Ero voi olla ainoa ratkaisu. Vaikka se toisikin taloushuolia, niin saisit kuiteinkin rauhan tästä tilanteesta.

Selväähän tuo on, että aapeen mies ei välitä. Mutta erityislapsen äitinä tajuan hyvin mitä aapee tarkoittaa sillä, että ero olisi ojasta allikkoon.

Mun kaveria ero auttoi, sillä mies yhteisessä huushollissa vältteli vastuitaan (heidänkin kolmesta on yksi erityinen). Ainut tapa saada miestä hoitovastuuseen ja päästä itse esim salille päätä tuulettamaan oli tuo ero, koska sitten miehellekin valkeni ettei hän halua lapsiaan kuitenkaan menettää, joten viikko-viikko systeemi alkoi kelvata. Mene ja tiedä sitten, ihan näin sivusta. 

Vierailija kirjoitti:

"Mitä puppua oikein kirjoitat."

Ihmiset ihan liikaa samaistuu tunteisiinsa. Ajattelevat, että "en voi muuta kuin tuntea näin". Se ei kuitenkaan ole totta. Omiin tunteisiinsa voi vaikuttaa. 

Ajatukset ohjaa tunteita ja se, mihin päätät keskittyä, ohjaa ajatuksiasi. Keskittymällä tietoisesti asioihin mitkä on hyvin, voi siis vaikuttaa omiin tunteisiinsa. Toinen asia mikä voimakkaasti vaikuttaa tunteisiimme, on keho. Kaikista nopein tapa muuttaa omia tunteita on kehon kemiallisten reaktioiden kautta. Esim harrastamalla liikuntaa tai avaamalla kaljatölkin. Mikään näistä keinoista ei muuta olosuhteita mutta ne kyllä muuttaa tunteita. 

Ootko joku botti vai miksi jauhat sisällötöntä pas kaa?

Tutki netistä, löytyykö teidän alueelta neurokirjonhäitiön yhdistystä, joka järjestää vertaistapaamisia muuta tekemistä, johon mapsi voisi osallistua.