Jos masennuksen syy on elämäntilanne, niin mitä apua siihen voi saada kun elämäntilanne nyt vain ei muutu?

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsellasi siis kehitysvamma, vai onko kyseessä perus kuriton kakara?

Jälkimmäiseen vaihtoehtoon et paljon apua saa, etkä sympatiaakaan. Sattuneesta syystä.

Ei kehitysvammaa, ei kurittomuutta vaan neurologiset syyt. Ap

Vierailija kirjoitti:

Mikään ei auta.

Auttaapas kun asennoituu tilanteeseen toisin.

Vierailija kirjoitti:

Epäsuosittu vastaus, mutta mulla auttoi psilosybiinisienet. Yksi trippi paransi oloa niin paljon, että seuraava vuosi meni helpommin, vaikka elämäntilanne ei muuttunut.

Samaa olin tulossa sanomaan, enkä nyt tiedä miksi tämänkään pitäisi olla epäsuosittu vastaus. Tutkimukset kuitenkin kerta toisensa jälkeen osoittaa, että noista on apua masennukseen ja esim. päihdeongelmiin ja onhan niiden lääkinnällistä käyttöä vapautettu monissa maissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun terapeutti sanoo, että terapia ei poista kärsimystä, mutta sen tavoitteena on oppia elämään sen kanssa.

Tavallaan tajuan tämän idean, mutta en tajua miten se tehdään. Jos kärsimystä aiheuttaa pitkittynyt työttömyys, siitä johtuva vaikea rahapula ja päivittäinen huoli siitä miten saa ruokittua lapsensa ja se, että erityislapsi valvoo yöt ja siksi itsekään ei saa öisin (eikä päivisin) nukkua, niin miten tällaisten asioiden kanssa oppii elämään? Tarvitsen unta, en uutta suhtautumista siihen, että ei ole mahdollisuutta nukkua kuin 3-4 tuntia vuorokaudessa. Ap

Mun kokemukseni mukaan valitettavasti aika moni terapeuttikin on kävelevä selfhelp-kirja. Heillä ei todellakaan kaikilla ole taitoja ja valmiuksia auttaa sellaisia ihmisiä, jotka ovat vaikeassa henkilökohtaisessa elämäntilanteessa. He ovat varmaan ihan ok sellaisille, joita ahdistaa maailmantila tai jokin muu ylevä aate. 

Vierailija kirjoitti:

Epäsuosittu vastaus, mutta mulla auttoi psilosybiinisienet. Yksi trippi paransi oloa niin paljon, että seuraava vuosi meni helpommin, vaikka elämäntilanne ei muuttunut.

Olen 24/7 vastuussa lapsesta, eli ei ole mahdollisuutta mihinkään trippeihin tai vastaaviin. En nyt muutenkaan niistä innostu, mutta vaikka innostuisin niin en voisi, koska vastuuta ei pääse pakoon kun on lapsi hoidettavana ja trippipäissään ei voi hoitaa lasta, varsinkaan sellaista jolla on terveydellisiä ongelmia. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epäsuosittu vastaus, mutta mulla auttoi psilosybiinisienet. Yksi trippi paransi oloa niin paljon, että seuraava vuosi meni helpommin, vaikka elämäntilanne ei muuttunut.

Olen 24/7 vastuussa lapsesta, eli ei ole mahdollisuutta mihinkään trippeihin tai vastaaviin. En nyt muutenkaan niistä innostu, mutta vaikka innostuisin niin en voisi, koska vastuuta ei pääse pakoon kun on lapsi hoidettavana ja trippipäissään ei voi hoitaa lasta, varsinkaan sellaista jolla on terveydellisiä ongelmia. Ap

Tuo se lapsi mulle ni annan sille isän kädestä ku trippailet

Aina voi kirjoittaa 8 mile tyylisen räpin!  Sulla on vain yksi tsäänssi jou!

Samaa mieltä että jos ihminen on ihan syystäkin masentunut, niin mikäpä siihen auttaisi muu kuin tilanteen parantuminen. Itseäni alkoi masentaa kun tuli velkaa, eroja, kuolemia ja terveysongelmia oikein sarjatulituksena ettei kerinnyt mistään toipua kun jo uutta ongelmaa vaan pukkasi! Jaksoin läheisten tuen ja puhumisen avulla, sekä en vaan luovuttanut, oon yrittänyt lamaantumisen sijaan olla sitkeä, ja taistella pois näitä, edes aina joitain ongelmia, olenkin ainakin osittain onnistunut siinä ja ehkä pitkästä aikaa huomaan että vanne ei olekaan ihan niin kireällä! Lapsen krooniset vaikeudet on kyllä eri paha haaste kuin nämä mun kohtaamat asiat, joten tuskin tästäkään oli sulle apua, mutta toivon että löydät jotain konkreettisesti toimivaa tilanteeseesi :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun terapeutti sanoo, että terapia ei poista kärsimystä, mutta sen tavoitteena on oppia elämään sen kanssa.

Tavallaan tajuan tämän idean, mutta en tajua miten se tehdään. Jos kärsimystä aiheuttaa pitkittynyt työttömyys, siitä johtuva vaikea rahapula ja päivittäinen huoli siitä miten saa ruokittua lapsensa ja se, että erityislapsi valvoo yöt ja siksi itsekään ei saa öisin (eikä päivisin) nukkua, niin miten tällaisten asioiden kanssa oppii elämään? Tarvitsen unta, en uutta suhtautumista siihen, että ei ole mahdollisuutta nukkua kuin 3-4 tuntia vuorokaudessa. Ap

Se olis kaulakiikku tai juna-nalle.

Hirveä kommentti, häpeä jos osaat! 

Ap,lle valtavasti voimia! 💓

Eroa huonosta suhteesta. Pyydä apua esimerkiksi lastensuojelu jos sinulla on ongelmat jaksaa lastesi kanssa. Jos on pienet tulot niin pitää olla pienet menot, pitää vaan karsia menoja niin että pärjää, muutto halvempaan asuntoon, luovu autosta ja lemmikeistä...

Vierailija kirjoitti:

Epäsuosittu vastaus, mutta mulla auttoi psilosybiinisienet. Yksi trippi paransi oloa niin paljon, että seuraava vuosi meni helpommin, vaikka elämäntilanne ei muuttunut.

Tämä. Mulla yksi n. 6 tunnin trippi teki sen mihin 10 vuoden terapian ja mielialalääkkeiden olisi pitänyt pystyä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epäsuosittu vastaus, mutta mulla auttoi psilosybiinisienet. Yksi trippi paransi oloa niin paljon, että seuraava vuosi meni helpommin, vaikka elämäntilanne ei muuttunut.

Olen 24/7 vastuussa lapsesta, eli ei ole mahdollisuutta mihinkään trippeihin tai vastaaviin. En nyt muutenkaan niistä innostu, mutta vaikka innostuisin niin en voisi, koska vastuuta ei pääse pakoon kun on lapsi hoidettavana ja trippipäissään ei voi hoitaa lasta, varsinkaan sellaista jolla on terveydellisiä ongelmia. Ap

Laitos on hyvä ratkaisu, sä voit pitää lasta välillä kotona, vaikka asuisi laitoksessa. Kaikista huonoin vaihtoehto on ajaa itsensä loppuun hoitamalla lasta täysin yksin 24/7, kun seurauksena on jo masennus, niin psyyke ei ainakaan tuolla tavalla parane...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epäsuosittu vastaus, mutta mulla auttoi psilosybiinisienet. Yksi trippi paransi oloa niin paljon, että seuraava vuosi meni helpommin, vaikka elämäntilanne ei muuttunut.

Olen 24/7 vastuussa lapsesta, eli ei ole mahdollisuutta mihinkään trippeihin tai vastaaviin. En nyt muutenkaan niistä innostu, mutta vaikka innostuisin niin en voisi, koska vastuuta ei pääse pakoon kun on lapsi hoidettavana ja trippipäissään ei voi hoitaa lasta, varsinkaan sellaista jolla on terveydellisiä ongelmia. Ap

Liittymättä nyt mitenkään tuohon trippailuun, niin kai tajuat, että mikään ei auta jos olet lapsessa kiinni sen 24/7? Eli ihan turhaa koko tämä keskustelu tuosta näkökulmasta. Jos haluat vertaistukea, niin se on enemmän kuin ok, mutta se, että kyselet neuvoja jotka sitten ammut yksi kerrallaan alas, on vain kaikkien ajan tuhlausta ja oman olosi pahentamista.

Vierailija kirjoitti:

Eroa huonosta suhteesta. Pyydä apua esimerkiksi lastensuojelu jos sinulla on ongelmat jaksaa lastesi kanssa. Jos on pienet tulot niin pitää olla pienet menot, pitää vaan karsia menoja niin että pärjää, muutto halvempaan asuntoon, luovu autosta ja lemmikeistä...

Olen karsinut jo yli vuosi sitten kaiken. Luovuin autosta, lemmikkejä ei koskaan ole ollutkaan, asunto on jo nyt alueen vuokratasoon nähden edullinen, en tilaa mitään lehtiä, ei ole mitään netflixejä, en edes meikkaa enää ettei tarvitse ostaa meikkejä, en käy kampaajalla vaan leikkaan itse hiukset, en käy koskaan baarissa enkä edes kotona käytä alkoholia enkä tupakoi, en osta koskaan latteja ja espressoja kahviloista, lapsen kanssa kun kuljetaan niin on omat eväät mukana ettei kulu rahaa ravintoloihin. Jne, lista on pitkä. En kuitenkaan pysty karsimaan välttämättömistä lääkkeistä ja matkakuluista ja muista kuluista liittyen lapsen terapioihin ym. Niihin menee yllättävän paljon rahaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Epäsuosittu vastaus, mutta mulla auttoi psilosybiinisienet. Yksi trippi paransi oloa niin paljon, että seuraava vuosi meni helpommin, vaikka elämäntilanne ei muuttunut.

Ihan lumelääkettä tuollainen on. Tullut nuorempana kokeiltua, eikä ole elämä muuttunut sen myötä.. oon huomannut että toiset psyykkaa vaan itsensä uskomaan että moisella on positiivisia vaikutuksia terveyteen..

Lento Gambiaan prinssin kainaloon. Sossu hoitaa sen erityislapsen huostaan, miehestä ei tainnut olla niin väliksi muutenkaan. Erossa hän kuitenkin maksaa puolet hankkimansa talon hinnasta sinulle, sillä rahalla imee Gambiassa pinacoladaa helpostikin elämän auringonlaskuun asti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epäsuosittu vastaus, mutta mulla auttoi psilosybiinisienet. Yksi trippi paransi oloa niin paljon, että seuraava vuosi meni helpommin, vaikka elämäntilanne ei muuttunut.

Olen 24/7 vastuussa lapsesta, eli ei ole mahdollisuutta mihinkään trippeihin tai vastaaviin. En nyt muutenkaan niistä innostu, mutta vaikka innostuisin niin en voisi, koska vastuuta ei pääse pakoon kun on lapsi hoidettavana ja trippipäissään ei voi hoitaa lasta, varsinkaan sellaista jolla on terveydellisiä ongelmia. Ap

 

Laitos on hyvä ratkaisu, sä voit pitää lasta välillä kotona, vaikka asuisi laitoksessa. Kaikista huonoin vaihtoehto on ajaa itsensä loppuun hoitamalla lasta täysin yksin 24/7, kun seurauksena on jo masennus, niin psyyke ei ainakaan tuolla tavalla parane...

Ei lapseni ole mikään laitostasoisesti sairas, hänellä on neurologisia haasteita, mutta hän elää kuitenkin ihan tavallista elämää, on tavallisella luokalla koulussa jne. Toki me rampataan koko ajan terapioissa ja lapsi kun ei oikein nuku, niin minä olen siitä todella kovilla, lapsi itse tuntuu oudon hyvin kestävän vähäistä unta. Moni ei edes arvaisi lapsestani mitenkään, että hän on erityislapsi. Minun selkärangasta vain on revitty se, että hän selviää. Ap

Mä ymmärrän sua, mutta en osaa auttaa. Saman myllyn käynyt läpi, olin yksinhuoltaja ja kaksi erityislasta. Pienistä hetkistä oli pakko se mielekkyys elämään koota, olipa se mitä hyvänsä, vessassa salaa syöty suklaapatukka, pieni kävelylenkki tai kaupassa käynti yksin, jos sain jonkun onnettoman jallitettua hoitamaan lapsia. Psyykkasin itseäni ja ajattelin, että tämä venyminen ja vanuminen on lasten parhaaksi kuitenkin. No, sitä ei voi luvata, että paraskaan työ aina palkitsee, mutta olin onnekas ja mun lapsia se kaikki tekemäni työ auttoi. 

Ootko ajatellut tukiperhettä? Saisit vähän hengähdystaukoa. Varmaan vaikea saada, mutta ei se ota, jos ei annakaan kysyä. Toisaalta meillä oli tukiperhe, johon vaikeammin oireileva lapsi ei halunnut, eikä siitäkään siis mitään hyötyä ollut. 

Mulla on foobinen masennus ja olen työkyvytön. Psykologi aikoinaan kirjoitti lausuntoonsa, että psykososiaalinen kuormitus pitää hoitaa ensin ja sitten terapiaan. Huvitti silloin ja huvittaa vieläkin, miten hoidetaan perhe pois kuormittamasta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epäsuosittu vastaus, mutta mulla auttoi psilosybiinisienet. Yksi trippi paransi oloa niin paljon, että seuraava vuosi meni helpommin, vaikka elämäntilanne ei muuttunut.

Olen 24/7 vastuussa lapsesta, eli ei ole mahdollisuutta mihinkään trippeihin tai vastaaviin. En nyt muutenkaan niistä innostu, mutta vaikka innostuisin niin en voisi, koska vastuuta ei pääse pakoon kun on lapsi hoidettavana ja trippipäissään ei voi hoitaa lasta, varsinkaan sellaista jolla on terveydellisiä ongelmia. Ap

Liittymättä nyt mitenkään tuohon trippailuun, niin kai tajuat, että mikään ei auta jos olet lapsessa kiinni sen 24/7? Eli ihan turhaa koko tämä keskustelu tuosta näkökulmasta. Jos haluat vertaistukea, niin se on enemmän kuin ok, mutta se, että kyselet neuvoja jotka sitten ammut yksi kerrallaan alas, on vain kaikkien ajan tuhl

Tajuan kyllä tämän. En ehkä edes niinkään kysellyt neuvoja, vaan ne kysymykseni oli enemmän sellaisia retorisia kysymyksiä, en niinkään edes odottanut niihin vastauksia. Vertaistukea kai vain. Ap

Jeesus auttaa. Raamatunluku tuo kevyen mielen, seurakunnasta saa ihmisten tukea ja Jumalan siunauksen. Jeesus on luvannut antaa seuraajilleen ei enempää eikä vähempää kuin täydellisen ilon. Ja tämä toimii.