Jos masennuksen syy on elämäntilanne, niin mitä apua siihen voi saada kun elämäntilanne nyt vain ei muutu?

Voit syödä lääkettä, joka saa sut sietämään tilannetta.

Itse nukun tosi huonosti ahdistuksen takia. Eli nukun pätkissä, herään vähän väliä ja yleensä aamuyöllä muutaman tunnin unien jälkeen en pääse enää uneen, kun ahdistavat ajatukset alkaa laukkaamaan päässä. Joten olen päivisin todella väsynyt. Minua auttaa se, kun laitan radiosta jonkin mieluisan kanavan päälle ja pötköttelen sohvalla jonkin aikaa antaen ajatusten pomppia vapaasti minne vaan. En siis ala aktiivisesti kuuntelemaan radiota, vaan se kuuluu tavallaan taustalla, mutta ei kuitenkaan niin hiljaa, ettenkö kuulisi ohjelmia halutessani. Ja todella huonoina päivinä saatan olla sohvalla useampaankin kertaan esim.20 min kerrallaan.

Jatkuva unenpuute (eli kun olet liiankin väsynyt) aiheuttaa elimistöön ylivireystilan. 

Vierailija kirjoitti:

eeVierailija kirjoitti:

"Mitä puppua oikein kirjoitat."

Ihmiset ihan liikaa samaistuu tunteisiinsa. Ajattelevat, että "en voi muuta kuin tuntea näin". Se ei kuitenkaan ole totta. Omiin tunteisiinsa voi vaikuttaa. 

Ajatukset ohjaa tunteita ja se, mihin päätät keskittyä, ohjaa ajatuksiasi. Keskittymällä tietoisesti asioihin mitkä on hyvin, voi siis vaikuttaa omiin tunteisiinsa. Toinen asia mikä voimakkaasti vaikuttaa tunteisiimme, on keho. Kaikista nopein tapa muuttaa omia tunteita on kehon kemiallisten reaktioiden kautta. Esim harrastamalla liikuntaa tai avaamalla kaljatölkin. Mikään näistä keinoista ei muuta olosuhteita mutta ne kyllä muuttaa tunteita. 

Ootko joku botti vai miksi jauhat sisällötöntä pas kaa?

En voi sille mitään jos et ymmärrä lukemaasi. Ehkä on hyvä, että hallitus kaavailee kouluihin "osaamistakuuta". 

Apuna voi saada terapiaa, jossa tarkoituksena oppia hyväksymään elämäntilanne, vastoinkäymiset ja ongelmat, ja oppia hallitsemaan tilannetta ja tunteitaan.

Mä valitsen toksisen positiivisuuden. On vain yritettävä saada siitä mitä itsellä on ja mihin on rahkeita, parasta mahdollista. Elän haaveissa, keksin vaikka mulle ja lapselle jonkun elämää suuremman harrastuksen ja intohimon.

Sitähän tämä elämä muutenkin lopulta on. Omilla kuvitelmilla täyttää se tosiasia että kaikki on lopulta turhaa. Oli se elämä päällepäin niin hienoa tai kurjaa, sama lopputulos.

Vierailija kirjoitti:

Apuna voi saada terapiaa, jossa tarkoituksena oppia hyväksymään elämäntilanne, vastoinkäymiset ja ongelmat, ja oppia hallitsemaan tilannetta ja tunteitaan.

Terapiaa ei saa ilmaiseksi. Kela korvaa osan, mutta itse maksettavaa jää semmoiset 55-60 euroa per kerta. Jotenkin kuulostaa siltä että aloittajalla ei ole rahaa tuollaiseen ylellisyyteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

eeVierailija kirjoitti:

"Mitä puppua oikein kirjoitat."

Ihmiset ihan liikaa samaistuu tunteisiinsa. Ajattelevat, että "en voi muuta kuin tuntea näin". Se ei kuitenkaan ole totta. Omiin tunteisiinsa voi vaikuttaa. 

Ajatukset ohjaa tunteita ja se, mihin päätät keskittyä, ohjaa ajatuksiasi. Keskittymällä tietoisesti asioihin mitkä on hyvin, voi siis vaikuttaa omiin tunteisiinsa. Toinen asia mikä voimakkaasti vaikuttaa tunteisiimme, on keho. Kaikista nopein tapa muuttaa omia tunteita on kehon kemiallisten reaktioiden kautta. Esim harrastamalla liikuntaa tai avaamalla kaljatölkin. Mikään näistä keinoista ei muuta olosuhteita mutta ne kyllä muuttaa tunteita. 

Ootko joku botti vai miksi jauhat sisällötöntä pas kaa?

En voi sille mitään jos et ymmärrä lukemaasi. Ehkä on hyvä, että hallitus kaavailee koulu

Eipä meistä muistakaan moni ymmärrä kirjoituksesi sisältöä. Ehkä johtuu siitä, että kirjoituksessasi ei ole sitä sisältöä? Sanoja kyllä on vaikka kuinka paljon.

"Eipä meistä muistakaan moni ymmärrä kirjoituksesi sisältöä. Ehkä johtuu siitä, että kirjoituksessasi ei ole sitä sisältöä? Sanoja kyllä on vaikka kuinka paljon."

 

Vaikka kuinka moni toinen vastaaja on kuvaillut tekevänsä juuri sitä mistä puhun. He ovat antaneet omat esimerkkinsä siitä, mikä on toiminut heillä. Se, jos sinä et asiaa ymmärrä, on sinun murheesi. 

Vierailija kirjoitti:

Masennuksen syy ei ole elämäntilanne, vaan suhtautumisesi siihen. Paitsi jos joku rakkaasi on kuollut.

Jos rakkaasi kuolee, tunnet surua. Suru on aivan terve, normaali, elämään kuuluva tunne. Ei suru ole sairaus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Apuna voi saada terapiaa, jossa tarkoituksena oppia hyväksymään elämäntilanne, vastoinkäymiset ja ongelmat, ja oppia hallitsemaan tilannetta ja tunteitaan.

Terapiaa ei saa ilmaiseksi. Kela korvaa osan, mutta itse maksettavaa jää semmoiset 55-60 euroa per kerta. Jotenkin kuulostaa siltä että aloittajalla ei ole rahaa tuollaiseen ylellisyyteen.

Terapian voi saada toimeentulotuestakin, jos ei ole rahaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Apuna voi saada terapiaa, jossa tarkoituksena oppia hyväksymään elämäntilanne, vastoinkäymiset ja ongelmat, ja oppia hallitsemaan tilannetta ja tunteitaan.

Terapiaa ei saa ilmaiseksi. Kela korvaa osan, mutta itse maksettavaa jää semmoiset 55-60 euroa per kerta. Jotenkin kuulostaa siltä että aloittajalla ei ole rahaa tuollaiseen ylellisyyteen.

Terapia ei auta, jos tilanne johtuu kuormituksesta ja uupumuksesta. Mikäänterapia ei esimerkiksi auta siihen, että AP ei saa nukkua tarpeeksi. 

Ai niin, AP, jos päädyt hankkimaan tukiperheen, niin pysy kovana! Sano, mitä haluat, äläkä vain tyydy siihen, että sossusta käyvät istumassa sohvalla kerran viikossa tunnekortteja levittelemässä. 

Kokeile nyt ensin vaikka tuota Mielenterveystalossa olevaa masennuksen omahoito-ohjelmaa. Se on ammattilaisten tekemä eikä maksa mitään. https://www.mielenterveystalo.fi/fi/omahoito/masennuksen-omahoito-ohjel…

Ap, onko miehesi, lapsen Isä tietoinen siitä miten huonosti voit? Että olet tässä tilanteessa kun hän ei osallistu lapsen hoitoon ja kasvatukseen, vaikka on lapsen Isä? Eikö mies näe hätääsi?

Vaikuttaa itesekkäältä, kylmältä henkilöltä.

Olet joutunut kokemaan paljon menetyksiä. Kerroit että olet menettänyt työn ja toimeentulon, ja olet ehkä menettämässä parisuhteen ja kodin. Johan siinä on syytä kuormittua. Ei sellainen olisi varmaan normaali ihminenkään, jos ei tuosta kuormittuisi. 

Sinulle kuitenkin jää tärkein, eli lapsi. Varmasti saat myös uuden kodin. Joskus aikanaan voi tulla tilaa uudelle parisuhteellekin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun terapeutti sanoo, että terapia ei poista kärsimystä, mutta sen tavoitteena on oppia elämään sen kanssa.

Tavallaan tajuan tämän idean, mutta en tajua miten se tehdään. Jos kärsimystä aiheuttaa pitkittynyt työttömyys, siitä johtuva vaikea rahapula ja päivittäinen huoli siitä miten saa ruokittua lapsensa ja se, että erityislapsi valvoo yöt ja siksi itsekään ei saa öisin (eikä päivisin) nukkua, niin miten tällaisten asioiden kanssa oppii elämään? Tarvitsen unta, en uutta suhtautumista siihen, että ei ole mahdollisuutta nukkua kuin 3-4 tuntia vuorokaudessa. Ap

Jos sä oot kuitenkin fyysisesti terve, niin ole onnellinen siitä.

Kroonisesti sairas. En voi saada edes perhettä, mutta onneksi ostin tänään köyden. <3

Vierailija kirjoitti:

Olet joutunut kokemaan paljon menetyksiä. Kerroit että olet menettänyt työn ja toimeentulon, ja olet ehkä menettämässä parisuhteen ja kodin. Johan siinä on syytä kuormittua. Ei sellainen olisi varmaan normaali ihminenkään, jos ei tuosta kuormittuisi. 

Sinulle kuitenkin jää tärkein, eli lapsi. Varmasti saat myös uuden kodin. Joskus aikanaan voi tulla tilaa uudelle parisuhteellekin. 

Joo AP on nelkyt ja hänellä on sairas, yöt valvova lapsi, josta joutuu huolehtimaan ypöyksin. Aika menee terapioissa ja ongelmien hoitamisessa. On työtön ja pahoja taloudellisia ongelmia. Varmasti joo tulee heti uusi hyvä parisuhde. Hyviä miehiä oikein jonoksi asti.

Vierailija kirjoitti:

Olen 24/7 vastuussa lapsesta, eli ei ole mahdollisuutta mihinkään trippeihin tai vastaaviin. En nyt muutenkaan niistä innostu, mutta vaikka innostuisin niin en voisi, koska vastuuta ei pääse pakoon kun on lapsi hoidettavana ja trippipäissään ei voi hoitaa lasta, varsinkaan sellaista jolla on terveydellisiä ongelmia. Ap

Mainitsit parisuhteesta ja että ero muuttaisi tilannetta vielä raskaammaksi. Eikö kumppanisi osallistu lainkaan lapsesta huolehtimiseen? Miksei? 3-4h unet vuosikausia eivät tietenkään riitä sinulle. Noin vaativaa hoitoa vaativan lapsen kanssa tarvitsisit jotain tilapäishoitoa lapselle omaishoitajan (=sinun) lepopäiviä mahdolllistamaan. Onko tällaista tarjottu? Vertaistukea myös muiden neurologisten lapsipotilaiden vanhempien kanssa ehkä löytyisi myös? KELA:n kustantamia sopeutumisvalmennus/kuntoutuskursseja koko perheelle? Onko isovanhempia, tätejä, setiä, enoja, ystäviä avuksi joskus?

Ap tarvitsee nyt ihan ensimmäiseksi apua perustarpeidensa tyydytykseen. Mies hoitamaan lasta kotona ja ap nukkumaan toisaalle, kunnes virkoaa. Miehen kanssa tiukka keskustelu siitä miten loppu ap on, tuo ei voi jatkua noin yhtään hetkeä. Jos mies ei auta, niin muutto muualle ja ero, jos se auttaa rahatilanteeseen. Apua sosiaalihuollosta, esim. lapsi välillä hoitoon laitokseen, jotta ap säilyttää toimintakykynsä ja apua raha-asioiden kanssa. Ajattelun taidot tulevat sitten myöhemmin, kun paniikkitilanne on selätetty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun terapeutti sanoo, että terapia ei poista kärsimystä, mutta sen tavoitteena on oppia elämään sen kanssa.

Tavallaan tajuan tämän idean, mutta en tajua miten se tehdään. Jos kärsimystä aiheuttaa pitkittynyt työttömyys, siitä johtuva vaikea rahapula ja päivittäinen huoli siitä miten saa ruokittua lapsensa ja se, että erityislapsi valvoo yöt ja siksi itsekään ei saa öisin (eikä päivisin) nukkua, niin miten tällaisten asioiden kanssa oppii elämään? Tarvitsen unta, en uutta suhtautumista siihen, että ei ole mahdollisuutta nukkua kuin 3-4 tuntia vuorokaudessa. Ap

Jos sä oot kuitenkin fyysisesti terve, niin ole onnellinen siitä.

 

Kroonisesti sairas. En voi saada edes perhettä, mutta onneksi ostin tänään köyden. <3

Ethän ostanut, toivon niin! Olet valtavan arvokas ja rakastettu, älä tee itsellesi pahaa, kaikki järjestyy jotenkin💓!

Rukoilen puolestasi!

Onkohan miehesi myös autisminkirjolla? ADHD ja autismi ovat vahvasti perinnöllisiä, ja miehen käytös viittaisi siihen, että autismin piirteitä voisi olla. 

uskoisin, että ero helpottaisi ehkä kokonaistilannetta, sillä vaikka mies olisi jatkossa ns. viikonloppuisä, niin saisit ainakin kaksi vapaata viikonloppua kuukaudessa, jos lapsi siis isällään joka toinen viikonloppu. 

Lisäksi tietysti elatustuki ja mahdolliset yh-lisät, vaikka kaikkeahan on nyt leikattu. Vammaistuki lapselle ehdottomasti, siitä kannattaa tapella, se kuuluu vanhemmalle jonka lapsi tarvitse ikätasoon nähden enemmän valvontaa ja apua, pelkästään se että lapsi valvottaa riittää perusteeksi. Tuo hömpän katselu on loistava vinkki, kannattaa koittaa koukuttaa itsensä johonkin sarjaan. 

Tukiperhettä kannattaisi nyt ainakin jonottaa, jonossa olo on aina parempi kuin ettei tee mitään. Lisäksi lapsiperheiden kotipalvelu tai perhetyö saattaisi tarjota jotain apua, suosittelen ottamaan yhteyttä oman alueen sosiaalipalveluihin. Toki kuten joku jo sanoikin, kannattaa ilmaista omat tarpeet selkeästi eikä tyytyä siihen että joku tulee tunnekorttien kanssa sohvalle istumaan kerran viikossa. Myös vertaistuki sekä sinulle että lapselle voisi olla arvokasta, lääkärin kautta voisi saada lähetteen sopeutumisvalmennukseen joka on samalla ilmainen kylpyläloma perheelle, tai sitten eri järjestöillä voi olla ryhmiä sekä vanhemmille että nepsylapsille. 

 

haastavaa on, että kaikki elämäntilanteen parannusyritykset vaativat voimavaroja, ja kun elämäntilanne on äärimmäisen kuormittava, ei voimavaroja ole. Eli ongelman seuraukset  tekevät ongelman ratkaisemisesta mahdotonta. 

Tekisin silti vaikka listan mahdollisista toimenpiteistä. Aloittaisin sosiaalipalveluista, siellä sieltä saa kela-apua myös esimerkiksi vammaistuen hakemiseen. Tällöin byrokratian kanssa ei tarvitse tapella yksin, ja kela on sellainen että jos muotoilee asiat vähänkin väärin, niin hylky tulee. Sosiaalialan ammattilaiset osaavat tukihakemusten täyttämisen kanssa neuvoa. 

Laita yhteydenottoon samoja asioita mitä tähän aloitukseen, että olet tavallisesti elämäniloinen mutta nyt menettämässä sen, kerro lapsen ja parisuhteen haasteista, talouskuvioista, ja siitä että pelkäät jaksamisesi puolesta.