Hankala äitisuhde ja välienkatkaisu
En tiedä mitä ihmettä tekisin äitini kanssa johon haluan katkaista välit. En ole oikeastaan koskaan päässyt itsenäistymään ja irtaantumaan äidistäni koska äiti ei anna sen tapahtua. Pakonomaisesti täytyy pitää häneen yhteyttä. Ei meillä ole edes mitään kunnollista äiti-tytär suhdetta ollut koskaan. Kylmä suhde ollut aina missä ei ole ollut lämpöä ja rakkautta ei yhtään.
Lapsena olin aina äidin tukija ja terapeutti. Kuuntelin jo alle 10 vuotiaana äidin parisuhdeongelmia ja ratkoin hänen asioita. Enää en jaksa ja haluaisin etäisyyttä. Mutta tämä ei sovi äidilleni. Hän on jotenkin saanut välimme sellaiseksi että minun on pakko suunnilleen olla yhteyksissä häneen. Alkanut ihan ahdistaa koko tämä ihmissuhde ja ahdistun kun nään että häneltä tulee viesti, koska tiedän että minun on velvollisuuttani pakko vastata siihen. On siis todella pakko-oireinen myös, pesee käsiä sairaalloisen paljon että ne on ihan vereslihalla, pelkää kaikkea, katastrofiajattelee. Jos en siis pariin tuntiin vastaa puhelimeen niin hän ajattelee minun olevan kuolleena jossain ojassa. Ja aina olen ollut todella vastuullinen että pääsen kotiin yms..
Mutta eihän se riitä kun hänellä on vaan ne katastrofiajatukset. Jos en vastaa hänelle hän tulee ovelleni, muka tuomaan ruokaa, tulee ajelemaan autolla harrastuspaikkani ympärille, soittaa 10 kertaa, soittaa siskolleni olenko hänelle vastannut.
En oikeasti suoraan sanoen jaksa enää häntä ja vastata/olla yhteydessä siksi että minun on pakko. Luulen että mulla ois parempi ilman häntä ja hänen vainoharhaisia ajatuksia. Välillä tuntuu että se ajatuksenjuoksu hänellä on sellaista että ei kellään tuu ees mieleen tommoset kauhuskenaariot. Tässä vanhemmiten on tullu sellanen olo että en pidä hänestä yhtään ja kun hän on tommonen ahdistunut. Ei hänelle voi ikinä kertoa mistään asioista ees kun se niistäkin kehittää kaikenlaista kauhuskenaariota. Edes puhelinta ei sais ladata yöllä.
Eikä hänellä oikeesti tunnu menevän jakeluun se että jollakin voi oikeesti mennä paljon paremmin kun ei oo häneen yhteydessä. Ei hän nää itsessään mitään vikaa ja on niin täydellinen äiti ollut. Niin ja nykypäivänä hän kieltää jyrkästi että olisi pitänyt mua terapeuttinaan kun olin lapsi ja että muistan väärin. Muistan ihan oikein. Nykyäänkin pitää kannatella häntä ja jotenkin huomaan että hän vielä enemmän on alkanut ottaa avuttoman ja heikon roolia.
haluaisin ottaa etäisyyttä/katkaista välit edes joksiki aikaa mutta joku tässä estää. Varmaan hän on niin iskostanut päähäni että ei ole muita vaihtoehtoja ku OLLA YHTEYDESSÄ.
Yleisin tapahtumaketju on; hän laittaa viestiä - en vastaa - hän soittelee kymmenen puhelua - jos en vastaa niihinkään hän tulee ovelle
Kommentit (391)
Jopas sattui. Äitini valitsi juuri 6 sangollista maa-ainesta minun sijaani ja oli ihan helppoa pistää välit poikki.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tietää tai pitäisi tietää, ettei puhelinta kannata ladata yöllä. Päivälläkään sitä ei jätetä yksinään latautumaan.
Tuollaiset maininnat aloituksessa viittaavat trolliin.
Asioista on mukava keskustella, mutta nämä pyhät trollit, jotka tekee aina oikein ( ja aina näitä aloituksia ) ja nöyrästi pottaiästä lähtien äitinsä terapeuttina ja perheen kannattelijana ja tukijana siitä huolimatta, vaikka nimenomaan Oikein Huono äitinsä on hänen isänsä toimesta joutunut tämänkin rutisevan rusinan römpsästään työntämään, imettämään ja öisin kantamaan ja nunnuttamaan uneen omasta unestaan tinkien lapsosen itkien sairaana tai itse ollessa kipeänä. Irl en tiedä yhtään tytärtä, joka vihaisi äitiään. Muutaman aikamiespojan tiedän, jotka yrittää kohteliaasti, tai vähemmän kohteliaammin ottaa etäisyyttä. Useampi on kyllä mutsin murkinoihin tyytyväisiä, eivätkä halua muutosta. Missä muuten isät ovat? Tai näiden tyytymättömien tyttärien miehet? Autotallissa kaljalla? En ihmettele. Ei miehille turhaan neuvota, että katso millainen naisen äiti on, koska sellaisen nuoremman version saat.
Grey rock / low contact / no contact.
Et ole kenenkään kynnysmatto.
Jaettu DNA ei ole tekosyy tai oikeutus kohdella toista huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin säälittää nää ihmiset jotka normaalissa itsenäistymisiässä 17 -22 eivät ole osanneet sitä tehdä. Sitten aikuisena huomataan, ai niin, äiti pitää mua lapsena vielä.
Normaalissa perheessä kasvaneet osaavat sen tehdä, mutta me muut joudumme kiertämään parikin alabamaa ennen kuin opimme tarpeeksi. Siihen asti jos on oppinut pelkkiä valheita, kestää aikansa uida selville vesille niistä ja rakentaa itsensä uudelleen.
Sinä se ap aina vaan jaksat uikuttaa äidistäsi. Mitäs sun isälle kuuluu?
Sinun pitää totuttaa äitisi siihen, että kirjoitat hänelle: olen ok, nyt kiire
Mikä on muuten siskosi selviytymismetodi?
Vierailija kirjoitti:
Ap voi muuttaa ja salata uuden osoitteensa. Puhelinnumero salaiseksi.
Tietojen luovuttamiskiellon voi tehdä Digi- ja väestötietovirastossa https://www.riku.fi/oppaat-ja-ohjeet/omien-yhteystietojen-salaaminen/
Joo jos on itsekäs pikku nilkki. Ihan hemmetin väkivaltaista henkisesti tehdä noin äidille ylipäätään, saati vielä äidille, joka muutenkin oireilee vahvasti pelkoajatuksien kanssa. Mieti nyt, miten sekaisin pelosta ja surusta äiti menisi. Ja vain koska ap ei osaa vetää NORMAALEJA rajoja. Ap, opettele vetämään normaalit rajat ilman mustavalkoista joko kaikki tai ei yhtään mitään -ajattelua.
En jaksa lukea muiden vastauksia, ehkä nämä mun neuvot siellä jo ovatkin.
Ensinnäkin kerro, että sulla on tarve itsenäistyä ja ottaa omaa rauhaa. Äidiltäsi saattaa tulla vastineeksi syyllistämistä tai suuttumista, mutta älä välitä. Välien katkominen tai etäisyyden ottaminen ilman ennakkovaroitusta saattaa lietsoa hankalaa käytöstä entisestään. Niin saattaa toki käydä ennakkovaroituksen kanssakin, mutta ainakin olet tarjonnut mahdollisuuden ymmärtää.
Toiseksi hänelle voisi kertoa ammattiavun tarpeesta ja vaikka etsiä yhteystietoja, mistä apua voi kysellä. Hänen täytyy aikuisena ihmisenä ymmärtää, että et ole hänestä vastuussa, eikä hän myöskään sinusta.
Mikäli hän on sinulle rakas ja tärkeä kaikesta huolimatta, senkin voi ihan kertoa hänelle, jos et halua hänen ajattelevan sinun vihaavan häntä. Mikäli ei ole rakas tai tärkeä, niinkin asia vain joskus on ja äidin ollessa kyseessä syy sellaiseen ei varmasti mikään mitätön ole.
Puhun kokemuksesta. Itse katkoin välit äitiini, joka on aivan täysin sekaisin päästään ja todella haitallinen persoona, jo vuosia sitten. Aluksi ymmärsin, säälin ja kestin, mutta lopulta en enää jaksanut. Olen tyytyväinen päätökseeni ja en tule koskaan ikävöimään häntä.
Tsemppiä ap!
Mun äiti oli myös tuollainen, kun muutin kotoa. Jos en vastannut puhelimeen 20 min aikana (kun katsoin vaikka elokuvaa tai olin lenkillä), puoli sukua soitteli minulle äidin pyynnöstä. Ihan kuin vastaisin jollekin serkulle, jos en ole huomannut äidin vastikään soittamaa puhelua. Jos olin opiskelijajuhlissa, äiti pommitti puheluilla jatkuvasti. Oli todella raskasta eikä auttanut kuin suuttua kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap voi muuttaa ja salata uuden osoitteensa. Puhelinnumero salaiseksi.
Tietojen luovuttamiskiellon voi tehdä Digi- ja väestötietovirastossa https://www.riku.fi/oppaat-ja-ohjeet/omien-yhteystietojen-salaaminen/
Joo jos on itsekäs pikku nilkki. Ihan hemmetin väkivaltaista henkisesti tehdä noin äidille ylipäätään, saati vielä äidille, joka muutenkin oireilee vahvasti pelkoajatuksien kanssa. Mieti nyt, miten sekaisin pelosta ja surusta äiti menisi. Ja vain koska ap ei osaa vetää NORMAALEJA rajoja. Ap, opettele vetämään normaalit rajat ilman mustavalkoista joko kaikki tai ei yhtään mitään -ajattelua.
Miksiköhän ei osaa vetää normaaleja rajoja?
Ei ihminen opi helposti pärjäämään aikuisena aikuisten maailmassa, jos kasvuolot ovat olleet ap:n kuvaileman kaltaiset. Esim.: "Lapsena olin aina äidin tukija ja terapeutti. Kuuntelin jo alle 10 vuotiaana äidin parisuhdeongelmia ja ratkoin hänen asioita." - Mikä lapsuus sellainen on? Mahdoitko edes jaksaa lukea aloitusta.
Voisi luulla, ettei tällaista tapahdu oikeasti. Mutta kun tapahtuu. Ei ole yksi ja kaksi ihmistä, jotka ovat 5-vuotiaina huolehtineet pienemmistä sisaruksistaan, kun vanhemmilla on ollut kroonisia alkoholi/parisuhdeongelmia. Se, että on synnyttänyt lapsen, ei tee sairaasta ihmisestä kelvollista äitiä. Ap voisi rauhassa, hyvällä omallatunnolla, vetäytyä tuosta äiti-helvetistä ja alkaa hoitaa itseään, elää omaa elämää.
Hänen äitinsä hakekoon hoitoa ja turvaa yhteiskunnalta, ei aikuistuneelta lapseltaan, jonka koko tähänastisen elämän on jo pilannut.
Hakeudu terapiaan
Katkaise välit äitiisi
Tutki asioita netistä aiheesta läheisriippuvuus
Lopeta trollaaminen, kukaan normaali ihminen ei toimi noin. Ei äiti eikä lapsi. Sikäli ei ole uskottava aloitus.
Hei se on sun äiti, ja äidit huolehtivat lapsistaan just tollasella neuvomisella, kuten älä jätä puhelinta lataukseen yöksi (tiedetään että laturi ja luuri voivat kuumentua ja syttyä) . Jos ei viesteihin/mihinkään vastata, niin jokainen normaali äiti huolestuu lapsestaan ja soittelee perään. Ei se ole mitään katastrofiajattelua, äitisi vaan ilmaisee huolensa sanallisesti hyvin selvästi. Ja kyllä, se voi mennä niin että toi lisääntyy liikaa kun äiti hätääntyy katoilevasta lapsiaikuisesta, äidillä on liikaa aikaa kaivata lastaan tms.
Siihen sanotaan nätisti että hei mä en voi aina vastata viesteihin ja olen nyt pärjäävä aikuinen, ei mulle mitään satu eikä tarvi noin huolehtia, eikä tod. mietitä mitään välien katkaisua äitiin joka välittää sinusta. Vähän suhteellisuudentajua ja käytöstapoja sulle, ihan turhaa mustamaalata äitiäsi joksikin sekopääksi mielessään eikä mitään syytä välien katkaisuun kertomasi perusteella ole.
Saat katkaista välit, jos haluat. Et tarvitse lupaa keneltäkään. Itsekin tein niin, kun terveyteni romahti siinä seurassa. Se oli elämäni paras päätös. Nyt voin vihdoinkin hengittää, koota itseäni ja katsoa kohti tulevaa. Tämä on ainutkertainen elämämme -ei kannata pilata sitä myrkyllisten ihmisten seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap voi muuttaa ja salata uuden osoitteensa. Puhelinnumero salaiseksi.
Tietojen luovuttamiskiellon voi tehdä Digi- ja väestötietovirastossa https://www.riku.fi/oppaat-ja-ohjeet/omien-yhteystietojen-salaaminen/
Joo jos on itsekäs pikku nilkki. Ihan hemmetin väkivaltaista henkisesti tehdä noin äidille ylipäätään, saati vielä äidille, joka muutenkin oireilee vahvasti pelkoajatuksien kanssa. Mieti nyt, miten sekaisin pelosta ja surusta äiti menisi. Ja vain koska ap ei osaa vetää NORMAALEJA rajoja. Ap, opettele vetämään normaalit rajat ilman mustavalkoista joko kaikki tai ei yhtään mitään -ajattelua.
Miksiköhän ei osaa vetää normaaleja rajoja?
Ei ihminen opi helposti pärjäämään aikuisena aikuisten maailmassa, jos kasvuolot ovat olleet ap:n kuvaileman kaltaiset.
Kuten yllä mainittua, ihminen voi opetella asioiden normaaleja hoitotapoja. Välien katkaiseminen niin että yhteystiedot pantataan yhtäkkiä, ei ole normaali tapa hoitaa asiaa, vaan ihan yhtä sekopäinen ratkaisumalli kuin mitä ap:n äidillä on ollut.
Mitä kuvittelet että tapahtuu, jos ap yhtäkkiä muuttaa, salaa osoitteensa ja puhelinnumeronsa? Puoli sukua on yhtäkkiä huolesta sekaisin, että mitä ap:lle on sattunut. Onko se ehkä tapettu, siepattu, eksynyt jonnekin, käyttääkö joku sitä hyväkseen jossain jne. Ja vain koska ap ei osaa opetella laittamaan rajoja.
Käyttäjä19889 kirjoitti:
Tässä ei koskaan olisi näin suurta ongelmaa tullut jos hän niitä normaaleja rajoja kunnioittaisi. Kyllä niitä rajoja on tullut vedettyä ihan niitä normaalejakin mutta hän ei kunnioita mitään. Siskolleni hän ei ole tällainen koska hän on perheellinen ihminen niin sen äiti pystyy ymmärtämään että perheellisillä on kiire
Sanot, että hankit lähestymiskiellon, jos ei lopeta ahdisteluasi. Sairasta tuollainen stalkkaaminen.
Mun sisarus aikoinaan katkaisi välit aika moneenkin. Tuollainen on julma tapa toimia. Olisin suositellut pikemminkin pitkäaikaista terapiaa. Eihän hän sitten pärjännyt elämässä eikä saanut tukea suvultakaan, koska ei kestänyt neuvomista. Selitteli ties millä, mutta itse samassa kodissa ja samojen vanhempien huomassa kasvaneena tiesin varsin hyvin, ettei se todellinen ongelma ollut suvussa vaan alkujaan koulukiusaamisesta lähteneessä ongelmavyöryssä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap voi muuttaa ja salata uuden osoitteensa. Puhelinnumero salaiseksi.
Tietojen luovuttamiskiellon voi tehdä Digi- ja väestötietovirastossa https://www.riku.fi/oppaat-ja-ohjeet/omien-yhteystietojen-salaaminen/
Joo jos on itsekäs pikku nilkki. Ihan hemmetin väkivaltaista henkisesti tehdä noin äidille ylipäätään, saati vielä äidille, joka muutenkin oireilee vahvasti pelkoajatuksien kanssa. Mieti nyt, miten sekaisin pelosta ja surusta äiti menisi. Ja vain koska ap ei osaa vetää NORMAALEJA rajoja. Ap, opettele vetämään normaalit rajat ilman mustavalkoista joko kaikki tai ei yhtään mitään -ajattelua.
Ap osaa vetää rajoja, mutta äitinsä ei osaa kunnioittaa niitä. Ei siinä muu auta kuin ottaa järeät keinot käyttöön. Ap:lla on oikeus elää rauhassa. Äitnsä paikka on terapiassa tai hoitolaitoksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saat tähän viestejä itsekkäitä lapsilta, että katkaise välit.
Mielestäni ei pidä olla itsekäs, vaan pitää välit yllä. Hän on ainoa äitisi. Voit sentään jakaa kuormaa siskosi kanssa.
Mun äiti on vakavasti masentunut. Ollut jo vuosikymmeniä. En ole edes harkinnut bändien katkaisemista.
Sitä vaan on monella kuormittavia suhteita, mutta läheisiä pitää auttaa.
Myös toisinpäin voi olla: mun kaveri on psykoosisairas ja kuulemma soittaa iäkkäälle äidilleen toistakymmentä kertaa joka päivä. Muuttaisit äitinsä luo, mutta siihen äitinsä ei enää suostu.
Lapsi ei ole vanhempansa terapeutti. Lapsi ei ole olemassa vanhempaansa varten, vaan aikuisen on oltava omaa lastaan varten.
No ei ainakaan lapsena tai nuorena. Jossain vaiheessa aikuisuudessa äiti ja lapsi voivat muodostaa aikuisen suhteen, jossa puolin ja toisin kerrotaan suruja ja iloja.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin säälittää nää ihmiset jotka normaalissa itsenäistymisiässä 17 -22 eivät ole osanneet sitä tehdä. Sitten aikuisena huomataan, ai niin, äiti pitää mua lapsena vielä.
Oma äitini sanoi aina, ikäänkuin olisi kertonut suurenkin viisauden, että "Oman äitinsä kanssa on aina viisivuotias. Niin minäkin olin äitini kanssa."
En viitsinyt sanoa, että niin olet minunkin kanssani.
Jotenkin säälittää nää ihmiset jotka normaalissa itsenäistymisiässä 17 -22 eivät ole osanneet sitä tehdä. Sitten aikuisena huomataan, ai niin, äiti pitää mua lapsena vielä.