Hankala äitisuhde ja välienkatkaisu
En tiedä mitä ihmettä tekisin äitini kanssa johon haluan katkaista välit. En ole oikeastaan koskaan päässyt itsenäistymään ja irtaantumaan äidistäni koska äiti ei anna sen tapahtua. Pakonomaisesti täytyy pitää häneen yhteyttä. Ei meillä ole edes mitään kunnollista äiti-tytär suhdetta ollut koskaan. Kylmä suhde ollut aina missä ei ole ollut lämpöä ja rakkautta ei yhtään.
Lapsena olin aina äidin tukija ja terapeutti. Kuuntelin jo alle 10 vuotiaana äidin parisuhdeongelmia ja ratkoin hänen asioita. Enää en jaksa ja haluaisin etäisyyttä. Mutta tämä ei sovi äidilleni. Hän on jotenkin saanut välimme sellaiseksi että minun on pakko suunnilleen olla yhteyksissä häneen. Alkanut ihan ahdistaa koko tämä ihmissuhde ja ahdistun kun nään että häneltä tulee viesti, koska tiedän että minun on velvollisuuttani pakko vastata siihen. On siis todella pakko-oireinen myös, pesee käsiä sairaalloisen paljon että ne on ihan vereslihalla, pelkää kaikkea, katastrofiajattelee. Jos en siis pariin tuntiin vastaa puhelimeen niin hän ajattelee minun olevan kuolleena jossain ojassa. Ja aina olen ollut todella vastuullinen että pääsen kotiin yms..
Mutta eihän se riitä kun hänellä on vaan ne katastrofiajatukset. Jos en vastaa hänelle hän tulee ovelleni, muka tuomaan ruokaa, tulee ajelemaan autolla harrastuspaikkani ympärille, soittaa 10 kertaa, soittaa siskolleni olenko hänelle vastannut.
En oikeasti suoraan sanoen jaksa enää häntä ja vastata/olla yhteydessä siksi että minun on pakko. Luulen että mulla ois parempi ilman häntä ja hänen vainoharhaisia ajatuksia. Välillä tuntuu että se ajatuksenjuoksu hänellä on sellaista että ei kellään tuu ees mieleen tommoset kauhuskenaariot. Tässä vanhemmiten on tullu sellanen olo että en pidä hänestä yhtään ja kun hän on tommonen ahdistunut. Ei hänelle voi ikinä kertoa mistään asioista ees kun se niistäkin kehittää kaikenlaista kauhuskenaariota. Edes puhelinta ei sais ladata yöllä.
Eikä hänellä oikeesti tunnu menevän jakeluun se että jollakin voi oikeesti mennä paljon paremmin kun ei oo häneen yhteydessä. Ei hän nää itsessään mitään vikaa ja on niin täydellinen äiti ollut. Niin ja nykypäivänä hän kieltää jyrkästi että olisi pitänyt mua terapeuttinaan kun olin lapsi ja että muistan väärin. Muistan ihan oikein. Nykyäänkin pitää kannatella häntä ja jotenkin huomaan että hän vielä enemmän on alkanut ottaa avuttoman ja heikon roolia.
haluaisin ottaa etäisyyttä/katkaista välit edes joksiki aikaa mutta joku tässä estää. Varmaan hän on niin iskostanut päähäni että ei ole muita vaihtoehtoja ku OLLA YHTEYDESSÄ.
Yleisin tapahtumaketju on; hän laittaa viestiä - en vastaa - hän soittelee kymmenen puhelua - jos en vastaa niihinkään hän tulee ovelle
Kommentit (391)
Alkoholistien aikuisilla lapsilla on vertaistukiryhmiä, myös netissä. Ne on auki kaikille epätoimivien perheiden lapsille, ei pelkästään alkoholistien. Sieltä voisit löytää vertaistukea.
Tuli muuten mieleen, että nämä jotka ovat sitä mieltä, ettei äitiinsä saisi katkaista välejä, niin mitäs jos kyseessä olisi puoliso? Jos lähtisi vaikkapa kuntosalilla käymään, ja sillä aikaa puoliso soittelisi kaikki tutut läpi haukkuen kumppaninsa, ajelisi ympäri kyliä tätä etsimässä, kävisi hakkaamassa työpaikan ja naapuruston ovia ja lopulta raahaisi kumppaninsa kotiin kieltäen jatkossa ehdottomasti kuntosalikäynnit ja ehkä tumppaisi vielä turpaan, niin olisiko silloin luvallista erota?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman neuroottisen ja pakko-ajattelevan äitini kanssa toimi lopulta vain suora uhkaus: nyt loppu tai katkaisen välit kokonaan.
Sitä ennen olin yrittänyt puhua, neuvotella, vedota isään, itkeä, raivota jne. mutta eipä siihen mikään tehonnut.
Olin uhkaukseni kanssa tosissani ja hän kyllä tiesi sen. Sen jälkeen olen onnistunut pitämään jotakuinkin kohteliaan etäisiä välejä ja jos on osoittanut pientäkään merkkiä aikaisemmasta sekoilusta olen todennut, että muistatko mitä sanoin. On siitä rauhoittunutEi varmasti toimi kaikille, ja olinkin itse myös täysin valmis totettamaan uhkaukseni ja varautunut siihen.
Saneletko kaikille ihmisille yhtä tiukat säännöt? Puolisolle,,lapsille, työkamuille, muille kavereille? Jos ei just sun mielen mukaan se on hyvästi?&nb
Pahimmilla lapsenlapsetkin joutuu ottamaan etäisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Toisena päivänä taas äidin pitäisi olla koko ajan saatavissa, lasten sairastaessa, loma-aikoina, viikonloppuisin.
Ihan todellako uskoisit lapset hoitoon tällaiselle ihmistyypille, jota on ketjussa kuvailtu? :O
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisena päivänä taas äidin pitäisi olla koko ajan saatavissa, lasten sairastaessa, loma-aikoina, viikonloppuisin.
Ihan todellako uskoisit lapset hoitoon tällaiselle ihmistyypille, jota on ketjussa kuvailtu? :O
Naapurin juoppokin varmaan kelpaa hoitajaksi, kun "tyttöjen" iltaan pitää päästä.
Tiedän monta tapausta jossa lapsenlapset erotettu lapsena rakkaasta isovanhemmasta. Yleensä syynä materialistiset syyt. Ettei ole tarpeeksi saatu, mielestään. Hyvin raadollista ja julmaa isovanhempaa ja myös itse lasta kohtaan. Lapsi ei saa juuria eikä rakkautta isovanhemmaltaan - eikä isovanhempi saa sitä osoittaa. Katuvatkohan nämä ihmiset koskaan? Puistattaa ajatuskin!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisena päivänä taas äidin pitäisi olla koko ajan saatavissa, lasten sairastaessa, loma-aikoina, viikonloppuisin.
Ihan todellako uskoisit lapset hoitoon tällaiselle ihmistyypille, jota on ketjussa kuvailtu? :O
Naapurin juoppokin varmaan kelpaa hoitajaksi, kun "tyttöjen" iltaan pitää päästä.
Mun on oikeasti hieman vaikea ymmärtää, että jos aihe ei ole sulle kerta mitenkään henkilökohtaisesti tuttu, niin miksi suhtaudut näin aggressiivisesti? Voisitko avata tätä vähän? Muutenkin kuin haukkumalla sulle tuntemattomia kirjoittajia vertaistukiketjussa.
Vierailija kirjoitti:
" Kumma juttu ettei ulkomailla tätä. Itse olen asunut Jenkeissä, Italiassa, Puolassa ja Ranskassa. "
***********************
Juuri tämä ! Ulkomaillakin perheissä riidellään, perheen patriarkka rouva (se äiti) käyttää valtaa välillä kovallakin kädellä ja todellakin isä rajoittaa perheen nuorten menemisiä ja tekemisiä. Nuoret haetaan kotiin kavereilta, jonne ilman lupaa lähteneet ja lupaa ei useinkaan irtoa vaikka olisi kauniisti pyytänyt. Eikä tarvitse olla mikään sellainen maa, jossa naisten asema huono. Italiassa esim. perheet ovat hyvinkin tiukkoja nuortensa tekemisistä, kaikkea vahditaan ja selkäsauna tulee herkästi. Siellä on kaikki tottuneet saamaan selkäänsä, Suomessa huudetaan heti poliisia avuksi jos joku edes uhkaa tukkapöllyllä. Suomalainen pullamössösukupolvi.
Italiassa ei silti hylätä perheenjäseniä vaan heistä pidetään loppuun asti huolta perheen kodissa, vanhukset eivät joudu laitoksiin, vamm
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/italialaisaiti-tuskastui-kotona-loi…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" Kumma juttu ettei ulkomailla tätä. Itse olen asunut Jenkeissä, Italiassa, Puolassa ja Ranskassa. "
***********************
Juuri tämä ! Ulkomaillakin perheissä riidellään, perheen patriarkka rouva (se äiti) käyttää valtaa välillä kovallakin kädellä ja todellakin isä rajoittaa perheen nuorten menemisiä ja tekemisiä. Nuoret haetaan kotiin kavereilta, jonne ilman lupaa lähteneet ja lupaa ei useinkaan irtoa vaikka olisi kauniisti pyytänyt. Eikä tarvitse olla mikään sellainen maa, jossa naisten asema huono. Italiassa esim. perheet ovat hyvinkin tiukkoja nuortensa tekemisistä, kaikkea vahditaan ja selkäsauna tulee herkästi. Siellä on kaikki tottuneet saamaan selkäänsä, Suomessa huudetaan heti poliisia avuksi jos joku edes uhkaa tukkapöllyllä. Suomalainen pullamössösukupolvi.
Italiassa ei silti hylätä perheenjäseniä vaan heistä pidetään loppuun asti huolta perh
Vierailija kirjoitti:
Tiedän monta tapausta jossa lapsenlapset erotettu lapsena rakkaasta isovanhemmasta. Yleensä syynä materialistiset syyt. Ettei ole tarpeeksi saatu, mielestään. Hyvin raadollista ja julmaa isovanhempaa ja myös itse lasta kohtaan. Lapsi ei saa juuria eikä rakkautta isovanhemmaltaan - eikä isovanhempi saa sitä osoittaa. Katuvatkohan nämä ihmiset koskaan? Puistattaa ajatuskin!!
Mitenkä tähän ketjuun liittyy? Jos isovanhemmat ovat narsisteja niin sehän on lapsen kannalta parasta. Jos taas äiti on kuin ketjussa kuvailtu niin sillon huolestuisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin ketjussa ja jossain aiemmassa vastaavassa on ainakin yksi, joka marmattaa, että eikö lapsista saisi huolta pitää. Ketjussa, jossa aikuiset, keski-ikäiset tai jo ylikin kertovat tukahduttavasta vainoamisesta ja nurkkaan ajamisesta burnoutin partaalla. Tämä on juuri näiden tällaisten äitien asenne, eikä se muuksi muutu millään määrällä keskustelua ja rajojen vetoa. Heille se on vain huolenpitoa.
Miten keski-ikäinen vielä on niin riippuvainen vanhemmastaan? Sitä minä ainakin ihmettelen.
Toisissa keskusteluissa keski-ikäiset itkevät kun äiti ei välitä sairauksistani eikä perheemme nuorista aikuisista, ei tue eikä auta. Ettekö vois päättää?
Niinpä, ja tämä muuten pätee moneen muuhunkin asiaan mitä tulee varsinkin aikuisten lasten elämään, esimerkiksi syömiseen tai nukkumiseen. Syödä vai ei? Nukkua vai ei? Mikä siinä on niin vaikeaa päättää, valitsee vaan pärjääkö nukkumatta vai nukkuuko kaiket päivätkin. Ei siinä mitään välimuotoja tarvita, ei voi olla niin vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän monta tapausta jossa lapsenlapset erotettu lapsena rakkaasta isovanhemmasta. Yleensä syynä materialistiset syyt. Ettei ole tarpeeksi saatu, mielestään. Hyvin raadollista ja julmaa isovanhempaa ja myös itse lasta kohtaan. Lapsi ei saa juuria eikä rakkautta isovanhemmaltaan - eikä isovanhempi saa sitä osoittaa. Katuvatkohan nämä ihmiset koskaan? Puistattaa ajatuskin!!
Kyllä siellä jotain muuta on yleensä taustalla kuin materialistiset syyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman neuroottisen ja pakko-ajattelevan äitini kanssa toimi lopulta vain suora uhkaus: nyt loppu tai katkaisen välit kokonaan.
Sitä ennen olin yrittänyt puhua, neuvotella, vedota isään, itkeä, raivota jne. mutta eipä siihen mikään tehonnut.
Olin uhkaukseni kanssa tosissani ja hän kyllä tiesi sen. Sen jälkeen olen onnistunut pitämään jotakuinkin kohteliaan etäisiä välejä ja jos on osoittanut pientäkään merkkiä aikaisemmasta sekoilusta olen todennut, että muistatko mitä sanoin. On siitä rauhoittunutEi varmasti toimi kaikille, ja olinkin itse myös täysin valmis totettamaan uhkaukseni ja varautunut siihen.
Saneletko kaikille ihmisille yhtä tiukat säännöt? Puolisolle,,lapsille, työkamuille, muille kavereil
Normaaleille ihmisille ei tarvitse, he ymmärtävät kanssakäymisen säännöt sanomattakin. Tai ainakin viimeistään siinä vaiheessa ymmärtävät, kun asiasta sanoo ystävällisesti.
Vierailija kirjoitti:
Itse muutin toiselle puolelle Suomea sukulaisia pakoon. Valitettavasti myös sinun kohdallasi muutto saattaa olla ainut vaihtoehto.
Olisiko tarpeen tehdä huoli-ilmoitus äidistäsi? Eihän tuo tervettä ole.
Poliisit voi myös tarvittaessa soittaa jos äiti tulee oven taakse. Tuohan on jo häirintää. Jää viranomaisillekin jokin merkintä asiasta jos myöhemmin tarvitsee hakea lähestymiskielto
Tämä. Muutto niin kauas, että ei voi tulla oven taa. Numerot estolle ja osoite salaiseksi, jos ei muuten mene perille. Hoidon tarpeessa sun äiti on, mutta koska hoitoon ei voi pakottaa ketään, niin tuo on sitten vaihtoehto sille.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän monta tapausta jossa lapsenlapset erotettu lapsena rakkaasta isovanhemmasta. Yleensä syynä materialistiset syyt. Ettei ole tarpeeksi saatu, mielestään. Hyvin raadollista ja julmaa isovanhempaa ja myös itse lasta kohtaan. Lapsi ei saa juuria eikä rakkautta isovanhemmaltaan - eikä isovanhempi saa sitä osoittaa. Katuvatkohan nämä ihmiset koskaan? Puistattaa ajatuskin!!
Höpöhöpö. Kukaan ei katkaise välejä tuollaisesta syystä, vaikka ne isovanhemmat voivatkin moisilla tarinoilla sääliä kerjätä lähipiiriltään. Se johtuu vaan siitä, että eivät kehtaa oikeaa syytä kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän monta tapausta jossa lapsenlapset erotettu lapsena rakkaasta isovanhemmasta. Yleensä syynä materialistiset syyt. Ettei ole tarpeeksi saatu, mielestään. Hyvin raadollista ja julmaa isovanhempaa ja myös itse lasta kohtaan. Lapsi ei saa juuria eikä rakkautta isovanhemmaltaan - eikä isovanhempi saa sitä osoittaa. Katuvatkohan nämä ihmiset koskaan? Puistattaa ajatuskin!!
No aika vähän on tuollaisia juttuja mun lähipiirissäni.
" hän laittaa viestiä - en vastaa - hän soittelee kymmenen puhelua - jos en vastaa niihinkään hän tulee ovelle "
Onko tullut mieleen, että vastaamalla siihen ensimmäiseen viestiin, ei noita jatkotapahtumia ehkä samana päivänä tulisi. Onko niin jättimäisen vaikeaa vastata lyhyesti? Vaikkapa "moikka äiti, lähden ihan just harrastukseeni ja tulen myöhään. Palataan vaikka huomenna".
Paljonko sulta menisi aikaa sun päivästä, ehkä kokonainen minuutti.
Hyvin sanottu. Manipuloiva vanhempi on voinut koodata tuota häpeää vuosikymmeniä: "kun sinä et käyttäydy miten haluan, on sinun vastuullasi että näin käy".
Lainaus ei ainakaan puhelimella toiminut mutta äitini sanoi juuri näin kun se kävi ovellani silloin toissapäivänä kun sinä vaan vastailisit viestiin niin näin ei kävisi!
Ja et viitsi vastata siihen ensimmäiseen viestiin koska?
Et sinä omaa itseäsi siinä menetä jos yhden viestin laitat vastauksena. Et ole silloinkaan yhtään epäitsenäisempi.
Kokeile toimiiko vai ei.
Toisena päivänä taas äidin pitäisi olla koko ajan saatavissa, lasten sairastaessa, loma-aikoina, viikonloppuisin.