Muita jotka katuvat opintojaan?

Sinä olet ilkeä. Jäi käytöstavat opettelematta. Ei ihme että et saa töitä. -sivusta

Vierailija kirjoitti:

Minäkin vastasin etten kadu. Älä kysy jos vain myöntävät vastaukset kelpaa.

- Muita jotka omistavat samojedinkoiran?

Sun vastaus: En aio koskaan hankkiakaan.

Ap

Kyllä, ja sitä että otin opintolainaa. Varmasti voi ihan omaa nuoruuden tyhmyyttään syyttää, mutta kyllä sitä tyrkytettiinkin ja sanottiin että tyhmä joka ei ota, ilmaista lainaa.

Jos olisin ollut työttömänä koko ajan, olisin nyt 20000e rikkaampi ja samoja kaupan kassa-tasoisia töitä hakisin silti. 

Kaduttaa tavallaan. Nyt harmittaa, ettei ollut kristallipalloa ja en osannut silloin parikymppisenä lukea työmarkkinoita oikein. Nyt tilannetta, jälkiviisaana, katselen aika eri tavoin. Kuten varmaan aika moni meistä, joiden opinnot ei kantaneet toivotulle työuralle. Itse opiskelin generalistisen maisterintutkinnon. Silloin yliopistolla lehtorit kilvan kertoivat, miten upea työllisyystilanne meillä tulee olemaan - meidät suorastaan revitään töihin. No, ei tullut koskaan sitä aikaa. Eikä ainakaan minua ole koskaan varsinaisesti revitty töihin, ihan itse satojen hakijoiden joukosta olen töitä hakenut ja joskus onnekkaasti saanutkin. Olen saanut osittain tehdä tutkintoani vastaavia töitä, mutta kaikki tehtävät ovat olleet määräaikaisia. Äitiyslomat ovat ennestään heikentäneet työllisyysmahdollisuuksia ja kariuttaneet työuraa. Määräaikaisuudet ovat loppuneet kuin seinään, kun olen jäänyt vanhempainvapaille, vaikka töitä toki olisi ollutkin jatkoon. Laitonta kuin mikä, mutta minkäs teet. Joka kerta olen saanut aloittaa "perus"tehtävistä, joihin olen usein ollut aivan ylikoulutettu. Nyt, nelikymppisenä, täysin tuskastuneen työtilanteeseen, aloitin yliopisto-opinnot hyvin työllistävälle alalle ja toivon, että työelämä kantaa vihdoin vakinaisiin asiantuntijatöihin.

Vierailija kirjoitti:

Kaduttaa tavallaan. Nyt harmittaa, ettei ollut kristallipalloa ja en osannut silloin parikymppisenä lukea työmarkkinoita oikein. Nyt tilannetta, jälkiviisaana, katselen aika eri tavoin. Kuten varmaan aika moni meistä, joiden opinnot ei kantaneet toivotulle työuralle. Itse opiskelin generalistisen maisterintutkinnon. Silloin yliopistolla lehtorit kilvan kertoivat, miten upea työllisyystilanne meillä tulee olemaan - meidät suorastaan revitään töihin. No, ei tullut koskaan sitä aikaa. Eikä ainakaan minua ole koskaan varsinaisesti revitty töihin, ihan itse satojen hakijoiden joukosta olen töitä hakenut ja joskus onnekkaasti saanutkin. Olen saanut osittain tehdä tutkintoani vastaavia töitä, mutta kaikki tehtävät ovat olleet määräaikaisia. Äitiyslomat ovat ennestään heikentäneet työllisyysmahdollisuuksia ja kariuttaneet työuraa. Määräaikaisuudet ovat loppuneet kuin seinään, kun olen jäänyt vanhempainvapaille, vaikka töitä toki olisi ollutkin jatkoon.

Mistä saat rahat toiseen tutkintoon?

Todellakin kadun. Opiskelin kulttuurialalle, jossa työllistytään lähinnä omiin perheyrityksiin tai perustetaan yritys. Opintolainaa on ollut mukava maksaa 10 vuotta vaihtelevasti kotihoidontuella ja työttömänä 

En kadu yhtään. Saan tehdä siistiä ja mielekästä sisätyötä erinomaisilla lomilla ja 4500 e/kk palkalla.

Suoritin joskus nuorena töiden lomassa huvikseni siivoojan (tai laitoshuoltaja se taisi olla) tutkinnon. Nykyään jos etsin töitä, minulle tarjotaan siivoojan paikkoja. Työttömänä en ole vielä ollut, mutta jos joutuisin, olen aika varma että päätyisin tuon takia siivoamaan. Ja tuloni tippuisivat työmarkkinatuesta rutkasti.

En tiedä olisiko sen saanut jättää ilmoittamatta, mutta nyt se jo varmaan kaikissa tiedoissani on ikuisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Minäkin vastasin etten kadu. Älä kysy jos vain myöntävät vastaukset kelpaa.

Ap:han ei kysynyt kaduttaako, vaan onko muita jotka katuvat. Älä vastaa, jos ei kysytä.

Siis katuuko oikeasti naiset omia valintojaan? Vau!