Lue keskustelun säännöt.
Muita jotka katuvat opintojaan?
23.09.2025 |
Mulla meni viisi vuotta ihan hukkaan ja käteen jäi vaan 20 000 euroa lainaa. Työllistymiseen tutkinnolla ei ollut vaikutusta.
T. Pitkäaikaistyötön
Kommentit (50)
Mietitkö opiskelualaa valitessasi, millaiset työllisyysnäkymät sillä on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en ole ottanut lainaa opintoihin, se kaduttaa ois pitänyt sillä ulosotto on pian muidenkin lainojen takia. 9 vuotta opiskelua eli huuhailua yliopistolla, psykologiaa, elokuva ja tv tiedettä, filosofiaa, teologiaa, kreikan kieltä, heprean kieliä (uusi ja vanha), historia yleinen, kirjallisuustiede eli kaikkea PASKAA
mutta oli ihan kivaa aikaa, ruokailla ruokalassa , urheilla ja harrastaa opiskelua
nyt 2 maisteritutkinnon jälkeen 54 vuotiaana ollut työttömänä jo vuosikaudet, se masentaa ja turhauttaa ettei opinnoista ollut mitään hyötyä
ruokajono harrastuksena ja kuntoilu ja kaljanjuonti. ei ystäviä ja ruokajonossa käy vaan pönttöpäitä, missään ei ole älykästä seuraa enää. kaipaan sitä ruokalakultuuria ja hengailua turhuuden turhuuksissa yliopistossa ja kuntoilua.
toisaalta kadun etten lukenut mitään oikeaa ammattia mutta ne tuntui silloin niin lapsellisilta esim opettajaksi lukeminen ja ne lapselliset lasten aineet opettaa, (ala -asteen openakin olen ollut 2,5 vuotta, ei kiinnosta, palkka epäpätevänä on 2000 e/kk eli paskaa ja lapset on venkulapaskoja ja inkluusio pilannut kaiken), ja papiksi en aio kirkkoon koska naispappilespot pilanneet senkin
ei auta kuin etsiä joku enkunopen paikka Aasiasta taas kevääksi esim Vietnam tai Japani
Suomessa ei papereilla tee mitään ellei lue sosiologiaa tai muuta naisten paskaa
tv mies Andy
Etkö näe oppimillasi asioilla mitään arvoa?
Nykyjään kouluttaudutaan jollekkin fiilisalalle ilman mitään realistista otetta tulevaisuudesta.
Oma valinta toki mutta ei pilipalihumanisteja tai jotain seksuaalivähimmistöjen marginaaliongelmien tutkijoita määräänsä enempää tarvita.
En kadu sitä sisältöä, minkä sain päänuppiini maisterintutkinnostani 90-luvulla. Rakensin sen varaan oikein kivan uran.
Kukaan ei osannut edes aavistaa viime vuosituhannella, että alalla tapahtuisi jättimäinen teknologian ja työmarkkinoiden mullistus. Minun urani päättyi äkillisesti muutama vuosi sitten, koronasta ei selvitty eikä paluuta vanhaan ole.
Kadun ja en kadu. Kadun siksi, että minulla olisi kyllä ollut kykyjä muuhunkin. En kadu, koska en jaksa enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halusin teinistä lähtien rakennusalalle. 80-luvun lopussa tulevaisuus näyttikin loistavalta. Sitten alkoi 90-luvun lama ja rakennusalan työttömyys nousi 50%:iin. Onneksi ehdin sen alta aloittaa opiskelut.
Olin toiveikas, että lama loppuu, kun aikanaan valmistun. Vaan eihän se loppunut, joten jouduin kortistoon. Onneksi sitten vuoden työttömyyden jälkeen pääsin yhden tutun avulla töihin. Sen jälkeen olen ollut valintaani tyytyväinen.
Vierailija kirjoitti:
Etkö näe oppimillasi asioilla mitään arvoa?
ei, ne unohtaa hyvin nopeasti ainakin jos ei ole fyysisiä taitoja, yliopistotieto on kuin pierua saharassa, siitä ei muista mitään eikä sillä tee mitään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyjään kouluttaudutaan jollekkin fiilisalalle ilman mitään realistista otetta tulevaisuudesta.
Oma valinta toki mutta ei pilipalihumanisteja tai jotain seksuaalivähimmistöjen marginaaliongelmien tutkijoita määräänsä enempää tarvita.
Mulla on tekniikan alan tutkinto.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Etkö näe oppimillasi asioilla mitään arvoa?
En niin paljoa arvoa, että niihin olisi kannattanut käyttää 20 000 euroa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietitkö opiskelualaa valitessasi, millaiset työllisyysnäkymät sillä on?
Kyllä. En ole opiskellut mitään hömppähumanismia.
Ap
tämäkin on wokenaisten ja lespofeministien syytä kun kaikkea paskaa yhä opetetaan yliopistoissa ja kaikki alat on naisten pilaamia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö näe oppimillasi asioilla mitään arvoa?
ei, ne unohtaa hyvin nopeasti ainakin jos ei ole fyysisiä taitoja, yliopistotieto on kuin pierua saharassa, siitä ei muista mitään eikä sillä tee mitään
Mitä ihmettä sinä olet opiskellut? Yliopistovuodet muuttavat ihmistä monella tavalla. Paljon unohtuu, mutta enemmän jää ajatusmaailman rakennusaineeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö näe oppimillasi asioilla mitään arvoa?
ei, ne unohtaa hyvin nopeasti ainakin jos ei ole fyysisiä taitoja, yliopistotieto on kuin pierua saharassa, siitä ei muista mitään eikä sillä tee mitään
Mitä ihmettä sinä olet opiskellut? Yliopistovuodet muuttavat ihmistä monella tavalla. Paljon unohtuu, mutta enemmän jää ajatusmaailman rakennusaineeksi.
En ole tuo, jolta kysyt, mutta esimerkiksi joku tekninen ala. Tekniikka kehittyy ja opittu tieto vanhenee ja muuttuu tarpeettomaksi työmarkkinoita ajatellen. Ei ajatusmaailmalla töitä saa, jos ei ammatillinen osaaminen ole ajan tasalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
periaatteessa kadun sitä, etten ajatellut mitään työllistymisiä opiskellessani ja suhtauduin jotenkin lapsellisesti elämään muutenkin. Kunhan nyt jotain opiskelen, niin kyllä se siitä sitten joskus. Asia ei vaikuttanut ajankohtaiselta...
No, ekalla tutkinnolla ei saanut töitä ja piti jatkaa. Tuli paljon opiskeltua. Sain sitten töitä kumminkin ja "ihan hyviä" loppujenlopuksi, vaikka jossain kohdassa näytti että olen köyhä työtön loppuikäni. Mutta ehkä olisi voinut vähän suunnitella ja mennä oman oikean mielenkiinnon mukaan eikä opiskella "jotain vaan" tulevaisuutta ajattelematta. Saati palkkaa. Opiskelu oli aina ollut jotenkin helppoa, niin olisi ehkä voinut valita vähän taktisemminkin....
Opintolainaa en kyllä koskaan ottanut. Ennemmin köyhä kuin velkainen.
Vierailija kirjoitti:
periaatteessa kadun sitä, etten ajatellut mitään työllistymisiä opiskellessani ja suhtauduin jotenkin lapsellisesti elämään muutenkin. Kunhan nyt jotain opiskelen, niin kyllä se siitä sitten joskus. Asia ei vaikuttanut ajankohtaiselta...
No, ekalla tutkinnolla ei saanut töitä ja piti jatkaa. Tuli paljon opiskeltua. Sain sitten töitä kumminkin ja "ihan hyviä" loppujenlopuksi, vaikka jossain kohdassa näytti että olen köyhä työtön loppuikäni. Mutta ehkä olisi voinut vähän suunnitella ja mennä oman oikean mielenkiinnon mukaan eikä opiskella "jotain vaan" tulevaisuutta ajattelematta. Saati palkkaa. Opiskelu oli aina ollut jotenkin helppoa, niin olisi ehkä voinut valita vähän taktisemminkin....
Mietin myös, että olisin voinut tähdätä korkeammallekin eikä opiskella sellaista alaa, joka on "ihan hyvä", mutta ei millään tavalla kiinnostava. Ehkä tilanne olisi sitten eri.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö näe oppimillasi asioilla mitään arvoa?
ei, ne unohtaa hyvin nopeasti ainakin jos ei ole fyysisiä taitoja, yliopistotieto on kuin pierua saharassa, siitä ei muista mitään eikä sillä tee mitään
Mitä ihmettä sinä olet opiskellut? Yliopistovuodet muuttavat ihmistä monella tavalla. Paljon unohtuu, mutta enemmän jää ajatusmaailman rakennusaineeksi.
No vähän riippuu. Jos molemmat vanhemmat ovat akateemisia ja hyviä vanhempia, ne muut asiat on opittu jo kotona.
Vierailija kirjoitti:
en ole ottanut lainaa opintoihin, se kaduttaa ois pitänyt sillä ulosotto on pian muidenkin lainojen takia. 9 vuotta opiskelua eli huuhailua yliopistolla, psykologiaa, elokuva ja tv tiedettä, filosofiaa, teologiaa, kreikan kieltä, heprean kieliä (uusi ja vanha), historia yleinen, kirjallisuustiede eli kaikkea PASKAA
mutta oli ihan kivaa aikaa, ruokailla ruokalassa , urheilla ja harrastaa opiskelua
nyt 2 maisteritutkinnon jälkeen 54 vuotiaana ollut työttömänä jo vuosikaudet, se masentaa ja turhauttaa ettei opinnoista ollut mitään hyötyä
ruokajono harrastuksena ja kuntoilu ja kaljanjuonti. ei ystäviä ja ruokajonossa käy vaan pönttöpäitä, missään ei ole älykästä seuraa enää. kaipaan sitä ruokalakultuuria ja hengailua turhuuden turhuuksissa yliopistossa ja kuntoilua.
toisaalta kadun etten lukenut mitään oikeaa ammattia mutta ne tuntui silloin niin lap
itsekin luin kaikkea kivaa, mutta mihin tuo sosiologia nyt työllistäisi? onko 60-luvun jälkeen työllistänyt mihinkään? silloin toki pankinjohtajaksikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö näe oppimillasi asioilla mitään arvoa?
ei, ne unohtaa hyvin nopeasti ainakin jos ei ole fyysisiä taitoja, yliopistotieto on kuin pierua saharassa, siitä ei muista mitään eikä sillä tee mitään
Mitä ihmettä sinä olet opiskellut? Yliopistovuodet muuttavat ihmistä monella tavalla. Paljon unohtuu, mutta enemmän jää ajatusmaailman rakennusaineeksi.
En ole tuo, jolta kysyt, mutta esimerkiksi joku tekninen ala. Tekniikka kehittyy ja opittu tieto vanhenee ja muuttuu tarpeettomaksi työmarkkinoita ajatellen. Ei ajatusmaailmalla töitä saa, jos ei ammatillinen osaaminen ole ajan tasalla.
Ei kai kukaan odota, että tutkinnolla pitäisi pärjätä vuosikymmeniä ilman mitään uutta koulutusta?
Kadun lähinnä isoa lainaa ja sitä miten turha moinen tutkinto lopulta oli tässä "tyävoemapula-maassa". Opiskelu on sinänsä kivaa mutta iso velka ei.
Opiskelu voisi motivoida enemmän jos jälkeenpäin ei tarvitsisi olla kauhuissaan että tippuu jonnekin toimeentulotuelle lyhentämään jättimäistä opintolainaa, ja päälle sitten vielä tämänkin umpityhmän sanni gl:n loputtomat köyhienkyykytyslait kun jatkuvasti leikataan just siltä kaikkein köyhimmältä porukalta.