Tuleeko teille paha mieli jos näette ravintolassa yksin syövän ihmisen?

Menen mielummin yksin kuin tiettyjen henkilöiden seuraan. 

Ei tietenkään. Itse reissaan paljon työkseni ja syön siksi paljon myös yksin ulkona. Sekä lounaita että illallisia. Käyn myös hienoissa ravintoloissa yksin. Vedän kolmen ruokalajin menun ja viinit päälle. Ai että se on nautinnollista.

Mitä kummallista on yksin syömisessä? Ennemmin ihmettelee näitä läheisriippuvaisia, jotka eivät uskalla mennä minnekään ilman seuraa.

Kyllä on tullut vastaan tilanteita, että huomaan yksinäisen ihmisen. On ollut äiti kahden lapsen kanssa, Tai ihan kuka tahansa. Keksin juteltavaa mistä hyvänsä ja olen saanut heiltä hyvää palautetta. 

Itse olen nykyään samanlainen yksinäinen, joka on tottunut lounastamaan työkavereiden kanssa. 

Minä käyn joskus yksin syömässä koska minulla ei ole hirveästi ystäviä. Koen sen joskus nolona ja mietin mitä ihmiset ajattelevat nähdessään naisen yksin syömässä. 

Ei tietenkään, koska on suurta vapautta syödä ravintolassa yksin.

Päinvastoin, yksin syöminen on parasta!

Voi hyvän tähden. Juuri olin viikonloppuna reissussa ja tietenkin kävin syömässä..siis yksin.. monta kertaa..ei tullut pieneen mieleenkään että siinäkin olisi jotain outoa.

Aina, poikkeuksetta. Alan aina vollottamaan kovaan ääneen, kun näen yksin ravintolassa syövän ihmisen. Onhan se ihan kauhea kohtalo! Mieheni ei enää vie minua ulos, eivätkä työkaverit kutsu mukaan lounaalle. Mikä avuksi? Tunteistani en luovu!

Kummallinen kysymys. Minä olen usein se yksin syövä, varsinkin lounasravintolassa. Miksi minun vuokseni jollekin tulisi paha mieli? Minusta on ihan kiva käydä joskus syömässä ravintolassa. Yleensä työmatkalla, mutta voisin käydä aivan hyvin muutenkin.

Ei missään nimessä. Mä teen tota aika säännöllisesti. Silloin kun vien muksuja harrastuksiin. Mun hetki omaa aikaa. Ja herkuttelua.. :D 

Yksin syöminen on kauhean vaarallista, etenkin vanhalle ihmiselle. Asun yksin ja nykyään kun keitän vellin käyn aina kadulta pyytämässä jonku syöntikaveriksi. Onneksi vellin syöjiäkin meidän lähitienoolla riittää.

Tällä viikolla aion syödä kahtena peräkkäisenä iltana yksin ravintolassa, kun olen työmatkalla. S-card ateriaedulla on kiva käydä syömässä maksutta lämmin annos hotellin ravintolassa.

Ei. 

Tein joskus työpaikalla tätä, että menin yksin syömään, koska ei kiinnostanut kuunnella työkavereiden traumaterapioita tai känniäälöilytarinoita. Sitten kuuntelin viereisestä pöydästä kun he säälivät minua yksin syömisestä :D Retardit eivät tajunneet, että olin yksin vältelläkseni heitä. Lopulta aloin käymään syömässä eri aikaan.

Käyn itsekin yleensä yksin syömässä. Joitakin ihmisiä se häiritsee ja pitää säälistä tulla samaan pöytään sosialisoimaan. Tykkään oikeasti, kun saan hetken rauhaa ihan itselleni, kun työn puolesta ja kotona on pakko olla koko ajan ihmisten kanssa. 

Niin itse teen reissutyötä ja syön mieluummin yksin kuin porukassa ylipäätään. Sosiaalisuus häiritsee ruuasta nauttimista. Paitsi hotelleissa en tykkää istua ravintolassa syömässä, koska olen usein paikan ainoa nainen. Se mitä reissaavista miehistä sanotaan, pitää paikkansa. Silmä käy ja seuraa haetaan yhdenkin iltakaljan jälkeen kun kassit painaa housuissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastan käydä syömässä yksin, mutta silloin surettaa kun vanhus on yksin syömässä. Toki hänkin voi nauttia yksin olemisesta, mutta voi olla myös yksinäinen ilman puolisoa tai ystävää 😭

Eikö tule mieleen, että se "vanhuskin" tykkää ehkä käydä yksin syömässä? Taidan olla jo vanhus, 75 v., mutta ei ole koskaan tullut mieleen, että jotain vierasta ihmistä surettaa se, että olen yksin liikkeellä, menen syömään tai kahville yksin. Ystäviä, tuttuja, sukulaisia ja perhettä minulla on silti aivan tarpeeksi joskus liikaakin ympärillä. 

Etkö osaa lukea? 

Monella naisvaltaisella työpaikalla tarkkaillaan miten ihmiset syö, ja joskus jopa mitä ne syö. 

Ihan kummaa  toimintaa? Miksi teette sitä? Ei kaikki haluu syödä kimpassa. Vaan olla rauhassa hetki hiljaisuudessa. 

Harvinaisen tyhmä aloitus.

Kun käyn Suomessa tai etelän matkalla ravintolassa syömässä, kahvilla tai vaikkapa terdellä oluella olen aina yksin. Kaipaisin seuraa, mutta yksin olen. Tunnustan, että olen niin kateellinen iloisesti aterioivalle kaveriporukalle tai viinillä ja tapaksilla olevalle pariskunnalle. Olisipa minullakin joku juttukumppani, mutta syön ja juon aina yksin. Sorry, ohis ja sorry omaan napaani tuijottaminen.