Tuleeko teille paha mieli jos näette ravintolassa yksin syövän ihmisen?

Syön yksin, matkustelen yksin, la dolce vita!

Aloittajalla on itsellään jokin kompleksi sanoisin. Miksi kiinnostaa miten joku menee syömään ja saa siitä vielä pahan mielen. Siis saa pahan mielen toisen, vieraan ihmisen yksin syömisestä? 

Eihän tänä päivänä enää uskalla lähestyä ketään.

Kuten joku jo kirjoittikin, niin kaikki enemmän matkustavat on varmasti törmänneet hotelleissa tilanteeseen, että aamiaisella saattaa kaikki pöydät olla jo varattuja siinä vaiheessa, kun itse aamiaiselle saapuu. Siinä kohtaa ei auta kuin kysyä joiltain muilta, että mahtuuko samaan pöytään aamiaiselle? Näissä tilanteissa tilaa on aina löytynyt ja välillä on ollut myös ihan hyviä keskusteluja muiden matkaajien kesken. 

Ei tietenkään !!!!!!! Itse olen siellä 98 % yksin aina. Eikä se hävetä vähääkään !!!!!! Jotkut nyt haluaa vaan olla yksin myös siellä !!!!!!! Miten vaikeaa se on käsittöööööööööö ????????? 

Ei kiinnosta paskaakaan kuinka moni istuu toisessa pöydässä kunhan eivät häiriköi.

Pakko käydä syömässä ja juomassa yksin kun ei ole muutakaan seuraa 🙁

Vierailija kirjoitti:

Pakko käydä syömässä ja juomassa yksin kun ei ole muutakaan seuraa 🙁

Sama juttu mullakin. Kaverit natisee kun esim. etelän lomakohteissa eivät saa olla rauhassa kun suomalaiset ja paikalliset tuppautuu seuraan, mutta mulla ei sitä ongelmaa ole, vaikka mulle se ei olis ongelma vaan iloinen asia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tule. Mulla tulee paha mieli, jos näen pariskunnan treffeillä, toinen keskittyy puhelimeen ja toinen näyttää surkealta.

Tai eivät puhu keskenään mitään. Silloin sitä aina ihmettelee, että miksiköhän nuokin on yhdessä. Hiljaa murjotetaan yhteisellä illallisella.

Kotona voi sitten jutella, ravintolaan mennään nauttimaan ruuasta, tunnelmasta, juomasta, ei siinä höpötellä, menee keskittyminen oleellisimmista asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tule. Mulla tulee paha mieli, jos näen pariskunnan treffeillä, toinen keskittyy puhelimeen ja toinen näyttää surkealta.

Tai eivät puhu keskenään mitään. Silloin sitä aina ihmettelee, että miksiköhän nuokin on yhdessä. Hiljaa murjotetaan yhteisellä illallisella.

 

Kotona voi sitten jutella, ravintolaan mennään nauttimaan ruuasta, tunnelmasta, juomasta, ei siinä höpötellä, menee keskittyminen oleellisimmista asioista.

Jotkut meistä saa kotona jutella vain peilikuvalleen. 

Surullisempaa on se, että joillakin pitää aina olla seurue koossa ennen kuin voi tehdä mitään. Sellainen elämä on oikeasti tosi tylsää, koska on täysin riippuvainen toisista.

Nolottaa heidän puolestaan kun ei ole seuraa... Ensimmäinen ajatus, että heissä on jotain vikaa