Miksi jotkut eivät halua parisuhdetta

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en halua parisuhdetta, koska haluan tehdä omia juttujani oman aikatauluni mukaan ja kestän huonosti yllättäviä muutoksia. Haluan myös pitää kotini järjestyksessä, nukkua ja herätä yksin. En oikeastaan olen kovin kiinnostunut viettämään aikaa ihmisten kanssa, seksiä saan ilman parisuhdettakin ihan milloin vaan haluan.

N43

Ajatella että koko yhteiskunta ja naisten väliset ystävyyssuhteet toimivat ihan hyvin ilman "yllättäviä muutoksia". Vain miehen elämäänsä integroiminen aiheuttaa jatkuvaa kaaosta ja draamaa.

Ystävien kanssa harvemmin asutaan saman katon alla. Ystävien kanssa vietetään aikaa vain silloin, kun se molemmille sopii. Ystäville ei myöskään tarvitse kertoa, jos lähtee töistä suoraan jonnekin tai jos vaikka päättääkin irtisanoutua töistä ja lähteä opiskelemaan. Tai

Ei parisuhteessa tarvitse asua yhdessä.

En ymmärrä parisuhteita. Vaikuttavat jo sivusta seurattuina suurin osa aika tylsiltä ja pahimmillaan toiselle ilkeilyltä yms. 

Joko toinen tai molemmat ovat tällaisia. Ihmiset osaavat olla ihan kamalia. Toisinaan jopa pareja, jotka ovat alati tuommoisia ja oudoimmat jopa "nauttivat" ihan ihme menosta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle enemmänkin tuottaa ihmetystä miksi joku haluaisi parisuhteen?

rakkaus

ystävyys

seura

seksi

kulut jaetaan jos asutaan yhdessä

Olen ollut useammassa suhteessa.

Mistään niistä en ole saanut muuta kuin tuon kulujen jakamisen. Jokusen kuukauden, viimeistään vuoden jälkeen se miehen (teeskentelemä) rakkaus, ystävyys ja seura loppuu, ja seksi vaihtuu miehen yksipuoliseen r*nkkaukseen vartalollani. Kulujen jaon vastapainoksi sitten tulikin tuplamäärä kotitöitä, kun ei ne oikein niitäkään tee. 

Nykyään olen varakas, en tarvitse kuluille jakajaa, joten en ota enää ukkoakaan. Joko niitä ei ole hyviä olemassakaan, tai ainakaan sellaiseen ei omat avut näköjään riitä, joten paljon mukavampaa itsekseen.

N44

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arki on riittävän rasittavaa jo yksinkin, ei siihen päälle jaksa huomioida toista ihmistä. Sitä paitsi minulla ei ole mitään tarjottavaa parisuhteessa, joten suhteeseen meneminen olisi epäreilua mahdollista kumppaniani kohtaan.

Mutta onhan sinulla tarjottavana "sitä" 

Miksi tarjoaisin kun en siitä mitään saa? Miehet on surkeita, itsekkäitä rakastajia, eivätkä halua oppia paremmiksi. Sitä se niiden elinikäinen pornon kyttääminen teettää. Se tappaa miehestä ihmisen.

Miksi ostaa koko lehmä kaikkine paskoineen ja märehtimisineen, kun haluaa vain kulauksen maitoa eri laseista?

M38

En jaksa naisena enää tehdä mitään kompromisseja. Yksinelävänä päätän mitä teen, miten teen, milloin teen ja miksi teen. Ei tarvitse selitellä kenellekään tekemisiään tai tekemättä jättämisiään. 

Mä en saanu muita ku jotai juopporetkuja tai muita narsistisia naistennarraajia, just niitä jotka kattelee teinipimujen periä, vaikka oma akka vieres, joten juu alko riittää, enkä huoli enää ikinä yhtäkää mulkvistiä mun elämää ja kaikki ukot tuntuu olevan semmosia.

Nro 81: "Ei parisuhteessa tarvitse asua yhdessä."

Ei tarvitsekaan, mutta sen parisuhteen toisen osapuolen mielipide vaikuttaa esimerkiksi siihen, jatkuuko parisuhde,  jos toinen muuttakin Helsingistä Tampereelle. Ystävyys ei katkea tällaisesta, mutta parisuhde saattaa hyvinkin katketa, kun ei voidakaan enää tavata monta kertaa viikossa eikä välttämättä enää edes joka kuukausi. Parisuhteessa muuttoaan joutuu miettimään ihan eri tavalla kuin ystävyyssuhteessa, 

1. Huonot kokemukset parisuhteista, joko henkilökohtaiset kokemukset tai on nähnyt esim. omat vanhemmat todella toksisessa ja huonossa suhteessa. Näin tullut kuva, että parisuhteet ovat vain kuormittavia toksisia suhteita, joista ei saa mitään hyvää.
tai
2. Liian itsekäs ja itsekeskeinen. Ei kykene taipumaan niin, että ymmärtää parisuhteen olevan kahden enkilön suhde eikä pelkästään vain miten henkilö itse haluaa mennä. Siksi ei edes päädy suhteisiin
tai
3. Sairaalloisen huono itsetunto.

Moni nainen on varmasti yksinkertaisesti kyllästynyt siihen vetojuhdan rooliin. Saamatta mitää takaisin.

Yksin vaan on helpompaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle enemmänkin tuottaa ihmetystä miksi joku haluaisi parisuhteen?

rakkaus

ystävyys

seura

seksi

kulut jaetaan jos asutaan yhdessä

 

Olen ollut useammassa suhteessa.

Mistään niistä en ole saanut muuta kuin tuon kulujen jakamisen. Jokusen kuukauden, viimeistään vuoden jälkeen se miehen (teeskentelemä) rakkaus, ystävyys ja seura loppuu, ja seksi vaihtuu miehen yksipuoliseen r*nkkaukseen vartalollani. Kulujen jaon vastapainoksi sitten tulikin tuplamäärä kotitöitä, kun ei ne oikein niitäkään tee. 

Nykyään olen varakas, en tarvitse kuluille jakajaa, joten en ota enää ukkoakaan. Joko niitä ei ole hyviä olemassakaan, tai ainakaan sellaiseen ei omat avut näköjään riitä, joten paljon mukavampaa itsekseen.

 

 

Ei me köyhätkään oteta. On parempi olla köyhä ja ukoton kuin köyhä ja ukollinen.

Ihme ettei ole vielä joku tullut huutelemaan miesvihasta tänne. Naiset antavat totuuden tulla julki niin se on usein aina jonkun mielestä miesvihaa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ostaa koko lehmä kaikkine paskoineen ja märehtimisineen, kun haluaa vain kulauksen maitoa eri laseista?

M38

Sori mutta se on kyllä mies joka sen lypsyn suorittaa nykyään lääkärin huoneessa jollekin tissilehdelle runkaten. Et ole ihan ajan tasalla ilmeisesti vielä.

Vierailija kirjoitti:

Moni nainen on varmasti yksinkertaisesti kyllästynyt siihen vetojuhdan rooliin. Saamatta mitää takaisin.

Yksin vaan on helpompaa.

Jep, on paljon helpompi olla yhden aikuisen elämän projektipäällikkö, kuin kahden. Jotenkin aivan kaikki elämän järjestely on aina jäänyt suhteissa minulle. On sitten kyse siitä mitä kotona pitää tehdä, huoltaa tai hankkia, tai maksaa laskuja, minä huolehdin että ne tulee tehtyä. Mitä syödään milloin käydään kaupassa kuka kokkaa, muistutan että pitää varata lääkärin tai hammaslääkärin aikoja ja kysellä miten ne meni (joo ei olisi pakko mutta en halua nähdä kumppanin esim kärsivän kipeän hampaan tai oudon luomen kanssa). Muistaa auton huolto ja katsastus ja hoitaa ne ajoissa. Mietin ja ehdotan ja järjestän yhteistä tekemistä joka kiinnostaa molempia.

Ja samalla en saa yhtään mitään näistä itselleni takaisin, vaan kannan sekä omat huoleni YKSIN että miehen huolista vähintään 3/4.

On paljon helpompaa ja mukavanpaa kantaa vain ne omat huolet ja keksiä omat tekemiset. Ei tule myöskään sitä pahaa mieltä kun huomaa ettei toista taaskaan kiinnosta tippaakaan.

Anteeksi vaan, mutta vuosikymmenten kokemuksella nykyään uskon etteivät miehet vaan aidosti kykene välittämään naisista _ihmisinä_, vain hyödykkeinä. Esim minun terveysongelmat eivät ole yhtäkään kumppania kiinnostaneet koskaan, ennen kuin niistä on tullut jotain heille tuntuvia seurauksia. Ei niitä kiinnosta jos nainen kärsii, heitä kiinnostaa vain jos nais-kone ei toimi. 

Osa kokee parisuhteen tosi sitovana. Pitää koko ajan tehdä kompromisseja, miettiä mikä sopii myös toisellle, ei voi vain tulla ja mennä.

Koska olen rikkinäinen. Avioero hajotti mut ja aivan liian pian eron jälkeen tyhmyyksissäni aloitin suhteen varatun miehen kanssa. Seksiä piti olla vain yhden kerran, mutta suhde on kestänyt nyt yli vuoden. Ryntäsin tuohon suhteeseen liian nopeasti enkä ole käsitellyt eroani vielä loppuun. Lisäksi mulla on tunteita tätä varattua kohtaan, mutta en osaa lopettaa suhdetta. 

Ei olisi oikein ketään miestä kohtaan aloittaa tässä kunnossa parisuhdetta. Enkä ole edes valmis parisuhteeseen.

Pelkkä seksisuhde on paras suhde.

Miksi jotkut haluavat parisuhteen? Sosiaalisen paineen vuoksi? Ei osata olla itsekseen? Ei osata ajatella itsenäisesti? Ei uskalleta mennä mihinkään yksin?

Aidosti ihmettelen tätä. Niin moni on niin epäsopivan tyypin kanssa että oikein mietin onko niillä oikeasti joku vika ymmärryksessä. Ei pahalla. Ihmettelen miksi hassataan elämänsä maassa, jossa voi elellä itsekseen hyvää elämää. 

Jos eroaisin parisuhteestani, en varmaankaan haluaisi löytää uutta. Huomaan kaipaavani paljon omaa aikaa ja rauhaa. Oon vähän erakko, mulle riittää kavereiden ja lasteni seura. Huomaan nauttivani kun mies on poissa kotoa. 

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä parisuhteita. Vaikuttavat jo sivusta seurattuina suurin osa aika tylsiltä ja pahimmillaan toiselle ilkeilyltä yms. 

Joko toinen tai molemmat ovat tällaisia. Ihmiset osaavat olla ihan kamalia. Toisinaan jopa pareja, jotka ovat alati tuommoisia ja oudoimmat jopa "nauttivat" ihan ihme menosta...

 

Tämä. Tuntuu monella parilla olevan koko ajan keskinäinen kilpailu ja kähinä menossa. Ihan kuin olisi vihollisen kanssa. Pahimmillaan vielä läyhätään kaikki yksityisemmätkin asiat toisesta selän takana ja haukutaan kunnolla. Kotona lojutaan sohvalla kännykät kädessä, tv huutaa eikä toisen kanssa välttämättä puhuta päiväkausiin mitään merkityksrllistä. Mielestäni aivan hukkaan heitettyä elämää.