Tytär kysyi suoraan että miksi minä (äiti) olen nuorena seurustellut miesten kanssa kun hän ei näe sellaisen tuovan mitään lisäarvoa elämään
Mitäpä tuohon nyt sanoisi? Se oli tapana silloin ysärillä.
Tyttärellä on kyllä miehiä ystävinä mutta ei halua mitään seurustelusuhdetta.
Kommentit (184)
Tämä on kyllä niin paskapuhetta että pakko kommentoida. Ihminen, joka ei osaa olla yksin, joka ei kestä yksinoloa ja näkee arvonsa vain suhteessa muihin, on rajoittunut, vähän outo ja vähempi kuin mitä hän voisi olla.
Pitkät suhteet toisiin ovat arvokas asia. Toki ne voivat tehdä pahaakin, mutta niin tekee yksinolokin, ja suhteissa ihminen kuitenkin oppii muodostamaan entistä parempia suhteita. Ihmisestä tulee rajoittunut ja vähän outo. Jotain vähemmän kuin mitä hän voisi olla.
Tämä on kyllä niin paskapuhetta että pakko kommentoida. Ihminen, joka ei osaa olla yksin, joka ei kestä yksinoloa ja näkee arvonsa vain suhteessa muihin, on rajoittunut, vähän outo ja vähempi kuin mitä hän voisi olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti nuoret järkiintyvät ja löytävät itselleen kumppanin. Yhdessä on miljoonasti parempi olla, paitsi jos aina valitsee väärin. Nämä katkerot ovat niitä miehiä ja naisia, jotka valitsevat aina väärin tai eivät tule valituiksi ollenkaan. Rakkaus, kumppanuus ja läheisyys ovat sellaisia lisäarvoa, joita ei ystävillä saavuta.
"Valitsee väärin"
Hohhoijaa, niin kauan kuin naista syytellään miehen tekemisistä, ei kannatakaan ottaa miestä.
Ehkä pitää yksi tai kaksi sukupolvea miehistä jättää kuolemaan yksin. Seuraava miespolvi kasvatetaan sitten fiksummaksi ilman huonojen miesten mallia. Siittiöitä tuottamaan riittää kourallinen älykkäitä miehiä.
Ja parissa sukupolvessa kaikki ovat läheistä sukua keskenään. Tervetuloa valtava määrä perinnöllisiä sairauksia.
Ei tarvitsekaan. Siitä huolimatta olisi hyvä olla tietty tulevaisuusorientaatio ihmisellä. Jos tulevaisuus on liian ikävä hahmotettavaksi ja tavoiteltavaksi joko pelkojen , olosuhteiden tai omien ongelmien takia, se on paljon surullisempaa kuin haluamme ajatella. Parinvalinta on yhä edelleenkin tärkeä asia, vaikka siitä kieltäytyisikin. Ehkä vielä tärkeämpi kuin lapset, koska huono tai olematon parisuhde saattaa viedä elämän väärille raiteille. Lapset enemmänkin ovat ne, jotka hankitaan lisäarvon toivossa. Jos ei kehtaakaan miettiä heitä vanhuudenturvana jostain sairaalloisesta häveliäisyydestä ja tulehtuneesta vapauskäsitteestä johtuen, niin ainakin se lisäarvo, että he ovat olemassa ja olemassaolon arvoisia.