HS: Ei työtä, ei parisuhdetta, ei omaa asuntoa, ei lapsia. Nuoret saavat jatkuvasti pakkeja kaikkialla.

Kuka laskee ne työhakemukset mitä on lähettänyt? Tikkua toisen perään? Jee. Itse hain vuoden ajan ja sitten paikka löytyi. En maannut sikiöasennossa sohvalla ja itkenyt samalla tinderissä. Niin ja lapsia en halua. Asuntolainan sain kun säästi rahaa ASP-tilille, enkä ostanut aina vaihtuvaa trendiä. Ps. puoliso löytyy myös.

Näinhän se on. Ainoa ilo oli se että boomer-vanhemmat viimein ymmärsivät kuinka hankalaa nykyään on saada töitä eikä tarvitse enää kuunnella siihen liittyvää valitusta. Tosin seuraava valituksen aihe olikin että älä nyt vain ulkomaille lähde töihin, kyllä se tilanne täällä vielä paranee, joskus, ehkä.

Vierailija kirjoitti:

Ai nuoret naisetko ei saa matcheja tinderis. Sama ku valittais et Espanjas on heinäkuus liian kylmä.

Totta kai saa mätsejä, mutta kun ei saa omakseen sitä samaa chadia, jota kaikki muutkin naiset metsästää, niin uupuuhan siinä.

Vierailija kirjoitti:

Lisääntyminen on vapaaehtoinen asia. Kaikki eivät sitä halua, vaikka olisi mahdollisuus ja resurssit. On muutakin elämää.

Itsestäänselvyys. Joku haaveilee parisuhteesta ja lapsiperheestä, toinen ei. Kai jokainen kuitenkin haluaa vapaasti valita, eikä vaihtoehtojen puuttumisen takia.

Taitaa maajussille morsian ohjelmaan olla melko paljon hakijoita.

MENISIVÄT TÖIHIN NIIN EI OLISI AIKAA AJATELLA TURHIA ASIOITA!

Jos edes vaivautuu opiskelemaan  kunnolla ja hoitamaan asiansa, ihan varmasti pärjää. Nettideittejä eivät älykkäät hae. He osaavat hoitaa deittailut normaalin ihmisen tyyliin. 

Kuulostaa tutulta. Deittiuupumus, kumppanin puute ja elämän paikallaan hinnaaminen vaivaa täälläkin.

Ja olen vielä luksusasemassa kun minulla on (juuri ennen koronaa saatu) vakityö ja sen turvin hankittu asuntolaina ja talo. Vetäisin itseni varmaan kiikkuun jos deittipaskan lisäksi asuisin vielä vuokralla ja olisin kotona työttömänä tai tekemässä surkeaa pätkää.

Elämässä ei ole mitään jatkuvuutta tai turvaa. Olen jo jotenkin hyväksynyt että tulen jäämään lapsettomaksi kun kumppaninetsintä on niin surkeaa.

t.nainen 31v

Suomessa tulee olla amk-tutkinto jos et käsiäs tahdo liata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No valittaa ne ainakin osaavat.

Ennen ei valitettu vaan tehtiin.

Mitä selität? Olen syntynyt 1987 ja voi jumalauta nämä vanhempieni sukupolven "baby boomerit" valitti joka asiasta. Mitä vaan pystyi keksimään, se kyllä valitettiin. Arvaappa oliko mukava kuunnella sitä koko lapsuus? "Mun ensiasunto oli paljon pienempi." tai "Ei meillä ollut tuommoisia sokerijuomia lapsena". Niin katkeraa porukkaa ettei toista.

Toisaalta ymmärrettävää miksi kasvoivat kieroon. Buumerit itse olivat katkeran sotasukupolven kasvattamia, jotka olivat täysin seonneita kun sota söi parhaat vuodet ja kurjaa oli vielä pitkään senkin jälkeen. Sitten X-sukupolvi pääsi 80-luvun yltäkylläisyydessä käytännössä valmiin pöydän ääreen. Suomalaisen luonteenlaadun tuntien ei mikään ihmekään että varmaan kävi kateeksi kun itse olivat ryyppäävältä veteraani-isältään saaneet vain nyrkkiä ja remmistä pakaroille pienimmästäkin tekosyystä. 

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa tutulta. Deittiuupumus, kumppanin puute ja elämän paikallaan hinnaaminen vaivaa täälläkin.

Ja olen vielä luksusasemassa kun minulla on (juuri ennen koronaa saatu) vakityö ja sen turvin hankittu asuntolaina ja talo. Vetäisin itseni varmaan kiikkuun jos deittipaskan lisäksi asuisin vielä vuokralla ja olisin kotona työttömänä tai tekemässä surkeaa pätkää.

Elämässä ei ole mitään jatkuvuutta tai turvaa. Olen jo jotenkin hyväksynyt että tulen jäämään lapsettomaksi kun kumppaninetsintä on niin surkeaa.

t.nainen 31v

Ei sitä kumia tartte käyttää yh on ihan yleinen käsite.

On tietenkin surullista, jos näitä asioita haluaa, mutta ei onnistu saamaan. Työ ja toimeentulo on kyllä todella tärkeitä. Sen sijaan noiden muiden osalta voi helpottaa, jos katsoo vähän laajemmin. 

Onko parisuhteen sijaan rakkautta, onko asumisasunnon sijaan koti, lapsia ehtii nuori saamaan myöhemminkin.

Kannattaa myös kypsytellä omia ihmissuhdetaitoja ja suhdetta itseen, jos parisuhteet ei onnistu.

Lapset on kasvatettu kieroon ja koulussa eivät ole viitsineet opiskella. Valtaosa nuorista on ns. heikkoa ainesta josta ei ole työelämään kun ahdistaa  niin kovasti. Mitä noille voisi oikein tehdä se on vaikea kysymys. Eläkkeelle ei varmaan ole hyvä laittaa nuoria.

Elämältä turpiin sain ja naurattaa, laulaa Tiisu 

En tunnista. Mielestäni yhä kaikki on kyllä itsestä kiinni. Mun 20 v. lapsi seurustellut pitkään. Saanut aina töitä ensi kysymällä ja opiskelut sujuu hyvin. Ympäristö kyllä hurjaa peukkuineen ja mahdollinen sotimaan joutuminen pelottaa äitiä ihan tosissaan. 

Vierailija kirjoitti:

En tunnista. Mielestäni yhä kaikki on kyllä itsestä kiinni. Mun 20 v. lapsi seurustellut pitkään. Saanut aina töitä ensi kysymällä ja opiskelut sujuu hyvin. Ympäristö kyllä hurjaa peukkuineen ja mahdollinen sotimaan joutuminen pelottaa äitiä ihan tosissaan. 

"Wää wää wää! Miksette te tajuu? Mun puhtaasti yksilölliset omaan elämääni rajoittuvat hyvät säkät on koko maailman universaali muuttumaton totuus! Miksei teillä muillakin voisi vaan käydä hyvä säkä elämässä, wää wää wää!" 

Työelämän on aika uudistua. Reilua meininkiä kiitos. Kouluissakin voitaisiin keskittyä siihen opetukseen.

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se on. Ainoa ilo oli se että boomer-vanhemmat viimein ymmärsivät kuinka hankalaa nykyään on saada töitä eikä tarvitse enää kuunnella siihen liittyvää valitusta. Tosin seuraava valituksen aihe olikin että älä nyt vain ulkomaille lähde töihin, kyllä se tilanne täällä vielä paranee, joskus, ehkä.

Niin, nuoret laitetaan isojen valintojen eteen. Aivovuodosta eli kouluttautuneiden maasta lähtö nousee keskusteluun aika ajoin. Yksilönä haluaa tietysti rakentaa omaa elämäänsä, mutta mitä tapahtuu kotimaalle, jos kaikki lähtevät?

Näitähän maahanmuuttajatkin on pohtineet. 

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa tutulta. Deittiuupumus, kumppanin puute ja elämän paikallaan hinnaaminen vaivaa täälläkin.

Ja olen vielä luksusasemassa kun minulla on (juuri ennen koronaa saatu) vakityö ja sen turvin hankittu asuntolaina ja talo. Vetäisin itseni varmaan kiikkuun jos deittipaskan lisäksi asuisin vielä vuokralla ja olisin kotona työttömänä tai tekemässä surkeaa pätkää.

Elämässä ei ole mitään jatkuvuutta tai turvaa. Olen jo jotenkin hyväksynyt että tulen jäämään lapsettomaksi kun kumppaninetsintä on niin surkeaa.

t.nainen 31v

Ota ihana arabi tai afrikkalainen mies ja olet onnellinen.

Oulussa moni on tehnyt samoin ja eivät haikaile enää valkoisia miehiä joiden kanssa kaikki menee pieleen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se on. Ainoa ilo oli se että boomer-vanhemmat viimein ymmärsivät kuinka hankalaa nykyään on saada töitä eikä tarvitse enää kuunnella siihen liittyvää valitusta. Tosin seuraava valituksen aihe olikin että älä nyt vain ulkomaille lähde töihin, kyllä se tilanne täällä vielä paranee, joskus, ehkä.

Niin, nuoret laitetaan isojen valintojen eteen. Aivovuodosta eli kouluttautuneiden maasta lähtö nousee keskusteluun aika ajoin. Yksilönä haluaa tietysti rakentaa omaa elämäänsä, mutta mitä tapahtuu kotimaalle, jos kaikki lähtevät?

Näitähän maahanmuuttajatkin on pohtineet. 

Mitä muutakaan voi odottaa jos nuoret ja työttömät eivät saa kuin kepistä. Ei sitä loputtomiin jaksa kuunnella haukkumista ja kun työtä ei Suomesta tipu, jotain muuta on pakko keksiä. Eikä se mitä kotimaalle tapahtuu ole sitten enää sen lähteneen ongelma.