Yritin puhua lapsuuden traumastani ja hoitaja tokaisi
Että "Et sinä voi loputtomiin sen taakse piiloutua". Traumana siis sisaruksen kuolema. Tuntui aika kylmäkiskoiselta tokaisulta ja ymmärtämättömyydeltä siitä miten paljon lapsuuden traumat voi vaikuttaa psyykkiseen kehitykseen. Oli varmaan myöskin haluttomuutta auttaa siinä asiassa. Pahoitin mieleni.
Kommentit (1040)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Wöö en kykene käsittelemään omia traumojani ja haavojani, enkä uskalla keskustella niistä, tai ylpeänä kehtaa alentua halveksimiini terapioihin, joten tulen tänne fiksumpien ihmisten ketjuun ja koitan kaikin voimin, vaikka väkisin saada muutkin sulkemaan suunsa.
Minulta on pois, jos muut puhuvat ongelmistaan. Minä et kestä sitä, että muut ei toimi minun tavoin ja lakaise ongelmia maton alle mätänemään ja myrkyttämään kaikkea ympärilläni.
Äyh äyh äyh!
Wöö, minä joudun kuuntelemaan teitä tässä nyt, wööö. Itse avasin tämän ketjun ja aloin louskuttaa suutani, nyt teidän pitää nöyrtyä. Minä en itse voi lopettaa louskutusta, enkä poistua ketjusta. Wöö kärsin kun te puhutte. Wööö.
Ei oo mikään ongelma jos joku haluaa länkyttää terapeutille lapsuudestaan. Kunhan maksaa tän palvelun itse
Voi sua reppanaa. Täällä sinä yhä edelleenkin jumitat, kiusaat itseäsi ja länkytät. Et pääse eteenpäin edes tällaisesta asiasta. Ainut anti on jankata miten lapset on koulutettu ja jumittua jankkaamaan siitä, miten muut eivät pääse eteenpäin. Et taida olla kovinkaan älykäs?
Häiriintyneille vanhemmille se, miltä kaikki näyttää ulospäin on kaikista tärkeintä. Ei se, miten lapset voivat, lasten kumppanit ja lastenlapset voivat. Pääasia että kaikilla on hyvä titteli ja ulkokuori pitää. Onnellisuus ja hyvinvointi on toissijaisia asioita. Mitä häiriintyneempi ihminen, sitä enemmän näitä asioita korostetaan.
Tämä on totta.
Siksi ei ikinä kannata kadehtia niitä kulissi-ihmisiä, heidän julkisivuaan ja titteleitä.
Ihmiset jotka kynsisaksilla nyppivät rikkaruohot ja nurmikon viimeisen päälle, hinkkaavat kaikki pölyhiukkaset fanaattisena ja tekevät suuren numeron lapsiensa titteleistä, ovat 100% huonosti voivia yksilöitä, ja kontrolloivat, alistavat ja peittelevät kulissiensa taakse myrkyllistä mielensä saastaa.
Reppanoita.
Tuntuu, että traumatisoidun tästä ketjusta.
Traumatisoituneet puolustelevat tuntemuksiansa täysin oikeina ja aitona, että vähemmän traumatisoituneetkin saa traumoja. 😭
Ironia menee jo ihan mahdottomiin sfääreihin, kun ihminen joka muita alentuvasti pätemällä opettaa, että menkää eteen päin, menkää eteen päin, älkää märehtikö, älkää märehtikö, eläkää elämää, joka voi loppua milloin vaan
ITSE EI MENE ETEEN PÄIN TÄSTÄ KETJUSTA
ITSE MÄREHTII TÄSSÄ KETJUSSA
ITSE EI ELÄ ELÄMÄÄNSÄ VAAN JUMITTUU TÄHÄN KETJUUN
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Wöö en kykene käsittelemään omia traumojani ja haavojani, enkä uskalla keskustella niistä, tai ylpeänä kehtaa alentua halveksimiini terapioihin, joten tulen tänne fiksumpien ihmisten ketjuun ja koitan kaikin voimin, vaikka väkisin saada muutkin sulkemaan suunsa.
Minulta on pois, jos muut puhuvat ongelmistaan. Minä et kestä sitä, että muut ei toimi minun tavoin ja lakaise ongelmia maton alle mätänemään ja myrkyttämään kaikkea ympärilläni.
Äyh äyh äyh!
Wöö, minä joudun kuuntelemaan teitä tässä nyt, wööö. Itse avasin tämän ketjun ja aloin louskuttaa suutani, nyt teidän pitää nöyrtyä. Minä en itse voi lopettaa louskutusta, enkä poistua ketjusta. Wöö kärsin kun te puhutte. Wööö.
Ei oo mikään ongelma jos joku haluaa länkyttää terapeutille lapsuudestaan. Kunhan maksaa tän palvelun itse
Eli köyhät ve täk öön itse nsä kii kkuun, jos tulevat lapsena r4 iska tuksi?
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että traumatisoidun tästä ketjusta.
Traumatisoituneet puolustelevat tuntemuksiansa täysin oikeina ja aitona, että vähemmän traumatisoituneetkin saa traumoja. 😭
Niin, ajatella. Sinä jumitut tähän ketjuun, traumatisoidut tästä ketjusta etkä pääse eteenpäin samalla kun länkytät muille, miten pitäisi vain päästä eteenpäin kuten sinäkin olet tehnyt 😂. Ja täällä yhä olet, jumittamassa. Iso hali .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua säälittää tuo ihminen joka luettelee lastensa titteleitä ja raittiuksia ja ulkoisia asioita, tajuamatta olenkaan miten typerän ja reppanan kuvan on itsestään antanut louskuttamalla tietämättömyyttään kuin rakkikoira.
Hänelle on koitettu selittää asioita, mutta ne eivät mene hänen kalloonsa, ei mitenkään.
Louskutus vaan jatkuu ja menee ihan koomiseksi ja ironiseksi.
Hei, täällä on monta kirjoittajaa. Olen tuo rakkikoira mutta enemmän muut on kirjoitelleet arvostelevia kommentreja.
Antaaksi, tuo yksi "trauma" pilkkasi minua niin pahasti että tuli vastattua.
Olettehan tekin kaikki koulutettuja asiantuntijatehtävissä ja vielä psykologisen termistön ja hoitotiedon osaavia.
Selitätkö meille nyt omin sanoin, miten sinä olet ymmärtänyt sanan trauma?
Miten erotat trauman ja vastoinkäymisen josta ei ole muodostunut traumaa?
Ymmärrätkö vai etkö ymmärrä?
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiintoista, että onkohan taito trauman käsittelyyn kovinkin sisäsyntyistä? Siitähän pääsee yli kun osaa hyväksyä asian ja elää asian kanssa ja menee eteenpäin. Ei kaikki välttämättä tarvi keskusteluapua, vaan jotenkin järkeilevät asiat itsekseen ajan kanssa. Ehkä ympäristö ja kasvatuskin auttavat asiaa, mutta käsittely tapahtuu kaikilla sisäisesti.
Kaikki me olemme erilaisia, joten siksi jokaisen tapa käsitellä sitä traumaa on täysin yksilöllinen, kuten myös se miten siitä traumasta selviytyy. Tärkeää on myös muistaa, että vaikka trauman kuinka hyväksyisi, se ei vielä tarkoita sitä, että traumat eivät enää sen jälkeen vaikuttaisi omaan elämään.
Minulla on ollut traumaattinen lapsuus ja monta vuotta pakenin traumojani haitalliseen ja itseäni vahingoittavaan toimintaan. Vasta pitkälti aikuisiällä pääsin siihen pisteeseen, että pystyin alkaa käsittelemään menneisyyttäni ja sen aiheuttamia ongelmia. Olen menneisyyteni hyväksynyt ja pystyn suhtautumaan siihen tyynesti. Olen nyt paremmassa tasapainossa itseni kanssa kuin koskaan aiemmin ja koen, että elämäni on nyt todella hyvää. Silti traumat kulkevat osana jokapäiväistä elämääni. Dissosiaatio on sellainen joka tulee esiin yllättävissäkin tilanteissa, samoin joku ihan tavallinen asia saattaa laukaista kamalia ja outoja takaumia, unettomuus pysyy ikuisena ystävänä ja välillä masennus vie minut takaisin pohjamutiin. Eivät nuo asiat ulos päin arjessani pahemmin näy kuin korkeintaan ihan läheisimmilleni, mutta ne ovat aina silti läsnä. Kaikesta hyväksymisestä ja eteen päin menemisestä huolimatta. Kova toive ja tavoite minulla on, että pääsen vielä tästä hieman parempaan kuntoon, mutta olen traumojeni lisäksi hyväksynyt myös sen, että ne tulevat olemaan aina osa elämääni.
Mielestäni näistä asioista keskustellessa olisi tärkeä muistaa, että meidän jokaisen tarina on yksilöllinen. Jotain saattaa auttaa tosiaan ympäristö ja kasvatus, mutta se on laiha lohtu sellaiselle joka on kasvanut vaarallisessa ympäristössä ilman mitään kasvatusta. Sen takia vertailu on paitsi turhaa, myös jokseenkin haitallista. Ei oikeassa elämässä ole mitään nokkimisjärjestystä sen mukaan kuka mitenkäkin on traumoistaan selviytynyt.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu paljon kontekstista, missä noin sanottiin. Mutta kannattaa ottaa huomioon mahdolliuåsuus, että se ei ollut sanottu pahalla ollenkaan.
Oletko itse vain sh joka kutsuu itseään psykiatriseksi sairaanhoitajaksi? Tuo ammatti ei sovi sulle vtun friikki.
Siis jos voi itse psyykkisesti huonosti pitää painaa muita alas, pilkata koulutusta, ammatteja, työssäkäymistä. Yksinkertainen mummu haukkua psykopaatiksi. Väittää kivenkovaan että jokaisella täytyy olla trauma. Jos sanoo vaikka köyhästä yh-lapsuudesta selvinneensä täyspäisenä, kieltää vaan traumansa. Pakkohan on olla traumoja.
Kun näitä huonosti voivien juttuja lukee ymmärrän miksi niin paljon on mt-eläkeläisiä. Omaa ajatuskehäänsä kiertäviä.
Pitäisikö tuolle vahvalle jumittajalle kustantaa vaikka porukalla se traumaterapia, minne pääsee märehtimään traumaansa tästä ketjusta? Kun ei näytä muuten pääsevän eteenpäin? Ettei vain häpeä estä avun hakemista, ettei vain mene valtion rahoista keskusteluapu.
Vierailija kirjoitti:
Siis jos voi itse psyykkisesti huonosti pitää painaa muita alas, pilkata koulutusta, ammatteja, työssäkäymistä. Yksinkertainen mummu haukkua psykopaatiksi. Väittää kivenkovaan että jokaisella täytyy olla trauma. Jos sanoo vaikka köyhästä yh-lapsuudesta selvinneensä täyspäisenä, kieltää vaan traumansa. Pakkohan on olla traumoja.
Kun näitä huonosti voivien juttuja lukee ymmärrän miksi niin paljon on mt-eläkeläisiä. Omaa ajatuskehäänsä kiertäviä.
Eihän missään sanottu että kaikilla ihmisillä olisi trauma. Joten älä vääristele toisen sanomisia.
Vierailija kirjoitti:
Häiriintyneille vanhemmille se, miltä kaikki näyttää ulospäin on kaikista tärkeintä. Ei se, miten lapset voivat, lasten kumppanit ja lastenlapset voivat. Pääasia että kaikilla on hyvä titteli ja ulkokuori pitää. Onnellisuus ja hyvinvointi on toissijaisia asioita. Mitä häiriintyneempi ihminen, sitä enemmän näitä asioita korostetaan.
Tämä on totta.
Siksi ei ikinä kannata kadehtia niitä kulissi-ihmisiä, heidän julkisivuaan ja titteleitä.
Ihmiset jotka kynsisaksilla nyppivät rikkaruohot ja nurmikon viimeisen päälle, hinkkaavat kaikki pölyhiukkaset fanaattisena ja tekevät suuren numeron lapsiensa titteleistä, ovat 100% huonosti voivia yksilöitä, ja kontrolloivat, alistavat ja peittelevät kulissiensa taakse myrkyllistä mielensä saastaa.
Reppanoita.
Sinulla riittää haukuttavaa ja pilkattavaa koska kuitenkin valtaosa työikäisistä ja heidän vanhemmistsan on koulutettuja, työssäkäyviä ihmisiä. Joiden kotikin voi olla siisti, lapset eivät koulun häiriköt
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis jos voi itse psyykkisesti huonosti pitää painaa muita alas, pilkata koulutusta, ammatteja, työssäkäymistä. Yksinkertainen mummu haukkua psykopaatiksi. Väittää kivenkovaan että jokaisella täytyy olla trauma. Jos sanoo vaikka köyhästä yh-lapsuudesta selvinneensä täyspäisenä, kieltää vaan traumansa. Pakkohan on olla traumoja.
Kun näitä huonosti voivien juttuja lukee ymmärrän miksi niin paljon on mt-eläkeläisiä. Omaa ajatuskehäänsä kiertäviä.
Eihän missään sanottu että kaikilla ihmisillä olisi trauma. Joten älä vääristele toisen sanomisia.
Ei niin, nimenomeen me joilla on trauma, ollaan erityisiä. Siks me tarvitaan loputtomasti palveluita yhteiskunnalta ja lisäks voidaan pilkata traumattomia niin paljon kuin sielu sietää
Kerhoon pääset mukaan kun vaan sanot että sulla on trauma. Voit vaikka keksiä sen omasta päästäs, jos sellaista ei ole
Vierailija kirjoitti:
Eli köyhät ve täk öön itse nsä kii kkuun, jos tulevat lapsena r4 iska tuksi?
Mitään muuta vaihtoehtoa ei ole, kuin elämänmittainen terapia?
Vierailija kirjoitti:
Siis jos voi itse psyykkisesti huonosti pitää painaa muita alas, pilkata koulutusta, ammatteja, työssäkäymistä. Yksinkertainen mummu haukkua psykopaatiksi. Väittää kivenkovaan että jokaisella täytyy olla trauma. Jos sanoo vaikka köyhästä yh-lapsuudesta selvinneensä täyspäisenä, kieltää vaan traumansa. Pakkohan on olla traumoja.
Kun näitä huonosti voivien juttuja lukee ymmärrän miksi niin paljon on mt-eläkeläisiä. Omaa ajatuskehäänsä kiertäviä.
Puhutko itsellesi? Sinähän täällä ketjussa jumitat, ilkkumassa muita. Ymmärsitkö vihdoinkin, ettet voi psyykkisesti hyvin? Ja yksinhuoltajan lapsen lapsuus ei ole lähelläkään traumaa, saati köyhyys. Älä viitsi 😂. Siitä selviytyminen ei vaadi yhtään minkäänlaisia taitoja. Jos tuo on elämäsi suurin vastoinkäyminen, niin selittää kyllä sen, miten et ymmärrä käsitettä trauma. Et sinä kyllä silti hyvin voi, se on selvää. Täällä olet ja jumitat etkä pääse eteenpäin.
Tulee mieleen erään pitkän ja hyvän ketjun totaalisesti trollaamisellaan pilannut vattupusikko mummo.
Säälittävä hahmo. Naurettava ja surullinen samaan aikaan, ja ironinen.
Omien ongelmiensa denialisointi ja epäkypsän lapsen tasolle jämähtänyt projisoiva jankutus, tekee tuosta hahmosta tavallaan mielenkiintoisen, mutta myös luontaantyöntävän.
Hän on surkea kuin muumien mörkö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis jos voi itse psyykkisesti huonosti pitää painaa muita alas, pilkata koulutusta, ammatteja, työssäkäymistä. Yksinkertainen mummu haukkua psykopaatiksi. Väittää kivenkovaan että jokaisella täytyy olla trauma. Jos sanoo vaikka köyhästä yh-lapsuudesta selvinneensä täyspäisenä, kieltää vaan traumansa. Pakkohan on olla traumoja.
Kun näitä huonosti voivien juttuja lukee ymmärrän miksi niin paljon on mt-eläkeläisiä. Omaa ajatuskehäänsä kiertäviä.
Eihän missään sanottu että kaikilla ihmisillä olisi trauma. Joten älä vääristele toisen sanomisia.
Onhan täällä toistettu, jos kieltää ettei ole traumaa vaikka läheinen kuollut/jotain muuta ikävää. Tulee vaan kehumaan peittääkseen sen ettei kehtaa apua hakea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli köyhät ve täk öön itse nsä kii kkuun, jos tulevat lapsena r4 iska tuksi?
Mitään muuta vaihtoehtoa ei ole, kuin elämänmittainen terapia?
Mikähän sinut auttaisi eteenpäin? Jumitat nyt pahasti.
Ei oo mikään ongelma jos joku haluaa länkyttää terapeutille lapsuudestaan. Kunhan maksaa tän palvelun itse