Yritin puhua lapsuuden traumastani ja hoitaja tokaisi

Keskustelu on mahdotonta vaikka olisit 140 äo, mutta jos toinen on 60 äo.

Myöskään traumoja ja ongelmia ei voi terapiassa tai keskustelemalla hoitaa, jos on sellainen 60-80 äo.

Matalalla älyllä ei ole kykyä siihen työhön, jonka parantumisprosessi vaatii.

Silloin on vaan pakko "mennä eteenpäin ja antaa olla", mutta eihän se trauma minnekään poistu.

Siksi tuollainen ihminen kärsii ja myrkyttää koko ikänsä. Se on surullista.

Vierailija kirjoitti:

Jos haluat tietää , raitis, tupakoimaton, yksi pitkä avioliitto, kaupungissa kasvaneet lapset , yksi tohtoriksi väitellyt, yksi DI, yksi maisteri "hyvässä" virassa. Absolutisteja myös kaikki.  Tiedän, mt-ongelma on raittiuskin.

En ollut työelämässä henkilö joka olisi voinut äkäillä ja raivota muille.  Sinulta tuo ja veetuli ja alaspainaminen näkyy onnistuvan.

Olet surullinen maalaistöllin sivistymätön mummo.

Olen aidosti pahoillani, että traumojasi ei ole voitu hoitaa, etkä ole itsekään välttämättä kykenevä ottamaan apua vastaan.

On totta, että se terapia ei todellakaan sovi kaikille. Onnistuakseen tavoitteellinen terapia, vaatii potilaalta tietyt valmiudet, on hyvä olla vähintään normaali äo ja kyetä reflektioon ja käsitteelliseen ajatteluun.

Sinun paha olosi, kärsimyksesi ja kohtaamasi vaikeat asiat, ovat päässeet koteloitumaan niin syvälle, ja et ole halukas niitä e

Voit huonosti. Auttoiko tuo purkauksesi sinua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis jos voi itse psyykkisesti huonosti pitää painaa muita alas, pilkata koulutusta, ammatteja, työssäkäymistä.  Yksinkertainen mummu haukkua psykopaatiksi.  Väittää kivenkovaan että jokaisella täytyy olla trauma. Jos sanoo vaikka köyhästä yh-lapsuudesta selvinneensä täyspäisenä,  kieltää vaan traumansa.  Pakkohan on  olla traumoja.

Kun näitä huonosti voivien juttuja lukee ymmärrän miksi niin paljon on mt-eläkeläisiä.   Omaa ajatuskehäänsä kiertäviä.

Eihän missään sanottu että kaikilla ihmisillä olisi trauma. Joten älä vääristele toisen sanomisia.

 

 

Onhan täällä toistettu, jos kieltää ettei ole traumaa vaikka läheinen kuollut/jotain muuta ikävää. Tulee vaan  kehumaan peittääkseen sen ettei kehtaa apu

Ei ole toistettu. On sanottu, että hyvä, ettei ole traumaa ja että hän tunnistaa sen itsekin. 

Mutta on myös todettu, että toisia mitätöivä, kontekstia tajuamaton ja toista kohtaamaton puhe lisättynä käsityksellä omasta ylivertaisuudesta, on klassinen oire lapsuustraumasta. 

Ajatelkaa vaikka tsunamia, jotkut traumatisoitui  ja jotkut ei. Eikä tällä ollut mitään tekemistä sen kanssa menettikö läheisiään vain ei, vaan kyse oli niistä olosuhteista ja omista kokemuksista, mitä joutui kokemaan. Kuulemma jopa jotkut läheiset jotka odottelivat täällä Suomessa tietoja omaisistaan traumatisoitui.

Trauma ei siis ole mikään yksinkertainen asia, vaan siihen vaikuttaa moni asia.

Kylläpä toisten ihmisten traumat herättävät keskustelua. Eikö olisi yksinkertaisempaa keskittyä sen oman elämänsä elämiseen.

Osalta urpoista jää tajuamatta, että apua ei saa jokainen mielensäpahoittaja vaan siitä pitää olla aitoa terveydellistä haittaa ja uhkaa työkyvylle. 

Vierailija kirjoitti:

Minä jäin silloin lapsena yksin suruni kanssa ja tuo hoitajan kommentti nosti pintaan taas sen saman yksinjäämisen tunteen. Eikö psykiatrisille sairaanhoitajille pitäisi voida puhua lapsuuden traumoista?

Sinähän puhuit. Hoitaja on neuvonut, mutta et kuunnellut häntä. Tunteet tulevat, niiden kanssa pystyy elämään. Ne myös menevät, ja asia jää taakse, kun hyväksytty sen ja jatkat eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä jäin silloin lapsena yksin suruni kanssa ja tuo hoitajan kommentti nosti pintaan taas sen saman yksinjäämisen tunteen. Eikö psykiatrisille sairaanhoitajille pitäisi voida puhua lapsuuden traumoista?

Sinähän puhuit. Hoitaja on neuvonut, mutta et kuunnellut häntä. Tunteet tulevat, niiden kanssa pystyy elämään. Ne myös menevät, ja asia jää taakse, kun hyväksytty sen ja jatkat eteenpäin.

Jos ihminen on sairastunut dissosiaatioon (traumaoire), homma ei mene lainkaan noin.

Yksinkertaistetaan ja annetaan nyt sitä rautalankaa jos ei kaikilla ole taitoa ja tahdonvoimaa ottaa itseään niskasta kiinni ja avata hakukonetta etsiäkseen tietoa siitä mitä se traumajutska oikein tarkoittaa.

Otetaan vaikka joku ihan yksinkertainen ikävä tapahtuma esimerkiksi.

Vaikka koulunpihalla nyrkistä naamaan saaminen (täysin ad hoc ihan keksitty tähän)

Henkilö A saa koulun pihalla nyrkistä naamaan.

Henkilö B saa koulun pihalla nyrkistä naamaan.

Henkilö C saa koulun pihalla nyrkistä naamaan.

Henkilö A saa välittömästi tapahtuman jälkeen anteeksipyynnön, halauksen ja asiasta käydään keskustelua. Nenä murtuu vähäsen, verta tulee, mutta lyöjä on vilpittömästi pahoillaan kun hermostui liikaa. Ja olihan A ärsyttänyt lyöjää koko päivän lällättäen. Lyöjä ja A tekevät sovinnon ja keskustelevat, juovat yhdessä kaakaota ja myöhemmin nauravat hölmölle riidalle, nenä paranee hyvin.

Henkilö B saa täysin ilman omaa syytä nyrkistä naamaan, silmä turpoaa mustaksi. Joku kiusaaja oli valehdellut B:stä koulun kilaripäälle, ja tämä oli käynyt täräyttämässä B:ta nyrkillä silmään. Kakaralauma nauraa räkänaurua. Kukaan ei pyydä anteeksi eikä halaa. Kun B yrittää puhua opettajalle, tämä käskee olla jo hiljaa, ja reipas. "Riitaan tarvitaan aina kaksi ja kai sinä itsekin ärsytit" 

Kakara lauma illistelee ja vääntelee naamaansa. Käsketään olla hiljaa. Kotona vanhemmat kännissä makaavat sohvalla, ja kukaan ei välitä. Silmä menee ruman näköiseksi, ja kaikki sitä näkyä ihmettelee ja tuijottelee.

Yksi aamu kotiväen juoppoäiti haukkuu ja sättii missä olet mennyt rymyämään, kun tuollaiseksi olet itsesi saanut. Ihan hu0 ran näkönen hyi!

Silmä paranee, mutta asia ja monin kertainen vääryys pitää painaa jonnekin syvälle sydämen sopukoihin piiloon, kun tulee uusia vastoinkäymisiä ja uhkaavia tilanteita.

Henkilö C saa koulun pihasta nyrkistä naamaan. Turpaan saattuu ja hän pillahtaa itkuun kuin pieni lapsi. Opettajat, vanhemmat ja kaikki lohduttavat pikku Veetiä, joka on aina tottunut siihen että on lupa itkeä ja sitten saa lohtua.

Miettikääs kannattaako henkilön A:n tai C:n louskuttaa B:lle naamaansa, että B on märehtijä ja luuseri?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä jäin silloin lapsena yksin suruni kanssa ja tuo hoitajan kommentti nosti pintaan taas sen saman yksinjäämisen tunteen. Eikö psykiatrisille sairaanhoitajille pitäisi voida puhua lapsuuden traumoista?

Sinähän puhuit. Hoitaja on neuvonut, mutta et kuunnellut häntä. Tunteet tulevat, niiden kanssa pystyy elämään. Ne myös menevät, ja asia jää taakse, kun hyväksytty sen ja jatkat eteenpäin.

Jos ihminen on sairastunut dissosiaatioon (traumaoire), homma ei mene lainkaan noin.

Tai joku rakastaa draamaa traumasta. Varsinkin jos on rakastunut marttyyrin rooliin.

Se se on kun ihmiset eivät kuuntele hyviä neuvoja viisailta neuvojilta.

Trauma hoituu kun antaa sen olla.

Unettomuus ja nukahtamisvaikeudet hoituu, kun laittaa pään tyynyyn.

Kaikki ylipainoiset laihtuisivat jos vaan söisivät vähemmän.

Masennustako on? No ota itseäsi niskasta kiinni.

Ai töitä ei löydy? No mene töihin, ota joku työ!

Se on niin yksinkertaista aina. Miten noi tyhmät ei vaan tajuu.

Vierailija kirjoitti:

Yksinkertaistetaan ja annetaan nyt sitä rautalankaa jos ei kaikilla ole taitoa ja tahdonvoimaa ottaa itseään niskasta kiinni ja avata hakukonetta etsiäkseen tietoa siitä mitä se traumajutska oikein tarkoittaa.

Otetaan vaikka joku ihan yksinkertainen ikävä tapahtuma esimerkiksi.

Vaikka koulunpihalla nyrkistä naamaan saaminen (täysin ad hoc ihan keksitty tähän)

Henkilö A saa koulun pihalla nyrkistä naamaan.

Henkilö B saa koulun pihalla nyrkistä naamaan.

Henkilö C saa koulun pihalla nyrkistä naamaan.

Henkilö A saa välittömästi tapahtuman jälkeen anteeksipyynnön, halauksen ja asiasta käydään keskustelua. Nenä murtuu vähäsen, verta tulee, mutta lyöjä on vilpittömästi pahoillaan kun hermostui liikaa. Ja olihan A ärsyttänyt lyöjää koko päivän lällättäen. Lyöjä ja A tekevät sovinnon ja keskustelevat, juovat yhdessä kaakaota ja myöhemmin nauravat hölmölle riidalle, nenä paranee hyv

Hukkaan aikaasi. Jos ihminen on tyhmä ja yksinkertainen ja vetää sankariviitan päällensä siitä, että on osannut mennä eteenpäin, kun oli köyhän yksinhuoltajan lapsi ja että ihan sellaisestakin voi vain päättää mennä eteenpäin (😂), niin ei hän tule pointtiasi koskaan ymmärtämään. Pelaat pulushakkia kyseisen henkilön kanssa. Hän on kokenut mielestään suurenkin vastoinkäymisen ja selvinnyt siitä ja ihmettelee nyt kuin hölmöläinen konsanaan, että kerta hänen suuri traumansa on selätetty, niin kyllä esimerkiksi seksuaalisesta hyväksikäytöstäkin pitää päästä tuosta vaan suit sait eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä jäin silloin lapsena yksin suruni kanssa ja tuo hoitajan kommentti nosti pintaan taas sen saman yksinjäämisen tunteen. Eikö psykiatrisille sairaanhoitajille pitäisi voida puhua lapsuuden traumoista?

Sinähän puhuit. Hoitaja on neuvonut, mutta et kuunnellut häntä. Tunteet tulevat, niiden kanssa pystyy elämään. Ne myös menevät, ja asia jää taakse, kun hyväksytty sen ja jatkat eteenpäin.

Jos ihminen on sairastunut dissosiaatioon (traumaoire), homma ei mene lainkaan noin.

Tai joku rakastaa draamaa traumasta. Varsinkin jos on rakastunut marttyyrin rooliin.

Mitä rakastamista traumassa on?

Minä koin traumaattisen kokemuksen nuorena aikuisena. En saanut mitään tukea asiaan enkä voinut puhua siitä kenellekään, jäin sen kanssa yksin. Aluksi yritin olla kuin tapahtumaa ei olisikaan, yritin olla positiivinen, mutta huomasin, että elämästä oli kadonnut jotain. En pystynyt tuntemaan tunteita normaalisti, en iloa, en onnellisuutta, toisaalta en suruakaan. En pystynyt itkemään, asia tuli uniini, jos nyt satuin saamaan unta, heräsin painajaisiin. Säpsähtelin äkillisiä ääniä. Oli myös paniikkikohtauksia ja aloin saada aurallisia migreenikohtauksia ekaa kertaa kertaa vuosiin.

Sitten kun sain apua traumaattisen tapahtuman käsittelyyn, alkoi helpottaa nuo oireetkin. Olen paljon mieluummin ilman traumaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä jäin silloin lapsena yksin suruni kanssa ja tuo hoitajan kommentti nosti pintaan taas sen saman yksinjäämisen tunteen. Eikö psykiatrisille sairaanhoitajille pitäisi voida puhua lapsuuden traumoista?

Sinähän puhuit. Hoitaja on neuvonut, mutta et kuunnellut häntä. Tunteet tulevat, niiden kanssa pystyy elämään. Ne myös menevät, ja asia jää taakse, kun hyväksytty sen ja jatkat eteenpäin.

Jos ihminen on sairastunut dissosiaatioon (traumaoire), homma ei mene lainkaan noin.

Tai joku rakastaa draamaa traumasta. Varsinkin jos on rakastunut marttyyrin rooliin.

Ja joku hakee epätoivoisesti traumatisoitumista ja huomiota traumatisoitumalla muiden traumoista. Et vieläkään ole päässyt tästä ketjusta eteenpäin?

Myös narsismi on traumaoire. Narsisteja ärsyttää kaikki uhrit, koska he ovat itse samaan aikaan sekä maailman suurin sankari että uhri. 

Vierailija kirjoitti:

Muita alentuvasti? Tarkoititko kenties muita alentavasti?

 

Oletan jälkimmäistä. Se ei ole alentavaa, jos antaa toiselle neuvon mennä eteenpäin. Se on neuvo samaa laatua kuin opettaa nälkäiselle miten kalastaa, jotta hän ei olisi koko loppuelämäänsä toisten vallankäytön ja armeliaisuuden alla. 

onhan tuo alentuvaa, ihan kuin köyhä ei osaisi kalastaa.

Jos vilpittömästi olet sitä mieltä, että tuollainen mene eteen päin neuvo, on sinulta toista kunnioittavaa ja hyvällä sanottu, tarpeellinen neuvo, niin sinä olet valitettavasti aika tyhmä ihminen.

Minä neuvoisin sinua, ottamaan selvää siitä, miten trauma toimii ja miksi siitä ei voi noin vain mennä eteen päin, kuten vastoinkäymisestä joka ei ole oikeasti trauma.

 

Ja missä väitin, että voi mennä eteenpäin "NOIN VAIN". Voisitkö mennä ottamaan lääkkeesi, sitten vähän iltalenkille ja kun olet rauhoittanut mielesi, niin lue uudelleen. Missään en väittänyt, että eteenpäin meneminen olisi jotenkin helppoa tai että se onnistuisi noin vain. Silti sinne eteenpäin on lähdettävä, jos traumoistaan haluaa eroon. 

Vierailija kirjoitti:

Myös narsismi on traumaoire. Narsisteja ärsyttää kaikki uhrit, koska he ovat itse samaan aikaan sekä maailman suurin sankari että uhri. 

Juuri näin. Narsismi toisin kuin psykopatia kehittyy olosuhteiden takia, psykopatia on synnynnäistä. Narsistit jumittuvat muihin traumauhreihin, koska narsistit janoavat epätoivoisesti huomiota. Keinolla millä hyvänsä.

Vierailija kirjoitti:

Myös narsismi on traumaoire. Narsisteja ärsyttää kaikki uhrit, koska he ovat itse samaan aikaan sekä maailman suurin sankari että uhri. 

Ei naristeja uhrit ärsytä. Narsisti tekee uhreja. Uhreja voi tehdä myös päätä silittelemällä ja vaikkapa korostamalla miten traumoista ei pääse eroon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös narsismi on traumaoire. Narsisteja ärsyttää kaikki uhrit, koska he ovat itse samaan aikaan sekä maailman suurin sankari että uhri. 

Ei naristeja uhrit ärsytä. Narsisti tekee uhreja. Uhreja voi tehdä myös päätä silittelemällä ja vaikkapa korostamalla miten traumoista ei pääse eroon. 

Tunnistit itsessäsi siis narsismin? Oletko narsistin tapaan myös ylpeä narsismistasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muita alentuvasti? Tarkoititko kenties muita alentavasti?

 

Oletan jälkimmäistä. Se ei ole alentavaa, jos antaa toiselle neuvon mennä eteenpäin. Se on neuvo samaa laatua kuin opettaa nälkäiselle miten kalastaa, jotta hän ei olisi koko loppuelämäänsä toisten vallankäytön ja armeliaisuuden alla. 

onhan tuo alentuvaa, ihan kuin köyhä ei osaisi kalastaa.

Jos vilpittömästi olet sitä mieltä, että tuollainen mene eteen päin neuvo, on sinulta toista kunnioittavaa ja hyvällä sanottu, tarpeellinen neuvo, niin sinä olet valitettavasti aika tyhmä ihminen.

Minä neuvoisin sinua, ottamaan selvää siitä, miten trauma toimii ja miksi siitä ei voi noin vain mennä eteen päin, kuten vastoinkäymisestä joka ei ole oikeasti trauma.

 

Ja missä väitin, että voi mennä eteenpäin "NOIN VAIN". V

Tosi väsyneitä nämä "oletko unohtanut / ottanut lääkkeesi", "terapiassa vain istutaan syyllistämässä vanhempia", "kaikille käy ikäviä asioita".