Teinin vanhempana oleminen on perseestä!
Joku on valittanut, miten raskasta on pikkulapsiaika. Paskat! Se oli ihanaa aikaa kaikesta fyysisestä rankkuudesta huolimatta ja yövalvomisetkin oli ihan lastenleikkiä versus se, mitä teinin vanhempana joutuu kokemaan. Jatkuvaa valehtelua, salaa pössyttelyä, urheiluharrastuksen lopettaminen, vääränlainen kaveriporukka, yövalvomiset kun teini ei tule sovittuun aikaan. Henkinen taakka on äärimmäisen kuormittava ja välillä olen katunut lasten tekoa. Etenkin kun on täysin yksin joutunut kasvattamaan lapset. En enää ihmettele ihmisiä, jotka eivät lapsia tänne tee.
Kommentit (233)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on juuri teini-ikään päässyt tytär (13) ja olen samaa mieltä. Ikävöin pikkulapsiaikaa, jolloin minulle ei haistateltu päin naamaa jatkuvasti, jääty kiinni myymälävarkaudesta ja polteltu salaa vapea.
Mulla on 17v poika eikä hän ole koskaan tehnyt mitään tuollaista. Salaisuus on kasvatus.
Ei se välttämättä ole ihan niin yksinkertaista että kunhan kasvattaa oikein. Ihmisillä on erilaisia luonteita, ominaisuuksia ja temperamentteja ihan perinnöllisyyden kautta.
Se on vähän tuurissaan että minkälaisen teinin sattuu saamaan. Toki kasvattaminen on aina tärkeää ja vaikuttaa myös siihen asiaan.
Onneksi meillä poika tuli minuun eikä äitiinsä, niin kaikki on ollut rauhallista ja vaivatonta :D
Kaveripiirillä on valtava vaikutus. Ja niiden lasten perheillä. Millaiset tulevaisuuden haaveet on jo teininä. Vai onko niitä lainkaan.
Onneksi olkoon ap. On mennyt kasvatuksessa jokin pieleen, kun teini oli lapsi. Oliko oma kännykkä tärkeämpi kuin oma lapsi. Sitä niittää, mitä kylvää...
Vierailija kirjoitti:
OT. Vastaan tähän:
"Ihan tutkitusti luonne vaikuttaa enemmän kuin kasvatus. Tämän todistaa se, että kaksi saman perheen lasta voivat olla täysin erilaisia, vaikka heitä olisi kasvatettu samalla tavalla. "
Ihmiset ei usein huomaa sitä kuinka eri tavoin kasvattavat tyttöjä ja poikia. Ja mielestäni nimenomaan niin päin, että tytöiltä siedetään tiuskimista ja äyskimistä, kun taas pojilta vaaditaan hyvää käytöstä ja reippautta. Tytöt saa ujoilla, mutta pojat ei. Tämä siis kärjistetysti.
Ja kasvatukseen vaikuttaa se monesko lapsi on perhessään. Onko pitkät ikäerot. Mulla on iso ikäero ainoaan sisarukseeni ja samoista vanhemmista huolimatta meidät on kasvatettu aivan eri tavoin. 20-vuotias vanhempi on erilainen kuin 30-vuotias tai 40-vuotias. Ikä ja elämäntilanne muuttaa myös vanhempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on juuri teini-ikään päässyt tytär (13) ja olen samaa mieltä. Ikävöin pikkulapsiaikaa, jolloin minulle ei haistateltu päin naamaa jatkuvasti, jääty kiinni myymälävarkaudesta ja polteltu salaa vapea.
Mulla on 17v poika eikä hän ole koskaan tehnyt mitään tuollaista. Salaisuus on kasvatus.
Ei se välttämättä ole ihan niin yksinkertaista että kunhan kasvattaa oikein. Ihmisillä on erilaisia luonteita, ominaisuuksia ja temperamentteja ihan perinnöllisyyden kautta.
Se on vähän tuurissaan että minkälaisen teinin sattuu saamaan. Toki kasvattaminen on aina tärkeää ja vaikuttaa myös siihen asiaan.
Onneksi meillä poika tuli minuun eikä äitiinsä, niin kaikki on ollut rauhallista ja vaivatonta :D
Se on just näin ja toisekseen, hyvänkin perheen hyvän kasvatuksen saanut teini voi päätyä vääränlaiseen kaveriporukkaan, kun huono tuuri käy.
Mulla on kaksi teiniä. Toisen kanssa on koko ajan uutta vaikeutta ja pettymystä yksi toisensa perään. Juuri kun yhdestä pettymyksestä luulee päässeensä yli hän osaa pettää luottamuksen uudella tavalla. Toinen taas on aivan eri puusta. Omatoiminen, itsenäinen, tunnollinen, huomaavainen, luotettava, ihana nuori. Samoista geeneistä. Samojen kasvattamat. En ehkä uskoisi elleivät omia olisi.
Teini kapinoi, ei tottele, eikä kuuntele. Kyseessähän on itsenäistymisvaihe, johon vanhempien tulisi suhtautua nuorta tukemalla. Ei ainakaan helppoa, jos kapina on rajua. Mutta se kuuluu teini- ikään. Luin juuri muutama viikko sitten aihetta käsittelevästä tutkimuksesta että teinit usein kapinoivat eniten jos kokevat että heitä kohdellaan "liian pieninä" ja heille ei anneta riittävästi tilaa. He haluavat olla jo isoja,päättää monista asioista ja odottavat että heihin luotetaan enemmän. Minusta se oli mielenkiintoista luettavaa. Vaikka järki ei teineillä aina riitäkää ja rajoja on laitettava teinillekin, heitä pitäisi vähitellen auttaa irtaantumaan. Mitä tiukemmin kontrolloidaan, määräillään, hallitaan ja sidotaan vanhaan vanhempi/lapsi- symbioosiin, sitä rajumpia ovat irtiotot.
Vierailija kirjoitti:
Teini kapinoi, ei tottele, eikä kuuntele. Kyseessähän on itsenäistymisvaihe, johon vanhempien tulisi suhtautua nuorta tukemalla. Ei ainakaan helppoa, jos kapina on rajua. Mutta se kuuluu teini- ikään. Luin juuri muutama viikko sitten aihetta käsittelevästä tutkimuksesta että teinit usein kapinoivat eniten jos kokevat että heitä kohdellaan "liian pieninä" ja heille ei anneta riittävästi tilaa. He haluavat olla jo isoja,päättää monista asioista ja odottavat että heihin luotetaan enemmän. Minusta se oli mielenkiintoista luettavaa. Vaikka järki ei teineillä aina riitäkää ja rajoja on laitettava teinillekin, heitä pitäisi vähitellen auttaa irtaantumaan. Mitä tiukemmin kontrolloidaan, määräillään, hallitaan ja sidotaan vanhaan vanhempi/lapsi- symbioosiin, sitä rajumpia ovat irtiotot.
En tiedä liittyykö tuohon, mutta tuttavani tytär on lievästi kehitysvammainen ja sai itsenäistymisvaiheen vasta yli kaksikymppisenä. Kaveripiiri on muita samantasoisia, joilla on päihdeongelmia ja meno sen mukaista. Olisi ollut aika paljon parempi, että itsenäistymisvaihe olisi tullut teininä, kun vanhemmilla oli vielä jotain valtaa tytön tekemisiin. Enää ei voi mitään, ne narkkikaverit on kaikki kaikessa.
Teinit tarvitsevat viisaita aikuisia tuekseen. On paljon näitä somevanhempia joilla hommat hukassa kun oma kullanmuru kasvaa. Pitää olla sitä sun tätä, älypyhelimista lähtien. Totuttavat lapset kaikkeen sellaiseen mikä nyt "kuuluu olla" lapsilla. Terveellistä olisi opetella selviytymiskeinoja ja vastuuta rakkauden ja rajojen puitteissa. Ja kannustaa lasta/nuorta itsenäistymään. Ja kun nuori kapinoi ei saisi olla samalla tasolla epävakaa rääkyjä vaan AIKUINEN. Lämminhenkinen rakastava mutta jämäkkä. Turvallinen! Nykyajan mt- ongelmat niin valtavat ja yksi syy on varmasti se että vanhemmuus hukassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on juuri teini-ikään päässyt tytär (13) ja olen samaa mieltä. Ikävöin pikkulapsiaikaa, jolloin minulle ei haistateltu päin naamaa jatkuvasti, jääty kiinni myymälävarkaudesta ja polteltu salaa vapea.
Mulla on 17v poika eikä hän ole koskaan tehnyt mitään tuollaista. Salaisuus on kasvatus.
Ei se välttämättä ole ihan niin yksinkertaista että kunhan kasvattaa oikein. Ihmisillä on erilaisia luonteita, ominaisuuksia ja temperamentteja ihan perinnöllisyyden kautta.
Se on vähän tuurissaan että minkälaisen teinin sattuu saamaan. Toki kasvattaminen on aina tärkeää ja vaikuttaa myös siihen asiaan.
Onneksi meillä poika tuli minuun eikä äitiinsä, niin kaikki on ollut rauhallista ja vaivatonta :D
Se on just näin ja toisekseen, hyvänkin perheen hyvän kasvatuksen saanut teini voi päätyä vääränlaiseen kaveriporukkaan, kun huono tuuri käy.
"Hyvä perhe" voi olla pelkkää kulissia. Raha ei tarkoita, että osaisi tai vaivautuisi kasvattamaan kunnolla.
Onneksi teinien käytökseen vaikuttaa vain kaverit, puhelin ja yhteiskunta. Vanhempien ei tarvitse kärsiä omantunnon tuskia, koska he eivät voi vaikuttaa mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Teinit tarvitsevat viisaita aikuisia tuekseen. On paljon näitä somevanhempia joilla hommat hukassa kun oma kullanmuru kasvaa. Pitää olla sitä sun tätä, älypyhelimista lähtien. Totuttavat lapset kaikkeen sellaiseen mikä nyt "kuuluu olla" lapsilla. Terveellistä olisi opetella selviytymiskeinoja ja vastuuta rakkauden ja rajojen puitteissa. Ja kannustaa lasta/nuorta itsenäistymään. Ja kun nuori kapinoi ei saisi olla samalla tasolla epävakaa rääkyjä vaan AIKUINEN. Lämminhenkinen rakastava mutta jämäkkä. Turvallinen! Nykyajan mt- ongelmat niin valtavat ja yksi syy on varmasti se että vanhemmuus hukassa.
No kyllä varmaan jos jo pieneltä lapselta kysellään haluaako nyt tulla syömään tai haluaisitko pukea jne. Ei nämä ole halusta kiinni vaan ne ovat sääntöjä joita lapsen on opittava. Ja joskus se lapsi ei halua, silti nämä asiat tehdään. Ei tarvita mitään pakkokeinoja mutta kun lapselle on selvinnyt perheen rytmi ja tavat ja säännöt, hän kokee olevansa lapsi. Liian aikaisin kun pitää päättää asioista on raskas taakka.
Ja tämä tietenkin samoin teini- ikää lähestyvillä. Vastuuta ja vapautta, ikäkaudelle sopivalla tavalla.
Tee niikun minun äiti ja jätä ruokaraha ja lähde miesten luo ja elämään omaa elämää toisiin kaupunkeihin kun lapsi on 14.
Sanopa muuta. Teini-ikäisen mielenterveysongelmat vievät minultakin mielenterveyden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on juuri teini-ikään päässyt tytär (13) ja olen samaa mieltä. Ikävöin pikkulapsiaikaa, jolloin minulle ei haistateltu päin naamaa jatkuvasti, jääty kiinni myymälävarkaudesta ja polteltu salaa vapea.
Mulla on 17v poika eikä hän ole koskaan tehnyt mitään tuollaista. Salaisuus on kasvatus.
Tai sitten sulla on vaan käynyt tuuri lapseb persoonallisuuden osalta. Osa ihmisistä on lauhkeampia ja taipuisampia kuin toiset, mutta saat toki antaa kunnian asiasta vain itsellesi. Tarpeeseen varmasti menee.
Vttu mikä katkera paska oot :D
Mt- ongelmat ovat ilmeisesti nykyään sitä kun ei saada kaikkea mitä halutaan. On muotivaatteet ja älypuhelimet ja periaatteessa meillä asiat "maailman onnellisimmassa maassa" hyvin. Ilmainen koulu ja runsaasti tukitoimia tarvittaessa. Silti teinit draamailevat ihan uskomattoman paljon, koulupinnaavat jne. Voisiko olla niin että somemaailma on osittain sekoittanut nuorten ihanteet ja tuputtaa liikaa vertailtavat ja luvusta nuorille ja aikaansaa kurjan olon kun "kaikilla muilla paitsi mulla" on paremmin?
Yksi hankalan teinin äiti sanoi että me ollaan kaikki annettu meidän lapselle. Ja tässä on kiitos.
No ensimmäisessä lauseessa on se punainen lanka miksi kasvatus mennyt pieleen.
Vaikka pers-seksiä harrastattekin niin ei se oikeasti siitä ole syntynyt. Joskus sanottiin kyllä että insinöörit tulee sieltä, mutta eiköhän sekin ole vaan sanonta?
Vierailija kirjoitti:
Teinit tarvitsevat viisaita aikuisia tuekseen. On paljon näitä somevanhempia joilla hommat hukassa kun oma kullanmuru kasvaa. Pitää olla sitä sun tätä, älypyhelimista lähtien. Totuttavat lapset kaikkeen sellaiseen mikä nyt "kuuluu olla" lapsilla. Terveellistä olisi opetella selviytymiskeinoja ja vastuuta rakkauden ja rajojen puitteissa. Ja kannustaa lasta/nuorta itsenäistymään. Ja kun nuori kapinoi ei saisi olla samalla tasolla epävakaa rääkyjä vaan AIKUINEN. Lämminhenkinen rakastava mutta jämäkkä. Turvallinen! Nykyajan mt- ongelmat niin valtavat ja yksi syy on varmasti se että vanhemmuus hukassa.
Vaikeeta se on kannustaa itsenäistymään kun sen napanuoran toisessa päässä on äiti(useimmiten äiti) joka haluaa ettei se oma lapsi irrottaudu ikinä hänestä. Ja teini kapinoi ja pyristelee irti ja kokee vihaa ja turhautumista... ja samalla on vielä hyvin nuori. Sen päälle kun teini vielä syyllistetään siitä että irrottautuu on aivan varmasti alttius että teinillä on ennen pitkää pahat mt- ongelmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen teineistä valittava vanhempi voi muistella omaa nuoruuttaan.
Miksi? Mitä se auttaa, jos muistelen sitä, että kävin koulun kunnolla ja harrastin telinevoimistelua 22-vuotiaaksi saakka? Ensimmäisen kerran olin humalassa vasta pitkälle päälle 20-vuotiaana ja perustin perheen ensimmäisen poikäystäväni kanssa. Miten tämä muistelu auttaa siinä vaiheessa, kun oma teini ei tule kotiin sovittuun aikaan?
No kyllä sä olet tässä ihan häiriintynyt. Ei tuo ole normaalia.
OT. Vastaan tähän:
"Ihan tutkitusti luonne vaikuttaa enemmän kuin kasvatus. Tämän todistaa se, että kaksi saman perheen lasta voivat olla täysin erilaisia, vaikka heitä olisi kasvatettu samalla tavalla. "
Ihmiset ei usein huomaa sitä kuinka eri tavoin kasvattavat tyttöjä ja poikia. Ja mielestäni nimenomaan niin päin, että tytöiltä siedetään tiuskimista ja äyskimistä, kun taas pojilta vaaditaan hyvää käytöstä ja reippautta. Tytöt saa ujoilla, mutta pojat ei. Tämä siis kärjistetysti.