Miksi yleisesti pelätään lastensuojelua ja "merkintöjä rekistereihin"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemus lastensuojelusta on ollut se, ettei sieltä kovin helpolla apua saa. Olemme ns. tavallinen kolmilapsinen ydinperhe, lapset 2,3,5v, joista yksi erityislapsi, vanhemmat molemmat korkeakoulutettuja, vakitöissä asiantuntijahommissa. Toisella vanhemmista vaikea masennus, uniongelmia ollut vuosikausia, pari fyysistä sairautta, molemmilla burnout, kaikki virallisesti diagnosoituja. Mies hautonut itsensä päiviltä päästämistä monta vuotta, kuulema perhe saisi hyvät vakuutus rahat ja se ratkaisisi monta ongelmaa.

Tehtiin lasuja itsestämme, lasuja teki päiväkoti ja lapsen toimintaterapeuttikin. Pari kertaa joku sossun nainen kävi harkkaritytön kanssa istumassa sohvalla voivottelemassa ja toivottamassa jaksamista.

Tuli sellainen olo, että "ei teillä voi olla ongelmia kun käytte molemmat töissä, asutte uudessa omakotitalossa eikä kummallaka

Meidän perheessä lasu ja siitä seuranneet toimenpiteet olivat sellaiset että saatiin lasten/kodinhoitaja 2 kertaa viikossa kolmeksi tunniksi, puolen vuoden ajaksi. Rahaahan sieltä ei saa, mutta meidät ohjattiin hyvinvointialueen sosiaalisen luototuksen piiriin, jolla saimme yhdistettyä korona-aikana kertyneet isokorkoiset kulutusluotot yhdeksi kohtuukorkoiseksi luotoksi. Se on nyt jo puoliksi maksettu, koska olemme molemmat työssäkäyviä. Mielestäni nämä ovat varsin konkreettisia toimenpiteitä mitä lasusta seurasi ja auttoivat enemmän perhe-elämää kuin pelkät kahvipöytäkeskustelut.

Lapsiperheiden kotipalvelua voi hakea (onko sitä enää olemassa?) ilman lasuakin. Itse hain ja sain sitä hankalassa erotilanteessa, kun lapsi oli vasta 1v. ja yritin samalla remontoida meille uutta asuntoa. Sosiaaliseen luottoon ei myöskään tarvita lasua, vaan sitä voi vapaasti hakea, kun ehdot täyttyvät. Takaisinmaksukykyä pitää olla. 

Te ette ilmeisesti olleet näistä palveluista tietoisia ja saitte tiedon sitten lasun kautta. Mutta lasu on turha välikäsi asioista tietoisille.

Lasua pelätään, koska varsinkin netissä kuka tahansa voi kirjoittaa aiheesta mitä tahansa, ja viranomaiset eivät voi näihin yksityisyyden suojan takia vastata yhtään mitään, vaikka koko juttu olisi tuulesta temmattu. Olen itse nähnyt kuinka vanhempi kirjoittaa pitkät itkuvärssyt siitä kuinka lapsiparka on luvatta pimeänä yönä viety pois siksi kun vanhempi ei tehnyt lapselle oikeanlaista synttärikakkua, vaikka oikeasti kyseisellä vanhemmalla on vakava päihdeongelma. Mutta koska se lapsen pettymys synttärikakusta mainittiin jossain sivulauseessa, niin tämä marttyyrivanhempi levittää nyt kaikille, kuinka sen kakun takia otettiin huostaan. Kuulostaahan se ulkopuolisen korvaan ihan mielivaltaiselta ja hirveältä, jos ei tunne perheen tilannetta ja lukee vain vanhemman näkökulman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemus lastensuojelusta on ollut se, ettei sieltä kovin helpolla apua saa. Olemme ns. tavallinen kolmilapsinen ydinperhe, lapset 2,3,5v, joista yksi erityislapsi, vanhemmat molemmat korkeakoulutettuja, vakitöissä asiantuntijahommissa. Toisella vanhemmista vaikea masennus, uniongelmia ollut vuosikausia, pari fyysistä sairautta, molemmilla burnout, kaikki virallisesti diagnosoituja. Mies hautonut itsensä päiviltä päästämistä monta vuotta, kuulema perhe saisi hyvät vakuutus rahat ja se ratkaisisi monta ongelmaa.

Tehtiin lasuja itsestämme, lasuja teki päiväkoti ja lapsen toimintaterapeuttikin. Pari kertaa joku sossun nainen kävi harkkaritytön kanssa istumassa sohvalla voivottelemassa ja toivottamassa jaksamista.

Tuli sellainen olo, että "ei teillä voi olla ongelmia kun käytte molemmat töissä, asutte uudessa omakotitalossa eikä kummallaka

Meidän perheessä lasu ja siitä seuranneet toimenpiteet olivat sellaiset että saatiin lasten/kodinhoitaja 2 kertaa viikossa kolmeksi tunniksi, puolen vuoden ajaksi. Rahaahan sieltä ei saa, mutta meidät ohjattiin hyvinvointialueen sosiaalisen luototuksen piiriin, jolla saimme yhdistettyä korona-aikana kertyneet isokorkoiset kulutusluotot yhdeksi kohtuukorkoiseksi luotoksi. Se on nyt jo puoliksi maksettu, koska olemme molemmat työssäkäyviä. Mielestäni nämä ovat varsin konkreettisia toimenpiteitä mitä lasusta seurasi ja auttoivat enemmän perhe-elämää kuin pelkät kahvipöytäkeskustelut.

Samanlaisia kertomuksia olen kuullut muiltakin.

Tuttavan lapsesta tehtiin lasu. Seurauksena oli palavereita, joku kävi seuraamassa perhettä  kotona useampana päivänä jne. Kaikenlaista järjesteltävää perheelle, johon valmiiksi kiireisessä arjessa ei olisi ollut aikaa. Lopputuloksena lasu todettiin  turhaksi ja lapsi oikein hyvin hoidetuksi.

Heillä olisi perheenjäsenellä olevan sairauden vuoksi oikeasti rankkaa, jolloin kaikki tuo ylimääräinen aiheutti vaan lisää stressiä. Mutta tuliko mitään apua? Eipä tietenkään. Paljon vain lisätyötä tilanteessa, jossa kuormitusta on jo valmiiksi paljon tavallista perhettä enemmän. Ymmärrän hyvin, että tuttua stressaa ajatus lastensuojelusta, koska heille se on tarkoittanut vain lisätyötä eikä mitään apua.

Vierailija kirjoitti:

Lasua pelätään, koska varsinkin netissä kuka tahansa voi kirjoittaa aiheesta mitä tahansa, ja viranomaiset eivät voi näihin yksityisyyden suojan takia vastata yhtään mitään, vaikka koko juttu olisi tuulesta temmattu. Olen itse nähnyt kuinka vanhempi kirjoittaa pitkät itkuvärssyt siitä kuinka lapsiparka on luvatta pimeänä yönä viety pois siksi kun vanhempi ei tehnyt lapselle oikeanlaista synttärikakkua, vaikka oikeasti kyseisellä vanhemmalla on vakava päihdeongelma. Mutta koska se lapsen pettymys synttärikakusta mainittiin jossain sivulauseessa, niin tämä marttyyrivanhempi levittää nyt kaikille, kuinka sen kakun takia otettiin huostaan. Kuulostaahan se ulkopuolisen korvaan ihan mielivaltaiselta ja hirveältä, jos ei tunne perheen tilannetta ja lukee vain vanhemman näkökulman.

Päihdekortilla saa helpot nyökytykset, mutta todellisuudessa vain melko pieni osuus kaikista tapauksista on näitä päihdetapauksia. Joskus katsoin tilastoja. Eli suurin osa on jotain muuta, epämääräisempää ja kiistanalaisempaa. Ja onhan sossuilla tapana tehdä noita lapsen vientejä todella rumasti. Keskellä yötä tai keskellä koulun matematiikantuntia poliisisaattueessa jne. Lapselle aiheutetaan elinikäiset traumat.  

Vierailija kirjoitti:

Tuttavan lapsesta tehtiin lasu. Seurauksena oli palavereita, joku kävi seuraamassa perhettä  kotona useampana päivänä jne. Kaikenlaista järjesteltävää perheelle, johon valmiiksi kiireisessä arjessa ei olisi ollut aikaa. Lopputuloksena lasu todettiin  turhaksi ja lapsi oikein hyvin hoidetuksi.

Heillä olisi perheenjäsenellä olevan sairauden vuoksi oikeasti rankkaa, jolloin kaikki tuo ylimääräinen aiheutti vaan lisää stressiä. Mutta tuliko mitään apua? Eipä tietenkään. Paljon vain lisätyötä tilanteessa, jossa kuormitusta on jo valmiiksi paljon tavallista perhettä enemmän. Ymmärrän hyvin, että tuttua stressaa ajatus lastensuojelusta, koska heille se on tarkoittanut vain lisätyötä eikä mitään apua.

Tämä kuullostaa nyt ihan ufolta. Lapsesta tehtiin lasu ja lastensuojelusta tehtiin palvelutarpeen arvio. Lastensuojelun asiakkuudelle ei nähty tarvetta ja te haukutte lasua, etttä se ei antanut asiakkuuden mukana tulevia palveluita. Koettakaa nyt päättää oliko se asiakkuus haluttu vai ei?

Päihdekortilla saa helpot nyökytykset, mutta todellisuudessa vain melko pieni osuus kaikista tapauksista on näitä päihdetapauksia. Joskus katsoin tilastoja. Eli suurin osa on jotain muuta, epämääräisempää ja kiistanalaisempaa. Ja onhan sossuilla tapana tehdä noita lapsen vientejä todella rumasti. Keskellä yötä tai keskellä koulun matematiikantuntia poliisisaattueessa jne. Lapselle aiheutetaan elinikäiset traumat.  

Päihdeongelmahan on hoidettavissa oleva asia, jos vanhemmalla on halua hoitaa sitä. Ei sen vuoksi lasua tarvita. Lasun sossuna olen samaa mieltä, että puhtaat päihdeperheet ovat virkistävä vähemmistö asiakaskunnassa. Mielenterveysvanhemmat ovat isoin asia. Ei jakseta. Ei jakseta rakentaa sinne kotiin tavallista arkea, jossa aamulla noustaan ja lähdetään töihin ja kouluun, syödään jotain ja illalla pannaan maate järkevään aikaan. Sitten ihmetellään kun se lapsi alkaa oireilla eli olla väkivaltainen, viillellä, lintsata koulusta, käyttää päihteitä tms tms. Jos koko elämä on kaaos, koska vanhempi ei jaksa sitä pitää koossa, ei ole ihme, että lapset eivät voi hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavan lapsesta tehtiin lasu. Seurauksena oli palavereita, joku kävi seuraamassa perhettä  kotona useampana päivänä jne. Kaikenlaista järjesteltävää perheelle, johon valmiiksi kiireisessä arjessa ei olisi ollut aikaa. Lopputuloksena lasu todettiin  turhaksi ja lapsi oikein hyvin hoidetuksi.

Heillä olisi perheenjäsenellä olevan sairauden vuoksi oikeasti rankkaa, jolloin kaikki tuo ylimääräinen aiheutti vaan lisää stressiä. Mutta tuliko mitään apua? Eipä tietenkään. Paljon vain lisätyötä tilanteessa, jossa kuormitusta on jo valmiiksi paljon tavallista perhettä enemmän. Ymmärrän hyvin, että tuttua stressaa ajatus lastensuojelusta, koska heille se on tarkoittanut vain lisätyötä eikä mitään apua.

Tämä kuullostaa nyt ihan ufolta. Lapsesta tehtiin lasu ja lastensuojelusta tehtiin palvelutarpeen arvio. Lastensuojelun asiakkuudelle ei nähty tarvetta ja te haukutte lasua, etttä se ei antanut asiakkuuden mukana tulevia palveluita. Koettakaa nyt päättää oliko se asiakkuus haluttu vai ei?

Minä ainakin ymmärsin hyvin. Eli se saatu "apu" oli ilmeisesti sohvalla istumista ja tarkkailua ja palavereissa toimistolla monta kertaa viikossa juoksutusta. Nämä ovat ehdottomasti pelkkää ylimääräistä kuormaa, varsinkin tilanteessa, jossa vanhemmalla on fyysinen sairaus akuutissa tai toipilasvaiheessa. Pitää alkaa jynssätä ja puunata kotia, ettei tule merkintöjä sekaisesta kodista ja alkaa kahvitella sossutätejä. Juuri sellaista toimintaa, jota vähiten kaipaisi siihen tilanteeseen ja joka on pelkkää lisäkuormaa jo kuormittavaan tilanteeseen.

Minä ainakin ymmärsin hyvin. Eli se saatu "apu" oli ilmeisesti sohvalla istumista ja tarkkailua ja palavereissa toimistolla monta kertaa viikossa juoksutusta. Nämä ovat ehdottomasti pelkkää ylimääräistä kuormaa, varsinkin tilanteessa, jossa vanhemmalla on fyysinen sairaus akuutissa tai toipilasvaiheessa. Pitää alkaa jynssätä ja puunata kotia, ettei tule merkintöjä sekaisesta kodista ja alkaa kahvitella sossutätejä. Juuri sellaista toimintaa, jota vähiten kaipaisi siihen tilanteeseen ja joka on pelkkää lisäkuormaa jo kuormittavaan tilanteeseen.

Eihän tässä edes avattu asiakkuutta eli tehtiin pelkkä arvio. Ei sen arvion vielä kuulukaan olla apua. Käytännössä palvelutarpeen arvio on 1 -2 tapaamista sosiaalityöntekijän kanssa. Toinen varmaankin toimistolla, jos jää askarruttamaan jotain, niin tehdään vielä kotikäynti päälle. Pyrkimys on tehdä kertatapaamisella, koska asiakkaita on niin valtavasti. Aina se ei onnistu, jos asiakkaat eivät saa kerrottua selkeästi tilannettaan tai sossua jää mietityttämään paljonko nämäkin valehtelivat. Se siitä monta kertaa viikossa juoksuttamisesta. 

Vierailija kirjoitti:

Tuttavan lapsesta tehtiin lasu. Seurauksena oli palavereita, joku kävi seuraamassa perhettä  kotona useampana päivänä jne. Kaikenlaista järjesteltävää perheelle, johon valmiiksi kiireisessä arjessa ei olisi ollut aikaa. Lopputuloksena lasu todettiin  turhaksi ja lapsi oikein hyvin hoidetuksi.

Heillä olisi perheenjäsenellä olevan sairauden vuoksi oikeasti rankkaa, jolloin kaikki tuo ylimääräinen aiheutti vaan lisää stressiä. Mutta tuliko mitään apua? Eipä tietenkään. Paljon vain lisätyötä tilanteessa, jossa kuormitusta on jo valmiiksi paljon tavallista perhettä enemmän. Ymmärrän hyvin, että tuttua stressaa ajatus lastensuojelusta, koska heille se on tarkoittanut vain lisätyötä eikä mitään apua.

Jos noista seuraamisista kieltäytyy niin sitten hakevat lapsen pois.

Tuttavaperheen lapsi jäi orvoksi ja joutui tekemisiin lastensuojelun sosiaaliviranomaisten kanssa. Tätä lasta piti käyttää kaikenlaisissa tutkimuksissa, pyytää arviointeja ja lausuntoja terveydenhuollosta ja sosiaaliviranomaiset sitten arvioivat lapsen tilannetta ja sitä voiko lapsi asua huoltajiensa kanssa. Tekivät myös kotikäyntejä. Vaikka sijoituspäätös tehtiin sukulaisperheeseen oli jatkuva kontakti sosiaaliviranomaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Lasua pelätään, koska varsinkin netissä kuka tahansa voi kirjoittaa aiheesta mitä tahansa, ja viranomaiset eivät voi näihin yksityisyyden suojan takia vastata yhtään mitään, vaikka koko juttu olisi tuulesta temmattu. Olen itse nähnyt kuinka vanhempi kirjoittaa pitkät itkuvärssyt siitä kuinka lapsiparka on luvatta pimeänä yönä viety pois siksi kun vanhempi ei tehnyt lapselle oikeanlaista synttärikakkua, vaikka oikeasti kyseisellä vanhemmalla on vakava päihdeongelma. Mutta koska se lapsen pettymys synttärikakusta mainittiin jossain sivulauseessa, niin tämä marttyyrivanhempi levittää nyt kaikille, kuinka sen kakun takia otettiin huostaan. Kuulostaahan se ulkopuolisen korvaan ihan mielivaltaiselta ja hirveältä, jos ei tunne perheen tilannetta ja lukee vain vanhemman näkökulman.

Sinusta lastensuojelu ei siis koskaan väärinkäytä valtaansa tai ylipäätään erehdy missään?

Ota huomioon se, että lastensuojelun ei tarvitse todistaa väitteitään eikä myöskään viedä asioita oikeuteen.

Kukaan ei haluaisi Suomeen sellaista järjestelmää missä poliisi saisi tuomita rikollisia vankilaan ilman mitään todisteita tai oikeuskäsittelyä. Mutta lastensuojelun kohdalla tällainen järjestelmä yllättäen onkin ok. Ja jos joku protestoi lastensuojelua vastaan niin ihmisten asenne on, että "turhasta se vain valittaa".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavan lapsesta tehtiin lasu. Seurauksena oli palavereita, joku kävi seuraamassa perhettä  kotona useampana päivänä jne. Kaikenlaista järjesteltävää perheelle, johon valmiiksi kiireisessä arjessa ei olisi ollut aikaa. Lopputuloksena lasu todettiin  turhaksi ja lapsi oikein hyvin hoidetuksi.

Heillä olisi perheenjäsenellä olevan sairauden vuoksi oikeasti rankkaa, jolloin kaikki tuo ylimääräinen aiheutti vaan lisää stressiä. Mutta tuliko mitään apua? Eipä tietenkään. Paljon vain lisätyötä tilanteessa, jossa kuormitusta on jo valmiiksi paljon tavallista perhettä enemmän. Ymmärrän hyvin, että tuttua stressaa ajatus lastensuojelusta, koska heille se on tarkoittanut vain lisätyötä eikä mitään apua.

Tämä kuullostaa nyt ihan ufolta. Lapsesta tehtiin lasu ja lastensuojelusta tehtiin palvelutarpeen arvio. Lastensuojelun asiakkuudelle ei nähty tarvetta ja t

En tiedä mitä tuossa tarkalleen on tapahtunut, kun ei ollut kyse itsestäni. Mutta ymmärtääkseni saman tyyppinen asetelma kuin tässä ketjussa kirjoittaneella perheellä: Työssäkäyvät, hyvin toimeentulevat vanhemmat, lapsi hoidetaan hyvin. Mutta vanhemmilla elämäntilanteen vuoksi todella rankkaa.

En tiedä siis. Ehkä lastensuojelu ei näe, että heillä on tuollaisessa tilanteessa välineitä tukea. Tai eivät näe tarvetta, kun lapsella on kuitenkin kaikki kunnossa.

Täytyyhän lastensujelijoille töitä olla, koska niitä on koulutettu. Viis siitä. Lapsesta ja perheestä. Synnytysiässä olevat tajusivatkin olla synnyttämättä. Hyvä Bisnes myös hoito paikoille. 

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin ymmärsin hyvin. Eli se saatu "apu" oli ilmeisesti sohvalla istumista ja tarkkailua ja palavereissa toimistolla monta kertaa viikossa juoksutusta. Nämä ovat ehdottomasti pelkkää ylimääräistä kuormaa, varsinkin tilanteessa, jossa vanhemmalla on fyysinen sairaus akuutissa tai toipilasvaiheessa. Pitää alkaa jynssätä ja puunata kotia, ettei tule merkintöjä sekaisesta kodista ja alkaa kahvitella sossutätejä. Juuri sellaista toimintaa, jota vähiten kaipaisi siihen tilanteeseen ja joka on pelkkää lisäkuormaa jo kuormittavaan tilanteeseen.

 

Eihän tässä edes avattu asiakkuutta eli tehtiin pelkkä arvio. Ei sen arvion vielä kuulukaan olla apua. Käytännössä palvelutarpeen arvio on 1 -2 tapaamista sosiaalityöntekijän kanssa. Toinen varmaankin toimistolla, jos jää askarruttamaan jotain, niin tehdään vielä kotikäynti päälle. Pyrkimys on tehdä kertatapaamisella, koska asiakkaita on niin valtavasti. Aina se ei onnistu, jos asiakkaat eivät saa kerrottua selkeästi tilannettaan tai sossua jää mietityttämään paljonko nämäkin valehtelivat. Se siitä monta kertaa viikossa juoksuttamisesta. 

Satun tietämään tapauksen, jossa palvelutarpeenarviota väännettiin kolme kuukautta, ja palavereihin yms. juoksutettiin muutaman päivän välein. Sossu oli aggressiivisen päällekäyvä ja vallastaan päihtynyt.

Vierailija kirjoitti:

Tuttavaperheen lapsi jäi orvoksi ja joutui tekemisiin lastensuojelun sosiaaliviranomaisten kanssa. Tätä lasta piti käyttää kaikenlaisissa tutkimuksissa, pyytää arviointeja ja lausuntoja terveydenhuollosta ja sosiaaliviranomaiset sitten arvioivat lapsen tilannetta ja sitä voiko lapsi asua huoltajiensa kanssa. Tekivät myös kotikäyntejä. Vaikka sijoituspäätös tehtiin sukulaisperheeseen oli jatkuva kontakti sosiaaliviranomaisiin.

Ihan oikein

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin ymmärsin hyvin. Eli se saatu "apu" oli ilmeisesti sohvalla istumista ja tarkkailua ja palavereissa toimistolla monta kertaa viikossa juoksutusta. Nämä ovat ehdottomasti pelkkää ylimääräistä kuormaa, varsinkin tilanteessa, jossa vanhemmalla on fyysinen sairaus akuutissa tai toipilasvaiheessa. Pitää alkaa jynssätä ja puunata kotia, ettei tule merkintöjä sekaisesta kodista ja alkaa kahvitella sossutätejä. Juuri sellaista toimintaa, jota vähiten kaipaisi siihen tilanteeseen ja joka on pelkkää lisäkuormaa jo kuormittavaan tilanteeseen.

 

Eihän tässä edes avattu asiakkuutta eli tehtiin pelkkä arvio. Ei sen arvion vielä kuulukaan olla apua. Käytännössä palvelutarpeen arvio on 1 -2 tapaamista sosiaalityöntekijän kanssa. Toinen varmaankin toimistolla, jos jää askarruttamaan jotain, niin tehdään vielä kotikäynti päälle. Pyrkimys on tehdä kertatapaamisella, koska

Satun tietämään tapauksen, jossa palvelutarpeenarviota väännettiin kolme kuukautta, ja palavereihin yms. juoksutettiin muutaman päivän välein. Sossu oli aggressiivisen päällekäyvä ja vallastaan päihtynyt.

Perheen ei auta muuta kuin totella näitä sossuja. Jos ei saavu palaveriin silloin kun käsketään niin sossujen kosto on armoton.

Vierailija kirjoitti:

Tuttavaperheen lapsi jäi orvoksi ja joutui tekemisiin lastensuojelun sosiaaliviranomaisten kanssa. Tätä lasta piti käyttää kaikenlaisissa tutkimuksissa, pyytää arviointeja ja lausuntoja terveydenhuollosta ja sosiaaliviranomaiset sitten arvioivat lapsen tilannetta ja sitä voiko lapsi asua huoltajiensa kanssa. Tekivät myös kotikäyntejä. Vaikka sijoituspäätös tehtiin sukulaisperheeseen oli jatkuva kontakti sosiaaliviranomaisiin.

Sehän on vaan hyvä että orvoksi jääneestä tulee sosiaalihuollon ja lastensuojelun asiakas. Orvoksi jäänyt ansaitsee sen.

Satun tietämään tapauksen, jossa palvelutarpeenarviota väännettiin kolme kuukautta, ja palavereihin yms. juoksutettiin muutaman päivän välein. Sossu oli aggressiivisen päällekäyvä ja vallastaan päihtynyt.

Olen tehnyt näitä itsekin. 3kk on maksimimäärä, jossa arviota voidaan tehdä. Joskus joudutaan työskentelemään jo arvioinnin aikana, koska lastensuojelu on täysi. Ei ole mitenkään miellyttävää pyörittää jotain narkkariperhettä arvioinnin aikana tappelemassa, kun lastensuojelun asiakkuuden tarve on ilmeinen, mutta asiakkuutta ei sinne saa siirrettyä vain siitä syystä, että sinne ei mahdu. 

Vierailija kirjoitti:

Päihdekortilla saa helpot nyökytykset, mutta todellisuudessa vain melko pieni osuus kaikista tapauksista on näitä päihdetapauksia. Joskus katsoin tilastoja. Eli suurin osa on jotain muuta, epämääräisempää ja kiistanalaisempaa. Ja onhan sossuilla tapana tehdä noita lapsen vientejä todella rumasti. Keskellä yötä tai keskellä koulun matematiikantuntia poliisisaattueessa jne. Lapselle aiheutetaan elinikäiset traumat.  

 

Päihdeongelmahan on hoidettavissa oleva asia, jos vanhemmalla on halua hoitaa sitä. Ei sen vuoksi lasua tarvita. Lasun sossuna olen samaa mieltä, että puhtaat päihdeperheet ovat virkistävä vähemmistö asiakaskunnassa. Mielenterveysvanhemmat ovat isoin asia. Ei jakseta. Ei jakseta rakentaa sinne kotiin tavallista arkea, jossa aamulla noustaan ja lähdetään töihin ja kouluun, syödään jotain ja illalla pannaan maate järkevään aikaan. Sitten ihmetellään kun se lapsi alkaa oireilla eli olla väkivaltaine

Useimmiten näille jää rahaa käteen muutama satanen kuukaudessa ja joku lehmä tulee melkein viiden tonnin kuukausiliksalla jeesustelemaan, että mitä sillä pitäisi tehdä.

Irvokasta paskaa!