Yle: "Lihavuudesta on tulossa yhä selvemmin merkki alaluokkaisuudesta"
"Kun laihdutuslääkkeitä nyt käyttää ennen muuta keskiluokka, lihavuudesta on tulossa yhä selvemmin merkki alaluokkaisuudesta."
https://yle.fi/a/74-20182607#comments
Kyseisen jutun kommenteissa joku toteaa: "Rappion normalisointi on käynyt meille liian kalliiksi, kuten valtion talouskehitys on jo pidempään osoittanut."
Viitannee siis kehopositiivisuuteen, eli lihavuuden ihannoimiseen.
Kommentit (231)
Mitä yläluokkaisempi ihminen, sitä enemmän älyä ja itsekunnioitusta keskimäärin. Pidetään huolta terveydestä, mukaan lukien pysytään hoikkina. Yksinkertaisia totuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" liikkumallakin laihtuu, jos liikuntaa vain tulee tarpeeksi. "
Asiaa on tutkittu painoa pudottaneilla ihmisillä. Se ei tietenkään kumoa sinun kokemustasi tai jonkun muun, mutta olisi kerta kaikkiaan päästävä eroon siitä ajatuksesta, että liikunta laihduttaa, koska se ei pidä paikkansa. Se voi jopa lisätä ruokahalua ja on keskeinen ongelma jojolaihduttajilla, kun tällainen uskomus on.
Ruokailutottumuksia muuttamalla saadaan pysyviä tuloksia. Liikunnan merkitys on terveydessä laajemmin, sillä liikunta poistaa tehokkaasti sisäelinrasvaa. Pienikin liikunnan lisäys riittää siihen. Ja arkiliikunta on parasta, koska sitä on helpointa ylläpitää loppuelämän ajan.
Kyllä laihduttaa ja se on 100% fakta vaikka kuinka eläisit denialismissa. On sitten täysin oma asiasi ahmitko turvan täyteen kyljyksiä heti kun vä
Olen kerran ollut tuollaisella tappodieetillä, kun en raskauden jälkeen saanut kiloja millään irtoamaan. Käytännössä siis täyspaastolla, en ottanut sisään yhtään kaloreita muutamaan viikkoon ja sen jälkeen hyvin vähän. Emotionaalisesti se oli aivan tuskaa ja ongelma ei ollut vain nälkä, vaan negatiiviset ajatukset ja masentuneisuus. En kyllä tehnyt sitä oikein, en nauttinut esim. suolaa.
Tuosta on nyt jokunen vuosi. Totta kai se kulutus siitä tasaantuu, mutta kilot eivätkä tavat ole palautuneet.
Aika pitkälti kyse on tahdonvoimasta. Laihduttaminen on "kivaa" vain jos siihen liitty jokin päihde, kuten esim. alkoholi, huume, tai vaikka se ozempic, joka säätelee hormonitoimintaa. Muuten se on ikävää. Silloin mitataan tahdonvoima ja oma sekä lähipiirin sietokyky :D
Tupakkaan ja viinaan sen sijaan rahat riittävätkin.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä vähän ärsyttää kun jatkuvasti jauhetaan miten köyhyys, stressi ja unettomuus olisivat kuin varma tae lihomiselle. Eivät ne ole, olen siitä hyvä esimerkki. Kyse on ihan vaan omista valinnoista ja siitä että ottaa vastuun elämästään, silloinkin kun on kroonisesti kivuissa ja kärsii pahasta unettomuudesta (ja työkyvyttömyyden aiheuttamasta köyhyydestä.) Se on sitten eri asia jos lihoo esim. kortisonin tai vaikka neuroleptilääkityksen takia kun nälkähormonit menevät sekaisin.
Stressi ja unettomuus pistävät hormonit sekaisin aivan kuten se lääkityskin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä yläluokkaisempi ihminen, sitä enemmän älyä ja itsekunnioitusta keskimäärin. Pidetään huolta terveydestä, mukaan lukien pysytään hoikkina. Yksinkertaisia totuuksia.
Usea lääkäri on juonut itsensä hautaan. Mihin se äly nyt katosi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terveellinen ruoka on halpaa, joten pieleen meni kolumnistilla.
Siinä taas joku keskiluokan kermabärc julistaa asioita vaikkei ole mitään hajua miten vähän köyhällä on varaa ruokaansa kuussa. Halpa ruoka ei todellakaan ole terveellistä ja terveellinen ruoka ei ole halpaa vihanneksineen, marjoineen, hedelmineen etc.
Kuvaavaa on vaikka median "tämä terveellinen ja halpa aamupala" artikkelit ja sitten siinä on jotain puuroa marjoneen, raejuustoineen, avokadoineen, ties minkä lisukkeiden kanssa kun sillä köyhällä ei ole varaa kuin siihen puuroon.
Marjat ei ole kalliita, mutta niiden kanssa tarvitaan taas sitä pitkäjänteisempää ajattelua. Voi poimia itse talven varalle tai voi ostaa vaikka facebookista syksyllä halvalla, kun toiset poimii. Avokad
Olen eri, mutta olet tuossa oikeassa. Marjat voivat olla luksusta, jos on köyhä kaupunkilainen, joka joutuu esim. käymään välillä ruokajonossa. Silloin terveellisen ruokavalion koostamiseen täytyy hyödyntää juureksia ja tarjouksia.
Itse pyrin syömään pitkälti ns. puhtaan ruuan menetelmän mukaan eli syön paljon juureksia, vihanneksia ja hedelmiä raakana ja kypsennettyinä (ilman suolaa ja mausteita, kastikkeita ym.). Silloin maksimoi niistä saatavat vitamiinit. Marjat ovat tehoruokaa, mutta talvisin ne eivät oikein minulle maistu, joten syön porkkanoita mieluummin. Talvisin syön vain puolukoita sauvasekoitettuna niin että lisään ne viimeiseksi vispipuuroon niin ettei kuumennus tuhoa vitamiineja.
Mutta en ole välttämättä hyvä vinkkaamaan laihduttajaa ruokavalion yksityiskohdissa, koska omat syömiseni ovat olleet aina melko ortoreksisia. Myös äidilläni sama, hän on katsellut koko työuransa tukkeutuneita suonia, joten ei ole tehnyt mieli kovaa rasvaa.
Tuohon kolumniin oli jo puoleen väliin mennessä viljelty niin paljon kehopositiivisuus-logiikkaa, etten jaksanut lukea loppuun. "Kun lääkkeen lopettaa, paino nousee takaisin". Nuo lääkkeet vähentävät ruokahalua, eivätkä maagisesti polta rasvaa. Jos alat lääkkeen lopettamisen jälkeen mättää entiseen malliin niin tottakai kilot tulee takaisin. "Hyvätuloisilla on varaa parempaan ruokaan ja liikuntaan". Itse laihduin yli 20 kiloa puhtaasti vähentämällä syömistä. Monesti hain silti ruokaa hesestä. Otin vain pienen juustoaterian ja sokerittoman juoman. Kyse on siitä paljonko syöt päivässä eikä siitä onko varaa johonkin luksus tofu-kvinoa-sekoitteeseen. Ja salille en astunut jalallakaan ennen kuin paino oli jo karissut, ja tajusin, että joku määrä lihastakin olisi ihan terveellistä. Mutta painon pudotus lähtee aina keittiöstä. Voit hikijumpata vaikka koko päivän ja kumota sen kokonaan isolla ravintola-aterialla ja parilla siiderillä. "Jatkuva stressi ja kolmivuorotyö nostavat lihavuuden todennäköisyyttä" ja silti pudotin painoani sen 20+ kiloa samalla kun tein stressaavaa kolmivuorotyötä.
En jaksanut lukea mainitsiko hän vielä geenit ja sen, että jotkut lääkkeet voivat nostaa painoa, mutta yleisiä tekosyitä nekin ovat, joten vastaus varalta niihinkin; "laihoja geenejä" ei ole olemassa, mutta on osin geeneistä ja tottumuksista lähtevää, kuinka voimakkaasti tuntee nälän tunnetta, ja kokee mielihaluja. Silti paino tulee siitä paljonko syöt. Ja mitä tulee joihinkin lääkkeisiin, niin esim jotkut mielialalääkkeet voivat kasata nestettä kehoon, mutta tämä on parin kilon heitto, ei parin kymmenen. Moni lääke sen sijaan vaikuttaa ruokahaluun. Ja taas on kyse siitä palkonko syöt.
Itse asian eteen työtä tehneenä nyppii nämä tekosyyt.
Kirjoittaja on laiska ja saamaton läski joka selittelee omaa saamattomuuttaan oikein mediassa. Terveellinen ruoka on HALPAA mutta vaatii 10-39min päivittäisen panostuksen ruuanlaittoon joka saamattomalle läskille on ylivoimaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" liikkumallakin laihtuu, jos liikuntaa vain tulee tarpeeksi. "
Asiaa on tutkittu painoa pudottaneilla ihmisillä. Se ei tietenkään kumoa sinun kokemustasi tai jonkun muun, mutta olisi kerta kaikkiaan päästävä eroon siitä ajatuksesta, että liikunta laihduttaa, koska se ei pidä paikkansa. Se voi jopa lisätä ruokahalua ja on keskeinen ongelma jojolaihduttajilla, kun tällainen uskomus on.
Ruokailutottumuksia muuttamalla saadaan pysyviä tuloksia. Liikunnan merkitys on terveydessä laajemmin, sillä liikunta poistaa tehokkaasti sisäelinrasvaa. Pienikin liikunnan lisäys riittää siihen. Ja arkiliikunta on parasta, koska sitä on helpointa ylläpitää loppuelämän ajan.
Kyllä laihduttaa ja se on 100% fakta vaikka kuinka eläisit denialismissa. On sitten täysin oma as
Aika pitkälti kyse on tahdonvoimasta. Laihduttaminen on "kivaa" vain jos siihen liitty jokin päihde, kuten esim. alkoholi, huume, tai vaikka se ozempic, joka säätelee hormonitoimintaa. Muuten se on ikävää. Silloin mitataan tahdonvoima ja oma sekä lähipiirin sietokyky :D
Tuollaisen kitudietin voi ehkä vetää juuri jos on kotona vauvan kanssa. Itsekin laihdutin vauvakilot ketoosilla, jolloin minua pyörryttää koko ajan. Mutta ei noin voi laihduttaa, jos täytyy tehdä töitäkin. Ei ajatus kulje ja jos joutuu työssä liikkumaan, niin ei siitä mitään tule syömättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terveellinen ruoka on halpaa, joten pieleen meni kolumnistilla.
Siinä taas joku keskiluokan kermabärc julistaa asioita vaikkei ole mitään hajua miten vähän köyhällä on varaa ruokaansa kuussa. Halpa ruoka ei todellakaan ole terveellistä ja terveellinen ruoka ei ole halpaa vihanneksineen, marjoineen, hedelmineen etc.
Kuvaavaa on vaikka median "tämä terveellinen ja halpa aamupala" artikkelit ja sitten siinä on jotain puuroa marjoneen, raejuustoineen, avokadoineen, ties minkä lisukkeiden kanssa kun sillä köyhällä ei ole varaa kuin siihen puuroon.
Marjat ei ole kalliita, mutta niiden kanssa tarvitaan taas sitä pitkäjänteisempää ajattelua. Voi poimia itse talven varalle tai voi ostaa vaikka facebookista syksyllä halvalla, kun toiset poimii. Avokad
Valion mustikkamehu kylmähyllyssä maksaa 2,75e eli alle 3e/litra. Ylipäätään se marja ei sinua laihduta, vaan huolehtii ainoataan hivenainetarpeistasi. Ja hivenainetarpeesi eivät ole sidoksissa himoihisi ruokaa kohtaan, niitä aiheuttavat rasva, sokeri, jne.
Vierailija kirjoitti:
Kirjoittaja on laiska ja saamaton läski joka selittelee omaa saamattomuuttaan oikein mediassa. Terveellinen ruoka on HALPAA mutta vaatii 10-39min päivittäisen panostuksen ruuanlaittoon joka saamattomalle läskille on ylivoimaista.
Ei edes teoriassa vaadi. Voi syödä raakaruokaa, jonka sulattaminenkin kuluttaa enemmän energiaa, joten win win laihduttamisen kannalta.
Pari kiloa porkkanaa päivässä, kukkakaalia, lohdutukseksi vaikka 3 leipäpalaa :) Ei kuole, eikä varmasti pysy kilot vyötäröllä.
Vierailija kirjoitti:
Tuohon kolumniin oli jo puoleen väliin mennessä viljelty niin paljon kehopositiivisuus-logiikkaa, etten jaksanut lukea loppuun. "Kun lääkkeen lopettaa, paino nousee takaisin". Nuo lääkkeet vähentävät ruokahalua, eivätkä maagisesti polta rasvaa. Jos alat lääkkeen lopettamisen jälkeen mättää entiseen malliin niin tottakai kilot tulee takaisin. "Hyvätuloisilla on varaa parempaan ruokaan ja liikuntaan". Itse laihduin yli 20 kiloa puhtaasti vähentämällä syömistä. Monesti hain silti ruokaa hesestä. Otin vain pienen juustoaterian ja sokerittoman juoman. Kyse on siitä paljonko syöt päivässä eikä siitä onko varaa johonkin luksus tofu-kvinoa-sekoitteeseen. Ja salille en astunut jalallakaan ennen kuin paino oli jo karissut, ja tajusin, että joku määrä lihastakin olisi ihan terveellistä. Mutta painon pudotus lähtee aina keittiöstä. Voit hikijumpata vaikka koko päivän ja kumota sen kokonaan isolla ravintola-aterialla ja parilla siiderillä. "Jatkuva stre
"Voit hikijumpata vaikka koko päivän ja kumota sen kokonaan isolla ravintola-aterialla ja parilla siiderillä."
No teknisesti raskas urheilu pakottaa kehon kasvattamaan lihaksia, jotka lisäävät kulutusta vain olemassaolollaan, eli ei se sidukka sitä tehtyä työtä mitenkään kumoa. Mutta tästä tule se ongelma, että myös nälkä kasvaa. Siksi liikunta ja urheilu ovat vähän 50/60 tunnesyöjille.
Vierailija kirjoitti:
Osalla ihmisistä kylläisyyshormonia erittyy vähemmän kuin toisilla. On ihan sallittua silloin käyttää lääkettä, jolla olon saa normaaliksi, niin ettei ruoka pyöri mielessä koko ajan. On tosiaan niin, että joidenkin on helpompi pysyä normaalipainossa kuin toisten. Ei masentuneellekkaan (toivon mukaan) sanota että et sinä tarvitse lääkkeitä, kun minäkin pysyn iloisena vain ajattelemalla iloisia ajatuksia.
Lihavuuslääkkeiden normalisointi on myös yhteiskunnalle valtava etu.
Jännä miten nää keskiluokan laardit on aina näitä aineenvaihduntaongelmaisia omasta mielestään vaikkei noita oikeasti ongelmaisia ole kuin ehkä prosentti oikeasti kansasta jos sitäkään. Samalla kun katsoo noiden ruokailumääriä välipaloineen ja suklaapatukoineen ja jäätelöineen niin kalorinsaanti on jotain kaksinkertainen keskivertotarpeeseen verrattuna.
Taitaa olla vähän kuin
Olen eri, mutta lihavuus muuttaa metaboliaa, se on aineenvaihduntaan ja moneen muuhunkin asiaan liittyvä systeeminen sairaus. Omasta mielestäni tämä on se asia, joka oli ikävä fakta kehopositiivisuuden taustalla. Emme ajattele, että syöpä tai SLE ovat iloisia asioita, vaan ne ovat sairauksia, jotka aiheuttavat kärsimystä.
Merkittävästi ylipainoisten laihtuneiden ryhmiä tutkittaessa 80-90 prosenttia valitsi mieluummin raajan amputoinnin ja sokeuden (!) kuin lihavuuden. Kuinka positiivista se on? Lihavuus vaikuttaa merkittävästi omakuvaan ja itsearvostukseen. Sairaudesta haukkumista yleensä paheksutaan, mutta lihavia kohtaan sitä pidetään jostain syystä normaalina.
Tietämättömyyttä, alemmuudentunnon kompensoimistahan se on. Tunnen itsekin ihmisen, joka korostaa hoikkuuttaan, koska se on ainoa saavutus, jota hän itsessään arvostaa. Toki hän ei enää lähes kuusikymppisenä ole hoikka, vaan kakeksinen, päihdeongelmasta johtuen.
Vierailija kirjoitti:
Osalla ihmisistä kylläisyyshormonia erittyy vähemmän kuin toisilla. On ihan sallittua silloin käyttää lääkettä, jolla olon saa normaaliksi, niin ettei ruoka pyöri mielessä koko ajan. On tosiaan niin, että joidenkin on helpompi pysyä normaalipainossa kuin toisten. Ei masentuneellekkaan (toivon mukaan) sanota että et sinä tarvitse lääkkeitä, kun minäkin pysyn iloisena vain ajattelemalla iloisia ajatuksia.
Lihavuuslääkkeiden normalisointi on myös yhteiskunnalle valtava etu.
Jännä miten nää keskiluokan laardit on aina näitä aineenvaihduntaongelmaisia omasta mielestään vaikkei noita oikeasti ongelmaisia ole kuin ehkä prosentti oikeasti kansasta jos sitäkään. Samalla kun katsoo noiden ruokailumääriä välipaloineen ja suklaapatukoineen ja jäätelöineen niin kalorinsaanti on jotain kaksinkertainen keskivertotarpeeseen verrattuna.
Taitaa olla vähän kuin
Onko sulla sellainen itsediagnosoitu adhd, kun käyttäydyt kuin perse muita ihmisiä akohtaan?
Vierailija kirjoitti:
Mitä yläluokkaisempi ihminen, sitä enemmän älyä ja itsekunnioitusta keskimäärin. Pidetään huolta terveydestä, mukaan lukien pysytään hoikkina. Yksinkertaisia totuuksia.
Nälkää näkevät ovat siis ylälluokkaisia, rikkaat lihavat heikkolaatuista väkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osalla ihmisistä kylläisyyshormonia erittyy vähemmän kuin toisilla. On ihan sallittua silloin käyttää lääkettä, jolla olon saa normaaliksi, niin ettei ruoka pyöri mielessä koko ajan. On tosiaan niin, että joidenkin on helpompi pysyä normaalipainossa kuin toisten. Ei masentuneellekkaan (toivon mukaan) sanota että et sinä tarvitse lääkkeitä, kun minäkin pysyn iloisena vain ajattelemalla iloisia ajatuksia.
Lihavuuslääkkeiden normalisointi on myös yhteiskunnalle valtava etu.
Jännä miten nää keskiluokan laardit on aina näitä aineenvaihduntaongelmaisia omasta mielestään vaikkei noita oikeasti ongelmaisia ole kuin ehkä prosentti oikeasti kansasta jos sitäkään. Samalla kun katsoo noiden ruokailumääriä välipaloineen ja suklaapatukoineen ja jäätelöineen niin kalorinsaanti on jotain kaksinkertainen keskivertotarpe
Ylipainosta haukkuminen on ihan yhtä alhaista kuin h uorittelukin toisen sukupuolen perusteella. Kumpikaan näistä tuskin tulee vähään aikaan loppumaan, joten ylipainoisen kannattaa vaan opetella suodattamaan se, niin typerää kuin se onkin.
Lihavuus voi olla sairaus tai esimerkiksi maladaptaatio. Itse olen sitä mieltä, että se vaatii samanlaisia toimenpiteitä, kuin päihderiippuvuus. Eli katkon ja mahdollisesti korvaushoitoa. Kyseessä on fysiologinen ja psykologinen riippuvuus ja näiden katkaiseminen itsessään on vaikeaa, plus samanaikaisesti pitäisi rakentaa elämään paljon muuta sisältöä, etteivät nämä tavat palaa.
Addiktioista voi kuitenkin vieroittautua itsekin. Esimerkiksi itse olen käyttänyt alkoholia tunteiden sääntelyyn silloin, jos on ollut jostain syystä muuten mahdotonta pysyä toimintakykyisenä. Ei eroa siitä, kun hakisin lääkäriltä vaikka reseptin rauhoittaviin tai masennuslääkkeen. Paitsi ehkä siinä, että itselläni tuo käyttö on ollut kuuriluontoista kuin antibiootti (esim. pari viikkoa kerrallaan) ja sitten ei ollenkaan. Yksi ongelma lihavuuden kanssa on siinä, että liihavat itse alistuvat sille lihavuudelle ja uskottelevat itselleen, etteivät voi sille mitään. Ja sitten eivät tietysti voikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä yläluokkaisempi ihminen, sitä enemmän älyä ja itsekunnioitusta keskimäärin. Pidetään huolta terveydestä, mukaan lukien pysytään hoikkina. Yksinkertaisia totuuksia.
Nälkää näkevät ovat siis ylälluokkaisia, rikkaat lihavat heikkolaatuista väkeä.
Alaluokkaisen(?) itsehillintään kykenemättömän läskin mielestä kaikki muu kuin porsastelu onkin varmasti "nälkää näkemistä". Itse kyllä yhdistän nälkää näkemisen aitoon nälkään kuolemiseen enkä siihen, että pitäisi 100% ajasta olla 100% kylläinen.
Vierailija kirjoitti:
Tuohon kolumniin oli jo puoleen väliin mennessä viljelty niin paljon kehopositiivisuus-logiikkaa, etten jaksanut lukea loppuun. "Kun lääkkeen lopettaa, paino nousee takaisin". Nuo lääkkeet vähentävät ruokahalua, eivätkä maagisesti polta rasvaa. Jos alat lääkkeen lopettamisen jälkeen mättää entiseen malliin niin tottakai kilot tulee takaisin. "Hyvätuloisilla on varaa parempaan ruokaan ja liikuntaan". Itse laihduin yli 20 kiloa puhtaasti vähentämällä syömistä. Monesti hain silti ruokaa hesestä. Otin vain pienen juustoaterian ja sokerittoman juoman. Kyse on siitä paljonko syöt päivässä eikä siitä onko varaa johonkin luksus tofu-kvinoa-sekoitteeseen. Ja salille en astunut jalallakaan ennen kuin paino oli jo karissut, ja tajusin, että joku määrä lihastakin olisi ihan terveellistä. Mutta painon pudotus lähtee aina keittiöstä. Voit hikijumpata vaikka koko päivän ja kumota sen kokonaan isolla ravintola-aterialla ja parilla siiderillä. "Jatkuva stre
Korjaan tuota sen verran, että painoon liittyvät geenit tulevat ainakin kahta kautta (emme tiedä läheskään kaikkea geeneistä ja painosta):
- toisten elimistö varastoi rasvaa tehokkaammin eli lihovat helpommin samalla määrällä energiaa
- impulsiivisuuden kautta eli kyky lykätä mielihyvää on toisilla heikompi, mutta tähän voi vaikuttaa ateriarytmiä ja ruuan koostumusta (enemmän kuitua) vaihtamalla
Lihavuuden ja geenien yhteyttä on tutkittu vuosikymmeniä esimerkiksi kaksosilla, jotka ovat eläneet erilaisissa ympäristöissä ja erilaisten ruokailutottumusten parissa. Heidän painonsa on samaa luokkaa. Samaten sitä on tutkittu eristyksissä eläneillä heimoilla, jotka ovat siirtyneet länsimaiseen ruokavalioon. Keräilijäheimot (joiden ulkoisetkin piirteet ovat hyvin yhteneväiset johtuen eristyksestä) lihovat kaikki ja sairastuvat diabetekseen, koska heidän elimistönsä varastoi rasvaa erityisen tehokkaasti (Tonga, Samoa ja Polynesia).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä yläluokkaisempi ihminen, sitä enemmän älyä ja itsekunnioitusta keskimäärin. Pidetään huolta terveydestä, mukaan lukien pysytään hoikkina. Yksinkertaisia totuuksia.
Usea lääkäri on juonut itsensä hautaan. Mihin se äly nyt katosi?
Miten kommenttisi liittyy mihinkään? Puuttuuko sinulta älyllinen kyky hahmottaa yleistysten ja keskiarvojen käsite?
Osalla ihmisistä kylläisyyshormonia erittyy vähemmän kuin toisilla. On ihan sallittua silloin käyttää lääkettä, jolla olon saa normaaliksi, niin ettei ruoka pyöri mielessä koko ajan. On tosiaan niin, että joidenkin on helpompi pysyä normaalipainossa kuin toisten. Ei masentuneellekkaan (toivon mukaan) sanota että et sinä tarvitse lääkkeitä, kun minäkin pysyn iloisena vain ajattelemalla iloisia ajatuksia.
Lihavuuslääkkeiden normalisointi on myös yhteiskunnalle valtava etu.
Jännä miten nää keskiluokan laardit on aina näitä aineenvaihduntaongelmaisia omasta mielestään vaikkei noita oikeasti ongelmaisia ole kuin ehkä prosentti oikeasti kansasta jos sitäkään. Samalla kun katsoo noiden ruokailumääriä välipaloineen ja suklaapatukoineen ja jäätelöineen niin kalorinsaanti on jotain kaksinkertainen keskivertotarpeeseen verrattuna.
Taitaa olla vähän kuin tää itse diagnosoitu adhd joka pitää olla että voi käyttäytyä kuin perce muita kohtaan.