Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.

Kait tästä pitää vaikka huvikseen käydä kaupassa, että näkee ihmisiä edes jonkin verran, ehkä jos hyvä tuuri käy jopa pääsee vaihtaa pari sanaa jonkun kanssa. Näin pieniä toiveita yksinäisellä ihmisellä on.

Vierailija kirjoitti:

Yksinäinen päivä lähenee iltaa, kukaan ei edes puhelimen kautta ole yrittänyt tavoittaa minua koska kukaan ei välitä minusta, eikä omaisia ole. Ehkäpä kaupasta haen jotain ja tv ohjelmien katselua. Eilen oli huonompi ilta, itkeskelin koko illan tätä orpoa elämää.

Ps. Miks kirjoitatte tänne jos teillä on kumppani, ei sillon ole yksinäinen

Sinä et onneksi määrittele muiden yksinäisyyttä joten kumppanin omaavat voivat edelleen kirjoittaa tuntojaan ketjuun.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin että puoli kahdeksan aikaan sateisena sunnuntaiaamuna ei olisi paljon ihmisiä liikenteessä mutta mitä vielä, kauppa oikein kuhisi porukkaa ja bussikin puolitäynnä. Tulin kotiin ja rappukäytävässäkin kuuluu koko ajan liikennettä, onko kaikki yhtäkkiä muuttuneet aamuihmisiksi ja vielä viikonloppuna?

Ihmeteltiin tuota samaa eilen illansuussa prismassa. Pikakassoillekin oli jonoa. Veikkaukseni on se että maakunnista on lähdetty isolle kirkolle ostoksille kun on sateiset ja surkeat kelit. Kohtqhan alkaa se jouluostelu niin että kaupat tuntuu olevan pullollaan aamusta iltaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinäinen päivä lähenee iltaa, kukaan ei edes puhelimen kautta ole yrittänyt tavoittaa minua koska kukaan ei välitä minusta, eikä omaisia ole. Ehkäpä kaupasta haen jotain ja tv ohjelmien katselua. Eilen oli huonompi ilta, itkeskelin koko illan tätä orpoa elämää.

Ps. Miks kirjoitatte tänne jos teillä on kumppani, ei sillon ole yksinäinen

 

Mene kahvilaan, lenkille, uimahalliin,kirjastoon, spr toimintaan. Hakeudu ihmisten ilmoille, siellä voit jutella ehkä jonkun kanssa.

Onko teillä esimerkiksi asukastupa toimintaa? Keksi jotain että lähdet kotoa ulos.

Yhtä yksin sitä on sieltä kahvilasta tultua, ei se orpous sinne jää.

Joskus jopa pahempi mieli kun toiset juttelevat, lapsistaan,sisaruksistaan ym.perheenjäsenistä.

Mulla ei ole kenestäkään mitää

Huono kumppani on helppo saada. Monella yksinäisellä on huono kumppani. Olisiko sellainen parempi kuin ei kumppani ollenkaan?  Netissä on paljon treffipaikkoja joista itselleen sopimattoman kumppanin voi löytää, siitä vain hakemaan, jos ei ole kumppanin laadulla mitään väliä.

Vierailija kirjoitti:

Kait tästä pitää vaikka huvikseen käydä kaupassa, että näkee ihmisiä edes jonkin verran, ehkä jos hyvä tuuri käy jopa pääsee vaihtaa pari sanaa jonkun kanssa. Näin pieniä toiveita yksinäisellä ihmisellä on.

Tämä on muuten hyvä juttu. Voi mennä niin hyvin, että tulee nähdyksi, kun joku ihminen katsoo ja saa katsoa toista ihmistä. Ja niinkuin sanoit, voi jopa saada puhua jonkun kanssa. Tämähän on sitten jo enemmän kuin sata jänistä. Rohkeutta meille kaikille, ystävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aamulla heräsin vähän jälkeen klo 4 jälkeen, kummallisesta unesta. Näen hyvin harvoin mitään unia, siksikin niin outoa herätä, unesta. Huusin edesmennyttä koiraani ja nykyistä, siihen heräsin. En saanut enää nukuttua, jäin pohtimaan näkemääni unta kokonaisuudessaan. Uneeni liittyi kaikenlaista.

Ennen seitsemää ylös ja ulos sateeseen, taas hyvin varustautuneena. Uusi takki ja kirkuvanväriset saappaat jalassa. Kerroin rakkaille karvaisilleni, ulkona sataa ja mietin, kuinkahan pitkälle päästään. Reippaasti huiskuhäntien kanssa mentiin ja ajattelinkin, nyt kyllä kävellään pitkä lenkki. Taas tämä rakas itsepäinen olento päätti toisin, stoppi ja neiti kääntyy ylämäkeen. En edes houkutellut, mennään sitten kierroksemme toisinpäin. On ollut monta koiraa elämäni aikana ja samaan aikaan kolmekin. Tämä neiti on rakas pieni omapäinen olento, sylikoira. Kun aamulenkkimme jälkeen juon ka

Jotenkin niin surullinen viesti. Kertoo nykyajasta, että eläin korotetaan lapsen asemaan ja neiditellään eläintä. Ymmärrän kyllä, että hellyytyä on jaettava, jos ei ole lapsia tai puolisoa tai sukulaisia tai tukiperheen lapsia. Mutta hirveän surullista.

Olen iloinen koiristani. On ollut omia lapsia, kissoja ja koiria. Aina lapset menneet eläinten edelle. Saanut lapsikin aamulla kiivetä unenpöppörössä syliini, eikä kiirettä minnekään, rauhassa saanut herätä. Lapset, kuten eläimetkin, eriluonteisia. On vain surullista, jos olet ymmärtänyt kirjoitukseni..jotenkin surulliseksi nykyajan ilmiöksi. Tarkoitukseni vain kuvata, tätä itsepäistä rakasta karvaista olentoa. Mikä minua estää hoitamasta ja hellimästä rakkaita karvaisia neitejäni, ei kukaan, eikä mikään...niin kauan, kun jalkani jaksavat viedä heidät ulos. Enkä näe tässä mitään surullista.

Sivusta kommentoin, että ketjuun kerrottujen asioiden kommentointi ja niistä viriävä keskustelu erilaisine näkökulmineen on tyystin eri asia kuin alkaa jakelemaan neuvoja saati sitten tekemään arvioita kirjoittajan mielenterveydestä. Varsinkin kun liki poikkeuksetta se sävy on kaikkea muuta kuin hyväntahtoista tai edes neutraalia. 

Luulisin, että jos kuka vaan meistä ketjuun kirjoittava esittää kysymyksen johon kaipaa neuvoja niin siinä on silloin kysymysmerkki. Toki voin olla väärässäkin mutta esim tässä viestissä en kysynyt yhtään mitään.

Olen ollut iloinen koiristani. On ollut omia lapsia, kissoja ja koiria. Aina lapset menneet eläinten edelle. Saanut lapsikin aamulla kiivetä unenpöppörössä syliini, eikä kiirettä minnekään, rauhassa saanut herätä. Lapset, kuten eläimetkin, eriluonteisia. On vain surullista, jos täällä lukijat ovat ymmärtäneet kirjoitukseni..jotenkin surulliseksi nykyajan ilmiöksi. Tarkoitukseni vain kuvata, tätä itsepäistä rakasta karvaista olentoa. Mikä minua estää hoitamasta ja hellimästä rakkaita karvaisia neitejäni, ei kukaan, eikä mikään...niin kauan, kun jalkani jaksavat viedä heidät ulos. Enkä näe tässä mitään surullista. Koirillani en käytä vaatteita. 

Ymmärrän kyllä, jotkin koiran sairaudet tai koirarodut tarvitsevat päälle pantavaa sateella tai pakkasella, se nyt on asia erikseen. Vaatetta sään mukaan päälle, no minä ainakin.

Noista vääränlaista / itselle huonoista kumppaneista. Joskus heräsi vissiin lenkillä sellainen ajatus, että mitä jos kaikki vääränlaisten kumppanien kanssa yhdessä kärvistelevät ja siinä huonossa kumppanissaan kynsin hampain kiinni roikkuvat voitaisiinkin pakkoerottaa toisistaan. Siinä olisi loistava mahdollisuus uudelle parinmuodostukselle jossa voisi tulla vaikka kuinka täydellisiä mätsejä ja toisaalta myös ne kaikki pariutuneet, jotka ei enää huoli(si) ketään saisivat elää jatkossa sinkkuina.

Kenellekään meistä ei ole kuin tämä elämä ja on sääli, että se menee niin monella haaskuun tavalla tai toisella kun elämäntilanne ei ole itselle mieluista vaan joutuu sopeutumaan täysin toisenlaiseen mikä ei ole itselle luontevaa.

"Tämä on jutteluketju, keskusteluketju. Tottakai muut olettavat, että haluat keskustella asioista. Laita ihmeessä selvästi aina alkuun, että ei kommentointia, kiitos.  Emme voi tietää, jollet kerro ja joka viestiin, emme tiedä mikä viesti on kenenkin. Turha nipottaa, jollet viesti selkeästi."

Ihmiset voivat edelleenkin kommentoida viestejäni ja kertoa esim ajatuksiaan johonkin arkipäivän asiaan liittyen. Kertoa kuinka hekin ovat ulkoilleet tai leiponeet tms

Se on sitten eri asia jos aletaan suositella esim minulle terapiaa yms ja tartutaan viestiini menemällä henkilökohtaisiin asioihin. Se ero siinä kaikessa on. Etenkin, kun minä vaan ihan tavallisesti kirjoitin kokemuksistani ja kerroin, että minua esim jännittää jotkut asiat tms. Näin moni muukin on kirjoittanut kuinka esim ihmisten seurassa olo jännittää, mutta en minä ala heitä neuvomaan, koska koen että se ei kuulu minulle ja aiheena on henkilökohtainen. 

Minä itse ymmärrän jo valmiiksi sen etten ala neuvomaan ketään tuollaisessa asioissa ja halua puuttua vaikeisiin juttuihin mitä joku on ehkä käynyt läpi. Silloin en viitsisi itsekään kirjoittaa mitään. Näin en koe tätä nipotuksena jos joku näkee viestini ongelmana mihin tarttua ja pitää päästä neuvomaan. Jokaisella ihmisellä on oma elämänsä ja kaikille ei toimi samat ohjeet, vaikka sadalle muulle toimisi.

Tämä jääköön osaltani tähän, kun täällä taas kerran mietin mistä tämäkin ruljanssi lähti. Joku poimii viestini muiden joukosta jonka aihe on ihan tavanomainen ja ei eroa mitenkään muidenkaan viesteistä. Ja kun tekin käytätte itse ikävää kieltä siinä mielessä jos viestini ovat jankkausta ja jos minulla on tapana miettiä elämääni niin sekin on väärin tms.

Ei minun tarvitse teidän vuoksemme muuttaa viestejäni. Edelleenkin se lukee joka tahtoo. Voin minäkin ajatella toisin ja miettiä jotain kuinka koen asiat eri lailla kuin joku viestissään mainitsee tms, mutta en minä ala silti arvostella jonkun tekstiä jankkaukseksi. Annan toisen kirjoittaa. 

Ennen oli porukkaa, ruokapöytä oli 12 hengelle ja ahdasta oli usein. Nyt on kuudelle , mutta ei ole yhtäkään kaveria. En kaipaa niitä aikoja, koska jatkuvaa vieraiden tulvaa en enää jaksaisi ja kyllähän se kävi kukkarollekin. Siis olen hyvin nykyiseen yksin olooni, on ihana vapaus.

Vierailija kirjoitti:

Terapiassa pitäsi jokaisen käydä? No ei todellakaan, jos on läheisiä ja luotettuja ihmisiä ympärillä. Kaikenmaailman kokemusasiantuntijat ja doulat käyvät läpi omia traumojaan. Tarjoavat nenäliinan ja rahastavat. 

Tähän liittyen täälläkin on lukuisia ketjuja missä ihmiset kertovat kuinka terapia on vienyt vaan huonoon kuntoon. Eräskin mies kertoi vaimostaan, kuinka meni ihan sekaisin ja koko heidän elämänsä lapsineen on mitä sattuu, kun tulivat vaimon kokemat menneisyyden ja lapsuuden traumat yms esiin oikein kunnolla. Ja monet muut ovat kertoneet ikäviä kokemuksia. Näin kaikella on puolensa. Masennuslääkkeitä yms suositellaan monille ja joku taas päättää elämänsä esim lääkkeiden tuomien sivuvaikutusten vuoksi. Näin eivät nämä asiat ole mitään yksinkertaisia.

Kysyn vielä kerran eli olisiko se teistä ok jos minäkin täällä tarttuisin jokaisen viestiin ja alkaisin neuvoja antaa henkilökohtaisissa asioissa. Kyselin esim sinkuilta, että miksi olet sinkku ja onko käytöksessäsi vikaa ja syytä siihen tai miksi sinulla ei ole läheisiä tai tulkitsisin jonkun viestiä, että taidat olla avun tarpeessa kun kirjoitit näin ja noin.

Minusta se ei edelleenkään olisi ok. Ehkä joistakin sitten on. Tai sanoisin jonkun viestiä jankkaukseksi tai muuten ikävin sanoin. Mutta kirjoittakoon tänne ne jotka voivat. En minä kirjoita jos saan miettiä kuka taas puuttuu mihinkin sanaani ja lauseeseen ja yli tulkitsee kaikkea.

Mutta en halua muiden päivää pilata ja näin jatkakaa muut kirjoittamista hyvine viesteinenne. En arvostele teitä ja olen viihtynyt ketjussa ja saanut ajatuksia elämääni. Kiitän niistä. En vaan halua olla kenenkään "narri" tai mikään naru-ukko joka tanssii kenenkään pillin mukaan jos joku tajuaa mitä tarkoitan. Minullakin on arvoni sentään. 

Ehkei kannata tarttua täällä liiaksi muilta kirjoittajilta saatuihin kommentteihin. Voi ohittaa ne eikä tarvitse sen kummemmin perustella tai hakea oikeutusta omille kirjoituksilleen.

Jokainen voi valita sen, kuinka paljon avaa täällä henkilökohtaista elämäänsä. Voi olla pidättyväisempi tai kirjoittaa yleisemmällä tasolla, jos ei halua muiden ottavan kantaa itselle herkkiin aiheisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kait tästä pitää vaikka huvikseen käydä kaupassa, että näkee ihmisiä edes jonkin verran, ehkä jos hyvä tuuri käy jopa pääsee vaihtaa pari sanaa jonkun kanssa. Näin pieniä toiveita yksinäisellä ihmisellä on.

Tämä on muuten hyvä juttu. Voi mennä niin hyvin, että tulee nähdyksi, kun joku ihminen katsoo ja saa katsoa toista ihmistä. Ja niinkuin sanoit, voi jopa saada puhua jonkun kanssa. Tämähän on sitten jo enemmän kuin sata jänistä. Rohkeutta meille kaikille, ystävät.

Niin oli, naapurin nainen tuli koiransa kanssa pihalla vastaan ja juteltiin. Huomasin myös, että yhdet naapurit tekivät muuttoa. Ja kaiken lisäksi oli tullut puhelimeen kaksi viestiä.

Yksinäinen voi olla aika monella tavalla. Itse olen onnistunut (jee) olemaan yksinäinen sekä koulukiusaaminen / ulkopuolelle sulkemisen takia, itselleni vääränlaisen kaveripiirin + parisuhteen vuoksi ja sittemmin myös siksi, että jätin taakseni nuo vääränlaiset ihmiset. Kaikissa noissa tilanteissa kuitenkin oli sentään omat vanhemmat tai pikemminkin oma äiti jonka kanssa jutella ja tehdä välillä jotain yhdessä. Nyt muistui mieleen ala-asteajalta sellainenkin kun kaikilla tytöillä oli niiden painettujen kaverikirjojen lisäksi joku kaunis muistikirja johon sitten (luokka)kaverit kirjoitti jonkun runon / värssyn. Minäkin sitten sain sellaisen ihanan viininpunaisen ja kangaskantisen missä oli sellainen kaunis nauhakin kirjanmerkkinä ja otin sen kouluun mukaan. Lopulta kävi niin, ettei siihen kirjoittanut kuin yksi ihminen ja se oli äitini.  Ystävyys on kuin pikkuinen ukko jolla on kädessään avain ja lukko. Niillä se sitoo ystävät yhteen niin kuin maamies pellolla lyhteen. (miten mä voin muistaa..?)

Sitten he ikääntyi ja lopulta olin jonkin sortin omaishoitajana muutaman vuoden eli vaikka fyysisesti lähelläni edelleen oli kaksi ihmistä niin ei heistä juttuseuraksi ollut ja jossain vaiheessa aloin miettiä, että kohta meitä sairaita on kahden sijaan kolme. Ikävästi kävi vielä just niin, että se puheliaampi ja sosiaalisempi eli äitini sairastui muistisairauteen, joka eteni melko vauhdilla ja isäni sitten ikääntyessään ja sairastaessaan sekä äitini sairastamista seuratessaan muuttui vaan aiempaakin jäyhemmäksi, vihaisemmaksi ja tuomitsevammaksi, joten sitä parempi oli mitä vähemmän sanoi mitään. Monesti katsoin keittiöstä olohuoneeseen missä kumpikin istui tuijottamassa tyhjyyteen telkkarin pauhatessa ja mietin, että kuolemaa tässä talossa taitaa odottaa jokainen.

Nyt sitten olen aivan totaalisen yksin eli ei ole enää vanhempia, ei sukulaisia eikä omaa perhettä tai puolisoa. Eikä ole ystäviä tai kavereitakaan. Muutamaa naapuria moikkaan ja kaupassa jään mielelläni juttusille, jos kassalla on tutumpi ja puheliaampi myyjä eikä siinä ole jonossa seuraavaa asiakasta. Nuo muutamat sanat ja lauseet on niin isoja! Niistä jää pitkäksi aikaa mukava olo vaikka samalla myös surullinen, koska tuollainen aina muistuttaa siitä kuinka paljon sitä sosiaalista elämää kaipaakaan. Sitä sitten yritän kompensoida esim tällä palstalla roikkumisella vaikka eilenkin tuli ihan puskista tosi surullinen fiilis kun näin ketjun missä kysyttiin onko puhelimessasi ICE - numero. Ei sillä että asia olisi uusi tai yllättävä, mutta jotenkin sen muistaminen etten voi laittaa tuota minkään puhelinnumeron eteen teki surkean olon. Vaikka sen tietää niin silti on kurja muistaa noin konkreettisesti se, ettei ole kerrassaan ketään ihmistä omassa elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Ehkei kannata tarttua täällä liiaksi muilta kirjoittajilta saatuihin kommentteihin. Voi ohittaa ne eikä tarvitse sen kummemmin perustella tai hakea oikeutusta omille kirjoituksilleen.

Jokainen voi valita sen, kuinka paljon avaa täällä henkilökohtaista elämäänsä. Voi olla pidättyväisempi tai kirjoittaa yleisemmällä tasolla, jos ei halua muiden ottavan kantaa itselle herkkiin aiheisiin.

Kun se ei edelleenkään ole ns aiheesta kirjoittajan vastuulla ja ei hänen tarvitse miettiä sanojaan sen vuoksi miten toiset asian tulkitsevat. Jos minä kirjoitan, etyä minua esim jännittää joku asia tai kirjoitan menneisyydestäni niin kuin moni muu täällä niin ei minun tehtäväni ole miettiä sanojani toisten mukaan mitä voin kirjoittaa ja mitä en.

Ja tämäkään, kun ei ole ensimmäinen kerta. Onhan minua kehotettu sinne terapianakin on lukuisia kertoja joten vaihtakaa itse levyä jo. Sitten mietitte miksi suutun. No, miksiköhän? Mutta joo ei se mitään. On minullakin sentään muutakin elämää kuin harrastaa sitä joidenkin inhoamaa jankkausta täällä. Nyt loppukoon tämä viimeinkin. Turhaa touhua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kait tästä pitää vaikka huvikseen käydä kaupassa, että näkee ihmisiä edes jonkin verran, ehkä jos hyvä tuuri käy jopa pääsee vaihtaa pari sanaa jonkun kanssa. Näin pieniä toiveita yksinäisellä ihmisellä on.

Tämä on muuten hyvä juttu. Voi mennä niin hyvin, että tulee nähdyksi, kun joku ihminen katsoo ja saa katsoa toista ihmistä. Ja niinkuin sanoit, voi jopa saada puhua jonkun kanssa. Tämähän on sitten jo enemmän kuin sata jänistä. Rohkeutta meille kaikille, ystävät.

Mulle kävi tässä taannoin niin, että jonkun koira ensin kuin jähmettyi nähtyään minut eikä sitten suostunut jatkamaan eteenpäin vaan itsepintaisesti pysyi paikallaan odottamassa ja suorastaan tuijotti minua kunnes olin siinä kohdalla. Sitten se riemastui hirveästi ja olisi tullut moikkaamaan ja varmaan loikannut syliinkin asti, mutta omistaja kielsi niin tomerasti koiraansa etten sitten viitsinyt edes sanoa, että saa moikata ja mielelläni vähän silitän. Jatkoin sitten vaan ohi ja itkuksihan se mulla meni kun kuulin kuinka se koira oikein harmistuneena ynisi ja vinkui mun perään. Ei varmasti ole ihan tervettä reagoida noin koska ei se vaan voi olla noin iso asia, että joku näkee mun olevan olemassa.

Yritän vielä kerran poistaa saada poistettua nuo typerät viestini täältä, kun ne eivät poistu millään. Sen jälkeen kiitos ja näkemiin. Olette sanoneet minulle, että mene terapiaan ja olette hokeneet asioita useita kertoja. Minun ei tarvitse enää  lukea sellaisia asioita tavallisiin viesteihini. Ja minulla on oikeus suuttua, kun ei mene asiat läpi tälläkään kertaa. Mutta minähän olen teidän mukaanne väärässä. Väärässä jos puolustan itseäni ja väärässä jos reagoin, vaikka se alkuunpanija on joku toinen kuin minä, enkä minä aloittanut tätä kaikkea ja minä en siedä vääryyttä ja epäoikeudenmukaisuutta ja sitä, että asioita vääristellään. Enkä halua lukea viestejeni olevan jankkausta, kun en ole pyytänyt arvostelua keneltäkään. Mutta, kun olen typerä ihminen ja tälläinen ketju merkkaa minulle liikaa, kun minulla ei ole kuitenkaan monia ihmisiä elämässäni. Sen vuoksi kirjoitan tänne ja pahoittelen kaikkea, vaikka jonkun muunkin pitäisi katsoa peiliin.

Miten te muut suhtaudutte terapeutteihin ja terapiassa käymiseen? Minun lähipiiristäni puolet on käynyt tai käy terapiassa nytkin. Ihan tavallisia nuoria työssäkäyviä ihmisiä. Mutta haluavat jutella asioistaan. 30- 40 vuotiaita koulutettuja fiksuja ihmisiä.  Mikä ihmeen kammo joillakin on tähän. Sama kuin pelkäisi kampaajaa tai hierojaa. En ymmärrä.