Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.

Vierailija kirjoitti:

Yksinäinen päivä lähenee iltaa, kukaan ei edes puhelimen kautta ole yrittänyt tavoittaa minua koska kukaan ei välitä minusta, eikä omaisia ole. Ehkäpä kaupasta haen jotain ja tv ohjelmien katselua. Eilen oli huonompi ilta, itkeskelin koko illan tätä orpoa elämää.

Ps. Miks kirjoitatte tänne jos teillä on kumppani, ei sillon ole yksinäinen

Voi olla yksinäinen, vaikka olisi kumppani. Toisaalta ehkä vieläkin murheellisempaa.

Muistakaa siirtää viisarit!

Olen nyt eri mieltä. Jos on kumppani ja tuntee silti itsensä yksinäiseksi, voi kuitenkin valita. Siis jatkaa kumppanin kanssa tai olla ilman kumppania.

Jos on täysin yksin tahtomattaan, tällaista valinnan mahdollisuutta ei ole. Mielestäni tämä on murheellisempaa.

Hyvää yötä kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Aamukävelyä koirien kanssa sumuisessa ilmassa. Katselin lehdettömiä puita jotka osittain sumuverhon peittämiä. En mielessäni nähnyt tässä mitään aavemaista vaikka yritinkin. Kaunista oli ja helppo hengittää kosteaa ilmaa. Olisin tehnyt pitemmänkin lenkin, toinen koirani pisti jarrut ja oli eri mieltä. Houkuttelin neitiä, mennään nyt vaan. Yritin puhua ympäriämpäri tätä rakasta itsepäistä olentoa. Joskus jopa onnistun, tänään en. Annoin periksi ja käännyttiin takaisin, tutulle alamäki reitille. Häntä pystyssä neidit meni kotia kohti. 

Kerroin tässä aiemmin aarteenetsinnästäni. Mahtoikohan joku arvata? Se silloinen päivä ei antanut tilaisuutta kun satoi. Eilen sitten lähdin, ajatuksella nyt sitten viimeinen kerta tänä syksynä. Sienestys on ihan parasta aarteenmetsästystä. Metsään on reipas kävelymatka ja aina malttamattomana kävelen sinne. Metsään astuttuani, valtaa vaaran tunne, nyt on edettävä harkiten. Maassa ole

Mä tulisin todella mielelläni sun sienikurssille!

Ajattelin että puoli kahdeksan aikaan sateisena sunnuntaiaamuna ei olisi paljon ihmisiä liikenteessä mutta mitä vielä, kauppa oikein kuhisi porukkaa ja bussikin puolitäynnä. Tulin kotiin ja rappukäytävässäkin kuuluu koko ajan liikennettä, onko kaikki yhtäkkiä muuttuneet aamuihmisiksi ja vielä viikonloppuna?

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin että puoli kahdeksan aikaan sateisena sunnuntaiaamuna ei olisi paljon ihmisiä liikenteessä mutta mitä vielä, kauppa oikein kuhisi porukkaa ja bussikin puolitäynnä. Tulin kotiin ja rappukäytävässäkin kuuluu koko ajan liikennettä, onko kaikki yhtäkkiä muuttuneet aamuihmisiksi ja vielä viikonloppuna?

Mäkin oon ollut pystyssä puoli kuudesta lähtien. En mennyt ulos vaan katsoin elokuvan. Eilenkin heräsin suunilleen näin aikaisin ja toissa päivänä olin pystyssä viiden aikoihin enkä tavallisesti ole mitään aamuihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin että puoli kahdeksan aikaan sateisena sunnuntaiaamuna ei olisi paljon ihmisiä liikenteessä mutta mitä vielä, kauppa oikein kuhisi porukkaa ja bussikin puolitäynnä. Tulin kotiin ja rappukäytävässäkin kuuluu koko ajan liikennettä, onko kaikki yhtäkkiä muuttuneet aamuihmisiksi ja vielä viikonloppuna?

Jos ne kaikki olivat nousseet jo aamuyöllä petistä siirtämään kellon viisareita? Me suomalaiset olemme niin kuuliaista kansaa.

Lähden kohta kirjamessuille. Tänään siellä ei liene aivan yhtä iso tungos kuin muina päivinä. 

Kävin tunnin lenkin,hiljasta ja pilvistä mutta ihanaa raikasta ilmaa.

Vierailija kirjoitti:

Yksinäinen päivä lähenee iltaa, kukaan ei edes puhelimen kautta ole yrittänyt tavoittaa minua koska kukaan ei välitä minusta, eikä omaisia ole. Ehkäpä kaupasta haen jotain ja tv ohjelmien katselua. Eilen oli huonompi ilta, itkeskelin koko illan tätä orpoa elämää.

Ps. Miks kirjoitatte tänne jos teillä on kumppani, ei sillon ole yksinäinen

Mene kahvilaan, lenkille, uimahalliin,kirjastoon, spr toimintaan. Hakeudu ihmisten ilmoille, siellä voit jutella ehkä jonkun kanssa.

Onko teillä esimerkiksi asukastupa toimintaa? Keksi jotain että lähdet kotoa ulos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinäinen päivä lähenee iltaa, kukaan ei edes puhelimen kautta ole yrittänyt tavoittaa minua koska kukaan ei välitä minusta, eikä omaisia ole. Ehkäpä kaupasta haen jotain ja tv ohjelmien katselua. Eilen oli huonompi ilta, itkeskelin koko illan tätä orpoa elämää.

Ps. Miks kirjoitatte tänne jos teillä on kumppani, ei sillon ole yksinäinen

 

Mene kahvilaan, lenkille, uimahalliin,kirjastoon, spr toimintaan. Hakeudu ihmisten ilmoille, siellä voit jutella ehkä jonkun kanssa.

Onko teillä esimerkiksi asukastupa toimintaa? Keksi jotain että lähdet kotoa ulos.

Yhtä yksin sitä on sieltä kahvilasta tultua, ei se orpous sinne jää.

Joskus jopa pahempi mieli kun toiset juttelevat, lapsistaan,sisaruksistaan ym.perheenjäsenistä.

Mulla ei ole kenestäkään mitään puhumista kun ei ole ketään.

Tätä on vaikea ymmärtää jos ei ole samanlainen yksinäinen.

Saman toisto eilisestä on tämäkin päivä, yksin tv tuijotusta.

Vierailija kirjoitti:

Perun ehkä sanojani ja tässä mietin etten ole niin heikko ihminen kuitenkaan, enkä ole koskaan ollut, että kuitenkaan jättäisin kirjoittamatta sen vuoksi jos joku ei pidä viesteistäni. Eihän se yllätys minulle ole, ettei joku pidä minusta. Ei minusta ole muutenkaan pitänyt kovinkaan moni, vaikka en ole muille ikävä ollut.  Tämä ihan täällä "oikean elämän" puolella. En minä silti ikinä tottunut siihen jos joku taas kertoi, että se ja se vihaa sinua. Aina ei kerrottu, mutta kyllähän sen huomasi ja tiesi. 

Ehkä minulla on monia asioita mitkä ärsyttävät muita, kuten se etten muuta itseäni muiden vuoksi ja tietyllä tavalla menen omaa tietäni. En toisaalta koe olevani mikään paras ihminen (en lähelläkään sitä) monessakaan asiassa. Tietyllä tavalla silti olen lapsesta saakka monesti mennyt esim vaikeamman tien kautta. Aloittanut soittimen soiton mitä muut eivät edes harkinneet, ratsastanut hevosilla millä muut eivät menneet

Jos sinulla olisi oikeita murheita, et ehtisi miettiä joutavia menneisyyden asioita ja jankata samoista asioista kerta toisensa jälkeen.

Aamulla heräsin vähän jälkeen klo 4 jälkeen, kummallisesta unesta. Näen hyvin harvoin mitään unia, siksikin niin outoa herätä, unesta. Huusin edesmennyttä koiraani ja nykyistä, siihen heräsin. En saanut enää nukuttua, jäin pohtimaan näkemääni unta kokonaisuudessaan. Uneeni liittyi kaikenlaista.

Ennen seitsemää ylös ja ulos sateeseen, taas hyvin varustautuneena. Uusi takki ja kirkuvanväriset saappaat jalassa. Kerroin rakkaille karvaisilleni, ulkona sataa ja mietin, kuinkahan pitkälle päästään. Reippaasti huiskuhäntien kanssa mentiin ja ajattelinkin, nyt kyllä kävellään pitkä lenkki. Taas tämä rakas itsepäinen olento päätti toisin, stoppi ja neiti kääntyy ylämäkeen. En edes houkutellut, mennään sitten kierroksemme toisinpäin. On ollut monta koiraa elämäni aikana ja samaan aikaan kolmekin. Tämä neiti on rakas pieni omapäinen olento, sylikoira. Kun aamulenkkimme jälkeen juon kahvia, niin hetken päästä tulee viereen haukahtelemaan vaativasti, syliin tahdon nyt, heti. Otan syliin. Siinä sitten silmäilee ja käy syliini nukkumaan. Ikinä ei ole tarvinnut mitään koiraa ulos houkutella lähtemään, paitsi tätä. Joka kerta neidin pitää miettiä, siis joka kerta, pitää miettiä ja tuumata, rapsutella tassulla sieltätäältä, katsoa itseään peililiukuovesta, pieni pää miettii, lähteäkö ulos vai ei. Kun on päätöksensä tehnyt, sitten kipittää luokseni ja saadaan valjaat puettua. Kiireessä ei tämän kanssa tule mitään, siksi on varattava aikaa tähän touhuun. Tähän on niin tottunut, oikeastaan hyvin harvoin tulee kiirettä. 

Se ei tykkää valjaista, ei minkäänlaisista, kokeiltu on. Kun on valjaat saatu puettua, sitten ei moksiskaan. Kaulapanta ei tälle neidille ole hyvä juttu, kuten on toisella neidillä. Joten suunnitelmissa on tehdä ihan omat valjaat neidille. Suunnitelma on, ainakin osa siitä, toteutus taas asteella. On niin paljon ideoita joita pitäisi tehdä. Tuo edellä mainittu nyt ensin.

Kiitos paljon sanoistasi  "Mä tulisin todella mielelläni sun sienikurssille!"

Tänäkin viikonloppuna odotin, että joku nainen rakastaisi kuntoon ja tämä riivattu yksinäisyys sekä naisille kelpaamattomuus loppuisi. Kävin kaupassa. Kukaan ei lähestynyt. Vein roskat, ei ketään. Odotin kotonakin. Ei mitään. On se kumma kun ei kiltti ja kunnollinen yksinäinen mies kelpaa..

Vierailija kirjoitti:

Tänäkin viikonloppuna odotin, että joku nainen rakastaisi kuntoon ja tämä riivattu yksinäisyys sekä naisille kelpaamattomuus loppuisi. Kävin kaupassa. Kukaan ei lähestynyt. Vein roskat, ei ketään. Odotin kotonakin. Ei mitään. On se kumma kun ei kiltti ja kunnollinen yksinäinen mies kelpaa..

Laita selkäösi iso lappu "Saa ottaa omaksi" , kun lähdet kauppaan ja muualle. Siitä alkaa juttelu, huumorintaju on tärkeää, voitte sopia sitten jatkosta. Kokeile.

Kyllä parisuhteessakin oleva voi olla yksinäinen. Esim mummuni oli yksinäinen, kun pappani sairasteli paljon viime vuosinaan. Hänellä oli huolta ja surua paljon ja tämä rasitti häntä. Pappani oli kuitenkin järjissään eli ei esim ollut muistisairas, mutta muuten sitten hänen kuntonsa vaikutti.

Samoin jokainen keksii varmaan lukuisia muita  syitä miksi parisuhteessa oleva voi olla yksinäinen. Elämä voi olla kiireistä ja puolisot eivät ehdi viettää aikaa yhdessä, voi olla töiden kanssa kiireitä tai toinen muualla töissä, lapsista joku voi olla erityislapsi sairauksineen mikä vaikuttaa perheeseen, puoliso voi olla väkivaltainen yms. Ei silloinkaan moni ajattele mitä toinen joutuu kokemaan. Siinäkin sanotaan, että lähde, mutta toisen mieli on murrettu monesti. Pari ihmistä tiedän ja heidän tarinaansa ja ei silloin enää, kun se kaikki on jatkunut ihminen toimi niin kuin tavallinen ihminen toimisi. Olet kuin murrettu silloin.

Näin ihme, että joku enää pystyy lähtemään ja saa voimaa siihen jos miettii niitä hetkiä mitä toinen on kokenut. Näin tälläinenkin ihminen on hyvin yksinäinen monesti ja omillaan ja hänen pitäisi löytää voimaa lähteä ja erota ja pelastaa elämänsä. Ja tietysti tiedän sen, että joku ajattelee toisin, mutta onhan sekin pysäyttävää, että rakastat jotain ihmistä ja hän on ollut sinulle läheinen ja sitten kaikki muuttuu täysin.

Näin jos mietin ihmisten parisuhteita niin ei se aina onnea ole. Eräskin ihminen jäi yllättäen monien pienien lapsien kanssa yksin. Puoliso lähti toisen matkaan. Tietysti tämä omilleen jäänyt on iloinen lapsistaan ja rakastaa heitä, mutta silti voimat vähissä nyt. Näin kyllä parisuhdekin on monille asia mikä tuo myös surua elämään ja muuttaa sitä. Jos ajattelen itseäni niin minä pärjään mieluummin yksin jos mietinkään sitä, että parisuhde toisi huonoja asioita elämääni. Samalla joku tietysti sanoo, että se voi tuoda myös hyviä asioita, mutta niihin huonoihinkin pitää varautua ja muistaa, että nekin asiat pitää kestää ja ottaa huomioon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perun ehkä sanojani ja tässä mietin etten ole niin heikko ihminen kuitenkaan, enkä ole koskaan ollut, että kuitenkaan jättäisin kirjoittamatta sen vuoksi jos joku ei pidä viesteistäni. Eihän se yllätys minulle ole, ettei joku pidä minusta. Ei minusta ole muutenkaan pitänyt kovinkaan moni, vaikka en ole muille ikävä ollut.  Tämä ihan täällä "oikean elämän" puolella. En minä silti ikinä tottunut siihen jos joku taas kertoi, että se ja se vihaa sinua. Aina ei kerrottu, mutta kyllähän sen huomasi ja tiesi. 

Ehkä minulla on monia asioita mitkä ärsyttävät muita, kuten se etten muuta itseäni muiden vuoksi ja tietyllä tavalla menen omaa tietäni. En toisaalta koe olevani mikään paras ihminen (en lähelläkään sitä) monessakaan asiassa. Tietyllä tavalla silti olen lapsesta saakka monesti mennyt esim vaikeamman tien kautta. Aloittanut soittimen soiton mitä muut eivät edes harkinne

 

Etsi ilmainen terapeutti, vaikka seurakunnasta tms. Hoida menneisyyden traumat pois ja ala elää tätä päivää. Jankkaamalla ja muistelemalla niitä et ikinä toivu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänäkin viikonloppuna odotin, että joku nainen rakastaisi kuntoon ja tämä riivattu yksinäisyys sekä naisille kelpaamattomuus loppuisi. Kävin kaupassa. Kukaan ei lähestynyt. Vein roskat, ei ketään. Odotin kotonakin. Ei mitään. On se kumma kun ei kiltti ja kunnollinen yksinäinen mies kelpaa..

Laita selkäösi iso lappu "Saa ottaa omaksi" , kun lähdet kauppaan ja muualle. Siitä alkaa juttelu, huumorintaju on tärkeää, voitte sopia sitten jatkosta. Kokeile.

T-paita tuolla tekstillä tai vaikka ihan sinkku-tekstillä voisi olla hyvä idea.

Vierailija kirjoitti:

Aamulla heräsin vähän jälkeen klo 4 jälkeen, kummallisesta unesta. Näen hyvin harvoin mitään unia, siksikin niin outoa herätä, unesta. Huusin edesmennyttä koiraani ja nykyistä, siihen heräsin. En saanut enää nukuttua, jäin pohtimaan näkemääni unta kokonaisuudessaan. Uneeni liittyi kaikenlaista.

Ennen seitsemää ylös ja ulos sateeseen, taas hyvin varustautuneena. Uusi takki ja kirkuvanväriset saappaat jalassa. Kerroin rakkaille karvaisilleni, ulkona sataa ja mietin, kuinkahan pitkälle päästään. Reippaasti huiskuhäntien kanssa mentiin ja ajattelinkin, nyt kyllä kävellään pitkä lenkki. Taas tämä rakas itsepäinen olento päätti toisin, stoppi ja neiti kääntyy ylämäkeen. En edes houkutellut, mennään sitten kierroksemme toisinpäin. On ollut monta koiraa elämäni aikana ja samaan aikaan kolmekin. Tämä neiti on rakas pieni omapäinen olento, sylikoira. Kun aamulenkkimme jälkeen juon kahvia, niin hetken päästä tulee viereen haukahtele

Jotenkin niin surullinen viesti. Kertoo nykyajasta, että eläin korotetaan lapsen asemaan ja neiditellään eläintä. Ymmärrän kyllä, että hellyytyä on jaettava, jos ei ole lapsia tai puolisoa tai sukulaisia tai tukiperheen lapsia. Mutta hirveän surullista.

"Jos sinulla olisi oikeita murheita, et ehtisi miettiä joutavia menneisyyden asioita ja jankata samoista asioista kerta toisensa jälkeen." 

"Etsi ilmainen terapeutti, vaikka seurakunnasta tms. Hoida menneisyyden traumat pois ja ala elää tätä päivää. Jankkaamalla ja muistelemalla niitä et ikinä toivu." 

Ensinnäkin miksi sinä täällä päätät mitä saan kirjoittaa. Moni on kirjoittanut menneisyydestään ja asiosta mitkä vaikuttavat kaikkeen. Joku muisteli esim lapsuuttaan ja toinen taas muita kokemuksiaan. Näin minäkin kai saan kirjoittaa asiostani ilman, että niihin puututaan.

Samalla kyllä minullakin on murheeni ja en minä koko elämääni tänne kirjoita. Näin on ikävää, että minun elämäni ja asiani olisivat sen vöhäpätlosempiä. En minäkään ikinä täällä vertaile muita tai mieti, ettei joku saisi kirjoittaa elämästään. Minusta sekin on jotenkin ikävää jos joku toinen saa rauhassa kirjoittaa tänne elämästään ja  saa olla rauhassa sen suhteen ja sitten minun viestini poimitaan esiin tarkemmin ja aletaan niitä kommentoida ikävässä mielessä. En minä ymmärrä sitäkään. 

En minä ole esim täällä miettinyt muiden viesteistä, että saisinpa jotain ikävää kommentoida ja puuttua siihen. Näköjään joku sitten pitää siitäkin. Ja täältä, kun ei saa edes monia viestejään poistettua, vaikka tahtoisi ja niin jäävät ketjuun. Näin lue ne jos luet ja ohita jos ärsyttää. Ei tämäänkään ketjun tarkoitus ehkä ole se, että arvostellaan muita kuitenkaan.