Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.

Vierailija kirjoitti:

Itse hankin seuraa pyöräreissuilleni ostamalla kameran ja laitan YouTubeen koosteen matkasta. Aika harva niitä videoita katsoo ja kukaan ei (onneksi) kommentoi, mutta jotenkin hauskempi käydä paikoissa, kun voi kertoa niistä reissuista jollekin, olkoonkin se joku anonyymi netissä.

Hauska. Joku juttu oli muistisairaista, että tunnistivat kyllä, kun näytettiin kuvia kotikonnuiltaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse hankin seuraa pyöräreissuilleni ostamalla kameran ja laitan YouTubeen koosteen matkasta. Aika harva niitä videoita katsoo ja kukaan ei (onneksi) kommentoi, mutta jotenkin hauskempi käydä paikoissa, kun voi kertoa niistä reissuista jollekin, olkoonkin se joku anonyymi netissä.

Hauska. Joku juttu oli muistisairaista, että tunnistivat kyllä, kun näytettiin kuvia kotikonnuiltaan.

Eilen olis tullut hienoja kuvia, kun männynneulaset oli paksussa huurteessa. Eipä ollu kamera mukana :(

Olen niin yksin kun vain voi olla, täytyy ottaa jotain tabuja, että sais edes nukkumalla tämänkin päivän menemään, kukaan ei minua kaipaa eikä yritä tavoitella. Olen täysin yksin ja loppu.

Vierailija kirjoitti:

Olen niin yksin kun vain voi olla, täytyy ottaa jotain tabuja, että sais edes nukkumalla tämänkin päivän menemään, kukaan ei minua kaipaa eikä yritä tavoitella. Olen täysin yksin ja loppu.

Jaksaisitko hetkeksi ulos raittiiseen ilmaan? Voimia sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Tosi masentunut olen, mikään ei tunnu onnistuvan

Ei tietysti jos ei ensin tee ja yritä . Virheitä tekee kaikki. Tekee niin kuin osaa ja opettelee tekemään . Harjoitellessa pikkuhiljaa menee paremmin. Pitää toistaa niin monta kertaa että juttu alkaa sujua ilman pelkoa. Ja aina kun jotain tekee pitää ajatella että muutkin on sen opetellut. Ja pienet asiat onkin suuria. Kun osaa jonkun pienen asian on onnistunut. 

Vierailija kirjoitti:

Olen niin yksin kun vain voi olla, täytyy ottaa jotain tabuja, että sais edes nukkumalla tämänkin päivän menemään, kukaan ei minua kaipaa eikä yritä tavoitella. Olen täysin yksin ja loppu.

Luultavasti olet vajonnut itsesääliin. Sinua ehkä miettii joku koulukaveri nytkin . Tai joku sukulainen. Tai kaipaa mukaan auttamiseen . Kokeile vaikka. Sekin muuten virkistää kun kävelee ulkona , nimittäin saatat kärsiä hapen puutteesta. Kun verisuonet alkaa kierrättää happea alat voida paremmin. Ja ota c vitamiini kuuri. Päärynässä saat rautaa. 

Tiettekö . Joku voi kaivata sinua sairaalassa joku tuttava tai sukulainen . Tai vanhus. Auta juomaan vettä ja juttele, näytä valokuvia , kampaa hiuksia , silitä kättä. Jos joku tuttu sukulainen vanhus tarvitsee jotain vie vessapaperia ja kauramaito. Pese vaikka sen vessan pytty ja lahjoita suihkussaippua. Vie roskat. Jos on lähi sukulainen auta peseytymään ja pesemään pyykit. Vaihtamaan puhtaat sukat. Pidentää puuhaa ja iloinen mieli. 

Vanhukset herää eloon kun ne näkee kuvia sukulaisistaan !!!!  Kavereistaan koulukuvia. Ne ihan virkoaa.  Tuoremehu kannattaa laimentaa lähdevedellä. Siinä on hiukan terveellistä juomaa. Samoin kuin hiukan hieroo kevyesti käsiä ja laittaa villasta kudotun palan korvalle , poskelle, lämmittää.  Lasten piltti ruokien päärynä sose voi piristää. 

Äkkiä kauppaan ostamaan kimble peli ja palapeli . Palapeli auttaa käsien toimintaa ja kimbleä heti kun joku kaveri on näkyvillä. Jos tuijottaa TV ruutua et tee mitään. Mutta kun teet käsillä vaikka palapeliä pysyt liikunnassa ja järki toimii. Toisaalta yksin voi käydä uimassa kuin heitellä frisbeetä. Voi oikeasti muistaa että vaikka vihaa on niin kuitenkin tärkeintä on jos on asunto ja vettä juomaksi. Kiitollisin mielin . On myös asunnottomia joten asunnosta ei kannata luopua ikinä. Opettelee keittämään hyvää keittoa edullisesti ja pesee pyykkiä. Vaihtaa lakanan kerran viikossa . 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen niin yksin kun vain voi olla, täytyy ottaa jotain tabuja, että sais edes nukkumalla tämänkin päivän menemään, kukaan ei minua kaipaa eikä yritä tavoitella. Olen täysin yksin ja loppu.

Jaksaisitko hetkeksi ulos raittiiseen ilmaan? Voimia sinulle.

Ei se emotionaalinen yksinäisyys siellä ulkona käynnistä poistu, ei ole sukulasia, olin ainut lapsikin, vanhemmat kuolleet ja muut lähisukulaiset, ei ole työkavereita kun en työelämässä, eikä edes elämänkumppania, joka auttaisi. Tuttavat ja ystävät myös kuolleet elämän varrella vaikka en vielä ikäloppu olekaan. Hävettää tämäkin asia vaikka eihän tämä itse ole aiheutettu edes. Yksinäinen kummajainen, mitä säälitään, jolla ei ole ketään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen niin yksin kun vain voi olla, täytyy ottaa jotain tabuja, että sais edes nukkumalla tämänkin päivän menemään, kukaan ei minua kaipaa eikä yritä tavoitella. Olen täysin yksin ja loppu.

Jaksaisitko hetkeksi ulos raittiiseen ilmaan? Voimia sinulle.

Ei se emotionaalinen yksinäisyys siellä ulkona käynnistä poistu, ei ole sukulasia, olin ainut lapsikin, vanhemmat kuolleet ja muut lähisukulaiset, ei ole työkavereita kun en työelämässä, eikä edes elämänkumppania, joka auttaisi. Tuttavat ja ystävät myös kuolleet elämän varrella vaikka en vielä ikäloppu olekaan. Hävettää tämäkin asia vaikka eihän tämä itse ole aiheutettu edes. Yksinäinen kummajainen, mitä säälitään, jolla ei ole ketään.

Ei poistu, ei. Mutta raitis ilma voisi hiukan kohentaa oloa. Itse aukaisen ikkunan ja hengitän sen edessä, jos en ulos jaksa. Joskus olo myös hiukan helpottuu, kun laskee jääkylmää vettä ranteille. Testattu on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen niin yksin kun vain voi olla, täytyy ottaa jotain tabuja, että sais edes nukkumalla tämänkin päivän menemään, kukaan ei minua kaipaa eikä yritä tavoitella. Olen täysin yksin ja loppu.

Jaksaisitko hetkeksi ulos raittiiseen ilmaan? Voimia sinulle.

Ei se emotionaalinen yksinäisyys siellä ulkona käynnistä poistu, ei ole sukulasia, olin ainut lapsikin, vanhemmat kuolleet ja muut lähisukulaiset, ei ole työkavereita kun en työelämässä, eikä edes elämänkumppania, joka auttaisi. Tuttavat ja ystävät myös kuolleet elämän varrella vaikka en vielä ikäloppu olekaan. Hävettää tämäkin asia vaikka eihän tämä itse ole aiheutettu edes. Yksinäinen kummajainen, mitä säälitään, jolla ei ole ketään.

Tuttua. Samoin on tuttu tuo ajatuskin, että olen se jota kaikki säälii mutta sitten yhtäkkiä vaan tajusin ettei mua edes sääli kukaan kun eihän mulla ole oikeasti yhtään ketään. En siis kaipaakaan sääliä vaan ennemminkin häpesin itseäni ja sitä että kaltaistani säälitään. 

Toisaalta myös aika hirveä tajuta tuo eikä kyllä lohduttanut yhtään ja tuskin suakaan eli anteeksi kun kerroin.

Ja lisään vielä, ettei nuo vinkit lakanoiden vaihtamisesta ja ulkoilusta saati vitamiineista ole muuta kuin vitttuilua koska se, että ihminen on yksinäinen ei todellakaan tarkoita sitä ettei hän huolehtisi hygieniastaan, terveydestään ja itsestään. Se olisi tyhmää olla huolehtimatta koska ihan jo terveenä, hyvinvoivana ja toimintakykyisenäkin on tarpeeksi rankkaa olla yksin kaiken aikaa.

Ainakin neljä tuntia vielä iltaa edessä, tekisi kyllä mieli mennä nyt jo sänkyyn mutta nukahtaisin kuitenkin heti ja heräisin kymmenen aikaan illalla ja valvoisin sitten koko yön tekemättä mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Empä tiedä kuuluuk ikämiehet ollenkan tänne ?

Kuuluu! Tänne vaan.

Kaupassa kävin, ostin valmisruokaa. Ruoka mikroon ja tietokoneelta katsoin tv-ohjelmia. Kaunis ilma, pitäisi mennä lenkille, olispa kaveri jonka kanssa ulkoilla ja jutella. Eipä siis mitään erityistä tänään. 

Mä olen yksinäinen, työpaikka in, mutta en ole työkykyinen. Olen ainut lapsi ja yli 5kymppinen. Yksi lapsi on ulkomailla. 

Tänään kävin hyvällä kirppiksellä, ostin kaksi talvitakkia, vanhat jo ihan kuluneet. Siivosin jätesäkin verran hyviä vaatteita hyväntekeväisyyteen. Vielä on paljon tyhjennettävää, kun muuttaa pitäisi. 

Kaupassa kävin ja suihkussa. Nyt tuuletan kirppistakkeja ulkona ja palstailen. Nälkä vähän, mutta itselle ei vaan jaksa kokata.

Johtuneeko pimeydestä (tuskin koska aurinkohan on paistanut useampanakin päivänä) vai mistä, mutta joku ihme itkuisuus on iskenyt muhun. Mieli on alamaissa eikä juurikaan kohene ulkoillessa vaan sielläkin tulee surku olo ihan tuosta noin vaan. Tuntuu kuin surisi aivan kummallisia asioita ja ihan kuin vuosikymmenien ajalta eikä mikään tuo lohtua vaan tuntuu kuin tähän suruun musertuisi. Ehkä vaan joku raja on tullut vastaan tai ehkä tämä onkin sitä kuuluisaa filminauhaa jonka näkee vilistävän ennen kuin tulee lähtö rajan taa. Oikeastaan aivan sama.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen yksinäinen, työpaikka in, mutta en ole työkykyinen. Olen ainut lapsi ja yli 5kymppinen. Yksi lapsi on ulkomailla. 

Tänään kävin hyvällä kirppiksellä, ostin kaksi talvitakkia, vanhat jo ihan kuluneet. Siivosin jätesäkin verran hyviä vaatteita hyväntekeväisyyteen. Vielä on paljon tyhjennettävää, kun muuttaa pitäisi. 

Kaupassa kävin ja suihkussa. Nyt tuuletan kirppistakkeja ulkona ja palstailen. Nälkä vähän, mutta itselle ei vaan jaksa kokata.

Mä huomasin, että olen menettänyt ruokahaluni oikeastaan kokonaan eli vaikka jaksaisin kyllä kokata itselleni (kuka muukaan mulle kokkaisi tai kenelle kokkaisin jos en itselleni?) mutta kun mitään ei tee mieli eikä mikään maistu. Väkisten sitten vedän aamupuuron ja jotain banaania ja olo on tosiaan just sen mukainen. Voi kun voisi vaan nukkua.

Vierailija kirjoitti:

Johtuneeko pimeydestä (tuskin koska aurinkohan on paistanut useampanakin päivänä) vai mistä, mutta joku ihme itkuisuus on iskenyt muhun. Mieli on alamaissa eikä juurikaan kohene ulkoillessa vaan sielläkin tulee surku olo ihan tuosta noin vaan. Tuntuu kuin surisi aivan kummallisia asioita ja ihan kuin vuosikymmenien ajalta eikä mikään tuo lohtua vaan tuntuu kuin tähän suruun musertuisi. Ehkä vaan joku raja on tullut vastaan tai ehkä tämä onkin sitä kuuluisaa filminauhaa jonka näkee vilistävän ennen kuin tulee lähtö rajan taa. Oikeastaan aivan sama.

Minulla samoja ajatuksia ja tuntemuksia. Minkä ikäinen olet? Itse olen 60v. nainen ja työelämässä vielä vuosia. Nukun huonosti ja olen huomannut, että sekin vaikuttaa mielialaan.

Ihanaa, että täällä on edes yksi ihminen mikä ymmärtää.mitä minä tarkoitan yksinäisyydellä, ei mr tyhmiä kumminkaan olla ja käydään ulkonakin.