Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteessa olin todellakin tuskaisen yksinäinen. 💔

Ilman kosketusta, ilman läheisyyttä. Ilman keskustelua.

 

Pelkäätkö niin paljon yksin jäämistä että roikut rakkaudettomassa suhteessa? 

Hän kertoi, että oli. Ei siis enää ole tuossa suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi mukava jos olisi jokin paikka, johon voisi mennä muiden yksinäisten kanssa jutustelee.  Onkohan Oulussa tai Kempeleessä? 

En tiedä, mutta ihan googlaamalla löytyi, että Oulussa on Mieli ry:n paikallisryhmä, josta saattais saada tietoa yksinäisten toiminnasta. Haluaisitko kysyä sieltä?

Oletko ketjun perustaja? Oletko joku sosiaalialan tyyppi?

Etätyöpäivä. Keitin ison kupillisen hyvää, vahvaa mustaa kahvia ja paahdoin leipää. Sataa rankasti, niin sytytin työpöydälle pienen kanelintuoksuisen kynttilän piristämään. 

Tänään syksystä inspiroituneena ja sadepäivän kunniaksi ajattelin töiden jälkeen järkätä kaapit - ottaa esille ja plankata syyskengät, järkätä ulkotamineet nätisti esille tälläisiä kelejä varten, siivota vaatekaapin ja kuunnella vaikka jotain pehmeää jazzia samalla. Selata netistä ideoita, haluaisin opetella sellaisen kuivatun appelsiiniköynnöksen teon.

Tunnelmointi helpottaa oloa kummasti. 

Vierailija kirjoitti:

"Uskon, että parisuhteessa vasta yksin voi ollakin, ja joukossa, kuten täällä on todettukin."

Ettäkö parisuhteessa ja joukossa voi olla vieläkin yksinäisempi kuin yksinään?

Kokeilepa sitä, että jäät työttömäksi tai asunnottomaksi tai katkaiset kummatkin jalkasi, eikä sinulla ole ketään auttamassa tai edes juttukaverina. 

Eivät asiat sulje toisiaan pois.

Eikä tämä ole kilpailu kenellä menee huonoiten.

Sinunkin asiat tällä mittapuulla vielä hyvin, koska syyttömiä kuolee sodissa  ja läheisten tuska pohjaton.

Be kind!!

Vierailija kirjoitti:

Etätyöpäivä. Keitin ison kupillisen hyvää, vahvaa mustaa kahvia ja paahdoin leipää. Sataa rankasti, niin sytytin työpöydälle pienen kanelintuoksuisen kynttilän piristämään. 

Tänään syksystä inspiroituneena ja sadepäivän kunniaksi ajattelin töiden jälkeen järkätä kaapit - ottaa esille ja plankata syyskengät, järkätä ulkotamineet nätisti esille tälläisiä kelejä varten, siivota vaatekaapin ja kuunnella vaikka jotain pehmeää jazzia samalla. Selata netistä ideoita, haluaisin opetella sellaisen kuivatun appelsiiniköynnöksen teon.

Tunnelmointi helpottaa oloa kummasti. 

Kiva suunnitelma! 😊

Kovin on arkista. Töitä ja päiväkotia. Arkiruokatuskailua ja pyykinpesua. Parasta tässä päivässä oli lounas kivojen työkavereiden kanssa.

Olispa tämmönen chatti olemassa, missä vois jutella iltaisin muiden kanssa ihan normaaleja juttuja. Onko?

Vierailija kirjoitti:

Olispa tämmönen chatti olemassa, missä vois jutella iltaisin muiden kanssa ihan normaaleja juttuja. Onko?

Tässähän tää on😁

Tänään taas mietin että yksinäisyys omalla kohdalla vaikuttaa myös päihteidennkäyttöön. Olen lukenut viimeisen viikon aikana kolme kirjaa aiheesta. 

Melkein koko päivän satoi. Kävin silti koirien kanssa lenkillä. Kastuttiin. Iltapalaksi tein omenahyvettä ja vaniljakiisseliä. 

Takana on raskas viikonloppu ja alkuviikko, eikä tähän tilanteeseen näy helpotusta. Onneksi on koirat, niistä on seuraa ja iloa.

Ostin suomalaista hunajaa ja laitoin haavoihin. Tuntuu hyvältä ja toimii. Talvitakki ja hyvät kengät hakusessa. Ei oikein nappaa nää muovimichelinukkotakit eikä kuomat. Sisävaatteita, vilttejä, hyviä sukkia tarttisin. Asunto on kalsa ja rinnat on saaneet kylmää, joten kipeät.

Lattia hohkaa kylmää, seinät myös. Villaa, flanellia yms pitää hommata. Talvimakuupussi... Patterit ei ole ikinä päällä. 

Hipiä tykkää, kun syväjäädytys pitää kuosissa. Jos nukahdan ja herään joskus tulevaisuudessa, varmasti äimistyn. 

Illanjatkoa iglusta.

Vierailija kirjoitti:

Ostin suomalaista hunajaa ja laitoin haavoihin. Tuntuu hyvältä ja toimii. Talvitakki ja hyvät kengät hakusessa. Ei oikein nappaa nää muovimichelinukkotakit eikä kuomat. Sisävaatteita, vilttejä, hyviä sukkia tarttisin. Asunto on kalsa ja rinnat on saaneet kylmää, joten kipeät.

Lattia hohkaa kylmää, seinät myös. Villaa, flanellia yms pitää hommata. Talvimakuupussi... Patterit ei ole ikinä päällä. 

Hipiä tykkää, kun syväjäädytys pitää kuosissa. Jos nukahdan ja herään joskus tulevaisuudessa, varmasti äimistyn. 

Illanjatkoa iglusta.

Yksin ja kylmässä. Hittolainen, kuulostaa aika pahalta nyt. Voisipa tulla ja lämmittää sun kodin. Jaksamista sulle.

Päivisin käyn töissä mutta yksin olen ollut vuodenpäivät ihan kaikki illat. Väsyin ihmisten juttuihin ja kuuntelemaan ihmisiä. Niin minusta tuli yksinäinen. Sitä en osaa selittää miksi jaksan tätä vauvapalstaa vaikka väsyin ihmisiin. Ehkä siksi että täällä ei ole pakko lukea eli kuunnella ketään loputtomiin vaan voi lopettaa heti kun ei enää jaksa? Jaksan ihmisiä vain tilanteissa jotka loppuvat nopeasti. Kaupassakäynti, kaikki asiointi vaikka kahvilassa, lyhyt sosialisointi yhdessä harrastusryhmässä, pakolliset jutut työkavereiden kanssa päivällä kestävät lyhyen aikaa. Ei mitään aavistusta olen yksinäinen vai yksin ja tyytyväinen, en osaa sanoa. En vain jaksa yhtään ketään ihmisiä.

Olen yksin tyhjentyneessä kesäkaupungissa. Tuntuu kuin kaikki muut olis lähteneet ja olisin ainut asukas jäljellä. Ikkunasta kun katsoo ei näy ketään missään, vaikka pakkohan täällä on jonkun muunkin vielä asua. Ainakin joku täyttää ruokarobotin S-marketissa. Pitäiskö laittaa sinne kirje kun sen seuraavan kerran tyhjennän. 

Minäkään en jaksa ihmisiä pitkään. Siksi en kutsu vieraitakaan. En jaksa valmistella vierailuja ja väsyn, jos vierailu venyy. Mielummin tapaan kahvilassa tai jossain tapahtumassa ja jutellaan hetki.

Vierailija kirjoitti:

En mä näköjään osaa enää jutellakaan. Haaveilun suhteen huomasin saman jostain vastaavanlaisesta ketjusta kun olisi pitänyt kertoa mistä unelmoi / haaveilee. Ei mulla enää ole mitään.

Vähän pysäyttävää tajuta.

Huomasin etusivulla ketjun "Elämäsi merkittävimpiä ilon lähteitä?" enkä edes viitsinyt avata sitä, mutta ajattelemaan tuo kysymys sai ja varsinkin vastaukseni siihen, että eihän mulla ole sellaisia. Elämä on niin perusjankkaavaa arkea ilman minkäänlaisia kohokohtia (ainakaan positiivisia) ettei tästä mikään erotu isompana eikä pienempänä ilonlähteenä. En mä edes tiedä kuinka kauan olen jo odottanut tai kuinka kauan vielä jaksan odottaa sitä, että se omannäköinen elämä vihdoin alkaisi eikä tästä nykyisestä olisi jäljellä enää mitään. Tässä on aivan kaikki jotenkin pielessä.

Missään muussa maassa en ole kokenut yksinäisyyttä kuin Suomessa. Täällä on valmiiksi ahdistava ilmaåiiri, jota media vain vahvistaa. 

Vierailija kirjoitti:

En mä näköjään osaa enää jutellakaan. Haaveilun suhteen huomasin saman jostain vastaavanlaisesta ketjusta kun olisi pitänyt kertoa mistä unelmoi / haaveilee. Ei mulla enää ole mitään.

Vähän pysäyttävää tajuta.

No pitäiskö tehdä asialle jotain?

Hyvää yötä kaikki yksinäiset ja yksin olevat. 

Vierailija kirjoitti:

Olen yksin tyhjentyneessä kesäkaupungissa. Tuntuu kuin kaikki muut olis lähteneet ja olisin ainut asukas jäljellä. Ikkunasta kun katsoo ei näy ketään missään, vaikka pakkohan täällä on jonkun muunkin vielä asua. Ainakin joku täyttää ruokarobotin S-marketissa. Pitäiskö laittaa sinne kirje kun sen seuraavan kerran tyhjennän. 

Ihana ajatus! Mitä kirjoittaisit siihen kirjeeseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olispa tämmönen chatti olemassa, missä vois jutella iltaisin muiden kanssa ihan normaaleja juttuja. Onko?

Tässähän tää on😁

Tänään taas mietin että yksinäisyys omalla kohdalla vaikuttaa myös päihteidennkäyttöön. Olen lukenut viimeisen viikon aikana kolme kirjaa aiheesta. 

Mitä kirjoja oot lukenut?