Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.

Vierailija kirjoitti:

Kai näyttää siltä, että kirjoitan tänne vaan itsestäni joten joku miettii olenpa itsekeskeinen ihminen. Todellisuudessa harvoin mietin itseäni missään asiassa. Vanhempieni juttuja paljon mietin.

Äitini kanssa käyn lääkärireissut yleensä, ettei tarvi hänen yksin mennä. Samoin teen hänelle paljon ruokaa ja leivon sekä autan eri jutuissa. Viime talvena tein hänelle kaikki lumityöt ja vielä omani päälle. Teen myös muita raskaampia juttuja kuten siivouksia yms. Kuuntelen hänen huoliaan ja eri asioissa yritän tukea. 

Isäni pärjää paremmin kaikessa, mutta kyllä hänenkin tietyt terveysasiat ovat välillä mielessäni. Olen myös aina auttanut meillä kaikessa. Vanhempieni muutoissa ja remonteissa. Oikeastaan mitä vaan on tehty niin minä olen mukana ollut. Se on toisaalta itselle ok kaikki tämä ja en koe tätä kaikkea ikävänä juttuna, mutta en todellakaan mieti vaan itseäni oikeastaan paljon missään asiassa. Kun koirani el

Mun mielestä kuulostat todella hienolta ihmiseltä. Toivon että saat yksinäisyyteen helpotusta. 🌹

Vierailija kirjoitti:

Olen ostanut kolme callunaa laitettavaksi petunioiden tilalle parvekelaatikkoon, mutta petuniat kukkii vielä nätisti, samoin krassit, mutta ne ovat omissa ruukuissaan.

Suunnittelin laitetaan petuniat pois lokakuun alussa, mutta eihän noin nättejä voi pois heittää.

Voitin eilen Lotosta melkein 300 euroa. Säästän sen talon remonttirahastoon. 🙂

Mulla kukkii orvokit ihan täysin vielä. Pelargoniatkin, sisällä tosin.

Laitoin lyhtyjä ulos, en taida callunoita laittaakaan :)

Callunoista ja muista parvekehömpötyksistä. Yhtenä vuonna yhdistin kanervat ja valosarjan (patteriversion) amppeliin ja vastoin odotuksiani se näyttikin hurjan nätiltä sekä valoisaan aikaan ilman valoa että pienessä hämärässä ja ihan pimeälläkin sitten valon kanssa. Silloin harmittelin vaan tuota ajastussysteemin lyhytaikaisuutta eli se 6h oli vähän lyhyt aika ja mietin, että jos tuollaisen teen toiste niin pistäisinkö oikein kaksi valosarjaa syttymään eri aikoihin ja voisi ne lamput palaa kaikki sen pari-kolme tuntia samaan aikaan. Tuossa valosarjassa mitä nuo mulla on ei ihan hirmuisesti niitä lamppuja olekaan eli ei tulisi övereitäkään vaikka olisi tuplat.

Ei vitsit, pitäiskö viitsiä sittenkin vaikka oikein mikään ei just huvita. Ei multa puuttuisi kuin nuo kanervat. Olisi jotain nysvättävää koska minähän asettelen ne valotkin ihan viimeisen päälle kivasti kuin kynttilät ikään enkä kuten normaalit ihmiset rennosti siihen vaan päälle :D

"Joopa. Kerroit kuitenkin:) Suurena leffojen ystävänä tykkään vaikuttavista, surullisista, mielenkiintoisista leffoista. En koskaan itse käy katsomassa komedioita, piirrettyjä, animaatioita tms, vaikka tiedänkin, että ovat suosittuja. Yhden Uunon kävin aikanaan katsomassa ja kerran sopiva vapunpäivän leffa oli Roger Rabbit...

Mukavaa sunnuntain jatkoa kaikille"

Itsekin olen kova elokuvien katsoja ja se eilinen leffa teki mieli käydä katsomassa, kun siinä näytti olevan todella hienoa kuvaa. Itse katselen kaikenlaisia elokuvia ja tänään mä laitoin rahaa palamaan, sillä ostin läjä päin elokuvia (10 kpl). Farkut, karkit ja pienet syömiset ja päivän ateria lisäksi hintaan niin hiukan yli 110 euroa meni tänään. Kasvispainotteinen ruokavalio on minulla tänään, joten olo tuntuu jotenkin erikoiselta.

Ihmettelen mihin mun tämän päiväinen aikaisempi viesti katosi, jonka laitoin ihan aamulla. Mitään pahaa tai säädytöntä en sanonut.

Olen niin yksinäinen että ei ole varmaan muita vaihtoehtoja kun keskustella tekoälyn kanssa ja kuvitella että se on mun kaveri. 

Joku kysyi komedialeffoista. The other guys oli mun mielestä ihan huippu!

Vierailija kirjoitti:

En oo yksinäinen sillä elämä on töiden takia niin kiireistä. Muuten ehkä olisin. Tai on mulla myös läheisiä ihmisiä elämässä mutta niitäkin ehtii näkemään liian vähän. Tarviin introverttinä myös omaa aikaa töiden jälkeen, muuten ei jaksa. Mutta oon tosi kiitollinen siitä mitä mulla just nyt on :) Elämä on hetkiä. Turha murehtia liikaa tulevaisuutta koska välissä on tuhansia hetkiä ja sattuman tuomia mahdollisuksia korjata kurssi oikeaan suuntaan. N33

Tää viesti on surettanut mua koko päivän. Saattohoitajat kertovat, mitä ihmiset juttelevat kuolinvuoteillaan, ja kuulemma suurin katumus on se, ettei oltu tärkeiden ihmisten kanssa tekemisissä elämän aikana tarpeeksi. Kukaan ei koskaan sano, että onneksi tein hitosti töitä ja uraa, tai olisinpa tehnyt enemmän töitä. Musta tämä on jotenkin ajan henki. Että pusketaan niska limassa ja sitten ei jää enää energiaa muuhun. Usein on pakkokin puskea, ei ole välttämättä vaihtoehtoja. Mutta sitten kaikki ovat lopulta aika uupuneita ja yksinäisiä. Ei tämä ole hyvä asia, ei tässä ole mitään iloitsemista eikä juhlimista.

Luulen, että nuorena tällainen elämä voi vielä tuntua tosi hyvältä idealta, mutta kun vanhenee, huomaa, ettei se kiire lopu koskaan. Ihmiset erkaantuvat toisistaan. Ja sitten meille kaikille tulee yllättäviä tilanteita ja suruja elämässä, jolloin tarvitsisi läheisiä ja apua ja tukea. Silloin sen tajuaa, että on yksin, ja se on yksi ihmiselämän pahimmista mahdollisista tunteista.

Eikö meidän todella ole mahdollista elää niin, ettei tarvitsisi vetäytyä pois meille tärkeiden ihmisten seurasta? Miksi ystävät eivät mahdu meidän arkeen?

Nyt ulkosalille leuanvetoon ja sitten kävelylle Prismaan ostamaan tyynyliinoja. Ihan hyvät kävelykelit. Ei tule liian kuuma.

Ystävyys on ajan viettämistä yhdessä.

"Sosiaalipsykologi Roosa Tähtisen ja sosiaalipsykologi Jeffrey Hallin tutkimusten mukaan tuttavasta ystäväksi kehittyminen vaatii keskimäärin 50 tuntia yhteistä aikaa, ystävyyden syventyminen ystävyydeksi 90 tuntia ja läheinen ystävyys mahdollistuu noin 200 yhteisen ajan jälkeen. Tärkeintä ei ole vain tuntien määrä, vaan myös se, mitä tuntien aikana tehdään."

Ystävyys ei elä loputtomasti odotustilassa tai tyhjiössä.

Sulata ne ylimääräiset pakastetut palat uunissa lämpimiksi. Silloin maku ei kärsi.

Vierailija kirjoitti:

Tuohon reseptin puolittamiseen vastaan, että ei mulla ole niin pientä vuokaa mihin se puolikas pohja olisi sopiva. Vissiin tuonkin saisi jotenkin folion kanssa värkkäämällä pienemmäksi, mutta se vasta surkea näky olisikin :( Ei ehkä ihan silmäilo yksinäiselle iltapalahetkelle.

Lisäksi esim juustoraaste, kerma, kinkku ja paprikakin on just passelinkokoisia tuohon taviskokoiseen vuokaan eli sitten jäisi vähän raastetta ja kermaa yli, nuo muut tietty menee leivän päällä tai vaikka pelkästään. Parempi vaan etten tee piirakoita. Ne kuuluu sinne sitku-elämään nekin josta jo pahoin pelkään, ettei se tule koittamaan ikinä.

Sulata pakastetut palat uunissa lämpimiksi, silloin maku ei kärsi

Luin justiinsa työnhausta ja siitä kuinka työpaikat pidetään piilossa nykyisin. Tuntuu ihan kohtuuttomalta, että työpaikan saaminenkin vaatii nykyaikana hyvää sosiaalista verkostoa ja kuinka näitä kontakteja pitäisi alkaa rakentelemaan jo opiskeluaikana.

Yksinäisenä on kuin joku totaalihylkiö joka ei ole toivottu mihinkään eikä kaivattu missään. Silti se yksinäisyys ei saisi näkyä mitenkään päällepäin eikä se saisi jättää jälkiä. Itseasiassa ihan sama juttuhan se on työttömyydessäkin vaikka kumpainenkin vaatii melko paljonkin asennemuutosta ja sopeutumista etenkin pitkittyessään. Silti sitä odotetaan että yksinäinen on ihan tuosta noin vaan tilaisuuden tarjouduttua sulavan sosiaalinen huomion keskipiste jolla on paljon säpinää ja mielenkiintoista kerrottavaa. Samoin sen työttömän odotetaan olevan tuosta noin kylmiltään täydellinen työntekijä aamuvuoroon huomenna klo 06 eikä mistään saa näkyä se, että edellinen työpäivä on ollut kaksi vuotta sitten.

Ja sitten kun et ole odotusten mukainen niin kas, ihan onkin oma syynsä että on yksinäinen ja/tai työtön. Mitäs on kelvoton ja vääränlainen. Next!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo suomenkauneinkoti- ohjelma. Onko tuo punainen matto oikeasti punainen ja mun silmissä jotain vikaa, koska enemmänhän tuo on sellainen ruosteenruskea ja vaikka oranssikin kuin punainen. Vai onko?

Tuotantobudjetteja leikataan. Matto vanhenee ja haalistuu.

Se siis ei ole punainen vaikka punaisesta puhuvatkin? (miksi tämäkin oli poistettu, ei mulla ole ketään keneltä kysyä tätäkään)

 

Televisioissa erilaisia värimäärityksiä, mun telkassa matto on ihan punainen :)

Katsoin yhden tänään ostamistani elokuvista ja todella hyvä trilleri oli Unknown (2011). Jäi erittäin hyvä maku katsottuani tuon elokuvan. Suosittelen jos tykkäätte toiminnantäyteisistä psykologisista trillereistä. Mielestäni parempi kuin Taken. Molemmat Liam Neesonin tähdittämiä elokuvia.

Jotkut puhuivat komedioista ja pari toimintakomediaa ostoistani löytyy: Stakeout (1987) ja Another Stakeout (1993).

Oon kylläinen olo, kun on syöty hyvin ja ostoistani sain hyvää fiilistä ja hyvän leffan katsoin. Täydellinen sunnuntai tällein omissa oloissa vietettynä.

Muokkailin tekstiäni ennen lähetystä ja tietenkin sinne jää jokin virhe. Mä en ole kylläinen olo. Mulla on kylläinen olo. 

Huomasin muuten tänään, että nyt on jo kaupoilla halloween krääsät ja joulukalentereitakin oon nähnyt. Eiköhän se ole kuukauden viimeisenä päivänä halloweenit.

Vierailija kirjoitti:

Muokkailin tekstiäni ennen lähetystä ja tietenkin sinne jää jokin virhe. Mä en ole kylläinen olo. Mulla on kylläinen olo. 

Huomasin muuten tänään, että nyt on jo kaupoilla halloween krääsät ja joulukalentereitakin oon nähnyt. Eiköhän se ole kuukauden viimeisenä päivänä halloweenit.

Aikaisin tulee joulusuklaat. Minäkin huomasin rasiat hyllyssä. Haluavat varmaan pidentää myyntiaikaa.

Tänään oli hyvä ulkoilupäivä. Aurinkokin näyttäytyi ja vaahterat alkaa olla keltaisia. Heitin pitkän lenkin. Kotona join kivennäisvettä ja söin Aurajuustoa patongin ja rypäleiden kanssa. Leppoisa päivä.

Vierailija kirjoitti:

Katsoin yhden tänään ostamistani elokuvista ja todella hyvä trilleri oli Unknown (2011). Jäi erittäin hyvä maku katsottuani tuon elokuvan. Suosittelen jos tykkäätte toiminnantäyteisistä psykologisista trillereistä. Mielestäni parempi kuin Taken. Molemmat Liam Neesonin tähdittämiä elokuvia.

Jotkut puhuivat komedioista ja pari toimintakomediaa ostoistani löytyy: Stakeout (1987) ja Another Stakeout (1993).

Oon kylläinen olo, kun on syöty hyvin ja ostoistani sain hyvää fiilistä ja hyvän leffan katsoin. Täydellinen sunnuntai tällein omissa oloissa vietettynä.

Oi, noi kyttäyskeikat on niin nostalgisia ja tulee sellainen turvallinen olo niitä katsoessa. Toki myös haikeakin, koska tuolloin oletti oman tulevaisuutensa tyystin toisenlaiseksi millaista tämä on.

Aina käydessäni siellä missä ennen asuin mietin paljon elämääni siellä ja kuinka oli pakko päästä pois. Olen kiitollinen, että pääsin ja sain itseni viimein muualle järjestettyä koirani kanssa. Ei ollut meille helppoa tuo kaikki ja lähinnä tiettyjen onnekkaiden sattumien kautta onnistuttiin. Koirani, kun tarvisi asuinmuodokseen tietynlaisen ympäristön ja kämpän missä sitä pystyi pitämään.

Näin lähinnä ihme pelasti meidät silloin ja asiat järjestyivät. Käytin varmaan viimeiset voimani tuohon kaikkeen. Kiusaamiseen liittyviä asioita nämäkin ja elämääni liittyvää. Vanhemmilleni en olisi halunnut tai edes voinut koiraani jättää.

Ne vuodet siellä menivät kuin sumussa monesti. Ei paljon hyviä muistoja kyllä ole. Ihmisistä voin vain paria muistaa hyvällä jos katsotaan noin samanikäisiä. Näin, kun käyn siellä välillä tiettyjen juttujen myötä niin nopeasti pois mielelläni lähden. Mieluusti en kävisi koskaan, mutta joskus täytyy.

Ymmärrän samalla sen, että joku voi hyvinkin silti käydä tuollaisessa paikassa silti mistä ikäviä muistoja. Minä taas ajattelen itseäni silloin ja muistan kuin voin huonosti ja näin en vieläkään pidä ajatuksesta viettää aikaa siellä yhtään enempää. 

Tapasin baarissa miehen, joka oli skarpin oloinen ja ihan hyvässä työssä ja vaihdettiin numerot yksien jälkeen. Mies tuntui kyllä heti alkuun vetävän koko pelimiehen pakin esiin: hän ei tiedä aikooko olla paikkakunnalla kauan, on tapaillut paljon naisia mutta ei löydä oikeaa, hänellä on tällainen tragedia liittyen hänen taustaansa, hänen äidinkielensä (toinen kotimainen, ennen kuin kukaan sanoo mitään) on hänen todellinen tunteiden kielensä. 

Miehen viesteilystä, lyhyttä ja katkonaista, tuli nopeasti sellainen olo, että on tottunut pyörittämään ehkä useaakin samaan aikaan minimivaivalla. Peruutin tapaamisen joka ehdittiin sopia (ajattelin antaisinko mahdollisuuden) vedoten siihen, etten ole vielä valmis treffailemaan. Siihen mies, että hän ajatteli että jos ensin katsotaan onko kemiaa ja jos siitä siirrytään johonkin intiimiin, että ei hänkään tiedä haluaako vielä mitään sen pidempiaikaisempaa. Ei ollut kyllä ollut mitään puhetta mistään tällaisesta kun tavattiin.

Luulen, että tyyppi sekoitti nyt pahasti todellisuuden ja jonkin Tinderin s eksiä haussa -toiminnon. Valitettavasti ehtinyt olla sen verran kokemusta näistä epeleistä, että ne kyllä erottaa pian.