Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekö te naura edes kun katsotte jotain hauskaa sarjaa tai luette koomista kuvausta jossain kirjassa? Itse räkätin oikein makeasti viimeksi eilen Arrested development-sarjaa katsoessani.

Minä harvoin edes hymyilen millekään. Olen ollut vuosikausia kokonaan yksinäni, joten tällaiset alkujaan muille ihmisille osoitettavat ilmeet ovat jääneet käytöstäni. En kyllä ennenkään ollut mikään ilmehtijä, ja sain siitä joskus moitteitakin. Huumorintajun yms. puutteesta ei ole kyse, mutta naama vain ei liiku.

Muutama viikko sitten otin katsellakseni tuon sarjan, kun olin nähnyt sen saamia, erinomaisia arvosteluja. Ihan viihdyttävää katseltavaahan tuo oli, mutta mikä ihme siinä on hauskaa? Mille sinä nauroit? 

Lopetin muuten katselemisen neljännen kauden alkuun. Kaikki hahmot olivat muuttuneet tylsiksi ja ilkeiksi, eikä meno muutenkaan ollut enää kiinnostavaa.

Olen eri, jolle vastasit, mutta vastaan sinulle.

Ihminen voi hymyillä eläimille. Linnuille, kimalaisille, kissoille, lehmille. Tai luonnonkukille. Puille, pilville.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekö te naura edes kun katsotte jotain hauskaa sarjaa tai luette koomista kuvausta jossain kirjassa? Itse räkätin oikein makeasti viimeksi eilen Arrested development-sarjaa katsoessani.

Minä harvoin edes hymyilen millekään. Olen ollut vuosikausia kokonaan yksinäni, joten tällaiset alkujaan muille ihmisille osoitettavat ilmeet ovat jääneet käytöstäni. En kyllä ennenkään ollut mikään ilmehtijä, ja sain siitä joskus moitteitakin. Huumorintajun yms. puutteesta ei ole kyse, mutta naama vain ei liiku.

Muutama viikko sitten otin katsellakseni tuon sarjan, kun olin nähnyt sen saamia, erinomaisia arvosteluja. Ihan viihdyttävää katseltavaahan tuo oli, mutta mikä ihme siinä on hauskaa? Mille sinä nauroit? 

Lopetin muuten katselemisen neljännen kauden alkuun. Kaikki hahmot olivat muuttuneet tylsiksi ja ilkeiksi, eikä meno muutenkaan ollut enää kiinnostavaa.

Olen eri, jolle vastasit, mutta vastaan sinulle.

Ihminen voi hymyillä eläimille. Linnuille, kimalaisille, kissoille, lehmille. Tai luonnonkukille. Puille, pilville.

Totta kai voi. Voi kyllä olla hymyilemättäkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itkuinen ja surullinen olo jo aamusta, onn niin orpo olo, se riittää jo itkuun.

Yritin aloittaa siivoamista, mutta ei siitäkään tullut mitään kun mietin miksi siivoaisin, eihän kukaan koskaan näe onko minulla siistiä vai ei, ei yhtään sukulaista ole joka kävisi minun luonani, tänään on ihmeen vaikea olo taas kerran, ryven itsesäälissä

Joskus iskee samanlainen alakulo, on vain sitten surtava kunnolla pohjia myöten.  Itkin ja aloitin kuitenkin siivouksen kuin jokin robotti sumuisin silmin. Yksitoikkoisessa työssä alkoi olo helpottua vähäsen, ja laitoin kevyttä musiikkia taustalle. Tulipa siistiä jälkeä ainakin itseä varten.

Sivusta

Tekis mieli alkaa viettää jo juhannusta ja juoda ittensä sammuksiin, ei siinäkään ole järkeä, onko missään mitään mieltä kun kukaan ei välitä minusta?

Olen aloittanut lenkkeilyn 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekö te naura edes kun katsotte jotain hauskaa sarjaa tai luette koomista kuvausta jossain kirjassa? Itse räkätin oikein makeasti viimeksi eilen Arrested development-sarjaa katsoessani.

Minä harvoin edes hymyilen millekään. Olen ollut vuosikausia kokonaan yksinäni, joten tällaiset alkujaan muille ihmisille osoitettavat ilmeet ovat jääneet käytöstäni. En kyllä ennenkään ollut mikään ilmehtijä, ja sain siitä joskus moitteitakin. Huumorintajun yms. puutteesta ei ole kyse, mutta naama vain ei liiku.

Muutama viikko sitten otin katsellakseni tuon sarjan, kun olin nähnyt sen saamia, erinomaisia arvosteluja. Ihan viihdyttävää katseltavaahan tuo oli, mutta mikä ihme siinä on hauskaa? Mille sinä nauroit? 

Lopetin muuten katselemisen neljännen kauden alkuun. Kaikki hahmot olivat muuttuneet tylsiksi ja ilkeiksi, eikä meno muutenkaan ollut enää kiinnostavaa.

Olen eri, jolle vastasit, mutta vastaan sinulle.

Ihminen voi hymyillä eläimille. Linnuille, kimalaisille, kissoille, lehmille. Tai luonnonkukille. Puille, pilville.

Totta kai voi. Voi kyllä olla hymyilemättäkin. 

Näinkin. Ajattelin sitä, että hymy ei ole tarkoitettu vain ihmisille. Luonto on kaikkeen viaton ja hymyää meille ihmisille. Mutta on täysin ok olla hymyilemättä. Hyvää juhannusta sinulle.

En ole nauranut paljoa minäkään viime vuosina. Kuinka ollakaan niin löysin Ismo Leikolan viimeisimmän skitin mitä en ollut aikonut katsoa, eilen illalla ja tuli siinä katsottua muutamia muitakin. Oli pakko nauraa ääneen vitseille vaikkeivät olleet hyvän maun mukaisia. Suosittelen muillekin, oma mielialani koheni tästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekö te naura edes kun katsotte jotain hauskaa sarjaa tai luette koomista kuvausta jossain kirjassa? Itse räkätin oikein makeasti viimeksi eilen Arrested development-sarjaa katsoessani.

Minä harvoin edes hymyilen millekään. Olen ollut vuosikausia kokonaan yksinäni, joten tällaiset alkujaan muille ihmisille osoitettavat ilmeet ovat jääneet käytöstäni. En kyllä ennenkään ollut mikään ilmehtijä, ja sain siitä joskus moitteitakin. Huumorintajun yms. puutteesta ei ole kyse, mutta naama vain ei liiku.

Muutama viikko sitten otin katsellakseni tuon sarjan, kun olin nähnyt sen saamia, erinomaisia arvosteluja. Ihan viihdyttävää katseltavaahan tuo oli, mutta mikä ihme siinä on hauskaa? Mille sinä nauroit? 

Lopetin muuten katselemisen neljännen kauden alkuun. Kaikki hahmot olivat muuttuneet tylsiksi ja ilkeiksi, eikä meno muutenkaan ollut enää kiinnostavaa.

Olen eri, jolle vastasit, mutta vastaan sinulle.

Ihminen voi hymyillä eläimille. Linnuille, kimalaisille, kissoille, lehmille. Tai luonnonkukille. Puille, pilville.

Joo voi, mutta sitä saa kyllä kanssaihmisiltä melko mielenkiintoisia katseita/eleitä jos (kun) tuolla yksinään hymyilee saati sitten nauraa. Kaikesta huokuu se, että sinua pidetään jonain arvaamattomana mielipuolena johon pitää suhtautua varauksella ja kiertää vähän kauempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekö te naura edes kun katsotte jotain hauskaa sarjaa tai luette koomista kuvausta jossain kirjassa? Itse räkätin oikein makeasti viimeksi eilen Arrested development-sarjaa katsoessani.

Minä harvoin edes hymyilen millekään. Olen ollut vuosikausia kokonaan yksinäni, joten tällaiset alkujaan muille ihmisille osoitettavat ilmeet ovat jääneet käytöstäni. En kyllä ennenkään ollut mikään ilmehtijä, ja sain siitä joskus moitteitakin. Huumorintajun yms. puutteesta ei ole kyse, mutta naama vain ei liiku.

Muutama viikko sitten otin katsellakseni tuon sarjan, kun olin nähnyt sen saamia, erinomaisia arvosteluja. Ihan viihdyttävää katseltavaahan tuo oli, mutta mikä ihme siinä on hauskaa? Mille sinä nauroit? 

Lopetin muuten katselemisen neljännen kauden alkuun. Kaikki hahmot olivat muuttuneet tylsiksi ja ilkeiksi, eikä meno muutenkaan ollut enää kiinnostavaa.

Olen eri, jolle vastasit, mutta vastaan sinulle.

Ihminen voi hymyillä eläimille. Linnuille, kimalaisille, kissoille, lehmille. Tai luonnonkukille. Puille, pilville.

Joo voi, mutta sitä saa kyllä kanssaihmisiltä melko mielenkiintoisia katseita/eleitä jos (kun) tuolla yksinään hymyilee saati sitten nauraa. Kaikesta huokuu se, että sinua pidetään jonain arvaamattomana mielipuolena johon pitää suhtautua varauksella ja kiertää vähän kauempaa.

No joo, minä kyllä hymyilen luonnon eläimille ja kukillekin ja puhunkin niille. Saa ihan vapaasti ihmetellä, mutta kyllä toistaiseksi on riittänyt paikkoja, joissa olen saanut hymyillä ja puhua ilman ihmisolentojen ihmettelyä. Ehkä he sitten tosiaan ovat kiertäneet minut kauempaa ;)

Lisään vielä tuohon edelliseen tekstiini, että eläimille ja kukille hymyileminen on vapauttavaa, kun siinä ei voi mikään mennä väärin eikä kukaan arvioi, miten hymyilet tai miltä hymysi näyttää. Jotenkin siinä saa vielä itselleen vastaukseksi takaisin kiitosmielen.

Tuleeko tuo arrested development (sukuvika) miltä kanavalta? Joskus aikanaan sitä katsoin ja tykkäsin joten voisin alkaa seuraamaan uudelleen, koska eipä tässä ikinä mitään muutakaan tekemistä ole. Just tajusin että siitähän on joku päälle 20 vuotta jo.. Miten voi olla. Toisaalta tuntuu ihan hirveän pitkältä ajalta mutta omalla kohdalla on kyllä mennyt hujauksessa. Tuossa ajassahan olisi kasvattanut pari lastakin aikuiseksi, mutta eipä toteutunut sekään suunnitelma eikä unelma. Jotain naurua kyllä niin kaipaisi ja varsinkin sellaista yleistä hyvää fiilistä ja positiivista olemista että edes arkiset asiat rullaisi kivuttomasti ja ilman ylimääräistä vaivannäköä ja sellaista tahmeutta. Kaikki vaan tuntuu hankaavan jotenkin vastaan eikä mikään suju vaan sitä kaatuu kahvikuppi pitkin tiskipöytää ja lyö sormensa ja kyntensä hanaan niin että veri lentää. En edes tajua kuinka tuo oli mahdollista mutta niin vain sekin onnistui. Kaikesta on tullut tällaista jatkuvaa tahkoamista. Lisäksi sitä on jatkuvasti pahalla päällä ja kuin täyteen ladattu ruutitynnyri joka ei vaadi oikeasti oikein mitään siihen, että räjähtää ja saa oikein megaraivarit jotka ei tunnu olevan enää mitenkään omassa hallinnassakaan vaan se raivo ja viha on todellakin kuin sokaisevaa eikä siinä rauhoita mikään vaan sitä raivoaa, huutaa, karjuu, noituu ja itkee kunnes sitten jossain vaiheessa se on ohi. Tai siis se pahin raivari on ohi, pahalla päällä sitä on pysyvästi ja aina jokaisen raivarin jälkeen vähän aiempaa enemmän.

Enkä tajua yhtään kuka minusta on tullut. Ainakaan en ole enää se joka olen ollut ennen totaaliyksinäisyyttä ja etenkin kaikki sellainen hyväntuulisuus, positiivisuus ja rentous on kadonnut kokonaan. Tilalla on tuon raivon ja huonon tuulen lisäksi jatkuva surumielisyys eikä mikään toisaalta tunnu miltään. Peilistä näkyy ja katsoo vieras ihminen. Kaikesta on hävinnyt värit ja järki enkä voi ymmärtää miksi elämän pitää olla tällaista. Tai miksi sitä pitää olla elossa tai edes syntynyt kun elämä on tällaista. Mikä tämän idea on? Tai arvo? Sekin hirvittää ja pelottaa mitä sitten kun enää ei olekaan edes tällaista toimintakykyä jossa teloo itseään milloin mihinkin vaan sitä ei enää pärjää yksin vaikka kuinka yrittää varautua kaikkeen niin, että kaikissa mahdollisissa tilanteissa pärjäisi yksin edes jotenkin. Jatkuvasti on kuin hälytysvalmiudessa ja miettii kaikesta erilaisia skenaarioita ja varautumissuunnitelmia eikä minkään suhteen voi ottaa minkäänlaista riskiä. Ei ole ketään kenen apuun voisi turvautua tai luottaa missään tilanteessa. Ei ole ketään. Ja silti kaataa sen kahvikupin ja teloo itsensä hanaan vaikka kuinka yrittää olla sen askelen edellä koska vahinko ei tule kello kaulassa.

Mooses käsky varas menee varkaan kotiin vie kaiken siiniosta ja saalemista kun varastaa .  Palauta kuule .  

Kävin pitkällä kävelyllä tuolla sateessa ja kastuin aivan läpimäräksi eli nyt sitten vaan palelee vaikka olen tietenkin käynyt lämpöisessäkin suihkussa, vaihtanut kuivat vaatteet ja jalassa on villasukat x2. Täytyy varmaan laittaa kupillinen teetä koska kahviin ei ole maitoa. Olisi pitänyt käydä kaupassa mutta en jaksa sitä ryysistä enkä juhannusherkkujen ostajia. Lisäksi hävettää olla se ainoa jolla on vaan ostoskorissa jotain rehuja, ehkä tarjousmakkaraa ja maitoa. Ei ole yhtään sellainen fiilis että tekisi mieli olla kuin huutomerkkinä se ainoa poikkeava koko kaupassa. Ihan sama huomaisiko sitä kukaan, koska itse sen kuitenkin tiedän. Muutenkin alakuloinen olo ja varmaan siksikin tuolla sateessa oli niin hyvä tai ehkä jopa turvallinen olla. Tuntui että ympärillä oleva sää on just arvoiseni ja se on ihan oikein mulle että kylmä vesi valuu takin kauluksesta suoraan selkään.

Näin yksinasuvana ei ole sitten pienintäkään järkeä hankkia 5 litran pulloa pyykinpesuainetta tai kanisteri kai tuo jo pikemminkin on, mutta ostinpa sellaisen kuitenkin. Taitaa riittää johonkin sataan koneelliseen eli omalla kulutuksella pariksi vuodeksi.. Ja varsinkin kun tykkään pestä arkivaatteita pääasiassa vaan tuoksuttomalla eli tuo on vain lakanoille ja pyyhkeille eli riittänee varmaan viideksi vuodeksi. Ei ziisus.

Onneksi on aika ihanan tuoksuista (laventeli & minttu) ainakin näin yhden pyykkisatsin perusteella, koska se vasta harmittaisikin jos tuo olisikin ollut epämiellyttävä omaan nokkaan. Aina ei ihan voi olla varma vaikka kuinka tuoksuttaisi siitä pullonsuusta. Ja olisin tietenkin ostanut jonkun pienemmän, normaalikokoisen version mutta tuota tuoksua ei ollut missään muussa koossa eikä itseasiassa kuin yhdessä kaupassakaan vaikka ihan omoa on. 

Tämä lankahamsteri alkoi sitten vihdoin neuloa ja eka villatakki on toista hihaa vaille valmis ja sitten tuli vielä ahnehdittua yhdet sukatkin. Sitä aina keksii jonkun toisen pikkutyön siihen rinnalle eli tavallaan se aika menee sitten niihin sukkiin (tai lapasiin, pipoon, huiviin) koska samaan aikaan ei voi kuin yksiä puikkoja heilutella. Mikähän se tuossakin on, mutta aina sama juttu.

Tuosta tuli sellainen pitsineuleinen ja vaikka itse sanonkin niin aika täydellinen kun yhdistelin taas vissiin kolmesta, mutta ainakin kahdesta ohjeesta tuollaisen oman version. En edes tiedä montako kertaa purin ennen kuin kaikki kompastukset olisi kompasteltu ja nyt sitten mietin ahneuksissani, että pitäisikö neuloa heti perään toinen samanlainen mutta eri värinen ja puuvillainen kun tuo on merinosta. Kun vielä muistaisi miten kaikki kantsii tehdä. Saattaa olla kyllä taas sekin syynä, että olisi hyvä syy ostaa taas lankaa vaikka entisiä on enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Mikähän hulluus se tässäkin on että lankaa hamstraa vaikka se ei maailmasta taatusti lopu. Eikä noille neuleille nyt niin paljon käyttöä ole että niitä kaikissa väreissä pitäisi olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekö te naura edes kun katsotte jotain hauskaa sarjaa tai luette koomista kuvausta jossain kirjassa? Itse räkätin oikein makeasti viimeksi eilen Arrested development-sarjaa katsoessani.

Minä harvoin edes hymyilen millekään. Olen ollut vuosikausia kokonaan yksinäni, joten tällaiset alkujaan muille ihmisille osoitettavat ilmeet ovat jääneet käytöstäni. En kyllä ennenkään ollut mikään ilmehtijä, ja sain siitä joskus moitteitakin. Huumorintajun yms. puutteesta ei ole kyse, mutta naama vain ei liiku.

Muutama viikko sitten otin katsellakseni tuon sarjan, kun olin nähnyt sen saamia, erinomaisia arvosteluja. Ihan viihdyttävää katseltavaahan tuo oli, mutta mikä ihme siinä on hauskaa? Mille sinä nauroit? 

Lopetin muuten katselemisen neljännen kauden alkuun. Kaikki hahmot olivat muuttuneet tylsiksi ja ilkeiksi, eikä meno muutenkaan ollut enää kiinnostavaa.

Olen eri, jolle vastasit, mutta vastaan sinulle.

Ihminen voi hymyillä eläimille. Linnuille, kimalaisille, kissoille, lehmille. Tai luonnonkukille. Puille, pilville.

Joo voi, mutta sitä saa kyllä kanssaihmisiltä melko mielenkiintoisia katseita/eleitä jos (kun) tuolla yksinään hymyilee saati sitten nauraa. Kaikesta huokuu se, että sinua pidetään jonain arvaamattomana mielipuolena johon pitää suhtautua varauksella ja kiertää vähän kauempaa.

Tuo on muuten ihan tyhmää, että kaverin kanssa liikkuessa saa päähän pälkähtää vaikka mitä tyhmää jonka sitten sanoo ääneen ja joka naurattaa kumpaakin. Saa nauraa vaikka kaksinkerroin eikä juuri kukaan katso kummissaan eikä pahastu ellei nyt jossain kirkossa tai konsertissa ala räkättämään. Mutta teepä tuo sama yksinään.. Ympärille tulee hetkessä tilaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekö te naura edes kun katsotte jotain hauskaa sarjaa tai luette koomista kuvausta jossain kirjassa? Itse räkätin oikein makeasti viimeksi eilen Arrested development-sarjaa katsoessani.

Minä harvoin edes hymyilen millekään. Olen ollut vuosikausia kokonaan yksinäni, joten tällaiset alkujaan muille ihmisille osoitettavat ilmeet ovat jääneet käytöstäni. En kyllä ennenkään ollut mikään ilmehtijä, ja sain siitä joskus moitteitakin. Huumorintajun yms. puutteesta ei ole kyse, mutta naama vain ei liiku.

Muutama viikko sitten otin katsellakseni tuon sarjan, kun olin nähnyt sen saamia, erinomaisia arvosteluja. Ihan viihdyttävää katseltavaahan tuo oli, mutta mikä ihme siinä on hauskaa? Mille sinä nauroit? 

Lopetin muuten katselemisen neljännen kauden alkuun. Kaikki hahmot olivat muuttuneet tylsiksi ja ilkeiksi, eikä meno muutenkaan ollut enää kiinnostavaa.

Olen eri, jolle vastasit, mutta vastaan sinulle.

Ihminen voi hymyillä eläimille. Linnuille, kimalaisille, kissoille, lehmille. Tai luonnonkukille. Puille, pilville.

Totta kai voi. Voi kyllä olla hymyilemättäkin. 

Näinkin. Ajattelin sitä, että hymy ei ole tarkoitettu vain ihmisille. Luonto on kaikkeen viaton ja hymyää meille ihmisille. Mutta on täysin ok olla hymyilemättä. Hyvää juhannusta sinulle.

Ihminen voi "hymyillä" niinkin, ettei hymy näy ulospäin. Näkyvä hymy on yksi olotilan ilmaisukeinoista. 

Mä haluaisin päästä takaisin siihen vaiheeseen jossa en halunnut (muka) viettääkään juhannusta tai muitakaan juhlapyhiä ja pystyin uskottelemaan itselleni ettei tämä joulu/juhannus/vappu eroa normaalista viikonlopusta mitenkään. Tai pakenemaan töihin ylimääräisten työvuorojen turvin. Samoin olisi ihan kiva jos voisin edelleen iloita sadesäästä ja lällätellä mielessäni että siitäs saatte kaikki juhlijat.

Nyt ei onnistu enää mikään edellämainituista ja harmittaa vaan hirveästi olla yksin tämäkin juhannus. Mieli tekisi leipoa raparperipiirakka, mutta tiedän jo ennalta että paha mieli siitä vaan tulee kun yksin syö. Samasta syystä en varmasti viitsi kattaakaan kauniisti enkä ihmeemmin panostaa ruokiinkaan vaan syön sohvalla jotain ihan tavallista. 

Vierailija kirjoitti:

Tekis mieli alkaa viettää jo juhannusta ja juoda ittensä sammuksiin, ei siinäkään ole järkeä, onko missään mitään mieltä kun kukaan ei välitä minusta?

Tuleehan siitä juomisesta tietysti edes hetken helpotus, ymmärrän.  Oisko ketään maailmassa, jonka kanssa jutella? Vaikka sitten netin kautta. Kun muitakin yksinäisiä on, kuten täällä. Joskus auttaa, jos miettii niitä ystävällisiä ja mukavia ihmisiä, joita on ollut matkan varrella tai heidän sanomisiaan.

Mulla on nappisaniainen nimeltään Ritva!  Aamulla hymyilen sille ja kysyn, joisitko vettä seurakseni.  Ritva kukoistaa ja tuo minulle iloa kauneudellaan.  Tämä ystävyys on meidän kahden salaisuus eikä hänelle kertomani jutut mene eteenpäin, Ritva kuuntelee ja nauttii samalla  saamastaan hiilidioksiidista!